Leikkipuiston valtiaat | S | Sirius&Regulus

[Odo]

Ficin nimi: Leikkipuiston valtiaat
Kirjoittaja: Odo
Paritus: Sirius & Regulus
Genre: Veljesfluff, draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Mietin mistähän tällä kertaa raapaloisin, etenkin kun yritin saada fluffia. Ja Sokerisiipi ehdotti, että Sirius&Regulus veljesfluffia, joten sellaista sitten yritettiin. Sokru mukavasti antoi muutaman sanankin käytettäväkseni. :> En ole parhaimmassa mahdollisessa fluffivireessä, mutta kyllä sitäkin löytyy. Haasteet: Fluffy10 (Vastustamaton), OTS20 (Mustan suku), Vuosi raapalehtien V, ja FF50: Luihuiset (031.Kesä.) Ei mennyt Aakkoshaasteeseen. :<

Leikkipuiston valtiaat

~1~

Sirius mutristi huuliaan aina, kun heidän äitinsä käänsi katseensa toisaalle. He olivat Reguluksen kanssa saaneet taas muistutuksen siitä, että rasavilleys kuului vain rahvaalle. 

Pikkuveli kyllä kuunteli äitiään, mutta Sirius ei ottanut opikseen. Hänen sydämensä sykki seikkailuille.

Sisälle vangittu lapsi vaati päästä näkemään maailmaa ja Siriuksesta tuntui, että äidin sanoilla oli vain päinvastainen vaikutus kuin oli tarkoitus. Regulus puolestaan näytti lyödyltä saatuaan toruja. 

Äidin vihdoin lopetettua puheensa, ja käskettyään pojat huoneisiinsa, Sirius veti pikkuveljen mukanaan omaansa. 

"Odotetaan hetki", Sirius sanoi salamyhkäisesti, kun ovi narahti kiinni nuoremman jäljestä. 

Regulus näytti epäröivältä vain hetken ennen ilmeensä kirkastumista. Isoveljen hymyyn ei voinut olla vastaamatta. 

~2~

Nuoremman murheet toruista unohtuivat, kun hän vietti aikaa Siriuksen kanssa. Isoveli veti häntä vastustamattomasti puoleensa ja tekoihin, jotka äiti varmasti kieltäisi, jos vain saisi tietää.

Tunnin odottamisen jälkeen Sirius nyökkäsi merkiksi ja viittoi pikkuveljeään seuraamaan. He astelivat portaat varoen ja kuuntelivat hetken varmistuakseen siitä, että äiti oli lähtenyt hoitamaan asioita tai tapaamaan tärkeitä ystäviään. Orion oli ollut jo yli viikon toisella puolella Englantia solmimassa uusia suhteita tukemaan Mustan suvun valta-asemaa velhoyhteisössä.

Sirius näytti pakahtuvan innostuksesta avatessaan ulko-oven, eikä Regulus muistanut murehtia seuratessaan veljeään auringon valoon ja lempeään kesäilmaan.

Kalmanhanaukion jäädessä taakse he molemmat lupasivat toisilleen ettei asiasta hiiskuta äidille sanaakaan. 

~3~

Sirius johdatti Reguluksen valtavaan puistoon, johon ei ollut kovin pitkä kävelymatka. He kulkivat hetken hiekkatietä pitkin puiden varjoissa, mutta pääsivät sitten määränpäähänsä. 

Jästien leikkipuisto avautui heidän edessään kutsuvana ja Regulukselle myös vieraana, mutta isoveljen päättäväinen katse sai epäilykset hälvenemään.

"Meistä tulee tämän puiston valtiaita", Sirius ilmoitti mahtipontisesti. Siellä ei tosiaan ollut ketään muita siihen aikaan, joten he todella olivat tavallaan sen valtiaita.

Reguluksen mielessä käväisi nopeasti, mitä äiti sanoisi. Mutta Sirius halasi sen tunteen pois heti huomattuaan ja virnuili niin vastustamattomasti, että Reguluksen oli pakko nauraa.

Isoveli komensi Reguluksen keinuun antaakseen toiselle niin paljon vauhtia, että pikkuveli tuntisi hetken lentävänsä.

~4~

Polvesta vuoti ikävän näköisesti verta, kun Sirius yritti selvittää "tuhojen laajuutta", joka oli sanavalinta, mikä ei pikkuveljeä paljon lohduttanut. Reguluksen suupielet olivat kaartuneet alaspäin, mutta poika ei kuitenkaan itkenyt. Mustat eivät itke.

Sirius mietti hetken aikaa, mitä tekisi, kunnes pyyhki pahimmat veret pois kaapunsa hihalla ja puhalsi haavaan varovasti. Se ei auttanut paljoa, mutta oikeastaan Regulukseen ei edes koskenut kamalasti, ja isoveljen huolenpito sai kivun rippeetkin hälvenemään. 

Isoveli auttoi Reguluksen seisomaan ja katseli tätä arvioivasti nyökäten rohkaisevasti. Reguluksen mieleen tuli, miten he selittäisivät asian äidille, mutta Sirius veti häntä jo uusiin leikkeihin, eikä pikkuveli voinut kuin antaa virran viedä mukanaan.

~5~

Siriuksen suusta pääsi ääni, joka kuulosti lähinnä ulvonnalta, kun he olivat kiivenneet liukumäen huipulle. Nauru jatkoi ulvontaa ja Regulus värisi kaikesta siitä jännityksestä, jota oli iltapäivän aikana kokenut. Eivät leikkipuiston laitteet olleet hurjia tai pelottaneet häntä, vaan se oli vapauden jännitys, joka Siriuksesta huokui. 

He laskivat mäen alas lähestulkoon sylikkäin ja paiskautuivat liukumäen alla olevalle hiekalle nauravaksi mytyksi.

Kello oli kuitenkin saavuttanut sen pisteen, että pojilla oli jo kiire kotiin, joten Sirius nuristen veljensä kehotuksista lähti seuraamaan tätä.

Kalmanhanaukion ilmestyessä näkyviin he vilkaisivat toisiaan ja sinetöivät salaisuuden ainoastaan heidän välisekseen tarttumalla hetkeksi toisiaan käsistä. 

Pikaisesti Sirius pörrötti hymyillen veljensä hiuksia.

~6~

Kun Regulus oli painunut peiton alle ja mietti, pitäisikö hänen sittenkin kertoa äidilleen siitä, mitä he olivat tehneet Sirius ilmestyi hänen huoneeseensa. Koputtamatta, kuten tavallisesti. 

Sirius kömpi toisen viereen ja painoi otsansa toisen otsaa vasten. Siten hän kertoi välittävänsä. Isoveli kuiskasi hyvää yötä pikkuveljelleen ja muistutti salaisuudesta. Sitten Sirius vain lähti jättäen Reguluksen yksin vuoteeseensa miettimään päivän tapahtumia, eikä hän enää ajatellut, että asia kuuluisi heidän äidilleen.

Enää olisi vain pari vuotta, kun heidän tiensä eroaisivat Siriuksen lähdettyä Tylypahkaan ja vielä näistä viimeisistä hetkistä Regulus tahtoi pitää kiinni ja olla leikkipuiston valtias yhdessä ainoan veljensä kanssa. Niihin ajatuksiin Regulus nukahti.

[Mirror]

Awww <3

Ite en oo kauhee fluffikirjottaja (omasta mielestä ainakaan), mutta genre on kyllä mieluinen ja tykkään siitä lukea :3
Osittain kommenttiterttuilun ja osittain mukavan iltalukemisen etsimisen vuoksi kävin kurkkimassa tuota fluffy10-haastetta, ja tämän sieltä bongasin :33

Veljesfluffia tai muutakaan perhefluffia en paljoakaan ole lukenut, mutta hyvä että ainakin tämän lukaisin Otsikosta alkaen teksti oli todella söpö, Sirius olisi kyllä unelmien isoveli :33

Erityisesti tykkäsin kohdasta jossa Sirius "paransi" Reguluksen polveen tulleen haavan, ja tuosta ihan lopusta kuinka Regulus mietti, pitäisikö seikkailuista kertoa äidille. Ja kuinka hän muutti mielensä kun Sirius tuli käymään hänen huoneessaan ja toivotti hyvää yötä :>

Komppaan tässä nyt kuuskidiä, sulla tosiaan on ihanan rauhallinen kirjotustyyli! Tälläsessä tekstissä nuo pienet aikahypyt korostivat näitä hetkiä, kun taas liika kiirehtiminen olisi minusta saattanut pilata tekstin.

Mutta kiitokset ihanasta tekstistä!

[Odo]

kuuskidi anteeksi, että olen unohtanut vastata tähän! Kyllä sinun kommenttisi sai näin uudelleen luettua paljon myöhemminkin hymyn huulille. Ihanaa, että olet tykännyt ja veljesten välinen fluffi toimii. Sirius ja Regulus on kyllä <3.

Mirror, ihana kun kaivoit tämmöisen vanhemman ficin kommentoitavaksi! Minusta oli mahtavaa saada tähän kommentti ja kuulla, että tästä on pidetty. Sanon samaa kun kuuskidille, että kyllä hymyilyttää, ja mahtavaa että on kommentoitu. Sirius ja Regulus on mahtava kaksikko, joista on kiva ja vähän surullistakin kirjoittaa, koska tulevaisuus on mitä on.

Kiitos molemmille, ette arvaakaan kuinka paljon auttoi luovaakriisiäni!!

[Altais]

Löysin tämän listaukseltasi, kun muistin että olet kirjoittanut Mustan veljeksistä, ja nyt teki mieli lukea jotain ihanaa heistä. Tällainen lapsuuden veljesfluffy on yksi parhaista tietämistäni jutuista, vaikka (tai koska) sitä varjostaa äidin ja suvun ankarat säännöt ja tuleva erilleen joutuminen. Tässä oli käsinkosketeltava tunnelma, voi vaan kuvitella miten levottomiksi tuon ikäiset pienet pojat käy, kun ne lukitaan sisään kauniina kesäpäivänä. Upeasti kuvailtu, miten eri tavalla pojat suhtautuivat äidin kieltoihin: Siriukselle ne olivat kuin kehotus tehdä juuri niin, mutta Regulukselle tuli huono omatunto, ja vielä jälkikäteenkin ajatteli tunnustavansa äidille kaiken. Voi pientä.  Jostain syystä muistan olleeni itse pienenä juuri tuollainen, että pahoista teoista oli melkein pakko ripittäytyä vanhemmille tunnontuskien takia.  Siksi Reguluksen ajatukset vetoaa niin syvästi.

Tuo leikkipuistokohtaus oli upea, voi vaan kuvitella sisällä aikansa viettävien lasten vapauden riemua. Sydän meni ihan sykkyrälle tuosta, kun Sirius piti huolta pikkuveljestä tämän loukattua itsensä, ja se lohdutti Regulusta, vaikkei Sirius edes oikein tiennyt, mitä piti tehdä. Tosi hyvä tuo pointti, että Mustat ei itke, itsekin aina kuvittelen, että siellä lasten "heikkouden" ilmaukset ei olisi olleet toivottavia.

Lopuksi vielä sydän suli toisen kerran tuolle, kun Sirius kömpi vähäksi aikaa Reguluksen viereen ja kertoi välittävänsä. Tällainen saa aina toivomaan, ettei maailma kohtelisikaan näitä kahta ihan niin julmasti, eivätkä joutuisikaan kokonaan erilleen toisistaan, ehkä heille silloin kävisikin hyvin.  Kiitos kovasti tästä, tuli kerta kaikkiaan hyvä mieli ja pehmoinen olo tätä lukiessa.

[Larjus]

Uuuu sisarusfluffia ♥ Semmostapa en ookaan hetkeen lukenut, joten tää tuli hyvään saumaan (kiitos Altaisille joka tämän nosteli esiin!).

Siriuksen ja Reguluksen elämää on varmasti varjostaneet paljon vanhempien ja oikeestaan koko suvun asettamat raamit sille, miten kuuluu käyttäytyä. Mutta onneksi Sirius on semmoinen jäärä että uhmaa niitä sääntöjä ja normeja. Siinä samalla Reguluskin saa osansa kapinan tuomista mahdollisuuksista, kun ei omatoimisesti semmoiseen taatusti ryhtyisi, nytkin jo miettii että mitä äiti sanoisi. Ja kai se on vähän nuoremman sisaruksen roolikin mennä isomman ideoihin mukaan 😅😅 Sen tunnistan ainakin omasta lapsuudestani (keskimmäisenä lapsena sain osani molemmista rooleista).

Oikeestaan aika sööttiä miten pelkkä autio leikkipuisto sai heidät niin innostumaan. Vaikka no, lapsethan innostuu melkeinpä mistä tahansa, ja kun Sirius noin juhlallisesti julistaa, että heistä tulee paikan valtiaita, niin näyttäytyyhän koko puisto ihan kokonaan uudessa valossa. Lisäksi kaiken taustalla on se kapinan ja vapauden hurma, ja sehän se tossa kokonaisuudessa taitaakin olla se kaikista houkuttelevin juttu.

Enää olisi vain pari vuotta, kun heidän tiensä eroaisivat Siriuksen lähdettyä Tylypahkaan ja vielä näistä viimeisistä hetkistä Regulus tahtoi pitää kiinni ja olla leikkipuiston valtias yhdessä ainoan veljensä kanssa. Niihin ajatuksiin Regulus nukahti.

Voiiiii ♥♥ Huomaa kyllä miten tärkeä Sirius Regulukselle on, sillä eipä lapset tunnu pahemmin miettivän asioita vuosien päähän (kuin just jotain "sit ku oon aikuinen niin hankin viistoista koiraa ja musta tulee laulaja-eläinlääkäri"). Tommoiset realistiset vähän surulliset totuudet varjostaa tämän viatonta söpöyttä, mutta omalla tavallaan myös lujittaa veljesten suhdetta. Toivottavasti saavat kaiken irti niistä vuosista ennen Tylypahkaa 😭

[Pahatar]

Suuret onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Olen viime aikoina halunnut lukea etenkin lämpimiä ja iloisia tarinoita, ehkä siksi kun maailmassa on niin paljon synkkyyttä, ja talvikin tulee. Siriuksen ja Reguluksen lapsuusaika voi olla mitä vain, mutta toiveikkaasti ajattelin, että tämä ficci olisi valoisa, kun flyffya lupasit, ja niin olikin. Todella kiva, että halusit kirjoittaa heistä nuorina, kun tässä veljesparissa on jotain hyvin vetoavaa, etenkin silloin kun välit olivat vielä hyvät, kuten tässä.

Tässä Siriuksen ja Reguluksen persoonat oli kuvattu hyvin vetoavasti. Tykkäsin niin paljon siitä, että vaikka jo ensimetreillä heidän luonne-eronsa tulivat selväksi, he toimivat kuitenkin yhtenäisesti tässä luvattomassa leikkipuistoon menossa, eikä ollut pelkoa, että kumpikaan olisi kannellut. Reguluksen isoveljeään kohtaan tuntema ihailu tuntui niin mukavalta, vaikka vähän haikeaa olikin, ettei se sitten ilmeisesti kantanut enää teinivuosina. Silti rakastin tässä sitä, ettei edes äidin pelko vaikuttanut, vaan Regulus halusi seurata Siriusta:

Nuoremman murheet toruista unohtuivat, kun hän vietti aikaa Siriuksen kanssa. Isoveli veti häntä vastustamattomasti puoleensa ja tekoihin, jotka äiti varmasti kieltäisi, jos vain saisi tietää.

Tietysti Sirius johdatti Reguluksen juuri jästien leikkipuistoon, kuinka muutenkaan. Eikä velholapsille ehkä leikkipuistoja ollutkaan, tai ei ainakaan joka kulmalla. Minua viehätti se, kun olen itsekin aina ajatellut Siriuksen olevan kiinnostunut jästeistä ja heidän tavastaan elää, ja se tuli esiin tässäkin tarinassa. Samoin kuin se, että Sirius halusi olla aina paras, niin ominaista hänelle:

"Meistä tulee tämän puiston valtiaita", Sirius ilmoitti mahtipontisesti. Siellä ei tosiaan ollut ketään muita siihen aikaan, joten he todella olivat tavallaan sen valtiaita.

Reguluksen mielessä käväisi nopeasti, mitä äiti sanoisi. Mutta Sirius halasi sen tunteen pois heti huomattuaan ja virnuili niin vastustamattomasti, että Reguluksen oli pakko nauraa.

Rakastin tuota, miten Sirius yritti parhaansa mukaan lohduttaa polvensa loukannutta Regulusta, aivan ihanaa. Walburgalta tuskin olisi samanlaista myötätuntoa herunut, vaikka polvi olisi kolhiintunut luvallisissa puuhissa, ja vielä vähemmän luvattomissa. En voinut olla ajattelematta, että kyllä Mustan poikien lapsuus olisi ollut vieläkin karumpi, jos heillä ei olisi ollut toisiaan:

Sirius mietti hetken aikaa, mitä tekisi, kunnes pyyhki pahimmat veret pois kaapunsa hihalla ja puhalsi haavaan varovasti. Se ei auttanut paljoa, mutta oikeastaan Regulukseen ei edes koskenut kamalasti, ja isoveljen huolenpito sai kivun rippeetkin hälvenemään.

Walburga oli myös juuri sellainen, jollaiseksi hänet voi kuvitella lasten ollessa pieniä. Kuri ja Mustan suvun ylivertaisuus ennen kaikkea, eikä rahvaan kanssa sovi seurustella tai muistuttaa sitä missään asiassa. Pelkäsin koko ajan, että mitä jo pojat jäävät karkaamisestaan kiinni äidille, mutta onneksi näin ei käynyt. Loppu olikin sitten kaikkein suloisin, tykkäsin tosi paljon:

Sirius kömpi toisen viereen ja painoi otsansa toisen otsaa vasten. Siten hän kertoi välittävänsä. Isoveli kuiskasi hyvää yötä pikkuveljelleen ja muistutti salaisuudesta. Sitten Sirius vain lähti jättäen Reguluksen yksin vuoteeseensa miettimään päivän tapahtumia, eikä hän enää ajatellut, että asia kuuluisi heidän äidilleen.

Suuri kiitos tästä hyvän mielen tarinasta, tämä ilahdutti tosi paljon!

[Violetu]

Onnea arpajaisvoitosta! o/

Awww, olipa söpöä veljesfluffia tämä.
Tässä tuli hyvin ilmi, miten erilaisia veljekset luonnostaan on, ekstrovertti, seikkailija-Sirius, ja introvertti, ujompi Regulus, joka kunnioittaa auktoriteetteja (tai ainakin äitiä) ihan eri tavalla.
Tosi söpöä ja erittäin lapsille uskottavaa käytöstä tää leikkipuiston valtiaan aseman havitteleminen Eipä siinä paljoa joutunut hommia tekemään, kun ei ollut muita lapsia, joita vastaan kilpailla. Tai ehkä valloitus vaati sen, että jokaista "laitetta" piti kokeilla, vaikka saisikin palkkiokseen verisen polven.

Siriuksesta tuli sellainen vähän hösä mielikuva, ettei se ihan jaksanut syventyä ja keskittyä asioihin täysillä, kun oli vaan niin kova palo ja kiire mennä eteenpäin. Esimerkiks tuosta lopusta, kun se ei jäänytkään Reguluksen viereen nukkumaan, vaikka tuli itselle sellainen mielikuva, että Regulus olisi sitä ehkä kaivannut näin villin yhteisen seikkailun jälkeen.

~Violet kiittää