Voi eii, yksipuoliset ihastumisrakastumiset on niin kauheita ja sitkun toinen vielä huomaa eikä voi tehdä asialle mitään, ääp! Plus kun vielä on kyse noin hyvistä ystävistä, joiden on pakko olla paljon tekemisissä toistensa kanssa. Voi poikia.
Koirapehmo ;_; voi Remus! Mutta tajuan, kehnokin korvike on korvike ja niin, lohtua etsitään vaikka millaisista paikoista. Pehmolelu on siis ymmärrettävä. Voi, nyt näen Remuksen jossakin lelukaupassa ja heti, kun se näkee tuon koiran, se ajattelee Siriusta ja siihen sattuu, mutta pakko se on silti ostaa, koska Sirius. Ääw.
Mustasukkaisuus on kavala tauti, josta on vaikea parantua, etenkin, kun sille ei voi mitään ja se vain on. Toiselta vain tahtoo jotain, mitä ei voi saada eikä siksi tahdo kenenkään muunkaan sitä saavan eikä sekään ole oikein, ja ristitulesta ei vain pääse pois.
Pidin muutenkin siitä, miten osuvasti tässä kuvailtiin koko tilannetta ja siitä aiheutuvia tunteita. Rivien välistä pystyi lukemaan sen, mitä ei sanallistettu, mutta etenkin tämä osui ja upposi osuvuudellaan:
Ahdistus kulki iljettävänä, kylmänä tunteena pojan rintakehän sisällä.
koska siltähän tuntuu, kun ahdistaa eikä tunnetta pääse pakoon sitten millään. Siellä se on vain sisällä kuin sätkivä kylmä kala ja kaikki tuntuu pahalta eikä mitään osata tehdä. Ja voi tuo jotenkin viaton lopetus, että Sirius oli vain tullut lainaamaan Jamesin näkymättömyysviittaa, mutta päätynyt todistamaan jotain näin kamalaa vastoin tahtoaan.
Ää, olipas kipuileva teksti! Pidin! Kiitos.