Author: Jälleen kerran minä eli Nici
Genre: Vähän sekalaista. Ensimmäinen angstia, toinen söpöstelyä ja angstia, kolmas ihan tavallinen, epämääräinen sössötys.
Rating: Ensimmäinen ja toinen K-11, viimeinen S.
A/N: Jälleen kerran ajatukseni harhailivat niin pahasti, että sain aikaan vain raapaleita. Minusta ne eivät kuitenkaan kaipaa enää mitään lisäilyjä itseensä, jokaisessa on tarkalleen 100 sanaa. Blaisesta saa liikaa inspisiskuja, jotka purkautuvat sitten tällaisina. Mielipiteitä kaipaan ja niiden avulla selviän näistä sateisista ja harmaista päivistä. Hymy sille, joka jaksaa lukea nämä. : )
Kadotus
038. Tunto
Blaise/Pansy
K11
Mikään ei ollut kuin ennen. Sanoit haluavasi, mutta käännyit pois, kun tulin lähelle. Et sallinut kosketusta, vaikka väitit kaipaavasi. Kuinka olisinkaan halunnut sivellä poskeasi, painaa huuleni kaulallesi, antaa käsieni vyöryä vartalollasi...
"Älä", käsket hiljaa, kun istun viereesi ja annan käteni levähtää reidelläsi. Tyrkkäät pois pehmeät sormeni ja lämpimän käteni - aivan kuten tyrkkäsit sydämeni ikiroutaan niin kauan sitten.
Olen seilannut liian kauan sinun seitsemällä merelläsi. Nähnyt liikaa ihmeitä. Joskus sinullakin oli tunteet - suuria, vellovia kuin avomeren aallot. Minne ne katosivat? Vuodet vierivät ja minä huomaan sinun loittonevan kauemmas minusta ja tunteistasi. Jää sydämeni ympärillä kiristää, kunnes lopulta turruttaa sen suloiseen tunteettomuuteen.
Menneisyys
040. Näkö
Blaise/Draco
K11
Vaaleat hiuksesi kimaltelevat auringossa, enkä voi olla ajattelematta, kuinka upottaisin sormeni niiden lomaan, pöyhisin sekavaksi pörröksi - ja sinä huutaisit minulle. Mitä minä tekisinkään ilman sinua? Katseeni hivelee täydellistä, valkeaa ja kuulasta ihoasi tutkien jokaisen sopukan, antamatta rauhaa yhdellekään huokoselle. Sinä huokaiset ja minä hymyilen sinulle kauniisti, otan kätesi omaani ja suutelen huuliasi. Hetkeksi luomeni sulkeutuvat ja näen vain auringon heikon loisteen, joka heijastaa hiuksistasi. Hetken aikaa kaikki on niin täydellistä, että unohdumme. Vain silmät hehkuvat ja kielet kiertelevät toisiaan kuin haukat, jotka pohtivat saalistustapaansa seuraavalle uhrille.
Kaikki, mitä meille annettiin, valui sormien välistä kuin vesi. Katseeni tavoitti enää pelkkää tyhjää.
Kuumuus
063. Kesä
Blaise
S
Kesä oli kuumimmillaan. Blaise asteli kadulla ja katseli jästiliikkeitä. Hiki valui selkää pitkin paksuina noroina, eikä auringonpaahde auttanut asiaa. Varjossa ei ollut yhtään sen viileämpää.
Pienen matkan päässä näkyi koju, jossa joku myi jäätelöä. Blaise kiiruhti askeleitaan ja pysähtyi katsomaan nuorta naista, joka kieputti palloja toisensa jälkeen. Lapset mankuivat, aikuiset huokailivat - Blaise vain seisoi hiljaa jonossa paikoillaan, kunnes saisi odottamansa hetkellisen viilennyksen.
"Mangopähkinä", huulet muodostivat tottuneina. Pään pudistus. Blaise joutui ottamaan vaniljaa.
Jalat veivät rauhalliseen puistoon. Blaise istui kiitollisena suuren puun varjoon, vaikkei se ollut viilentynyt vieläkään. Ohikulkijat kävelivät verkkaasti. Jotkut eivät antaneet kuumuuden häiritä, vaan nauttivat hetkestä - kuten Blaisekin.
// Kaapo suomensi ikärajat c: