Kissa (S, raapale, aiheena Minerva)

[elanlei]

Nimi: Kissa
Kirjoittaja: elanlei
Ikäraja: sallittu
Disclaimer: en omista
A/N: Osallistuu viikon 15 raapalehaasteeseen.



Minerva venytteli raidallista vartaloaan.

Yön pimeydessä oli hyvä vaellella kissana pitkin linnan käytäviä, huomaamattomana ja hiljaisuudessa. Toisinaan jotain tapahtui, toisinaan ei, mutta parasta oli kun sai livahdettua ulos, juoksemaan kylmänkostealla nurmikolla tähtitaivaan alla. Silloin tunsi elävänsä, tunsi itsensä nuoreksi ja notkeaksi jahdatessaan milloin mitäkin, yöperhosia ja hiiriä. Saalis ei ollut tavoite tai palkinto, hän nautti jahdista, nautti vauhdista ja voimasta, alkukantaisesta himosta saada kiinni ja hallita.

Tänä yönä kuutamo valaisi tien korkeimpaan torniin.

Minerva hypähti ikkunalle ja katseli kissansilmillään maisemaa, kuullen lepakkojen kahisevan yläpuolellaan. Tuuli havisutti puiden lehtiä ja ilman turkkia hän olisi palellut.

Kissana sai elää viattomana, ilman velvollisuuksia.

[Sierra]

Hienoa kuvailua - se tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Ihan älyttömän hyvin osaat kirjoittaa, tykkäsin paljon.

Lempparikohta oli:

Saalis ei ollut tavoite tai palkinto, hän nautti jahdista, nautti vauhdista ja voimasta, alkukantaisesta himosta saada kiinni ja hallita.

Vaudee.

[Herkkuoone]

Voi, miten ihana otsikko kaikessa yksinkertaisuudessaan: kuvaileva ja kaunis. Hyvä osoitus siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä liian vaikeaksi, hih.

Minerva on ihana hahmo ja etenkin hänen animaagimuodostaan kirjoitetaan aivan liian vähän, vaikka se tarjoaisi kuinka hyvät mahdollisuudet kaikkeen mielenkiintoiseen. :< Ideana tämä on siis hyvin ihastuttava. Raapaleesi on myös mukava ja toimiva, hienosti kuvailtu. Erityisesti tykästyin siihen ajatukseen, että Minervalle ei ole tärkeintä se, että hän saa saaliikseen jotakin, vaan hän saalistaa nauttiakseen vauhdin hurmasta ja jahdin aiheuttamasta alkukantaisesta himosta. Vaikuttava ajatus.

Yksi kohta pisti töksähtävänä silmääni:
Toisinaan jotain tapahtui, toisinaan ei, mutta parasta oli kun sai livahdettua ulos, juoksemaan kylmänkostealla nurmikolla tähtitaivaan alla.
Tässä kohdassa on jotakin häikkää: "sai livahdettua" ja "juoksemaan" eivät sovi lainkaan toisiinsa, vaan ne aiheuttavat lukijalle hämmennyksen. Tuon voisi korjata niin, että "sai livahdettua" rakenteen tilalle korjaa "pääsi livahtamaan" - silloin epätasapaino raukeaa ja virkkeen sisältö selvenee.

Kissana sai elää viattomana, ilman velvollisuuksia.
Tästä lopetuksesta pidin ja halusin nostaa sen esiin voidakseni sanoa, miten oivallinen idea siinä onkaan. Tämän luettuani en voinut olla miettimättä sitä, että Minerva ehkä pitää animaagimuotoaan jonkinlaisena pakona todellisuudesta ja velvollisuuksista, jotka hönkivät painavina niskaan. Kyllä minullekin voisi kelvata tuollainen pakoreitti. : )

Kiitos!
~ Herkku.

[maigaro]

Tää oli tosi kiva pieni pätkä. Hienoa kuvailua.

Tää saa toivomaan että itsekin vois muuttua eläimeksi jos on liikaa velvollisuuksia ja stressiä