Tänään UMK, jee!
Onko muita täpinöijiä? Oletteko jo kurkanneet pätkät live-esityksistä? Ne löytyvät ainakin UMK:n Instasta. Lupaavalta näyttää, ja odotan mielenkiinnolla illan finaalia. Ajateltiin tehdä kumppanin kanssa pitsaa kisaevääksi, ja ehkä voisi vaikka jonkin valkkarinkin käydä ostamassa. Miesparka joutuu vuosi toisensa jälkeen sietämään viisumaniaani, kun puolipakotan sen aina television ääreen kanssani...
Harmittaa, kun ei työkavereissakaan oikein ole ketään, joka sietäisi viisuja tai jopa seuraisi niitä. Tämä on yksinäinen harrastus. Onneksi on netti, Viisukuppila ja Fini!
Ykkössuosikkini ennen live-esityksiä on
Blind Channel – Dark Side. Jos ei isompia yllätyksiä ilmaannu finaalissa, aion liputtaa sitä loppuun asti, ja todennäköisesti tulee äänestettyäkin. Viimeksi taisin olla yhtä täpinöissäni Suomen viisutyrkystä vuonna 2016, kun Mikael Saari kilpaili upealla
On It Goes -kappaleellaan, ja sen valitsemattomuus kirpaisi niin hemmetin pahasti, etten haluaisi kokea samaa tunnemyrskyä enää ikinä, haha. Oman suosikin rannalle jääminen ei tunnu niin pahalta, mikäli se ei ole selkeä suosikki ja selvästi muiden yläpuolella, mutta tänäkin vuonna minulla on selvä ykkönen, joka olisi minusta kaikin mahdollisin tavoin täydellisen sopiva Euroviisuihin lähtijäksi. Ei pelkästään menestyspotentiaalin ja Suomen metalli- ja rokkimaineen takia, vaan siksi, että biisi on minusta kaikkein raikkain, eniten kuuntelua kestävä ja parhaiten tunnelmaa nostava. Olen luukuttanut sitä ihan hävyttömän paljon julkaisusta lähtien, yleensä videon kera, joka myöskin on spot on. Minulla on suuret odotukset illan esitykselle, ja toivon ja uskonkin, että ne täyttyvät!
Seuraavat suosikkini ovat
Oskr – Lie ja
Ilta – Kelle mä soitan, joista kummankin voisin lähettää Euroviisuihin ilomielin minä tahansa sellaisena vuonna, kun meillä ei ole Dark Siden kaltaista tykkiä sekoittamassa pakkaa.
Oskrin biisi olikin suosikkini aina siihen asti, kun Blind Channelin biisi julkaistiin, ja uskon edelleen, että se voisi saada positiivisen vastaanoton Euroviisuissa. Se on kuulas ja moderni ja tyylikkäästi tuotettu, ja upeaääninen Oskr tulkitsee sen koskettavasti ja samaistuttavasti. Olen katsonut aika paljon ulkomaaaisten viisufanien reaktiovideoita tässä talven mittaan, ja mieleeni on jäänyt useampi hyvin tunteikas reaktio Oskrin kappaleeseen. Myös Iltan kappale on nostanut tunteet pintaan monella ulkomaalaisella kuulijalla, mikä on hienoa, kun on kyseessä suomenkielinen ehdokas. Suomelta tunnutaan kovasti kaipaavan joskus suomenkielistä musiikkia, ja Ilta tarjoaa sitä laadukkaasti ja tunteikkaasti toteutettuna. Kappale jäisi itselleni varmaan melko mitäänsanomattomaksi, mikäli kertosäe ei olisi ikään kuin kaksiosainen ja lähtisi yllättäen lentoon. Se on juuri se twisti, joka puree minuun ja ilmeisesti moneen muuhunkin ja voi jopa erottaa biisin muiden tusinaballadien joukosta. Viisumenestykseen en oikein usko ilman tavalla tai toisella hyvin erityistä esitystä, mutta kyllä näin kaunista kappaletta kelpaisi minusta esitellä myös muulle maailmalle.
Teflon Brothers x Pandora – I Love You on minusta hauska ja pirteä nostalgiarenkutus, ja siinä on ihan paras video, varmaan suosikkini kaikista tämänvuotisten UMK-biisien videoista!
Kappaleen ongelma on minusta kuitenkin se, ettei se avaudu kansainväliselle yleisölle. Liputan itse suomen kielen puolesta, mutta ulkomaalaisten reaktiovideoita katsoessa toistuu yksi ja sama mielipide: kertosäe toistaa itseään liikaa ja on lyriikalliselta anniltaan todella köyhä, mikä herättää taas mielikuvan siitä, että säkeistötkin ovat samaa kamaa. Jos ymmärtää suomenkieliset säkeistöt, voi kertosäkeen nimikkohokema olla suorastaan nerokas, sillä minusta ainakin on ovelaa, että säkeistöissä suomalaiset miehet puhuvat tunneilmaisunsa haasteista ja sitten kertosäkeessä ulkomaalainen daami hokee englanniksi rakastavansa. Se tuo hauskalla, konkreettisella tavalla esiin sen eron, mikä Suomessa on verrattuna moneen muuhun maahan sekä kielen että kulttuurin osalta. Valitettavasti biisin jujulla ei vain oikein ole mahdollisuuksia välittyä suomen kieltä taitamattomille kuulijoille, sillä valtaosassa maista Euroviisuja ei tekstitetä ja biisien sanoituksia googlaavat viisufanit ovat varmasti marginaalinen vähemmistö. Siksi en itse toivo tätä kappaletta Euroviisuihin. Sneak peek esityksestä vaikuttaa kyllä hauskalta ufoineen ja futuristisine värimaailmoineen!
Aksel – Hurt tuli minulle pettymyksenä verrattuna viimevuotiseen Akselin biisiin. Odotin Akselin uutta ehdokasta paljon, sillä hänellä on aivan maaginen, ainutlaatuinen ääni ja taito käyttää sitä, ja lisäksi viime vuoden valikoimasta
Looking Back oli upean live-esityksensä jälkeen suosikkini, mutta valitettavasti tämä uusi biisi ei lunastanut odotuksiani. Tässä on havaittavissa samoja ongelmia, jotka häiritsivät itseäni aluksi myös Akselin viimevuotisessa kappaleessa: biisi on liian tasainen, liian yllätyksetön, eikä etene lopulta mihinkään.
Looking Backin tapauksessa tasaisen tauoitta etenemisen saattaa perustella tyydyttävästi sillä, että koko biisi käsittelee sitä, kuinka ihminen ei edes tajua, mitä kaikkea tässä hetkessä on, ennen kuin se on jo kiitänyt ohi, ja siihen eteenpäin jumpsuttaminen yhdistyy luontevasti.
Hurtiin kaipaisin kuitenkin kauniiden, henkeäsalpaavien lauluharmonioiden ohella jotain lisää, jotain mikä erottaisi sen paremmin viisumassasta ja saisi sen jäämään ihmisten mieliin. Aksel itsessään on hirvittävän symppis, enkä pääse yli enkä ympäri siitä, miten upea ääni hänellä on, mutta valitettavasti tämänvuotinen biisi ei vain erotu edukseen.
Danny – Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua oli minulle itse asiassa positiivinen yllätys! Sen parasta antia on minusta kokenut ja elämää nähnyt tulkintavoimainen artisti ja kertakaikkisen hieno sanoitus, jossa vakava aihe ja lempeä, humoristinen ote yhdistyvät saumattomasti. Video on kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Euroviisuihin tämä kappale ei oikein sovi eikä todennäköisesti sinne lähdekään, mutta muuten se on ihan ansiokas ja puhutteleva lisä UMK:hon.
Laura – Play on itselleni tämänvuotisen kattauksen ainoa kappale, joka tuntuu laahaavan valovuosia jäljessä kaikkia muita. Siinä missä Dannynkin kappaleella on omat vahvuutensa ja ansionsa, Lauran biisissä en henkilökohtaisesti kuule muuta kuin tyhjänpäiväisen täyteraidan.
Lauralla on kiva soundi, mutta kappale itsessään on sellainen, ettei sitä tee mieli kuunnella ensimmäiselläkään kerralla kokonaan, saati sitten uudemman kerran. Säkeistöissä on ihan lupaava tunnelma, mutta kertosäe ei lähde lentoon vaan valahtaa alas, eikä loppukappale tarjoa mitään uutta tai yllätyksellistä. Harmi, koska Laura on sympaattinen ja hauska tyyppi ja kokeneena viisuartistina hän olisi voinut olla oiva edustaja myös Suomelle.
Kaiken kaikkiaan tämänvuotinen UMK on minusta mielettömän kovatasoinen, ja olen tosi iloinen siitä, että ollaan palattu avoimeen kilpailuun!
Tätä on UMK parhaimmillaan.