Nimi: Kesäyön kauneus
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta(hkoja kommentteja heittelivät): Lauchuo ja LillaMyy, suurkiitos. <3
Ikäraja: S
Paritus: Enni/Maria (kevyesti)
Genre: Kevyt romance, drama, femme
A/N: Tämä pätkä on ihanaiselle
Artelle (juuri ja juuri ajoissa julkaistuna) syntymäpäivälahjana kirjoitettu. <3 Hassua kyllä, eniten apuja sain Artelta itseltään, joka paitsi antoi minun lainata Maila-mummiaan, myös ehdotti
tätä biisiä soimaan kolmannen raapaleen kohtaukseen, vaikken sitä tekstiin päätynytkään identifioimaan.
(Kiitos myös
Odolle, joka kaivoi internetin syövereistä minulle inspiraatiokuvia. <3)
Osallistun tällä Vuosi raapalehtien V, Teelusikan tunneskaala (ujous) ja 300 kerho -haasteisiin. (:
Lisää näistä neitokaisista löytyy täältä.Kesäyön kauneusEnni katseli sängyn päällä vielä auki olevaa laukkuaan miettien oliko varmasti muistanut pakata kaiken tarvittavan mukaansa. Elettiin kesäloman alkua ja tyttö oli luvannut mennä Marian seuraksi maalle, toisen mummilaan. Marian mummilla oli suuri piha ja pieni peltotilkku, useampi punainen piharakennus ja sekarotuinen koira, Benji.
Enni ja Maria olivat olleet ystäviä jo monta vuotta ja olihan Enni toisen mummilassakin käynyt, mutta edellisestä vierailusta oli päässyt vierähtämään jo muutama vuosi. Vaikka hän tiesi Marian Maila-mummin olevan oikein mukava, tyttöä tahtoi jännittää siitä huolimatta. Sentään siellä olisi vanha kunnon Benji, joka nautti täysin rinnoin saamastaan ylimääräisestä hellyydestä. Benjiä Ennin ei tarvinnut ikinä jännittää.
~
Toisena aamuna Enni oli noussut ennen Mariaa ja juonut aamuteen Maila-mummin kanssa. Tyttö oli jo ehtinyt pihalle ennen kuin Maria sai itsensä kammettua sängystä. Sillä hetkellä, kun Maria avasi ulko-oven ja astui piharappusille, aika tuntui pysähtyvän.
Marian tummansiniset mikroshortsit ja valkoinen toppi paljastivat jo kevyesti ruskettuneet jalat ja käsivarret, ja kesäksi leikkautettu lyhyehkö hiuskuontalo oli vielä unen jäljiltä pörrössä. Kun toinen pysähtyi venyttelemään makea hymy huulillaan, Enni oli enemmän kuin kiitollinen tuntiessaan kostean kirsun hipaisun ohuen kankaan peittämällä reidellään. Koettaen piilottaa poskilleen hiipineen kevyen punan otsahiuksiensa taakse tyttö kumartui hellimään huomiota vaatinutta karvakorvaa.
Miksi Marian piti olla niin hirveän nätti?
~
Viimeisenä iltana ennen kaupunkiin palaamista Enni oli päättänyt hipsiä ulos vielä hetkeksi iltapalan jälkeen. Yöksi taittuva kesäilta oli kaunis ja peltoaukea tarjosi selkeän näkymän laskevaan aurinkoon. Ennen katoamistaan taivaanrannan taa aurinko värjäsi kaiken lempeällä oranssilla, eikä Enni voinut kuin hymyillä itsekseen.
Paljaiden jalkojen hiljaiset askeleet pehmeällä ruohikolla kuljettivat Mariaa keinussa istuvan ystävänsä luo. Sylissään tytöllä oli pieni vaaleanpunainen matkaradio. Sen huomatessaan Enni naurahti tahattomasti. Tuohon pieneen kapistukseen liittyi niin paljon muistoja.
Keinun luona Maria hymyili ystävälleen, etsi sitten radiosta toimivan kanavan ja asetti laitteen koivun juurelle. Enni hymyili itsekseen pehmeän musiikin rikkoessa lähes täydellisen hiljaisuuden. Lupia kysymättä tummempi tyttö käveli keinun eteen ja tarttui keinun naruihin. Hiljaisena kaksikko vain katsoi toisiaan ja vaivoin Enni rekisteröi taustalla soivan kappaleen.
Marian intensiivinen katse sai pian Ennin punastumaan, vaikka laskevan auringon maalaamissa väreissä sitä ei helposti huomannutkaan. Silti tyttö ei osannut kääntää katsettaan. Hetki oli niin täydellinen, lumoava.
Kuin kokeillen heidän huulensa kohtasivat.