Ikäraja: S (sallittu)
Paritus: Hermione / Pansy
Vastuuvapaus: En omista JK Rowlingin luomaa maailmaa tai sen hahmoja, enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Osallistuu
Teelusikan tunneskaala -haasteeseen.
A/N: Paljon onnea,
Arte!
Vohveleita mansikoilla (tässä on hyvä)Pansy silitti Hermionen kiharaisia hiuksia. Nainen hänen sylissään vapisi ja nenästä valui räkää Pansyn yökaavulle.
‒ Anteeksi, Hermione nikotteli.
‒ Se oli vain pahaa unta, Pansy sanoi, ja tiesi valehtelevansa. Hemionen painajaiset olivat joskus olleet totta ja ryömivät aina välillä ylös haudoistaan.
Jos Bellatrix Lestrange olisi ollut elossa, Pansy olisi…
Viemättä ajatusta sen pidemmälle, Pansy kysyi: ‒ Haluaisitko yöpalaa, voisimme tehdä vohveleita?
Hermione nauroi. Se oli pyrskähtelevä ja hikkaava nauru. ‒ Vohveleita tähän aikaan yöstä?
‒ Miksikäs ei? Meillä on vielä sieltä jästitorilta ostettuja mansikoita.
Hermionen ilme kirkastui hiukan.
Pansy ei ollut koskaan hallinnut kotitalousloitsuja kovinkaan
mairittelevasti. Äiti oli aina sanonut, ettei se haitannut, kotitonttuhan sellaiset asiat hoiti ja vaimolla oli toisenlaisia velvollisuuksia. Hermionen kanssa Pansy oli opetellut monenlaisia uusia taitoja alkaen lattiankuurausloitsuista ja päättyen piirakkataikinan tekoon käsin.
Ja joitain asioita hän oli saanut opettaa Hermionelle. Asioita, joista Pansy ei malttanut olla kiusoittelematta toista aina tilaisuuden tullen.
Mutta tämän taidon Hermione oli opettanut hänelle ja Pansy oli parantanut sitä. Koska eihän sokerittomissa pannukakuissa ollut mitään mieltä.
Pansy kaatoi taikinaan reilusti sokeria, Hermionen salaista pahetta. Pansy oli heittänyt tahriintuneen yökaapunsa pyykkikoriin ja hääri keittiössä esiliinassa ja sukissa. Hän tunsi Hermionen katseen niskassaan ja tiputti ihan vahingossa vispilän.
Olihan jästien tavalla kokkaaminen kömpelöä.
Suoristautuessaan hän tiesi Hermionen hymyilevän. Vielä hiukan haikesti, mutta yhdessä he aina löysivät hymyn toistensa huulille.
Hermione käytti vohvelirautaa, koska Pansy poltti vieläkin mokomalla kapistuksella sormensa. Ja Hermionelle oli tärkeää, että vohveleita paistettiin tasan 140 sekuntia. Pansylla ei ollut kärsivällisyyttä laskea sekunteja, mutta hän katseli mielellään Hermionen keskittynyttä ilmettä.
Ryppyä kulmien välissä, huulten viivaa. Ja tietysti kaula-aukkoa, koska sitä oli aina mukava katsella.
Pansy kastoi mansikoita kermavaahtoon ja laittoi niitä vohvelin päälle. Hermione otti kuuman herkun vastaan ja söi sen nopeasti. Pansy mutusteli omaansa hitaasta ja antoi Hermionen ottaa pari enemmän.
‒ Sinä et pitänyt puoliasi, Hermione motkotti. ‒ Nyt minä söin melkein kaikki.
‒ Minulla ei ollut kova nälkä, Pansy sanoi. Hän suukotti Hermionen otsaan kermavaahtojäljen ja lipaisi sen saman tien pois. ‒ Mutta minulle voisi maistua jälkiruoka jälkiruuan päälle.
Hermionen huulille levisi virne. ‒ Onko tämä se kokin kehumisvaihe?
Pansy suoristautui ja pudotti esiliinan lattialle. ‒ Ihan miten vain haluat.
‒ Näin on hyvä, Hermione sanoi myöhemmin. Hän oli vetänyt Pansyn syyliinsä ja oli nukahtamaisillaan.
‒ Joo, Pansy mutisi puoleksi unessa. ‒ Tässä on hyvä.