Nappisilmän kaipuu (hattaratytön luo), S, Cedric/Tonks

[LillaMyy]

Title: Nappisilmän kaipuu (hattaratytön luo)
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairings: Cedric/Tonks
Beta: Saappaaton
Genres: angstihtava fluffy?
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Cedricin ihailua kuusi vuotta vanhempaa Tonksia kohtaan.
Challenges: Teelusikan tunneskaala (kaipaus), Neljän tuvan haaste (Puuskupuh) ja Kirjoitusterttu (otsikkoterttu: yli kolmesanainen otsikko)
A/N: Piti keksiä joku Puuskupuh, josta kirjoittaa Neljän tuvan haasteeseen, keksin suoralta kädeltä kaksi, joten päätin sitten parittaa nämä, kunnes tajusin ikäero-ongelman. Se korjaantui sitten hiukan jännällä tavalla ja syntyi tällainen ihmeellisyys. Menee taas tähän LillaMyyn normihöttötuotantoon, mutta minkäs teet, kun olen olevinani hyväkin siinä.

Nappisilmän kaipuu (hattaratytön luo)

Yksitoistavuotias Cedric oli innoissaan päästyään Puuskupuhiin, sillä heidän tupansa oli aivan paras. Heillä oli nimittäin Nymfadora Tonks (joka piti enemmän sukunimestään), joka osasi muuttaa ulkomuotoaan tahdonvoimalla. Tonks huvittikin usein nuorempia oppilaita Suuressa salissa vaihtamalla milloin nenäänsä ja milloin hiuksiaan kesken ruokailun.

Tonks oli jo kuudennella, joten Cedric ei nähnyt tätä kovinkaan usein, mutta hän oli ottanut tavakseen istua aina tämän lähellä ruoka-aikoina. Kysyttäessä hän aina selitti sen johtuvan siitä, että Tonks oli hauskaa seuraa, vaikka hän tiesi sen johtuvan jostain muustakin. Jokin vanhemmassa tytössä vain veti häntä puoleensa. Jostain syystä häntä myös kutitti mahanpohjasta aina, jos Tonks sattui katsomaan häntä.

~*~*~

Seuraavana vuonna Tonksilla ei pahemmin riittänyt aikaa Cedricille, sillä tämän piti keskittyä S.U.P.E.R.-kokeisiinsa. Se suretti nuorta poikaa, vaikka eihän hän edes tuntenut toista kunnolla, joten ei hän voisi pyytää tätä uhraamaan koelukuaikaansa häneen. Puhumattakaan siitä, että linnassa huhuttiin, että Tonksilla olisi ollut jotain menossa rohkelikon huispauskapteenin, Charles Weasleyn, kanssa.

Cedric oli pettynyt saamaansa huomion määrään, joten hän yritti sen sijaan keskittyä omiin opintoihinsa. Jotenkin vain hänen ajatuksensa karkasivat aina välillä hattaratukkaiseen tyttöön, vaikka hän mitä yritti. Silläkin hetkellä hän yritti taistella muodonmuutosten esseensä kanssa, mutta ystäviensä kanssa naurava seitsemäsluokkalainen tyttö tunki väkisin hänen aivoihinsa, eikä kirjoittamisesta meinannut tulla yhtikäs mitään.

~*~*~

Kolmas vuosi Tylypahkassa oli sekä helppoa että vaikeaa Cedricille. Helppoa, koska Tonks ei ollut paikalla sotkemassa hänen päätään. Vaikeaa, koska Tonks ei ollut paikalla piristämässä häntä olemuksellaan. Oli hankalaa olla iloinen saamastaan etsijän paikasta Puuskupuhin joukkueessa, kun joukkueella oli hänen mielestään väärä kapteeni. Myös ruokatunnit olivat tavallista tylsempiä, koska pöydässä ei voinut enää nauraa yhtäkkiä vaihtuvalle nenälle tai kirkkaanpinkeille hiuksille.

Muutenkin Puuskupuhin tupa näytti paljon tylsemmältä ilman räikeänväristä Tonksia hiirenharmaiden, suklaanruskeiden ja kellertävänvaaleiden hiusten joukossa. Pikkuhiljaa Cedric kuitenkin tottui värittömämpään oleskelusaliin ja tylsempiin ruokatunteihin. Hän ei ehkä pitänyt niistä yhtä paljon kuin aiemmin, mutta elämä meni eteenpäin ja niin hänkin.

~*~*~

Kuudentena vuonnaan Cedric laittoi nimensä Liekehtivään pikariin, osaksi itsensä takia, osaksi tehdäkseen Tonksin ylpeäksi, vaikkei tämä ollutkaan paikalla näkemässä häntä. Nuorukaisen epäonneksi asiat eivät kuitenkaan menneet hänen toivomallaan tavalla ja hän maksoi valinnasta hengellään.

Cedricin tietämättä Tonks oli paikalla viimeisen koetuksen aikana Taikaministerin rinnalla, joten hän näki aitiopaikalta, kuinka Harry Potter toi Cedricin ruumiin takaisin. Tonks katsoi alas kentälle ja muisteli sitä pientä yksitoistavuotiasta poikaa, joka oli kutsunut häntä hattaratytöksi. Pojasta oli kasvanut jo nuorukainen hänen poissa ollessaan, mutta siihen kasvu olikin sitten jäänyt. Tonks ei voinut olla ajattelematta, kuinka epäreilu maailma oli, kun hän ei voinutkaan yllättää nappisilmäistä poikaansa.

[Räntsäke]

Voi miten herttainen tämä oli!

Ensinnäkin, halusin valita tupahaasteesta nimenomaan sellaisen tekstin, jossa olisi puuskupuheja. Sellaisia oli vain muutama valmiina, ja tämä vaikutti mielenkiintoisimmalta. Vaikkapa koska paritus, tiedä häntä. : ) Mut kommenttikampanjasta terveiset, joka tapauksessa.

Cetricin ihastus oli kieltämättä hellyyttävä, sellaista viatonta ihailua pienen pojan taholta. Lähes jokaisessa pätkässähän Cetric on vasta lapsi, joten tällaista sen kuuluikin olla. Olet ylipäätään minusta taitava kirjoittamaan lapsen näkökulmasta, siis jos ajattelen muitakin siun tekstejäsi.

Viimeinen osa oli kauhean surullinen, mutta toisaalta ilahduin tuosta, että Tonks muisti Cetricin vielä, ja oli ilmeisesti ajatellut yllättää hänet. Ihana ajatus, vaikka suunnitelmaksihan se sitten lopulta jäi.

Tämän enempää en nyt näin lyhyestä tekstistä keksi sanottavaa, mutta kiitos joka tapauksessa ihanasta lukukokemuksesta. Tykkään kovasti sun tyylistäsi, ja näistä hahmoista totta kai myös. : >

[LillaMyy]

Räntsäke: Puuskupuheista kirjoitetaan ihan liian vähän, joten tupahaaste on kiva, kun se kannustaa ihmisiä kirjoittamaan lisää Puuskuista. Tykkään kuitenkin, että valitsit juuri tämän niistä harvoista valmiista! Se on juuri sellaista lapsen ihailua, jonka hän eittämättä nuorena sekoittaa ihastukseen (tai miksei se oikeasti voisikin olla sellaista, mene ja tiedä). Oi, kiitoksia kehuista, lapsista on aina hauska kirjoittaa, joten olen erittäin iloinen, että mielestäsi olen onnistunut siinä! (: Joo, mulla on tapana jotenkin lopettaa näitä aina siten, että se loppu voisi olla tosi onnellinen ja fluffy, mutta ei sitten kuitenkaan ihan... :'D Kiitoksia kommentista, kiva että tykkäsit tästä tekstistä (ja mun tyylistä noin ylipäätäänkin!)! (((:

[Hazyel]

Cedric/Tonks on kyllä paritus, jota en heti uskonut näkeväni. Mutta alkutietoja lukiessani tosiaankin heräsin siihen, että näillä ei ole kuin muutama vuosi ikäeroa! Tai no, muutama, kuusi, mutta silti. Jotenkin aina unohdan, että Tonks on niin nuori!

Ihihih, ihana Cedric, joka tykkää puuskuihin pääsystä, koska heidän tupansa on ihan paras <3 Ehkä niin puusku ajattelutapa kuin olla ja voi! Tosin, tietysti kaikki ajattelee, että oma tupa on paras... mutta jotenkin oon vain yhdistänyt tuollaisen suloisen oman tuvan parhaana ajattelun nimenomaan puuskuihin.

Pöh, tyhmää, kun Cedric on niin suloisen ihastunut, mutta sitten Tonksilla on jotain jo meneillään toisen pojan kanssa! Tosin onhan tuossa iässä moinen ikäero jo muutenkin niin paljon, että ehkä ihan hyvä, että tässä vaiheessa tämä on vasta tällaista yksipuolista kaipailua... Mutta on se kovin surullista silti, että Cedric vain haikailee eikä toinen huomaa ollenkaan!

Mutta voi, kuinka surulliseksi tää sitten kehittyi, siitä kaikesta lutuisuudesta ja suloisuudesta! Ihanaa, että tässä vaiheessa Tonkskin muistaa Cedricin ja olisi halunnut yllättää hänet, mutta kovin surullista, että loppu jäikin sitten sellaiseksi kuin jäi. Ja ihanaa, miten oot luonnehtinut Tonksia hattaratytöksi, ja Cedriciä nappisilmäiseksi, ja yyyh tuo otsikko sopii tähän niin hyvin ja kaikkea äääh <333 Tykkään! <333

[LillaMyy]

Lauchuo: Joo, myönnän, ettei tämä paritus ole ehkä se, joka pomppaa ensimmäisenä mieleen, koska Tonks on aina kuvattu kirjoissa "aikuisena" ja Cedric "nuorena", vaikkei heidän ikäeronsa tosiaan olekaan kuin vain se kuusi vuotta. (: Totta kai se oma tupa tuntuu nuoresta siltä parhaalta paikalta, etenkin, jos ei ole sisaruksia jossain toisessa tuvassa! Onhan se kieltämättä vähän haikeaa, että kaipaa toisen perään, jolla on jo joku toinen, mutta jotenkin en osannut ajatella tätä paritusta vielä tuossa kohtaa molemminpuolisena, koska Cedric on kuitenkin vielä niin nuori. Musta jotenkin tuntuu, että puolet mun teksteistä loppuu surullisesti, mutta kiva, että tykkäsit! Hattaratyttö ja nappisilmä ovat molemmat Saappaattoman keksimiä, kun halusin viittauksen Tonksin pinkkeihin hiuksiin ja sitten jotain samantyylistä Cedricistä! Kiitoksia kommentista, kiva että tykkäsit surullisesta lopusta huolimatta! ((:

[Aelina]

Vaihdokkaista hei! Hieman ehkä erikoisempi paritus minulle, mutta olen utelias. :3

Heti ekana pidän yksityiskohdista tekstissä. Tämä hyppäsi heti silmiin:

Heillä oli nimittäin Nymfadora Tonks (joka piti enemmän sukunimestään), joka osasi muuttaa ulkomuotoaan tahdonvoimalla.

Cedricin ihastus Tonksiin on oikein ihastuttava. Tulee vähän sellainen koiranpentumainen kuva tästä. Tarkkaillaan kaukaa ja yritetään seurata, kun se on vain mahdollista. Suloista, kuinka pahasti Cedric on ihastunut. Kunnolla ei edes tunne Tonksia, mutta silti ei pysty ajattelemaan muuta.

Rakenne on tietyllä tavalla erikoinen ja tykkään siitä. Katsotaan asiaa vuosi kerrallaan. Ensin asia on kovasti mielessä, mutta sitten se hieman jääkin pariksi vuodeksi, koska Tonks ei ole enää samalla tavalla kuvioissa. Cedric päättää mennä eteenpäin, mikä onkin ihan hyvä.

Kuudes vuosi on hieman ristiriitainen. Asiat sanotaan jotenkin koruttomasti, eikä Tonksiakaan sanota surulliseksi, vaan hän epäreiluutta. Se on jopa hieman julma kohtaus kaikessa herttaisuudessaan.

Tonks ei voinut olla ajattelematta, kuinka epäreilu maailma oli, kun hän ei voinutkaan yllättää nappisilmäistä poikaansa.

Tästä varsinkin jää kamalan ristiriitainen olo.

Tämä oli kovin kiva fikki ja tässä oli ihana kuvailu.

[LillaMyy]

Aelina: Paritus oli itsellenikin erikoinen, en edes oiken enää muista, mistä sen keksinkään. Cedric on kyllä hyvin koiranpentumainen tässä tekstissä, etenkin alussa. Kiitoksia kommentista, kiva että tykkäsit tästä pienestä tekstistä! ((: