Author: Zarroc
Pairing: Rebecca/Karita
Rating: k-11
Warnings: kiroillaan välillä värikkäästi
Genre: melankoliadrama ja jotain muuta, femme
Summary: ”Musta alkaa tuntua et oon jo ihan liian vanha tuohon mut ihan sama.”
Haasteet: Ficlet300 eli sanat 231. Hautajaiset, 232. Kaste, 233. Uusivuosi, 234. Pääsiäinen, 235. Sadonkorjuu & 236. Halloween sekä Femme10
A/N. Oli pakko saada tämä ulos. Pyörittelin tätä ja mietin ja djthbnbdgk. Ei se siitä sen kummemmaksi muutu. En tiedä. Tämä kappale liittynee tähän jotenkin.
E T K Y S Y , E T K Ä V A S T A A
Virheistä sulle paljastetuista opitko sinä mitään?
Kuka sinulle kaiken lupasi?
Kuka sen, jonka todeksi toivoit?
1.
Karita kuunteli taas sitä samaa Airutin biisiä, Sadonkorjuuta. Vihasin sitä kappaletta. En kai siksi, että se olisi ollut nimenomaisesti huono kappale vaan siksi, että minusta tuntui kuin Karita olisi suunnannut sen minulle. Eikä se ollut mikään iloinen biisi.
Ei se kertonut, että
hän olisi ollut onnellinen kanssani. Se kertoi, että Karita epäili jatkuvasti minua kaikesta, mitä olin elämässäni koskaan tehnyt. Tiesin kyllä, että nainen kuunteli sanoja toisinaan älyttömiä määriä ja niistä saattoi päätellä senhetkisen mielentilan mitä parhaimmin.
Mutta en silti halunnut epäillä sitä.
”Karita?” kysyin ja se hymähti nostamatta katsettaan sanomalehdestä. Mistä lie oli senkin varastanut, ei meille sellaisia hienouksia tullut. ”Voinko vaihtaa biisiä?”
Se kohotti katseensa minuun, sen silmissä ei ollut taas minkäänlaista ilmettä. ”Aivan vapaasti.”
Ehkä se ei ollutkaan tarkoittanut tuolla mitään. Laitoin soittolistalta satunnaisen seuraavan kappaleen. Samuli Putron Tavalliset Hautajaiset sai minut jähmettymään ja vilkaisin Karitaan. Se oli laskenut kätensä sanomalehden päälle.
”
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia, mä tahdon tavalliset hautajaiset”, se hyräili, mutta vihreät silmät olivat vakavat.
En oikein tiennyt miten vastata katseeseen, joten kurotuin pöydän ylitse suutelemaan sitä. Se vastasi suudelmaan lyhyesti ja antoi viedä kalkkunaleipänsä ilman vastaväitteitä. Siirryin olohuoneen sohvalle leipää pureskellen ja nautin surround -tunnelmasta, jonka eri paikkoihin sijoitetut langattomat kaiuttimet toivat.
2.
”Isosisko laitto just viestin”, sanoin Karitalle kun se luuttusi lattioita. Sillä oli taas niitä siivoushepulejaan, mutta luojan kiitos se oli mukava siivoaja. Se ei halunnut minua tielleen, joten sain olla ihan rauhassa sohvalla sen aikaa kun se järjesteli tavaroita, imuroi, luuttusi, pölytti ja teki kaikkea muuta yhtä aikaa.
Niin, ja kuunteli -90 luvun eurodancea ja tanssi. Varsinainen hevimies.
”Ai?” se sanoi ja hädin tuskin kuulin sen äänen edellä mainitun popin ylitse.
”Mä oon täti nykyään.”
”
Ai”, se sanoi jokseenkin yllättyneellä sävyllä ja musiikin pauhu hiljeni. Sillä oli jokaisen kaiuttimen kyljessä pieni
mute -nappula ihan vain tätä tarkoitusta varten. Yhden kaiuttimen pystyi hiljentämään tarvittaessa siksi aikaa, kun sattui olemaan sen vieressä.
Karita kääntyi minua kohti enkä oikein osannut lukea sen ilmettä. Tiesin, ettei se todellakaan tykännyt lapsista, mutta… eihän sitä koskaan tiennyt.
”Pitänee mennä sitten katsomaan… sitä”, se sanoi ja minä naurahdin vähän.
”Joo, sit kun se pikku natiainen on vähän kasvanu ja päässy pois osastolta.”
Karita näytti vähän helpottuneelta ja minua alkoi naurattaa entistä enemmän. Monissa asioissa se oli niin helvetin kivikasvoinen, mutta kun lapsista oli kyse, ei ollut loppujen lopuksi kovin vaikea arvella sen ilmeiden merkitystä.
”Eli viimeistään sitten kastetilaisuudessa”, muistutin vielä, mutta se laittoi jo kaiuttimen takaisin päälle.
3.
”Tää on meidän neljäs uusi vuosi yhdessä”, Karita sanoi ja katsoin sitä hämmentyneenä.
”Oikeesti?”
”Joo. Vittu me ollaan vanhoja.”
”Ei hitto eikä olla… jos me ollaan asuttu jo neljä vuotta yhdessä… ei helvetti ollaanpas. Missä vaiheessa mä täytin 27? Ja sä 28?”
”Älä nyt ikäkriiseile”, Karita nauroi ja puristi minua itseään vasten. Seisoimme parvekkeella ja tuijotimme kaupungintalolta lähteviä raketteja, vaikkei kello ollut vasta kuin kymmenen illalla.
”En mä, mut mieti… siitä on jo kolme vuotta ku me tavattiin Gabekin ekan kerran. Ja Violastaki on jo kolme ja puol vuotta.”
”No joo… kuulostaahan toi aika hurjalta. Helvetti, mä oon kohta kolmekymmentä”, Karita mutisi.
”Et sä kyllä näytä sille”, sanoin ja mittailin sitä katseellani. Se kurtisti minulle vähän kulmiaan, mutta hymyili aavistuksen, kun taputin sen tissiä. ”Oot just niin kimmosa ja pehmee ku 10 vuotta sittenki.”
Karita nauroi minulle pehmeästi ja ojensi röökiä. Se poltti vain näissä erikoistilaisuuksissa, kuten silloin kun juotiin enemmän tai vaikka nyt uutena vuotena. Miksi ei.
”Tää tätirööki alkaaki olla sun iälles sopivaa”, hymähdin ja vedin savua sisääni. Karita mottasi minua huvittuneen näköisenä.
”Jeps ja sun pitäs alkaa pukeutua kukkamekkoon. Ja ostaa mulle kukkia äitienpäivänä. Ja hamekangas aina ku torjun sun kosinnan.”
”Mun minkä?”
Pirulainen vain hymyili vinosti.
4.
”Karitaaa”, manguin kuin pieni lapsi roikkuessani sen kädessä kaupassa. Se vilkaisi minuun kulmiensa ali muka hyvinkin kyllästyneenä, mutta totta kai se rakasti minua.
”No mitä?” se huokaisi ja kippasi kolme purkkia mehua koriin.
”Mä haluun pääsiäismunia”, valitin.
”No tiiäthän, et oo enää kaks, voit ihan ite käydä hakee niitä”, se vastasi minulle ja oli lukevinaan ostoslistaa.
”Mutku haluun sut mukaan”, mutristin alahuultani ja se pysähtyi paikalleen kääntyen katsomaan minua. Kohotin kättäni sen poskelle ja kosketin sen alahuulen keskellä olevaa korua peukalollani. Sen kasvojen ilme rentoutui ja väsyneet silmät hymyilivät minulle.
”Anna mun hakee ees jauhelihaa ensin ni mennään sit ottaa pääsiäismunat?”
Nyökkäsin ja tartuin taas sen käteen. En hirveästi kävellyt sen kanssa käsi kädessä missään ennen kuin oikeasti halusin siltä jotain. Ja nyt halusin sen kanssani munaosastolle, koska miksi ei.
Lopulta päädyimme pääsiäismunien satumaahan.
”Mihin vittuun näitä tarvitaan näin
paljon”, Karita voihkaisi. ”Ei kukaan kuitenkaan osta ku kindereitä.”
Virnistin sille. ”No mut me otetaan ainaki kolmee erilaista!”
”Ja mäkö maksan?”
”Tietysti! Oot mun rich bitch.”
Se pudisteli minulle hymyillen päätään, kun hyppelehdin ympäriinsä ja heittelin erilaisia suklaamunia koriin. Huomasin kyllä, kun se itse kasasi sinne kindereitä minkä kerkesi. Lopulta korissa oli varmaan 30 erilaista pääsiäismunaa ja Karita näytti varsin epätoivoiselta.
5.
”Äiti pyysi mut sadonkorjuujuhliin”, Karita sanoi tullessaan suihkusta yhtenä sunnuntaiaamuna. ”En kyllä tiiä millon se on muka semmosia ruvennu harrastamaan.”
”Okei”, sanoin ja mietin jo valmiiksi, kenen luokse lähtisin siksi aikaa. Karitan isä ei varsinaisesti ollut ollut tyttärensä fani tämän paljastuksen jälkeen. Ja kun muutin sittemmin sen luokse niin no… Olin todennut itse, että helpointa kaikille oli jäädä pois niiden yhteisistä perhejutuista.
Ja jos minulta kysyttiin, mitä vähemmän minun tarvitsi olla suurissa ihmisjoukoissa, sen parempi. Vaikka se käsitti vain Karitan porukat, siskon ja veljen sekä niiden lapset. Luojan kiitos viimeinenkin mummo oli kuollut vajaa 8 vuotta sitten.
Kävelin Karitan perässä vähän vastahakoisesti, kun se luovi itsensä makuuhuoneeseen etsimään alusvaatteita.
”No…. meinasitsä mennä?”
”Mä vähä aattelin ottaa sut mukaan. Porukat tuntien siellä on paljon viinaa. Ja jos sä viet isille viskiä ni eiköhän se oo loppuillan ihan omissa oloissaan.”
Minun teki mieli kieltäytyä ja meinasinkin jo avata suuni, kunnes Karita kääntyi minua kohden pelkissä alushousuissa.
Minä vain tuijotin sitä.
Hitto.”Miks sä yrität suostutella mua noin”, inisin sille ja liikuin vähän lähemmäs.
Karita kohotti minulle kulmiaan, mutta sen hymy oli ilkikurinen. ”Kuinni muka, mähän vaan meinasin kysyä ooks nähny mun liivejä.”
”Et sä tarvii”, kuiskasin tarttuen siihen ja se suuteli minua.
6.
”Mehän ei yleensä juhlita Halloweenia”, aloitin kun Karita laittoi tukkaa peilin edessä. Se oli lähdössä töihin.
”Mm?”
”Mietin vaa et me kyl kerettäs illalla vielä pukeutua ja lähtee Violan bileisiin.”
”Mm-hm.”
”Ja sua kiinnostaa taas ihan vittuna.”
Karita käänsi katseensa minuun, sen sormet jatkoivat äärettömän pitkän letin punomista. Sillä oli ollut tukka alaselkään asti niin kauan kuin muistin ja se ei jaksanut edes yrittää suoristaa valtavia kiharoita.
”Eli tässä on tarkoitus vain päästä juomaan ja naimaan?”
”No naimisesta en tiiä mut Gabe ja Tommiki on varmaan tulossa”, hymähdin ja Karita kohautti olkiaan.
”Musta alkaa tuntua et oon jo ihan liian vanha tuohon mut ihan sama.”
Virnistin omahyväisesti, tiesin kyllä saavani tahtoni läpi. Tekstasin Violalle, että me tulisimme, kun Karita pääsisi töistä.
Hyvä ; ), Viola vastasi ja minä hymyilin kevyesti. Kohotin katseeni Karitaan, kun se sitoi lettiään korkealle nutturalle pään ympärille.
”Mä käyn hakee meille asut kun oot töissä”, sanoin sille ja se vilkaisi minua epäileväisen näköisenä. Suoristettuaan valkoisen kauluspaitansa kaulusta se tuli sohvan luokse, painoi suudelman huulilleni ja lähti olohuoneesta.
”Eikä sit mitään semmosta, missä mulla ei oo tisseille minkäänlaista tukee”, se muistutti.
”Ei tietenkään”, huikkasin takaisin ja käkätin maanisesti vasta ulko-oven kolahduksen jälkeen. Tietäisipä vain, mitä olin kehitellyt.
