Osomatsu-san: Huomion vuoksi (S, Todomatsu, oneshot)

[Larjus]

Title: Huomion vuoksi
Author: Larjus
Fandom: Osomatsu-san
Characters: Matsuno Todomatsu (+ muut veljet taustalla)
Chapters: Oneshot
Genre: Drama
Rating: S
Disclaimer: Osomatsu-kun on alun perin Fujio Akatsukan luomus. En omista sitä yhtään sen enempää kuin sen seuraajaa Osomatsu-sania. Vain teksti on minun.
Summary: Kun veljiltä saatu vääränlainen huomio ei riitä, sitä on haettava muualta.

A/N: Olin jo luovuttanut Persoonallisuushäiriöstä päähenkilöksi -haasteen kanssa, mikä jäi hieman kaihertamaan (koska en tykkää olla luovuttaja). Sitten varhaiskasvatusluennolla aloin kirjoitella tällaista. Osa siis kirjotettu sen luennon aikana ja loput kotona, koska luento ehti loppua ennen kuin olin valmis Kesti kans ikuisuus keksiä tälle edes jonkinlainen otsikko. Ja osallistuu siis siihen Persoonallisuushäiriöstä päähenkilöksi -haasteeseen huomionhakuisella persoonallisuudella, koska sen kuvaus inspiroi ja eiköhän tää oo ainakin sinne päin. Persoonallisuushäiriöt ei oo mulle mitenkään tuttuja joten, joten.

Aika pikkuinen tekele, sopisi hyvin johonkin isompaan kokonaisuuteen. Ehkä pitäs joskus kirjoittaa enemmänkin huomionhakuisesta Todomatsusta. Tykästyin ajatukseen.


Huomion vuoksi

Lauantai-ilta kotona viiden veljen kesken oli joistakuista ehkä mukava tapa viettää viikonloppua. Todomatsusta se  kuitenkin oli yhtä helvettiä. Vaikka hän oli itselleen läheisimpien ihmisten kanssa, hän oli yksin. Hän oli niin yksin kuin vain mahdollista, koska kukaan ei huomannut häntä. Tai huomasivathan isoveljet, kukin vuorollaan, ja äitikin oli käynyt tuomassa jokaiselle onigirejä ja sanonut Todomatsulle, että hänen riisipalloissaan oli normaalia enemmän tonnikalaa (ihan vain koska Todomatsu siitä niin piti), mutta ei se riittänyt. Perheeltä saatu huomio ei ollut ihailevaa ja jatkuvaa. Se ei tuonut Todomatsulle tunnetta siitä, että hän oli ylivoimaisesti kiinnostavin ja kaikin puolin upein asia viiden kilometrin säteellä.

Hän oli näkymätön veljiensä joukossa.

Sellainen näkymättömyys, massaan hukkuminen, tavallisuus, oli Todomatsulle kauhistus. Oliko hänellä muka mitään merkitystä täällä, kotona, veljien keskellä? Mikään ei muuttuisi, jos häntä ei olisi, ja se jos mikä satutti. Hänellä ei ollut mitään merkitystä.

Hän oli turha näin.

Todomatsu nousi istuma-asentoon lattialta, jolla oli äskettäin maannut selällään. Hän käänsi katseensa huoneen keskelle, jossa neljä vanhinta veljeä istui pöydän ääressä pelaamassa korttia. Jyushimatsu oli jossain muualla. Todomatsu muisteli hänen menneen käymään alakerrassa, mutta veljeä ei vieläkään kuulunut. Ties minne oli jäänyt. Mutta kukaan ei huomannut. Tai huomasi, mutta ei vain noteerannut asiaa. Siinä se nähtiin: he hukkuivat keskenään ollessaan niin helposti toistensa massaan. Yhdellä ei ollut joukossa väliä. Muille se ehkä oli okei, mutta ei Todomatsulle.

Mutta mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen sen huomion, jota niin kaipasi? Veljiä ei paranut alkaa liehitellä kuin joitain kauniita opiskelijatyttöjä, turpiinsahan siinä saisi ja ikuisen perverssin leiman. Ja ei Todomatsu nyt sentään ihan sellaista huomiota halunnut. Mutta oikeastaan kaikki muu kyllä kelpasi. Jopa se veljien vääränlainen hetkittäinen ja ihailematon huomio paremman puutteessa.

”Veljet!” Todomatsu huudahti yhtäkkiä istuma-asennostaan.
”Hmm? Mitä nyt, Totty?” Choromatsu käänsi katseen hetkeksi pois korteistaan ja vilkaisi nuorinta veljeään. Mutta eihän sellainen noteeraaminen Todomatsulle riittänyt.
”Osomatsu-niisan!”
Nuorin Matsunoista nousi jaloilleen ja hyppelehti pöydän ääreen. Hän pysähtyi vasta ollessaan kuin liimautuneena Osomatsun selkää vasten.
”Anna kun minä autan sinua, veli hyvä!” Todomatsu sanoi aurinkoisesti veljensä olan yli. ”Minun pelitaidoillani voitat varmasti!”
”Öh, kiitos Totty, mutta...” Osomatsu työnsi varovasti veljeään kauemmas. ”Yritän pelata ihan itse.”
”Ichim...”
Todomatsu ei ehtinyt sanoa enempää. Pelkkä passiivinen, tyhjän uhkaava katse oli tarpeksi kertomaan Ichimatsun mielipiteen.
”No, Karamatsu-niisan, minä autan sitten sinua!”
”Thank you, my brother”, Karamatsu sanoi, ”mutta uskon muiden veljiemme tarvitsevan apuasi enemmän. Uhraudun heidän puolestaan.”
”Todomatsu, mikset tulisi mukaamme pelaamaan?” Choromatsu ehdotti, kun huomasi nuorimman veljensä siirtyneen hänen taakseen teennäisesti loistaen.
”Niin, voisit haastaa meidät kaikki. Ja varmasti voittaisitkin, kun kerta olet niin hyvä”, Osomatsu lisäsi.

Todomatsu katsoi neljää veljeään vuoron perään hymyillen leveää tekohymyään. Hän ei tiennyt, mitä ajatella. Hänen sisällään kyti kuitenkin raivo. Miten ne kehtasivatkin torjua hänen apunsa? Osomatsu saisi ihan rauhassa yrittää pelata itsekseen ja todistaa häviönsä. Eihän se osannut ikinä voittaa mitään muutenkaan. Menetetty tapaus. Ja Karamatsuko muka uhrautui muiden puolesta? Pyh. Hän, Todomatsu, sehän tässä uhrautui veljiensä vuoksi! Heidän olisi pitänyt ottaa se kaikki vastaan onnenkyyneleet silmissä!

”Hyvä on”, Todomatsu vetäytyi kauemmas veljistään. Teeskennelty aurinkoisuus oli tiessään nanosekunneissa. ”Jos rakkaan pikkuveljenne jalomielisyys ja avuliaisuus eivät teille kelpaa... Jos ette kykene olemaan kiitollisia veljenne hyväsydämisyydelle...”
Hän jätti teatraalisesti lausutut sanansa leijumaan ilmaan odottaen, josko joku veljistä saisi omantunnontuskia ja hukuttaisi hänet anteeksipyyntöihin.

Ei mitään.

”Hyvä on!” Todomatsu tokaisi uudestaan. Nyt sanat olivat aggressiolla väritetty, mutta ne olivat edelleen marttyyrin sanoja. Itsekeskeisen, ylidramaattisen ja epäaidon marttyyrin. ”Minä lähden! Eikä tarvitse odottaa takaisin! Ja kun sitten saatte lukea huomisen lehdestä nuorukaisesta, joka kuoli jäätyään auton alle tai jouduttaan keskelle yakuzojen yhteenottoa, tiedätte kyllä syyttää itseänne, kun viimeiset sananne veljellenne liittyivät johonkin hemmetin korttipeliin! Minä varoitan teitä!”
Todomatsu ryntäsi ulos huoneesta ja melkein törmäsi käytävässä Jyushimatsuun, joka oli juuri tullut alakerrasta. Veljekset katsahtivat toisiinsa mutteivät sanoneet mitään. Todomatsu ei voinut olla ajattelematta, että hänen pitäisi teeskennellä loukkaantuneensa, jotta veli keskittäisi huomionsa yksinomaa häneen. Mutta ennen kuin hän ehti edes toimia, Jyushimatsu oli pyytänyt häneltä nopeasti anteeksi ja poistunut paikalta pamauttaen oven perässään.

Äh, ihan sama. Todomatsu yritti pakottaa itsensä nielemään pettymyksen ja halun itkeä.

Hän kyllä saisi enemmän huomiota muualla. Enemmän ja parempaa.

Hänen olisi lähdettävä ulos. Olisi löydettävä ihmisiä, paljon ihmisiä, uusia ihmisiä, jotka kaikki osoittaisivat jakamatonta, ihailevaa huomiotaan hänelle. Ei olisi väliä, keitä he olisivat, kunhan vain olisivat olemassa ja antaisivat hänelle loputtomasti huomiota, jossa paistatella. Hän tarvitsi sitä. Hän eli siitä. Hän halusi olla jotain hienoa ja upeaa, yksilö, ei vain yksi kuudesta.

Oliko se muka liikaa pyydetty?


Todomatsu lukittautui kylpyhuoneeseen tarkistamaan, että hän todellakin oli niin tyylikäs jo söpö kuin oli aiemminkin ajatellut olevansa. Ja olihan hän, eikö? Syvänruskeat silmät olivat suuret ja ihastusta herättävät, kermanvalkoisen paidan hempeä sävy toi kaulassa roikkuvan riipuksen kaikkien huomion kohteeksi, suorastaan hypnotisoi katsomaan häntä, ja tummasävyiset housut istuivat häneen hoikkaan kehoonsa täydellisesti. Pieni ja söpö, leikittelevä hymy kruunasi kokonaisuuden. Hän näytti hyvältä, eikö näyttänytkin? Niin hän ainakin oli itselleen vakuuttanut viimeiset... Viimeiset...? Eihän hän edes muistanut, kuinka monta vuotta olikaan niin tehnyt. Hänen oli pakko, koska veljillä oli tapana vain todeta hänen näyttävän samalta kuin he muut, olivathan he identtisiä, eikä äidin kehuja voinut ottaa vakavasti. Ainahan kaikki pitivät omia lapsiaan kauniimpina ja suloisimpina ja parhaimpina. Ei sellaisella kukaan elänyt.

Hänen oli saatava paistatella ulkopuolisten ihailussa tuntiakseen olonsa paremmaksi.

Todomatsu lähti kylpyhuoneesta ja hipsi kohti portaita mennäkseen alakertaan ja pihalle. Veljet eivät tainneet edelleenkään välittää, minne hän lähtisi. Todomatsun mieli oli levoton, eikä se varmaankaan asettuisi edes ihmisten ilmoille päästäessä. Kunhan hän vain saisi sen tilalle euforista hyvänolontunnetta. Ihan sama, minne hän menisi, kenen seuraan hän päätyisi, ja mitä siitä seuraisi. Kunhan hän vain olisi kaikkien huomion keskipiste. Tarkoitus pyhittäisi keinot. Ja muut seuraukset.

Hän oli ulkona. Oli melko pimeää, mutta onneksi lukuisat katulamput valaisivat hänen tiensä, minne se sitten johtaisikaan. Todomatsu tunnusteli housujensa taskuja varmistaakseen, että oli ottanut kännykän mukaansa. Taskussa oli niin kuin pitikin. Kasvoillaan hänellä oli keimaileva mutta viattoman suloinen hymy, jolla hurmattiin ja kiedottiin pikkusormen ympärille niin trendikkäät nuoret naiset, yhden yön juttuja etsivät kolmikymppiset kuin höpsähtäneet vanhuksetkin. Ja huomion nimissä kaikki kelpasi Todomatsulle.

Hän oli valmis. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä illasta seuraisi, mutta ei sillä oikeastaan ollut mitään väliä.

Sadan ihmisen fanikerho, yö jonkun tuntemattoman luona, kuolema. Ihan sama. Hän oli valmis niihin kaikkiin.

Kunhan vain hänet huomattaisiin.

[ruttotohtori]

Oh my goooood! Ihan oikeestiko Finissä on Osomatsu-ficci! Mitä tää on! Aaaa oon ollut niin hirmuisessa Osomatsu-puutostilassa sarjan loputtua että tää kyllä tuli tarpeeseen. *_*

Hm. Jotenkin kun luin tuon A/N:n olisin eka ajatellut että ficin päähenkilö ois ollut Karamatsu, mut toisaalta kun sitä miettii, Totty on luonnollisempi valinta. Karan tapauksessa ongelma on se ettei hän saa huomiota ollenkaan, Totty taas saa veljeksistä ehkä eniten muttei mikään riitä. Vaikka tää oli suht simppeli ja kevyt teksti, tästä saa kyllä hirveesti diippejä juttuja irti, mistä diggaan! En Tottya hahmona oo hirveesti miettinyt, mut täs oli paljon sellast settii joka muutti mun käsityksiä.

Varmaan kaikilla noista on ollut ongelmia identiteettinsä kanssa, mut Tottylla vois kuvitella olevan eniten ihan siksikin että se on nuorin (vaikkei sillä kuutosten tapauksessa luulis olevan väliä mut jotenkin vaan on lol :-D). Totty kyl yrittää koko ajan olla se paras ja coolein ja normaalein, ja itse asiassa sillä ei ois mitään ongelmaa sulautua yhteiskuntaan ja olla ihan perusjätkä ellei se huomion saanti ois sille niin iso juttu. Jos se osais chillaa niin se vois päästä vaikka mihin piireihin, mikä on aika surullista kun miettii. Se mitä se haluaa eniten on mahdotonta koska se haluaa sitä niin paljon.

Kasvoillaan hänellä oli keimaileva mutta viattoman suloinen hymy, jolla hurmattiin ja kiedottiin pikkusormen ympärille niin trendikkäät nuoret naiset, yhden yön juttuja etsivät kolmikymppiset kuin höpsähtäneet vanhuksetkin. Ja huomion nimissä kaikki kelpasi Todomatsulle.

Tää oli musta tosi jännä pointti. On meinaan totta, että Totty osaa hurmata kenet tahansa, kyllähän sillä niitä naisia on läpi sarjan - mut kun laittaa sen sarjan kontekstiin, tää mättää koska se on silti neitsyt. Mikä sit taas kertoo ettei se oikeesti välttämättä halua seksiä vaikka sitä väittääkin, koska kyllähän se ois saanut jos ois halunnut, eli se tekee muiden syiden takia, todennäköisesti vaan paistatellakseen valokeilassa. Tai jos viedään vielä pidemmälle, Totty valehtelee neitsyydestään saadakseen enemmän sympatiaa veljiltään. Ehkä sitä pelottaa että veljet suuttuu ja hylkää tai sitten se ei tosissaan tahdo erottua veljistään. Tai tahtoo ehkä, muttei niiiin paljoa, mikä toki voisi mahdollistaa sen että Totty todella on neitsyt mutta vaan tuon takia.

Tää oli ihanan melodramaattinen ja välillä liioiteltukin teksti, just niinku sarjan fiilikseen sopii. Tykkään ettet lähtenyt maalaamaan Tottysta reppanaa vaan kerroit että onhan toi aika kauheeta marttyrisointia. Ois kyllä hauska lukea joskus tästä persoonallisuushäiriöstä pidemmälle viety versio missä Totty alkaa tosissaan hakea sitä vähän, hm, kyseenalaisempaa huomiota veljiltään, jo toi maininta oli meinaan herkullinen! :-D (Forgive me Father for I have sinned.) Anyway, oli tosi jees teksti, tykkäsin hirveesti, piristi mun lenssuista päivääni! Kiitoksia kovin, jos ikinä kirjotat lisää tästä sarjasta niin mulle voi röyhkeesti vaikka linkkaa yksärillä kun finissä pyörin nykyään niin vähän, lukisin mieluusti vaikka kuinka paljon! *3*

[Larjus]

Kyllä, ihan oikeesti on Osomatsu-ficci finissä XD Lienee eka täällä... Muutki sais kirjoittaa, lukisin itekin ehdottomasti. Hirvee puutostila mullaki sarjan loputtua XD

Huomionhakuisuus sopis Karamatsullekin tosi hyvin, mutta jotenkin inspis iski nimenomaan Tottyyn. Oot ihan oikeessa tossa, että Kara-reppana ei saa sitä huomiota, mutta Todo saa, eikä sekään riitä (ja se tässä olikin vähän niinku se idea). Kiva kuulla, että saat tästä jotain diippiä irti! *-* Totty on mun lemppareita, ja oon sitä yksittäisenä hahmona pohtinut varmaan eniten. Ehkä jo senkin takia päädyin kirjottaa siitä.
Tästä olis muuten tullut Karamatsulla varmaan ihan helkutin surullinen ficci.

Ikäjärjestyksellä tuntuu välillä olevan hyvinkin paljon väliä kuutostenkin keskuudessa XD Ja Todomatsulle sopii jotenkin sellainen "minä olen kuopus, minä olen pienin, palvokaa ja paapokaa minua!" -asenne ja olemus. Joka sit leviää perhe-elämän ulkopuolellekin, eikä oikein toimi siellä.  Todomatsu (lol, kirjotin eka Todomarsu XD ja nyt sit iski mieleen marsu-AU Matsunoilla...) tosiaan vois saadakin sen, mitä haluaa, ellei se haluais sitä liikaa. Ressukka pilaa välillä ihan itse omat mahdollisuutensa (vaikka syyttäiskin veljiään).

Niin, ei se Todo välttämättä seksiä haluakaan - vaan huomiota. Ja vaikka sitä vois seksillä saadakin... Jotenkin aattelin tohon juttuun ite parikin eri vaihtoehtoa, joista jokainen saa valita mieluisensa. Tai keksiä omankin vaihtoehdon.
A) Ne tilanteet, jotka vois johtaa seksiin, ei koskaan johda siihen, koska hommat läsähtää kasaan, kun joko Todomatsu ei ole tyytyväinen saamaansa huomioon, tai sitten hän käy toisen osapuolen hermoille jatkuvalla huomion ja ihailun tarpeellaan.
B) Hän on harrastanut seksiä, mutta kieltää sen. (Tai sitten tän voi irrottaa canonversestä sen verran, ettei edes kiellä sitä.)
C) Hän ei edes hae seksiä, vaikka sitä saisikin halutessaan.
D) Hän on harrastanut seksiä, mutta ei laske sitä seksiksi vaan ainoastaan välineeksi saada huomiota (tai sit hommat ei oo koskaan mennyt kotipesälle asti niin ne "ei kelpaa" seksiksi).

Mut joo. Eipä tossa edes seksi ollut pointti vaan Todomatsun huomion halu ja valmius ottaa sitä vastaan keneltä vain melkein millä tahansa ehdoilla.
Uhria Todomatsusta ei ollut tarkoituskaan tehdä, vaan osoittaa, että hänen kokemuksensa huomiotta jäämisestä yms. ovat täysin hänen oman päänsä sisällä olevia ja suoraan sanottuna epärealistisia. Marttyyrin se itsestään maalaa. Ainoat ongelmat on päänsisäisiä (paitsi jos se oikeesti hankkiutuu keskelle yakuzojen yhteenottoja huomion nimeen :''D).

Sellaisen pidemmälle viedyn version saa luvan kyllä kirjoittaa joku muu :''D En itse tykkää niin ollenkaan Matsucestistä, joten multa on turha odottaa sellaisia ficejä. Mut mua itteeni kuitenkin huvitti kyseinen lisähuomio sen verran, että pakko se oli sinne tunkee XD Siitä vaan ite kirjottelee!

Saa nähdä, tuunko milloin kirjottelee näistä hölmöistä lisää. Itelläni olis kyl intressii, koska jotenkin tätä tyhjiöö on täytettävä, mutta se on sit eri juttu, saanko ideoita tarinoihin. Atsutodoo ja Chibikaraa kyl tekis iteki mieli kirjotella... *-* Täytyy kattoo, joskos luovuus iskis jossain välissä. Mut joo, jos joskus saan jotain aikaseks, niin yritän muistella sendii sulle linkkii tai jotain!

Kiitos ihanaisesta kommentistasi! ^^ Piristi hyvin muuten niin ärsyttävää päivääni.

[Verinen Paronitar]

Ah jee. Aloitin tässä Osomatsu-sanin katselemisen, ja vaikka oon tiirannut vasta muutaman jakson, rakkaus yltää jo mittoihin "miten olen koskaan elänyt ilman tätä sarjaa", koska jessus mitä mahtavuutta! <3  Muistelinkin nähneeni Finissä Osomatsu-ficin, joten oli ihan pakko tulla heti lukemaan.

Mä kans tykkäsin tästä dramaattisesta ja marttyyrin viittaa ylleen kiskovasta sävystä, sopi hirveän hyvin alkuteoksen tunnelmaan. Hyvä ote. Ja etenkin toi loppu oli just pop, koska trololol, sadan ihmisen fanikerho tai kenties jopa kuolema on tosiaan huomiona pikkuisen eri luokkaa kuin äiti laittamassa onigireihin ekstra-paljon tonnikalaa :''D  Tottyn huomiontarve kasvoi musta tässä kivasti koko ajan suuremmille kierroksille, kun aloitettiin arkisesta tympeydestä ja elämän pienuudesta, ja sitten päädyttiin jännälle baanalle.

Veljiä ei paranut alkaa liehitellä kuin joitain kauniita opiskelijatyttöjä, turpiinsahan siinä saisi ja ikuisen perverssin leiman.

Ja joo, repesin    Oli aikas priceless, että noi "järkisyyt" esitettiin ensin perusteluiksi ja vasta sitten huomautettiin, että niin ei se insesti Todomatsua nyt muutenkaan nappaisi... Tärkeysjärjestys kunnossa    Muutenkin toi asian muotoilu oli tosi helmi.

Eli siis tykkäsin, tykkäsin! Kiitos ja kumarrus tästä, enempikin maistuisi, joten jos millään innostut ficcailemaan fandomista lisää, niin takuulla luen <3<3

[Larjus]

Iiih, kiitos ihanasta kommentista! ^^  Niin mahtava kuulla, että tykkäsit tästä <3 (Ja mitäs sitä tekiskään ilman Osomatsu-sania en tiedä sitä enää itsekään.)

Dramaattisuuden kasvatus tekstin edetessä ja marttyyrimaisuus oli tarkoituksenikin Todolle ei riitä mikään, se suhteellisuudentaju on kuollut (ja huomiontarve ihan naurettavissa lukemissa).
Ja joo, toi "tärkeysjärjestys" oli ihan tarkoituksellinen Kun vaikka itse en BLmatsusta tykkää niin yhtään, tämmöset randomheitot jossain välissä on vaan niin kivoja XD Insesti itsessään on toissijainen juttu kun samoista syistä voi saada huonon leiman otsaansa. Näin ainakin tässä Todomatsun vääristyneessä maailmassa.

Osomatsu-sanista on tulossa lisää ficcejä kyllä mun kynästä, ei huolta (Oson sooloseikkailuja ja Karabitaa nyt ainakin, työn alla myös yks jatkis). Toivottavasti mielenkiinto yltää sit niihinkin, jahka saan julkaistuksi! Ihana kuulla nimittäin, että kiinnostusta on siellä puolella ruutua ^^

[Simma]

En oo ihan varma oonko koskaan lukenut yhtään fikkiä missä fandomina olisi ollut joku anime-sarja, ehkä joskus jonkun yhden One Piece -fikin korkeintaan. Mulla on animen kanssa aina vähän se ongelma, että katon kyllä sarjan alusta loppuun, mutta kaikki hahmot jää yleensä tosi tyhjiksi, eikä ne kiinnosta mua sen suuremmin että lähtisin lukemaan niistä mitään. No, Osomatsu-san on sit tää poikkeus.

Näistä tyypeistä lukeminen (ainakaan tämän fikin perusteella) ei tuntunut yhtään hölmöltä ja olit saanut tähän tekstiin samanlaisen tunnelman kuin mitä sarjassakin on. Pystyin siis hyvin kuvittelemaan tilanteen ja se tuntui sarjaa nähden tosi toimivalta ja realistiselta. En kuitenkaan ole perehtynyt hahmoihin sen suuremmin, mutta voin kyllä kuvitella helposti sen, miten Totty (joka btw on mun lemppari kutosista) voisi olla tällainen huomiohakuinen.

Tosta persoonallisuushäiriöstä en osaa sanoa mitään järkevää, koska se ei ole itelleni millään tavalla tuttu (oon ite enemmänkin sen vastakohta). Jotenkin kuitenkin ajattelen sen niin, että henkilö ei tavallaan tietoisesti hae huomiota sen takia, että sitä huomiota on nyt saatava. Se vaan tulee enemminkin huomaamatta, että änkeytyy sinne, mistä saa eniten huomiota, siirtää keskustelun aiheen useasti itseensä tai tekee / sanoo jotain millä saa toiset kehumaan sitä tms. Mutta ei ajattele sitä niin, että nyt on saatava huomiota. No, en tiiä yhtään.

Todomatsulle sopi tää kuitenkin hyvin. Aikaisemmat kommentoijat ovatkin jo samoista asioista sanoneet. Ja oli veljistä kuka tahansa, on varmaan vaikea saada paljon huomiota osakseen, kun on viisi muuta kilpailemassa siitä samasta huomiosta. Ja varsinkin se, että on kaikista nuorin, niin voi helposti tuntua, että saisi huomiota vähiten (vaikka niin ei olisikaan).

Lempikohta oli tuosta fikistä se, missä Totty totesi, ettei kannattanut liehitellä veljiä samalla tavalla kuin jotain opiskelijatyttöjä. Se oli hauska lause ja hymähdin sille.

Mut hei, tämä oli hyvä fikki! Uskaltauduin idän temppelin puolelle lukemaan enkä ollut yhtään pettynyt, päinvastoin.

[Larjus]

Oi vau, jännää saada kommenttia tähän pitkästä aikaa XD (sama pätee kyl kaikkiin mun ficeihin, kun suosin selkeesti vähemmistöfandomeja finissä...)
Ja oi että meen melkein punaseks, ku kuulen, että tää on suunnilleen sun eka animefici :'D Mul on enemmänki Oso-ficei ja lisää on tulossa *vinkvink* jos kiinnostaa hehe orz

Tosi hienoo kuulla, että tässä oli samanlainen tunnelma kuin sarjassa Koska itse jossain määrin koin tän olevan niin eri ulottuvuudesta. Mutta jos silti jotain samaa ja tuttua niin aaa, mahtavaa <3

Myönnän, ettei huomionhakuinen persoonallisuus on mullekaan se kaikkein läheisin, mitä nyt lueskelin siitä sivutolkulla ennen tän kirjoittamista + on siitä opinnoissakin jotain puhuttu (sekä lukion psykassa että nyt AMK-opinnoissa) muiden persoonallisuushäiriöiden ohella. Sitä huomionhakuisuutta on kuitenkin erityyppistä ja sekä tiedostettua ja tiedostamatonta, ja itse ainakin koen, että Tottylle hahmona sopii parhaiten sellainen "ihailutyyppinen" ja osin tiedostettu (tosin ihan epärealistissa mittasuhteissa oleva ja siltä osin tiedostamaton) tarve huomiolle.

Haha, kaikki tykkää tosta kohdasta XD Oli siis ilmeisesti ihan onnistunut loppulisäys.

Aaa, kiitos kommentistas <3 Oli kiva huomata, että joku oli kaivanut tänki tuolta jostain esiin XD Ja tosiaan kiva, että uskaltauduit tänne lukemaan ficejä, etkä ole pettynyt <3