Nimi: Tartu hetkeen
Kirjoittaja: Roxanne_
Ikäraja: S
Paritus: Neville/Luna
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille, vain mielikuvitukseni minulle. En saa tästä rahaa.
Luna istuu kivellä Tylypahkan mailla sijaitsevan järven rannalla. On vasta huhtikuu, ja vesi on vielä kylmää, mutta tyttö haluaa välttämättä uittaa varpaitaan. Hänen isänsä on kertonut, että se virkistää kummasti ja kaikkihan tietävät, etteivät rikkokirit eksy selkeään mieleen.
Tyttö kuulee hiekan kahisevan ja ilahtuu huomatessaan Nevillen tulevan hänen luokseen.
"Vesi on kylmää", poika sanoo.
"Ei haittaa", Luna vastaa ja heittää kiven järveen.
"Haittaapas", Neville sanoo "tulet kipeäksi."
"Sitten tulen", Luna tokaisee ja ottaa toisen kiven käteensä, muttei heitä sitä pois. Neville kohauttaa olkapäitään ja katselee järvelle.
"Olisipa kesä", poika huokaisee "se on lempivuodenaikani."
"Hmm. Ihmiset eivät osaa elää nykyhetkessä", Luna toteaa.
"Kuinka niin?" Neville kysyy kääntäen katseensa tyttöön ja huomaa tämän näyttävän kauniilta siinä istuessaan. Luna kertoo pojalle, miten kaikki yrittävät aina sukeltaa muistoihinsa tai uida tulevaisuuteen, ja sanoo, että se on hieman hassua, sillä sukelluksen jälkeen täytyy kuitenkin nousta pinnalle ellei tahdo hukkua, ja tulevaisuus on kuin virtaava joki; aina kun luulee olevansa turvallisilla vesillä, saa huomata, että uusi koski on edessä.
Neville ei aivan ymmärrä, mitä tyttö tarkoittaa, mutta päättää, ettei sillä ole väliä. Lunan sanat kuulostavat kauniilta. Arasti poika siirtää kätensä tytön omaan ja vetää tätä lähemmäksi itseään.
"Noin juuri, tartu hetkeen", Luna sanoo hymyillen onnellisena ja painaa päänsä vasten Nevillen olkaa.
A/N: Kommentit piristäisivät päivääni