Nimi: Erilaiset
Kirjoittaja: Ooka
Beta: Word
Genre: Romance, Fluff isolla F:llä, angst
Ikäraja: K11
Fandom: Haikyuu!!
Hahmot: Kuroo Tetsurou, Vehka
Paritus: Kuroo/Vehka
Luvut: Oneshot
Varoitukset: Alastomuus,
kliseysYhteenveto: ”Pidätit hengitystäsi, kuten aina ikävien ajatusten iskiessä.”
Tekijänoikeudet: Vain teksti ja idea ovat omiani. Kuroo kuuluu itselleen ja Vehka minulle. Tarina on fiktiivinen.
A/N: Osallistun tällä ficillä
Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle III -haasteeseen.
Tässä hieman infoa tästä tekstistä. Vehka on suurella todennäköisyydellä tuleva nimeni, joten käytin sitä. Olen käynyt tutkimuksissa, mutta valitettavasti ei mennyt ensiyrittämällä läpi, sijoitin kuitenkin tapahtumat positiiviseen tulevaisuuteen. Tekstissä pyörii omassa päässäni pyörivät ajatukset ja se, mitä tulevaisuuden kumppaniltani toivon.
Tiedän, että rintaleikkauksen jälkeen on tosi tärkeää pitää yläkroppa sidoksissa, mutta kuka ei nyt haluaisi nähdä lopputulosta aikaisemmin?
Halutessanne voitte kuunnella
Robinin - Erilaiset, vaikkei kappaletta olekaan käytetty inspiraationa.
♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦
Erilaiset”Sattuuko se?” Kuroo kysyi ja juoksutti lentopallon karheuttamia sormenpäitään selälläni.
”Mikä?” kysyin ja nostin kasvojani niin, että saatoin hieroa nenääni tummahiuksisen leukaa vasten.
”Binderi ja hormonihoidot”, Kuroo tarkensi ja suukotti otsaani.
Avasin suljetut silmäni ja katsoin nuorempaa hetken aikaa ihan hiljaa. Emme yleensä puhuneet toiveestani näistä asioista, sillä minuun sattui. Binderi muistutti läsnäolollaan väärästä kehostani ja samaten lisääntyvät neulanjäljet ihossani.
”Sattuvat”, vastasin lyhyesti ja käänsin selkäni nuoremmalle poikaystävälleni. Kuulin mustahiuksisen huokaisevan hiljaa ennen kuin kädet kietoutuivat ympärilleni.
”Haluaisin niin kovasti viedä kipusi pois”, Kuroo mumisi lyhyisiin hiuksiini.
”Tiedän…” sanoin ja tunsin äänen takertuvan kurkkuuni. En yleensä herkistynyt tällä tavalla, mutta en voinut itselleni mitään. Pelkäsin aina tulevaisuutta. Olisiko Kuroo rinnallani? Jaksaisinko rankat hoidot? Kuka minut hyväksyy minuna?
”Älä ajattele noin paljoa”, pehmeä ääni tuhahti hiuksiini ja siitä tiesin, että toinen oikeasti välitti.
”Miten tiesit?” kysyin. Hämmennyin aina siitä, miten hyvin Kuroo lukikaan minua.
”Pidätit hengitystäsi, kuten aina ikävien ajatusten iskiessä”, mustahiuksinen vastasi ja antoi sormiensa leikkiä vatsallani ja leveähköllä lantiollani. Nuorempi tiesi, etten tuntenut oloani varmaksi ilman suojaavia vaatteitani ja hankalaa asennettani.
”En edes huomaa sitä”, mumahdin ja yritin rentoutua. En voinut sanoa tuntevani oloani hyväksi juuri sillä hetkellä.
”Tiedän”, Kuroo hymyili ihoani vasten ja halasi minua hetken aikaa tiukemmin. Juuri sillä tavalla, josta ei halunnut koskaan irtautua.
”Tiedäthän, etten aio jättää sinua koskaan? Olet minun, ja minä sinun”, nuorempi sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen. Huulilleni nousi pieni hymy, mutta alakuloisella sävyllä. Oli inhottavaa epäillä, mutta olin tullut jätetyksi niin monta kertaa.
”Tiedän”, kuiskasin ja nostin käteni Kuroon käsivarsille ja puristin pienesti.
***
Katsoin itseäni peilistä pitkästä aikaa ilman paitaa. En kyllä ennen tätäkään paljoa kyseistä esinettä aktiivisesti katsellut. Rintakehäni oli nyt litteä. Iho kuitenkin oli yhä hieman turvoksissa ja herkkä leikkauksen jäljiltä. Särystä huolimatta olin onnellinen, sillä saatoin sanoa hyvästit binderille. Tällä kertaa lopullisesti.
”Kauanko parantuminen kestää?” Kuroo kysyi yllättäen takaani. Automaattisesti nostin käteni rintakehäni peitoksi. Kyse ei ollut siitä, etteikö nuorempi olisi nähnyt minua jo aikaisemmin rintojeni kanssa. Jotenkin vain tunsin oloni yllättäen ujoksi teini-ikäiseksi. Sihahdin yllättävästä paineesta herkällä ihollani.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus pelästyttää”, tummempi sanoi ja tuli luokseni pyyhkäisten poskeani kevyesti. Minua hävetti hieman oma peilailuni, vaikka tiesin, ettei sitä huomioitaisi mitenkään. Kuroo ei tiennytkään kuinka kiitollinen olin siitä, että sukupuoleeni liittyvistä asioista puhuttiin vain tahdostani.
”Ei se mitään. En tiedä, lääkärit antoivat hieman eri arvioita, mutta jonkin aikaa kuitenkin”, vastasin ja kurotin toisella kädelläni kohti paitaani. Poikaystäväni kuitenkin tarttui käteeni ja esti aikeeni.
”Näytä minulle, jooko?” Kuroo pyysi ja siirsi kätensä hartioilleni.
”Minulle jää rumat arvet”, mutisin ja puraisin huultani sivulle katsoen.
”Mikään sinussa ei ole rumaa”, nuorempi totesi varmasti ja veti minut halaukseen. Nojasin poskeani vankkaan rintakehään ja suljin silmäni.
”Joudun lopun elämäni piikittämään itseäni ja käymään vielä parissa leikkauksessa”, sanoin epävarmana ja kiedoin käteni Kuroon vyötärölle. Ompeleet eivät olleet enää vaarassa aueta.
”Tiedän”, mustahiuksinen totesi ja nosti toisen kätensä niskaani, se rauhoitti minua aina.
Olimme vain hiljaa, nuorempi ei painostanut tai hoputtanut minua kiirehtimään. Tiesin myös, että jossain vaiheessa toinen näkisi uuden ylävartaloni väistämättä. Tiesin myös, että Kuroo ymmärtäisi, jos tänään kieltäytyisin.
”Älä sitten koske liian kovaa”, sanoin yllättäen ja purin huultani uudestaan. Voisin yhtä hyvin näyttäytyä nyt. Aina vain kamalampaa se olisi, jos venyttäisin tätä tilannetta.
Työnsin Kuroon istumaan sängylleni, jotta tilanne olisi helpompi. Mustahiuksinen oli kuitenkin puolitoista päätä minua pidempi, enkä halunnut taivutella itseäni esittelyasentoon. Toisen istuessa olimme jotenkin samalla tasolla.
Katselin seinää, kun Kuroon silmät laskeutuivat rintakehälleni. Hätkähdin yllätyksestä, kun karheat sormenpäät yllättäen koskivat ihoa ompeleiden läheltä.
”Anteeksi, sattuiko?” nuorempi kysyi. Pudistin päätäni ja hymyilin pienesti.
”Haluaisin koskea sinua enemmän…” mustahiuksinen myönsi ja kietoi kätensä vyötärölleni ja painoi päänsä vatsaani vasten. Kohotin omat käteni tummiin hiuksiin ja silitin niitä pienesti.
”Pian”, sanoin hiljaa.
♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦
