Kohdallasi puutarhassamme olisi puu [S, Lucius/Narcissa, dramaromance]

[Zarroc]

Author: Zarroc
Pairing: Lucius Malfoy/Narcissa Malfoy
Rating: S
Genre: drama, romance
Fandom: Harry Potter
Disclaimer: En omista mitään, en tee tällä rahaa. Kiitän J.K. Rowlingia tämän kaiken luomisesta.
Haasteet: Kirjoita ja julkaise jotain -haaste, Perspektiiviä parittamiseen parituksella Perhe, Aakkoshaaste III, & Ficlet300 sanalla 128. Vuosikymmen

A/N. En ole koskaan kirjoittanut oikeasti pelkkää Lucius/Narcissaa, joten kai tämä on jonkinlainen uusi aluevaltaus minulle... enkä ole itse asiassa kirjoittanut Dracostakaan, hui. 8'D mutta joo, ei minulla ollut tälle mitään ideaa. Nuo pari riviä laulunsanoja on Musta Valo - Ääliö -nimisestä kappaleesta.

Kohdallasi puutarhassamme olisi puu
 
"Jos voisin valita kaksi polkua, toinen olisit sinä." 
Eikä mikään tule olemaan sinun veroistasi koskaan!
 
Lucius ei ole koskaan ollut kovinkaan varma siitä, mistä syistä Narcissa jäi hänen luokseen. Nainen oli toisinaan hänen koko elämänsä, älykäs, kaunis ja sensuelli. Se oli kaikki, mitä puhdasverinen velho saattoi vaimoltaan toivoa.

Mutta oli Narcissa muutakin, kylmä ja kova kun jokin satutti hänelle rakkaita asioita. Nainen oli lähes sadistinen siinä, mitä teki, eikä Lucius ollut yhtään yllättynyt miksi hänelle oli valittu sellainen elämänkumppani. Vaikkei hän ollut ollut siihen alunalkaen kovinkaan tyytyväinen, oli hän lopulta tyytynyt kohtaloonsa ja sittemmin alkanut ymmärtää, mistä siinä kaikessa oikeasti olikaan kyse.

Avioliitto ei tarkoittanut sitä, että olisi joka hetki jännittävää tai spontaania. Eikä sitä, että jokainen aamu hämmentyisi kaiken olemassa olevan kauneudesta kuin vastarakastunut. Ehkä se oli sitä, että heräsi keskellä yötä ja mietti tällaisia asioita katsellen parempaa puoliskoaan ja miettien, mitä tekisi sitten, kun heistä kahdesta alkaisi aika jättää.

Hän koski sängyllä makaavan naisen selkää, sormet ja pitkäksi kasvaneet kynnet jättivät pieniä, haaleita painaumia valkeaan ihoon. 

”Cissy”, Lucius sanoi, vaikka oli pimeää ja hiljaista, koska Malfoyt eivät mumise edes silloin, kun eivät oikeasti halua herättää.

”Mm-m?” mutta Narcissa Malfoypa mumisi, hän teki mitä halusi silloin kun halusi ja toisinaan se huvitti Luciusta suuresti, joskus myös ärsytti. Nainen oli uskomattoman itsepäinen joidenkin asioiden suhteen – paljon enemmän kuin oli suotavaa. Mutta silti Lucius antoi hänelle uskomattoman paljon anteeksi, niinkin paljon, että joskus jotkut kuolonsyöjistä olivat yrittäneet katsoa häntä salaa kieroon.

"Mikset sinä nuku", nainen huokaisi hänelle ja avasi silmiään sen verran, että näki aviomiehensä väsyneen, mutta silti liiankin aktiivisen katseen. Lucius kohautti olkiaan ja mietti, miten kukaan voisi koskaan tehdä pahaa tuollaiselle naiselle.

"En tiedä", hän sanoi ja Narcissa kierähti selälleen, vetäen Luciuksen satiinisen yöpaidan kauluksesta lähelleen.

"Mutta minä aion nukkua ja kello on varmaan neljä aamulla", nainen sanoi vaativasti ja kietoi kätensä miehen kaulaan. Lucius hymähti, painoi suudelman suupieleen ja kalpeaan kaulaan, antaen naisen likistää itsensä kehoaan vasten. Hän kietoi kätensä lanteille ja painoi päänsä tuttua rintaa vasten eikä välittänyt, vaikka tunsi olonsa pieneksi lapseksi.

Narcissan hengitys rauhoittui jälleen miehen jäädessä aloilleen ja Lucius oli aistivinaan pienen hymyn naisen huulilla. Hän kerkeäisi juuri nukahtaa ennen kuin aamunkoittoa --

"Äiti", kuului hiljainen ääni ja Luciuksen pää nousi ärtyneenä Cissyn rinnalta.

"Draco, mitä nyt taas? Miksi et kutsunut Dobbya?"

Missä se pirun kotitonttu oli aina, kun sitä tarvitsi? 

"Dobby ei tullut", voi pyhä Merlin, poikahan kuulosti itkuiselta. Muka puhdasverisen suvun vesa...

"Mihin sinä edes tarvitsit sitä?" mies huokaisi, koska ei millään halunnut tapella tällaisesta asiasta aamuyöllä neljävuotiaan lapsen kanssa.
"Sängyn alla on jotain enkä halua mennä huoneeseen takaisin yksin."
 
Lucius huokaisi syvään ja tarkisti, ettei Narcissa ollut herännyt. "No tule sitten tänne, mutta ole ihan hiljaa, ettei äitisi herää."

Draco pyyhkäisi silmiään ja hymyili sitten onnellisena kiivetessään suureen parisänkyyn. Poika ryömi äitinsä toiselle puolelle peiton alle ja näytti nukahtavan sekunneissa. Lucius tuijotti ja mietti kateellisena, miksei hänellä ollut tuollaisia unenlahjoja. 

Sentään Cissy ei ollut herännyt ja huomannut hänen herpaantumisen hetkeään isällisessä kurinpidossa.

Katsoessaan naiseen hän huomasi tämän silmien olevan raollaan ja Narcissa hymyili huvittuneesti.

[Isfet]

Minä pidin tästä.

Tässä oli sellaista kivaa perhetunnelmaa ja jopa pientä fluffya, muttei liikaa että se olisi ollut epämalfoymainen (mikä sana...) Teksti oli aika pieninä palasina, mutta se ei oikeastaan haitannut tässä.

Avioliitto ei tarkoittanut sitä, että olisi joka hetki jännittävää tai spontaania. Eikä sitä, että jokainen aamu hämmentyisi kaiken olemassa olevan kauneudesta kuin vastarakastunut. Ehkä se oli sitä, että heräsi keskellä yötä ja mietti tällaisia asioita katselen parempaa puoliskoaan ja miettien, mitä tekisi sitten, kun heistä kahdesta alkaisi aika jättää.

Näin minäkin ajattelisin avioliiton olevan. En ole ajatellut että Lucius pohtisi tuollaisia, mutta miksipä ei. Hän on kuitenkin moniulotteisempi hahmo kuin äkkiseltään uskoisi.


  Sentään Cissy ei ollut herännyt ja huomannut hänen herpaantumisen hetkeään isällisessä kurinpidossa.

Katsoessaan naiseen hän huomasi tämän silmien olevan raollaan ja Narcissa hymyili huvittuneesti.

Herpaantumisen hetkeä isällisessä kurinpidossa tosiaan! Olen aina uskonutkin että Luciuksessa on myös se pehmeämpi puoli, ainakin hänen pojalleen

[Fiorella]

Tervehdys kommenttikampanjan kautta! Tykkään perheteemaisista ficeistä ja tämä ei suinkaan ollut poikkeus.

Jo heti alussa tuli ilmi, että avioliitto oli järjestetty, ei rakkauspohjainen alkujaan, mutta silti se oli selvästikin onnistunut liitto. Kiintymys ja hellyys oli ilmiselvästi iso osa parisuhdetta ficin nykyhetkessä. Ja Narcissa on tässä ihanan juonikas, siihen oli paljon viittauksia, vaikka näimmekin tässä vain, miten hän antoi miehensä huolehtia yöllä heränneestä lapsesta ihan omin nokkineen.

Oli tosi söpö kohta, kun pelokas pikkuinen Draco mönki vanhempiensa viereen nukkumaan, ja Lucius jäi katselemaan perhepetiä hellästi, muka ihan salassa. Vai muka herpaantumisen hetki kurinpidossa!    Tykkäsin tästä ficistä kovasti. Aikoinaan, ennen kuin Luciuksen nössö puoli tuli julki canonissa, miesparka oli lähes joka ficissä oikea paholainen puolisoksi ja julma isä, joka tuotti Dracolle trauman jos toisenkin. Minusta oli todella ihana muutos, kun todellisuus paljastui ja Luciuksen uljas ulkokuori mureni. 

Ficin nimi on tosi kaunis, mutta se ei oikein kunnolla yhdistynyt mihinkään kohtaan ficissä. Aloin miettimään, olikohan tämän kuitenkin tarkoitus jatkua vielä, eikä jäädä one-shotiksi. En pistäisi pahakseni, lukisin oikein mieluusti lisääkin.

[Zarroc]

Isfet, hyvä juttu, että tunnelma välittyi eikä silti mennyt ihan liian epämalfoymaiseksi.. 8'D Lucius on tommonen höpsähtänyt papparainen mitä tulee Dracoon. Kiitos kommentista!
Fiorella, haha minä en yleensä kirjoita perheteemaisia tekstejä niin tämä nyt oli ihan uutta ja ihmeellistä. Mutta jess, hyvä että pehmo-Lucius ja juonikas-Narcissa miellyttivät 8'D Ficin nimestä... en tiedä jotenkin se päässäni kai kytkeytyi tekstiin, ehkä siihen kun Lucius mietti mitä käy, kun tosiaan se aika jättää. En tiedä, kai siinä joku järki oli. Eikä ainakaan pitänyt tehdä tähän lisää osia, mutta mistäpä koskaan elämässä tietää. Kiitos ♥

[DragonHeart58]

Voi, tämä oli ihana!

Olen lukenut tämän jo muutaman kerran, koska pidin tästä niin paljon, mutta minulla ei ollut missään vaiheessa tarpeeksi aikaa heittää kommenttia. Se oli kuitenkin aikomukseni jo alusta alkaen, mutta nyt minusta tuntuu ettei minun pidä keskittyä mihinkään muuhun, joten voin suunnata ajatukseni kokonaisvaltaisesti tähän

Tykkäsin tästä tekstistä hirmu paljon. En minä uskoisi ettet ole tottunut kirjoittamaan perheficcejä/mitä tämä nyt onkaan, koska tämä oli jotenkin tosi luontevasti ja taitavasti kirjoitettu Tykkäsin siitä, ettei Lucius ollut sellainen pahis, mutta vaikka hänessä olikin tässä isällistä huolenpitoa, ei se tehnyt hänestä mitenkään yltiöpehmoa, vaan Luciuksen arvokkuus ja ylväys oli säilytetty tässä hienosti Narcissan hahmo  on tässä kiehtova ja ovela, pidin hänestä tässä todella Ja pikku Draco oli ihana ja suloinen, nawws <3

Tässä Lucius pohti avioliittoa kiinnostavasta näkökulmasta, siitä oli kiehtova lukea. Vaikka Narcissan ja Luciuksen avioliitto onkin järjestetty, ei se siltä ainakaan tässä ficissä vaikuta, koska heidän välillään on selvää kiintymystä.

Avioliitto ei tarkoittanut sitä, että olisi joka hetki jännittävää tai spontaania. Eikä sitä, että jokainen aamu hämmentyisi kaiken olemassa olevan kauneudesta kuin vastarakastunut. Ehkä se oli sitä, että heräsi keskellä yötä ja mietti tällaisia asioita katsellen parempaa puoliskoaan ja miettien, mitä tekisi sitten, kun heistä kahdesta alkaisi aika jättää.
Luciuksen ajatukset ovat minusta tässä hyvin aidontuntuisia ja kuitenkin liikuttavia. Tykkäsin muuten erityisesti tuosta kohdasta parempaa puoliskoaan, se oli minusta tosi kaunis ilmaisu, josta tykkäsin kovasti

Voi, pikku-Draco on niin suloinen <3 Kauheaa pelätä että sängyn alla on joku, mutta onneksi Lucius päästää pikkuisen äidin ja isän sänkyyn nukkumaan :')

Sentään Cissy ei ollut herännyt ja huomannut hänen herpaantumisen hetkeään isällisessä kurinpidossa.
Aivan loistavasti ilmastu kohta (!!!), ja tässä tulee hyvin esille Luciuksen pyrkimykset pysyä arvokkaana tilanteessa kuin tilanteessa

Kiitos ihanasta tekstistä, tykkäsin tosi paljon!

-DH58

[Zarroc]

DragonHeart58, mahtavaa että onnistui edes jokseenkin luonnollisesti! Lucius on oikeesti kauhee pehmo Kiitos paljon ihanasta kommentista :3

[repa]

Voi vitsit, mitä just luin!

Tää sun Lucius eroaa vahvasti mun Luciuksesta, kuten mun betana tiedät. : D
Sun Lucius on kuitenkin tosi kiva ja mua vähän jäi kaivelemaan, että en oo itse saanut samanlaista syvyyttä omaan tulkintaani. Mä tykkäsin myös sitä, millaiseksi luonnehdit Narcissan vaikka sekin eroaa mun näkemyksestä. Ja pikku-Dracoon rakastuin! Voin niin kuvitella nelivuotiaan, joka kiipeää vanhempiensa sänkyyn, koska pelottaa. Loppu oli hauska, mä tyrskähdin ääneen.

Mä oon pikkasen kateellinen nyt sulle siitä, miten hyvin sä osaat kirjottaa. Toisaalta onnittelen itseäni siitä, että satut olemaan mun beta, koska se valaa muhun toivoa, että mä saatan oppia jotakin sulta. Toivotaan ainakin niin!

Tykkäsin hirveesti tekstin rakenteesta. Helposti luettavaa, kivaa kuvailua, sujuvaa etenemistä. Jos mä nyt tiivistäisin kaiken muutamaan sanaan niin kaikki oli niinku piti. Ei jäänyt tökkimään mikään kohta tai tullut ristiriitaisuuksia (se siitä tiivistämisestä muutamaan sanaan).

Kiitos lukunautinnoista!

[Zarroc]

repa, voi että, mikä kommentti. Lucius on kyllä paras hahmo siinä mielessä, että siitä saa väännettyä niin monta erilaista versiota.. mutta mahtavaa, että tykkäsit! Kiitos ♥

[haryu]

Hurrjan kiva tää! Mukavaa lukea esim Narcissastaki, kun siitä ei hirveästi kirjoissa ollut mitään.

Haha ja tykkäsinkin kovasti tästä Narcissasta ja Luciuksen pohdiskeluista. Toisaalta Lucius tuntui pitävän vaimoaan ärsyttävänä mutta kuitenkin olin havaitsevinani pientä ja salattua ylpeydenpoikasta siitä, ettei vaimo alistunut ihan kaikkeen vaan hänellä oli oma tahto.

Sänkykohtaus oli hurjan suloinen. Ehkä Luciuskin vaan yritti kaikin voimin esittää tunteetonta mutta oikeasti olikin ihan mukava isä.

[jossujb]

Awww! Draco on niin suloinen!

Pyöriskelin tässä tovin ja mietin, että onko minulla mitään kommentoitavaa, mutta kun kuitenkin tykkäsin tekstistä ja se hykerrytti minua niin yritän parhaani raapustaa pari sanaa.

Lucius/Narcissasta harvemmin näkee tekstejä, jotka ei ole rankanm manipuloivia/äkivaltaisia/valheellisia yms. vaan vaikka tässä ehkä oli tosiaan pieni järjestetyn avioliiton, tai vähintäänkin järkiliiton makua, niin kyseessä ei silti ollut mitenkään paha, epäonnistunut fiilis. Luciuksen ja Narcissan persoonallisuudet eivät kenties sovi kuin käsi hanskaan, mutta kunnioitusta tuntuu olevan kuitenkin molemmin puolin. Jotenkin virkistävä näkökulma.

Ja sanon vielä toistamiseen, että pikku-Draco on niin luttana että, en kestä <3

jjb

[Zarroc]

Otaku, jess, hyvä että tykkäsit Narcissasta. En voi oikein kuvitella häntä sellaisena tahdottomana höpsönä. Kiitos paljon kommentista!
jossujb, minä en oikein välitä tuosta välkivalta/manipulointi/valhe mässäilystä, kuten varmaan useimmista teksteistäni huomaa. Sen takia näistäkin on tullut vähän sellainen... pehmopari tavallaan. Mahtavaa, että Draco oli sopivan luttana, mietin vähän aikaa, että onko se jo liiankin lapsi ollakseen Malfoy. Kiitos! ♥

[Kaarne]

No niin, tulipa taas astuttua pois siltä omimmalta mukavuusalueelta ja luettua jotakin erilaista. Joskin olen viimeaikoina lukenut yllättävänkin paljon ficcejä Malfoyn perheestä ja nuorista kuolonsyöjäperheiden lapsista (tai kuolonsyöjistä lapsina), mutta no, sellaista sattuu. Tämä sopi joukon jatkoksi oikein hyvin ja oli sujuva ja soljuva teksti, joten kyllähän sen luki läpi mielellään.

Pidin tuosta Narcissan kuvauksesta tässä. Tosi usein hänet kuvataan lähinnä sen äitiyden ja äidinrakkauden kautta, vähän pehmeämpänä ja tunteellisempana kuin muut kuolonsyöjänaiset, mutta tässä Narcissallakin oli kivasti särmää. Pidin myös tuosta hänen rohkeudestaan rikkoa "malfoykaavoja" (Malfoyt eivät mutise, eivät edes neljältä aamuyöstä - voi ei ) ja Luciuksen syvällisestä pohdiskelusta, joka on kyllä kieltämättä aika ominaista tuolle kellonajalle.

Tuota nimeä jäin vähän pohtimaan. Kuinka se liittyi itse tekstiin? Onko sekin tuosta kappaleesta vai jostakin muusta? Mulle nimet on nykyään tosi tärkeitä (ne on nää kirjallisuustieteen opinnot, jotka korruptoi ^^; ) ja siksi aina jään vatvomaan sitä, miksi nimi on valittu ja mitä se kertoo ficistä. Tässä en oikein saanut sitä avattua, joten haluaisinkin kysyä suoraan, että miten sen itse ajattelit? Ei se mitään, jos ei syvällisempää tausta-ajatusta ole, koska ei sellaista aina olekaan ja nimet on vaikeita, mutta mua jäi kiinnostamaan.

Tykkäsin tästä ja tämä oli jotenkin ihanan huoleton ja polveileva pikku teksti, kiitos!

//Aa kas, nimeen olikin vastattu aiemmin kommenteissa, anteeksi huolimattomuudesta - jätän ne aika usein lukematta, köh.

[Zarroc]

Nevilla, haa, mahtavaa, että muutkin ovat tykänneet juonikkaasta Cissystä, enkä se ole vain minä :3 mutta se nimi... tosiaan. Minulla taisi olla fiilis, että Lucius ajatteli niin pitkälle eteenpäin, että hän näkee jo mitä joutuu tekemään kun Cissystä aika jättää. Että hänen kohdallaan Luciuksen puutarhassa olisi puu, koska puut ovat tärkeitä ja Cissykin on.

Ja se olen taas minä ja minun mieleni. 8'D olisin voinut sitä avata, mutta jotenkin en sitten tahtonutkaan.

Mutta mutta, kiitos paljon kommentista ♥

[Hazyel]

Taisin joskus todeta, että pitäisi lukea sulta lisää Potteria, koska en ole sitä sulta juurikaan lukenut ja oot hyvä kirjoittaja. Joten täällä ollaan, tulin nyt lunastamaan lupaukseni! Lucius/Narcissa on mun mielestä jo lähtökohtaisesti mielenkiintoinen paritus, koska jotenkin miellän kyseisen parin sellaiseksi järjestetyksi avioliitoksi, jossa he molemmat ovat jo tottuneet elämään, mutta jossa he eivät ehkä samalla tavalla rakasta toisiaan kuin täysin ilman järjestettyä avioliittoa muodostunut liitto. Joten hauska nähdä, että miten sä olet tän parituksen käsittänyt, ja millaisen olet tästä luonut!

Tämähän oli tosi suloinen teksti! Pidin siitä, miten olit tuonut tässä esiin juurikin sen, että Lucius ja Narcissa on ikään kuin pakotettu toisilleen, mutta sitten ovat pikkuhiljaa alkaneet rakastaa toisiaan, ainakin jollain tasolla. Ja onhan se nyt totta, että itsenäinen ja kaunis nainen on viehättävä! Lisäksi pidän siitä, miten tuot tässä esiin Narcissan luonnetta: Malfoyt eivät mumise, mutta Narcissa mumisee, koska Narcissa tekee mitä haluaa. Koska Narcissa on vahva naishahmo, joka tietää oman arvonsa ja tärkeytensä ja tietää todellakin voivansa tehdä mitä haluaa, ja tietää, ettei hänelle uskalleta sanoa vastaan.

Draco on munkin mielestä ihanan luttana, ja voin niin kuvitella, kuinka Lucius heltyy pienen Draco-pojan pelätessä! Ja toteaa sitten aamulla, että nämä on sitten niitä hetkiä, joista ei missään tapauksessa ikinä koskaan kerrota eteenpäin, koska Malfoyiden maine menisi! Ja se, että Narcissa on kuitenkin hereillä, tuo oman pienen twistinsä tähän myös!

Ah, tykkäsin kamalasti, kiitos tästä! <3

[Zarroc]

Lauchuo, ;__; ghh ihana sinä. Mahtavaa, että itsepäinen!Narcissa ja luttana!Draco kelpaavat 8'D olen yllättynyt siitä miten kivasti tämä teksti on uponnut ihmisiin, vaikka minulle perheficit on itsessään tosi vaikeita jotenkin. Mutta kiitos paljon kommentista ♥

[Siunsäe]

Rakastan.tätä <3 Tämä on ihana.
Nimi on hieno (vaikkei ehkä ihan ekana tule mieleen, että puut ois jotenkin tosi lähellä Luccen sydäntä), sulan ajatusketjulle, joka siihen liittyy.
Sun tekstit ei vaan petä, aina niin hyvää jälkeä.
Lyhyt ja ytimekäs - sillä mennään tänään. Pakko oli vaan ihkuttaa, mutta ei se kai kiellettyä oo...

[Zarroc]

Siunsäe, ihkuttaminen on enemmän kuin sallittua, mikäli löytää siihen aihetta. Kiitos! ♥