A/N Tämä ei nyt ihan (todellakaan) mahtunut raapalemittaan, mutta ehkä se ei haittaa! Innostuin ja oli sanottavaa. Beatrice on muuten oma hahmoni, joka seikkailee vakituisesti viidentenä tyttönä Harryn vuosikurssin luihuistytöissä.
Jeconaisin ficci
White Knight, Grey Queen (K-11) on aikoinaan vaikuttanut paljon siihen, millaisena hahmona näen Pansyn. Tässä raapaleessa viitataan eritoten siihen harmaaseen alueeseen, jota Potter-kirjoissa ei juurikaan näy. Suosittelen ficciä ehdottomasti kaikille.
7#
”Hei, katsokaa, Tylyahon viikonloppu osuu ystävänpäivän kanssa samaan aikaan!” Beatrice hihkaisi ääni intoa tihkuen. ”Olen ikävöinyt kermakaljaa!”
”Aiotko mennä Kolmeen luudanvarteen
ystävänpäivänä?” Daphne nyrpisti nenäänsä.
Pansy tukahdutti tyrskähdyksensä, kun Beatrice katsoi Daphnea ymmärtämätön ilme kasvoillaan.
”Silloin on
ystävänpäivä! Ei sitä voi viettää missään niin tavallisessa paikassa kuin
Kolmessa luudanvarressa!”
”No missä sitten?”
Daphne hymyili itsetietoisesti. ”Matami Puddifootin kahvila on ainoa oikea paikka.”
Beatrice nyrpisti nenäänsä. ”Se ällöttävän pinkki puotiko? Sinne en kyllä menisi vaikka saisinkin seuralaisen. Mutta sinulle ja
rakkaalle Blaisellesi se toki on mitä siirappisin paikka!”
Daphne tuhahti, mutta hymyili sitten pienesti. ”Totta kai.” Tyttö kohdisti katseensa Pansyyn. ”Sinä menet tietysti Dracon kanssa, eikö niin?”
Dracon kanssa. Pansy vilkaisi huoneen toisella puolen patsastelevaa poikaa ja pidätti huokauksensa. Hän ei ollut ollut kiinnostunut Dracosta enää vuosikausiin, mutta kulisseja piti pitää yllä. Dracokin ymmärsi asian, sillä kaikki olettivat heidän kuuluvan yhteen: nimekkäät velhosuvut, puhdasverisiä, sosiaalista kermaa. Velhoyhteisö osasi painostuksensa.
Hetken hän ajatteli, miltä tuntuisi sanoa, että olisi menossa Tylyahoon Hermionen kanssa. Miltä tuntuisi kävellä tämän kanssa käsikkäin ja suudella häntä avoimesti kaikkien edessä. Miltä tuntuisi, kun ystävät katsoisivat häntä järkyttyneinä ja paheksuvasti.
He eivät voisi koskaan ymmärtää. He eivät näkisi muuta kuin rohkelikkostatuksen ja jästisyntyisyyden. Heille maailma oli mustavalkoista, hyvää ja pahaa, koska kuka olisi kertonut heille, että maailmassa oli myös lukemattomia harmaiden sävyjä. He hylkäisivät hänet, jättäisivät ulkopuolelle, puhuisivat pahaa selän takana, pakottaisivat hänet tiedostamaan kaikki oletetut virheensä, panisivat hänet maata vasten ja jättäisivät siihen, mikäli olisivat niin armollisia. Hän jäisi hylkiöksi, jolle kukaan ei puhuisi, koska kaikki näkisivät hänet vain rumana verenpetturina ja luopiona, eikä hän saisi ketään ymmärtämään, että asia oli todellisuudessa paljon monimutkaisempi. Eivät he pystyisi ymmärtämään, että Hermione oli muutakin kuin tupaa ja syntyperää, että tällä oli oikeudenmukaisuuden taju, että tämä välitti ja oli uskollinen, että tällä oli vaikutusvaltaa ja kykyä edetä alkuasetelmastaan huolimatta. Koska eihän hänkään ollut nähnyt sitä ennen kuin hänet oli siihen puolivahingossa pakotettu, kun Hermione oli vakuuttanut hänet ilman että oli sitä edes yrittänyt. Kun tämä oli sinnikkäästi puolustanut itseään ja osoittanut, että asioista on mahdollista nähdä useita puolia.
Ja sen takia he olivat nyt tässä. Jos kukaan saisi tietää heistä, hän ei olisi ainoa hyljeksitty. Hermionea odottaisi sama kohtalo, koska todellako, olisivatko rohkelikot yhtään sen ymmärtäväisempiä kuin luihuisetkaan.
”Tietenkin”, hän vastasi.
A/N2 Jos joku jäi miettimään että mitä luihuisten ystävänpäivänä tapahtui, siitä voi lukea ficistä
Karamellikerubeja ja lumirikkoja, S, jossa tapahtumat nähdään Tracey Davisin kautta.
A/N3 Tälle ficille on nyt myös jonkinlainen vastinpari olemassa, eli ficissä
Pois peiton alta: teetä ja paljastuksia (S) on Hermionen näkökulma siihen, miksi hänen ja Pansyn suhde toimii.
