Nimi: Tulejo (kun kaivataan jotain kiellettyä)
Kirjoittaja: Arte
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: S
Tyyli: draama, söpöily
Yhteenveto: Miten oikein edetään sen jälkeen, kun on suudeltu vihollisen kanssa?
Osallistuu: Teelusikan tunneskaala (hermostuneisuus), Neljän tuvan haaste II (Luihuinen), Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 8/2015), Kirjoitusterttu (slice of life)
A/N Ficlet-haasteessa oli vuoden 2015 viikon 8 haasteena
Ideageneraattori: Kirjoita ficlet, jonka juoni perustuu tästä ideageneraattorista saamaasi ideaan. Sain sieltä seuraavanlaisen haasteen:
A minor character and a sidekick find themselves in a forbidden romance. No, minun päässäni tämä luonnollisesti tarkoitti sitä, että on pakko kirjoittaa Hermansya, ja jo oli aikakin, sillä en ole kirjoittanut näistä kahdesta taas hetkeen.
Tämä ficlet jatkaa samaa tarinaa kuin
Karheat hiukset vasten poskea, S. Näille kahdelle on myös lyhyehkön raapalesarjan muodossa:
He hylkäisivät meidät, S. Ficit sijoittuvat kaikki samaan
Luihuisen tytöt -maailmaan, johon sijoittuvat ficit löytyvät listauksestani.
Syksy: Ihanaa synttäripäivää, muru! ♥ Kiitos kaikesta kevään aikana tapahtuneesta tsemppauksesta ja piristyksestä, tämä on kirjoitettu sinua ajatellen!
Tässä on myös pieni maistiainen
Milgialle siitä, kuinka myös Hermione osaa viekoitella Pansylta jalat alta. (:
Tulejo (kun kaivataan jotain kiellettyä)Ärtymys kutitteli Pansyn leukapieliä. Hän puri hampaitaan yhteen ja yritti tahdonvoimalla saada vatsanpohjansa kivistyksen rauhoittumaan. Hän pyyhki käsiään kaapuunsa, hengitti syvään ja astui kulman taakse. Vatsanpohja vei kuitenkin voiton, ja hän pomppasi heti takaisin. Käytävällä ei ollut ollut ketään.
Missä hän on? Sormi eksyi lähelle suupieltä. Pansy rojahti nojaamaan vasten kiviseinää ja paukutti päätään muutaman kerran sitä vasten. Edellisestä valvojaoppilaskierroksesta Hermionen kanssa oli jo reilusti yli kuukausi aikaa, ja tuo aika oli kulunut niin hitaasti että… Pansy puristi silmänsä lujasti kiinni ja yritti rauhoittua.
Älä ole idiootti, hän sätti itseään ties monennettako kertaa.
Se oli vain suudelma! Okei, monta suudelmaa, mutta silti, älä kuvittele liikoja, hänhän on vieläpä rohkelikko, mitä oikein kuvittelet, oikeasti…Sydän pysähtyi, kun hän kuuli askelia. Hän ponnahti pystyyn, suoristi kaapuaan ja jäi odottamaan, että askeleet pysähtyisivät. Sitten hän pakottautui laskemaan viiteen.
Hermione näytti siltä, ettei tiennyt, nojatako seinään vai ei. Pansy puri huultaan, kun näki tytön vääntelevän käsiään hermostuneen oloisesti. Tämä säpsähti selvästi, kun hän tuli lähemmäs. Häntä hymyilytti.
”Hei”, Pansy sanoi seinällä roikkuvalle taululle.
”Hei”, Hermione vastasi, ja tämän ääni kuulosti tavallista kirkkaammalta. Hetken he olivat hiljaa.
Meidän on pakko liikkua ennen kuin joku tulee, Pansy mietti, kun tuli selväksi, ettei Hermionekaan osannut sanoa mitään. Hän rykäisi kurkkuaan.
”Mennäänkö katsomaan ensin loitsukäytävä?”
Hermione nyökkäsi. Pansyn sydän hakkasi, kun he kääntyivät kulkemaan vieretysten.
Hän on niin lähellä. Loitsukäytävä oli tyhjä, samoin ylemmät käytävät. Tavallisimmat paikat oli pian kierretty, ja he seisahtuivat länsitornin kieppeille. Pansy katsoi ikkunasta ulos ja tarkkaili silmäkulmastaan, kuinka Hermione siirtyi hänen viereensä. Kun käsi kohosi hänen käsivarrelleen, hän vilkaisi nopeasti ympärilleen ja liikahti sitten niin, että oli kasvotusten Hermionen kanssa. Hän ei uskaltanut katsoa toista silmiin, vaan tuijotti ensin tämän poskipäitä ja sitten huulia.
”Mitä me oikein…?” Hermione aloitti, mutta Pansy tunsi sisällään kouraisun ja suuteli tyttöä nopeasti. Hermionen huulet olivat kuivat, mutta hänen kosketukseensa vastattiin halukkaasti. Kylmät väreet juoksivat selkärangassa, kun Pansy tunsi käden kyljellään ja pehmeät hiukset poskeaan vasten. Hän kietoi kätensä tytön ympärille ja painautui voimalla tätä vasten, suuteli tätä mitään ajattelematta, ahmi tuntemuksia sisäänsä, työnsi sormensa kiharoihin ja oli hengähtää, kun hänen sormensa hipaisivat lämmintä kaulaa.
Hermione vetäytyi kauemmas ja jäi hengittämään otsa vasten hänen otsaansa. Pansy puristi silmiään tiukasti kiinni, mutta kun hän lopulta aukaisi ne, Hermione tuijotti häntä vakavan kiinteästi. Hänen henkensä salpautui hetkeksi, ja harmikseen hän tunsi poltteen lämmittävän poskiaan. Hän liikahti jo irrottautuakseen syleilystä, mutta silloin Hermione nosti kätensä puoliksi hänen poskelleen, puoliksi hänen leualleen ja pysäytti hänet. Pansy räpäytti silmiään, kun tyttö kumartui hitaasti lähemmäs ja heidän huulensa kohtasivat jälleen. Suudelma oli kevyt ja varovainen, Hermione piti hänestä hellästi kiinni ja silitti hänen poskeaan peukalollaan. Pansy tarrasi kädellään kiinni tytön käsivarteen – kukaan ei ollut suudellut häntä niin. Hän yritti päästä lähemmäs, haki lämpöä tunnetta olotilaa luokseen, kosketti kielenkärjellään Hermionen alahuulta, mutta –
Hän ei kyennyt kuin tuijottamaan, kun Hermione käveli pois taakseen katsomatta.