ibi, lyhyitä tekstejä voi joo olla vaikea kommentoida kun on niin vähän materiaalia, mutta tosi kiva että teit niin silti! Mä oon aika surkea kieliopin suhteen, mutta tiedostan alottavani konjuktioilla
ihan liian usein, pitäisi siitäkin tavasta hankkiutua pikkuhiljaa eroon.
Kiitos paljon kommentista ja palautteesta!
Ikäraja S
A/N yritin olla erilainen kuin yleensä mutta en oikein onnistunut.
Silti, hän-kertoja, jee! Osallistuu Vuosi Raapalehtien V ja Spurttiraapale kolmoseen sanalla
tiimi, 3. on siis keskiviikon raapale, 4. torstain ja sanana
varas, 5. sanana
tallettaa. Kutosessa en oikeastaan edes hyödyntänyt päivän sanaa (tunnelmallinen), mutta
The Unsent Project inspiroi (ja omg käytin puhekieltä!!).
3. Paljaat jalat
Iiris kiipesi kivelle ja tuijotteli veteen. Joen vierellä kiemurteli kapea polku ja koska päivä oli tuulesta huolimatta kaunis, kulkivat hänen selkänsä takaa useammat lastenrattaat ja pikkukoirat. Tämä jollain tapaa korosti Iiriksen yksinäisyyttä, hän istui joenrannan ainoalla kivellä, yksin, oli tullut tänne, yksin -
Iiris liukui alas kiveltä ja oli törmätä juoksevaan naiseen. Miksen minä juokse, hän ajatteli, melkein katkerasti, ja otti muutaman juoksuaskeleen. Kengät olivat kuitenkin surkeat sellaiseen touhuun, halvat balleriinat. Jos olisi ollut kesä, hän olisi laittanut ne ajelehtimaan jokeen. Hän juoksisi ystäviensä kanssa yrittäen saada ne taas kiinni, nauraisi, olisi lapsi. Pikkukivet koskisivat paljaisiin jalkapohjiin, mutta se ei haittaisi.
***
4. Muiden
Kuva sieltä, toinen täältä. Kunpa tämä olisi minun, mietin, ja jatkan varastelua.
Ei vain tämä sävellys, se on kaunis, mutta menen vielä pidemmälle.
Jos minulla olisi hänen elämänsä, olisin minäkin tehnyt tämän. Kaikki kokemukset, joita minulla ei ole, ovat jollakulla muulla ja olisi niin paljon helpompaa jos voisin vain saada ne. Haluan ja en halua kokea, kaikki kamala on kiinnostavaa ja elämä niin niin paljon todellisempaa kuin luulen.
En jaksa odottaa, että asiat tapahtuisivat, enkä uskalla laittaa niitä tapahtumaan.
Haluaisin esittää muiden sanat ominani, en varastaakseni sen kunnian jonka he ansaitsevat, vaan siksi että ne nyt vain ovat tajuttoman kauniita.
***
5. Mennyttä
En tiedä, olenko elänyt elokuun viidentenätoista 2008, koska en muista sitä päivää. Totta kai olen elänyt, koska elin myös neljäntenätoista ja kuudentenatoista. En kuitenkaan luultavasti tehnyt mitään arvokasta joten on se ja sama elinkö vai enkö.
Vai onko?
Turhiltakin tuntuvilla hetkillä lienee merkityksensä. Jokainen asia vaikuttaa tai on vaikuttamatta johonkin. Haluaisin vain nähdä täsmälleen missä kohdassa mikäkin asia aloitti merkitä jotain.
Päivät on kai eletty, vaikka niistä ei olisi merkintää kalenterissa, mutta katoavatko ajatukset kun ne on pohdittu loppuun?
Siispä talletan mietteet, talletan muistot, arkistoin jokaisen hetken siististi paikoilleen. Järjestelmällisyys ei ole minua, mutta sitä vaaditaan jotta muistaisin kuka olen.
***
6. Viestejä
Nään mun heijastuksen metron ikkunasta. Hiukset on pörrössä.
Kalasataman kohdalla näppäilen hitaasti
moi taasBussi menee Linnanmäen ohi. Se on suljettu ja pimeä, mutta maailmanpyörän ääriviivat on selkeät.
heihei mitTuijotan näytön kirkasta valoa niin kauan, että mulle tulee heiluvassa bussissa huono olo ja laitan puhelimen pois.
En mä edes tiedä, onko mulla ikävä. Eikä se ole edes sellaista “no en mä nyt tiedä” -ikävää, jossa kuitenkin on ikävä ja kaikki kyllä tietää sen, mukaanlukien sä itse, vaan mä en ihan oikeasti tiedä. Silti mä odotan, että sä vastaisit ja kysyisit miten voin. Ihan hyvin, mä sanoisin, mites Tukholma?