Ihanaa, joku toinenkin kirjoittaa ficcejä proosarunon tyylisinä (vaikka se ei runo olekaa). Lempikirjallisuudenmuotoni ehdottomasti, ja olin aivan onnessani löytäessäni tämän, varsinkin sinulta ^^
Minusta tämä oli ihana ja herätti tyylilajin mukaisesti kaipausta ja jotain ahdistusta. Minä en ole koskaan ollut Sirius/Regulus-fani, mutta nämä sinun tulkinnanvaraiset satasesi saavat minut pitämään parista joka päivä enemmän.
Reguluksen ajatukset ja tunteet veljeään kohtaan olivat kauniisti esillä, eivät liian epäselvästi vaan ymmärrettävästi. Hienoja lauseita ja ajatuksia oli rutkasti, tykkäsin jo alussa noista pilvistä, mutta viimeinen säkeistö Regin säröistä ja siitä, kuinka Sirius näki vain dinosaurukset, oli loistava, parasta proosarunoa, mitä olen lukenut pitkään, pitkään aikaan (edes julkaissuista kokoelmista). Myös tuo "kasvatit sanat suuhuni" oli hienonkuuloinen ja herätti ihastusta.
Otsikko oli jännä, hienon kuuloinen. En oikein tajunnut ihan täysin, miten se liittyi ficciin, mutta jääpähän jotain pohdittavaa ^^
Taidokasta, olen mykistynyt. Kiitos!
Carolynne