Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: drama
Paritus/Hahmot: Cedric
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Rowlingille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Tiivistelmä: Cedric Diggory nauttii aikaisista aamuista ja kirpeästä pakkasesta.
A/N: Öö, tää ei oo oikeesti ficlet (tai no on sitäkin) vaan tuplapuoliraapale, en oikein tiedä miksi sitä pitäisi kutsua. Mutta u know 250 sanaa. Piti kirjoittaa ficci puuskupuhista ja muistin että Cedric on puusku ja tällä saa sopivasti muihinkin haasteisiin materiaalia!
Teksti osallistuu haasteisiin
Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 30/14: "Se oli ihan kuin elokuvissa!"),
Slam Dunk (250 sanaa = 1 piste),
Neljän tuvan haaste II (Puuskupuh),
Teelusikan tunneskaala (Hyväntuulisuus),
Vuosi raapalehtien V,
Kirjoitusterttu (Paritukseton-terttu) ja
Kerää kaikki hahmot-haaste (Cedric Diggory).
Ahkeruuden iloja
Cedric veti keltamustan huispauskaapunsa ylleen, käsivarsisuojat käsiinsä ja asetti Chon äidin kutoman keltaisen pipon päähänsä, koska ulkona oli kylmä, oli kuitenkin jo tammikuun alku. Sitten hän asteli harjoitussieppi toisessa ja luudanvarsi toisessa kädessään ulos puuskupuhien pukuhuoneesta huispauskentälle. Niin aikaisesta aamusta ei ollut vielä ketään muuta harjoittelemassa, miksi kukaan muu kuin puuskupuh olisi edes halunnut herätä lauantaiaamuna niin aikaisin lentämään? Mutta Cedric piti aikaisista aamuista ja hän piti siitä, kun sai lentää yksin suojassa muiden katseilta. Silloin ei haitannut, vaikka jokin olisi mennyt pieleen, vaikka tänään Cedricistä tuntui, ettei mikään voisi pilata hänen päiväänsä, ettei mikään voisi sinä päivänä mennä pieleen.
Cedric päästi siepin irti kädestään, katseli hetken kun se ihmetteli vapauttaan, tanssahteli ilmassa ja kiisi sitten karkuun Cedricin läheltä. Se ei antaisi ottaa itseään kiinni helposti.
Cedric nousi luudalleen, verrytteli ensin lyhyillä nopeilla pyrähdyksillä ja väistöillä, antoi siepin elää hetken omaa elämäänsä ennen kuin lähti jahtaamaan sitä. Hän teki hurjia pyörähdyksiä, voltteja ja syöksyjä jahdatessaan sieppiä. Tuuli vihelsi korvissa, tuntui kuin kylmä talvi-ilma olisi koittanut tunkeutua jokaisesta mahdollisesta puvun aukosta sisään, mutta Cedric ei voinut lopettaa. Vauhdin hurma oli vienyt hänet mukanaan.
Kun Cedric vihdoin oli tarpeeksi lähellä sieppiä, hän ojensi kätensä, kurkotti kohti pientä kultaista hohdetta ja lopulta nappasi sen sormiensa väliin. Sen siivet koittivat räpistellä vielä, kun Cedric pyöräytti ilmassa vain metrin päässä maasta hurjan pyörähdyksen ennen maahan laskeutumistaan. Hän kumarteli kuvitteelliselle yleisölle, vilkutti puuskupuhin katsomotornille ja asteli sitten pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteensa.
Matkalla takaisin puuskupuhin oleskeluhuoneeseen, hän näki vain yksinäisen korpinkynnen matkalla aamiaiselle. Koko muu koulu torkkui vielä.