3 kertaa kun Dumbledore ei ollut tyytyväinen peilikuvaansa, K-11, 3x raapale

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: darkfic, angst, drama tai jotain sellaista
Paritus: Albus/Harry, Albus/Gellert, Albus/OMC
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Varoitukset: Viittaus alaikäisten väliseen seksiin, pedofilia
Tiivistelmä: Dumbledorekaan ei ole aina pitänyt peilikuvastaan

A/N: Selasin tuota 3 kertaa kun haastetta, ja no, sieltä tuli tää sitten vastaan. Mitä muita peilikuvia Albus voisi inhota, kuin Iseeviot-peilin näyttämiä kuvajaisiaan?

Teksti osallistuu haasteisiin Rare10 - koska rare on rakkaus #2, Perspektiiviä parittamiseen #2 (VÄÄRIN!), Teelusikan tunneskaala (Pettymys), Kerää kaikki hahmot-haaste (Albus Dumbledore), 3 kertaa kun... IV ja Vuosi raapalehtien V.

3 kertaa kun Dumbledore ei ollut tyytyväinen peilikuvaansa

1

Kun Albus Dumbledore ensimmäisen kerran löysi Iseeviot-peilin, hän ei ensin ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Sillä sen sijaan, että hän olisi nähnyt peilissä Arianan terveenä ja hyvissä voimin, hän näki siinä itsensä erään toisen vitosluokkalaisen rohkelikon kanssa, josta oli jo pitkään haaveillut. Peilikuvajaiset suutelivat toisiaan, riisuivat toisiltaan vaatteet ja intohimo oli melkein kosketeltavaa. Ja kun puolta vuotta myöhemmin Albus sai tietää, mitä peili oikeastaan katsojalleen näytti, hän oli vihainen itselleen, mutta myös peilille. Hän ei halunnut uskoa, ettei se ollut näyttänyt Arianaa, ettei siskon hyvinvointi ollutkaan hänen suurin toiveensa.

Siitä päivästä eteenpäin Albus vältteli peiliä parhaansa mukaan, vaikkei se aina onnistunutkaan.

2

Kun Albus vuosia myöhemmin oli päässyt opettajaksi Tylypahkaan, ei hän voinut olla käymättä katsomassa peiliä. Hän koki, että oli nyt käsitellyt menneisyytensä haamut ja oli valmis katsomaan Iseeviot-peiliin uudestaan. Varmoin askelin hän asteli tarvehuoneeseen, löysi peilin ja astui sen eteen.

Mutta ei peili näyttänyt, mitä hän halusi nähdä: se ei näyttänyt Arianaa taas hengissä, se ei näyttänyt, kuinka kaikki olisi taas hyvin ja kuinka Aberforth ei vihaisi häntä. Vaan se näytti hänet yhdessä Gellertin kanssa, onnellisina, taas yhdessä ja Euroopan metsiä samoamassa. Se sai Albuksen itkemään, vaikkei hän koskaan itkenytkään. Hän ei kaivannut sisartaan, vaikka oli kuvitellut Arianan olevan tärkein.

3

Useampia vuosia myöhemmin, kun Albus oli jo rehtorina, löysi Harry myös Iseeviot-peilin. Ja Albus joutui nielemään kyyneleensä tietäessään, että Harry näki peilissä vanhempansa, että Harry arvosti perhettään aivan eri tavalla, kuin hän itse.

Ja kun Albus silloin katsoi peiliin viimeistä kertaa, hän ei suinkaan nähnyt villasukkia, kuten väitti. Sen sijaan hän näki itsensä Harryn vierellä, käsi Harryn olalla, kumartuneena suutelemaan pientä poikaa. Eikä Albus voinut estää peilikuvaansa riisumasta Harryn vaatteita. koskettamasta pojan kiellettyjä alueita. Ja kauhukseen hän ei voinut edes kääntää katsettaan pois peilikuvasta, sillä sen näkymä oli liian vangitseva.

Eikä Albus enää koskaan uskaltanut vilkaistakaan peiliin. Ei edes tavalliseen.

[Grenade]

Jotenkin näköjään sivuutin nuo alkutekstit, ja vain ahmaisin tämän tekstin, koska Albuksesta on jotenkin kiehtovaa aina lukea ficcejä. Siksipä olinkin todella hämmentynyt, kun pääsin loppuun ja viimeiseen kohtaan. Sen jälkeen pitikin vain istua vähän aikaa ja oikein makustella tätä asiaa ja miettiä. Koska toi viimeinen raapale totisesti vei multa ajatukset.

Kaksi ekaa raapaletta olivat jotenkin haikeita. Niissä oli lievän melankolinen pohjavire, mutta jotenkin tuli vielä fiilis, että ehkä toivoa on. Perheteema oli hyvin kuljetettu mukana, koska sisarukset olivat Dumbledorelle tärkeitä ja on varmasti ollut kauhistuttavaa ymmärtää itsestään, että halajaakin jotain kenties vielä enemmän kuin perheen hyväksyntää. Jotain itsekästä. 

Mutta tää kolmas rapsu, ai että. En ollut varautunut tähän ja hyvä niin, koska tää onnistui kyllä vetämään jalat alta. Totisesti väärin!-paritus, huh. Teki jotenkin pahaa, kun on tottunut ajattelemaan Dumbbista sellaisena höyrähtäneenä ukkelina. Mutta että näkemässä säädyttömiä toiveita pikku-Harrysta, urgh. Hyvin siis kirjoitettu, sai niskavillani kohoamaan. psst, tosta yhdestä kohtaa puuttuu joko iso alkukirjain tai sitten siinä kuuluis olla pilkku

Lopetus oli yksinkertaisen tehoava. Uskoisin, että tällainen tapahtuma olisi vaikuttanut Dumbledoreenkin vahvasti ja hän sentään haluaisi luultavasti pitää ammattietiikastaan kiinni edes jollain tasolla. Mielenkiintoinen ja hyvin koottu kokonaisuus siis, kun mennään lievästä koko ajan rankempaan rikkeeseen. Tämä oli kutkuttava teksti, pisti kyllä miettimään. Kiitän tästä! ^^

[FractaAnima]

Musta on aina pelottavaa, kun otsikko antaa olettaa genreistä jotain ihan muuta kuin alkutiedot. Iik. Mutta siis tästä tuli sata kertaa mielenkiintoisempi kuin selvisi, että ahaa Iseeviot ja ahaa, ei huumoria.

Ensimmäinen osa on mystinen, sillä olisinhan minä mielelläni kuullut kuka se toinen rohkelikkopoju sitten oli? Sellainen, joka vei syvimmissä toiveissa voiton jopa Arianan hyvinvoinnilta. Tottakai ensimmäisenä tuli mieleen Grindelwald, mutta tämähän opiskeli Durmstrangissa, joten hän se ei voinut olla. Joten, nyt kun selailin uudestaan alkutietoja, hän mahtoi olla tämä OMC. Ehkä joskus jossain saamme kuulla hänestä lisää? Btw, kun muuten on kirjakielinen teksti, niin vitosluokkalaisen rohkelikon särähtää. Laittaisin viidesluokkalaisen.

Musta on niin Dumbledorea, että hän haluaa etsiä peilin uudelleen, kun kokee olevansa vanhempi ja viisaampi. Ja ei sitten olekaan. Dumbledore tietää olevansa vain ihminen, viallinen siis, mutta minun fanonissani Albus kyllä itkee, etenkin Arianan takia. Silti on mahdottoman kutkuttavaa, että Gellert on tärkeämpi kuin Ariana, jossain syvällä sisimmässä. Se tekee Dumbledoresta niin mielenkiintoisen hahmon. Hän ei ole täydellinen, vaikka koko pitkän sarjan ajan niin uskoteltiin.

Ja Albus joutui nielemään kyyneleensä tietäessään, että Harry näki peilissä vanhempansa, että Harry arvosti perhettään aivan eri tavalla, kuin hän itse.

Wou, aika pysäyttävää. Todella. Lopulta pöydät ovatkin ihan toisin päin. Dumbledore kadehtiikin nuorta poikaa, joka taas niin kovasti arvostaa vanhan miehen viisautta. Niin vähän jokainen toisesta tietää, lopulta sitten.

Kiva, että kirjoitit Dumbledoresta. Ja kiva, ettei tätä viety mauttomaksi, vaikka tässä olikin pedofilisia vivahteita.

- Frac

[Arte]

Vau mikä idea! En todellakaan odottanut tällaista, kun lähdin tätä lukemaan. 3 kertaa kun -haasteen idea kuulosti kyllä todella mielenkiintoiselta, mutta että tällaista... vau!

Voi Albus-parkaa! Tai en tiedä, onko hän tässä nyt parka vai ihan vaan ihmeellinen seksifriikki ja pedofiili. Todella yllättävä teksti, olen niin järkyttynyt etten osaa oikein muuta ajatella! Tässä raapaleet toimivat todella hyvin ja kertoivat aina juuri asian ytimen: mitä peili juuri sillä hetkellä näytti. Ne linkittyivät sopivasti yhteen mutta kertoivat kuitenkin eri juttuja - just sellaista, mistä pidän. ^^

Ehkä tästä voisi päätellä, ettei Albus ole saanut tarpeeksi rakkautta missään vaiheessa elämäänsä. Hän tuskin on ollut hirveän avoin seksuaalisuudestaan ja on joutunut peittelemään mielihalujaan ja -tekojaan myös itseltään saatikka että hänellä olisi kauhean paljon ollut mitään kumppaneita. Voin kuvitella, että velhomaailma ei ole ollut sen sallivampi homosuhteiden suhteen kuin jästimaailmakaan. Mutta oli hyvin IC, että Albus halusi nähdä peilistä Arianan eikä mitään mahdollisia seksikumppaneita. En yhtään ihmettele, ettei hän enää koskaan halua nähdäkään koko peiliä nähtyään, kuinka se näyttää hänelle hänen sairaat mielihalunsa Harrya, pientä poikaa, kohtaan. Kyllä tässä melkein käy häntä sääliksikin, koska tekstistä tulee ilmi (tai ainakin haluan näin tulkita), ettei Albus missään nimessä halua toteuttaa pedofilisiä mieltymyksiään.

Fractalla oli hyvä kommentti siitä, kuinka Albus kahdehtii pientä poikaa siitä, kuinka perhe on tälle niin paljon tärkeämpi kuin hänelle itselleen, vaikka hän niin kovasti haluaisi välittää heistä enemmän. Ehkä perhe onkin ollut Albukselle vähän turhan iso taakka kannettavaksi, ja hän on tahtomattaan alkanut vähän vetäytyä heistä. Tämä antaa Albuksesta varsin surullisen mutta inhimillisen kuvan.

Tykkäsin tosi paljon! Hieno idea! Varsin loistavan VÄÄRIN!-parituksen valitsit.

[Fairy tale]

Kun luin kesällä uudelleen Potter-sarjan viimeisen kirjan, jäin taas pohtimaan Albus Dumbledorea ja kallistun kyllä hieman siihen suuntaan, ettei se Rita Luodikon hänestä suoltama kirja voi olla joka kohdaltaan aivan täyttä puppua. Dumpalla oli synkkiä salaisuuksia. Mieshän itse jopa viittaa siihen, kun Harry tapaa hänet "tuonpuoleisen rajalla."

Voi Albusta. Oma tahdonvoima ei riittänyt siihen, että peili olisi näyttänyt hänelle jotain, mitä hän piti tärkeänä, vaan niitä sydämen synkkiä haluja ja toiveita, joita hän ei olisi halunnut päivänvaloon. Tuo loppukohta shokeerasi. Se nyt oli selvää ettei rehtori peilissä villasukkia nähnyt, mutta että tuollaista tällä kertaa.

Oli jännittävää löytää tämä muutaman vuoden takainen teksti luettavaksi. On taatusti edelleen ajankohtainen.

[Avaruuspiraatti]

Hui, tämä vasta oli jotain! Loppu kyllä yllätti minut (karmaisevalla tavalla), kun en minäkään noita alkutietoja lukenut kauhean tarkasti (= en laisinkaan). Huh, en osaa sanoa nyt mitään järkevää, mutta tämä meni ihon alle. Kiitos lukukokemuksesta!

[vaahtokarkkiunelma]

Tälläistä käännettä juoneen en osannutkaan odottaa. Otsikon luettuani odotin jonkinlaista kevyttä angstia, mutta tekstin lopussa odottikin maukas yllätys. Asiaa hetken makusteltuani voin hyvin kuvitella jonkinlaisen pimeyden pulppuavan Dumbledoren pinnan alla. Dumbledore vaikuttaa viisaana miehenä kaikin puolin vilpittömältä ja altruistiselta, joten tälläinen ficci, joka käsittelee Dumbledoren salaisia kieroutuneisuuksia, uppoaakin erittäin hyvin.

Eikä Albus enää koskaan uskaltanut vilkaistakaan peiliin. Ei edes tavalliseen.

Tämä oli mielestäni ehdottomasti yksi tehokkaimmista lauseista tässä ficissä. Jotenkin tuo Ei edes tavalliseen- kohta antaa niin voimakkaan mielikuvan Dumbledoren itseinhosta ja piilottelusta.

Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta!

[Larjus]

Täällä myös yksi, joka yllättyi näistä käänteistä! Itse asiassa mulle ei otsikosta tullut edes ekana mieleen Iseeviot-peili. Mutta hyvin käy järkeen, että juuri siitä kyse.  Tässä on kyllä tosi kiva ja kiehtova aihe, tälleen lukijan näkökulmasta, vaikka Dumbledorelle ei tietenkään todellakaan millään muotoa kiva. Kauheaahan se on joutua peilin kautta todistamaan, että sisimmässään himoitsee enemmän jotakuta kuin haluaa sisarensa olevan terve (ja ylipäätään elossa). Dumblredoren oma suhtautuminen tekikin tästä kaikista synkeimmän. Hänestä olisi helposti voinut tehdä vain sellaisen itsekseen salaa myhäilevän vanhan irstaan ukon, mutta sen sijaan hän (täysin ymmärrettävästi) tuntee itseään kohtaan vain vihaa ja häpeääkin. Ja kaikkein surullisinta ja karmivinta tässä on se, etteivät vuosikymmenetkään muuta käytännössä mitään, vain Dumbledoren himojen kohde on eri. Loppua kohden mennään jopa vain pahempaan suuntaan! Ihan kamalaa ja just siks niin upeeta.

Eikä Albus enää koskaan uskaltanut vilkaistakaan peiliin. Ei edes tavalliseen.

Tää loppu on samaan aikaan niin riipaiseva ja hyytävä. Oi että mä tykkään (vaikka Dumbledore säälittääkin). Selvää on, miten paljon Iseeviot-peilin paljastukset häntä musersivat henkisesti. Se osaa tosiaan olla vaarallinenkin esine.

Todella upea raapalesetti kyllä. Kiitos näistä!