Ikäraja: sallittu
Fandom: HTGAWM / How To Get Away With Murder (TV-sarja)
Paritus: Coliver (Connor/Oliver)
Vastuunvapaus: HTGAWM ei kuulu minulle, en yritä tienata tällä tekeleellä
Haasteet: Salainen ystävä (Neiti Syksy)Alkusanat: Tää ficci on kuluneiden viikkojen aikana aiheuttanut mulle varmaan kasan harmaita hiuksia ja olisin voinut hinkata tätä vielä vaikka kuinka pitkään (etenkin kun tuntuu siltä, että vastahan mä pääsin vauhtiin), mutta minkäs teet, kun deadline puskee vastaan ja aikaa ei ole. Vähän kankeahan tämä on, mutta en ole taas ikuisuuksiin tuottanut suomeksi tekstiä - ehkä tää lähtee tästä taas pikkuhiljaa!
Ps. Nimeäminen on inhaa.Ihanalle
Neiti Syksylle, joka sai minut koukuttumaan tähän upeaan sarjaan. Toivottavasti tykkäät pikkuficsusta
♥
SITAATTIUSKOTTAVUUS
“Huom-”, Annalise Keatingin toimistolle hivenen myöhässä saapunut Connor aloitti tervehdyksensä, mutta Laurel keskeytti pojan tylysti heittäytymällä hänen kaulaansa.
“Onnea, Connor!” hihkui Laurel.
“Onnea!” Wes ja Michaela onnittelivat kuorossa.
“Hieno homma, jätkä”, Asher sanoi coolisti.
“Kiitos kai”, Connor sanoi varovasti ja viimein Laurel irrotti otteensa ja astui kauemmas antaen Connorille tilaa. “Tosin minulla ei ole hajuakaan, mistä on oikein kyse.”
“Et ole käynyt facebookissa tänään?” Michaela kysyi hymyillen.
“En. Miksi niin?”
“Sinun pitäisi”, Laurel vastasi kryptisesti ja taputti Connorin olkaa lyhyesti liukuessaan pojan ohitse hakemaan lisää kahvia. Connor loi kysyvän katseen muihin opiskelutovereihinsa, mutta kohdattuaan Michaelan nyökyttelyn, Wesin olankohautuksen ja Asherin omahyväisen virnistyksen, hän joutui toteamaan, ettei tulisi saamaan heiltä yhtään järkevämpää vastausta. Huokaisten hän joutui alistumaan kohtaloonsa.
“No, hyvä on”, Connor mumisi kaivaessaan puhelimensa esiin. “Otetaan sitten itse asiasta selvää.”
Connor napautti sovelluksen auki ja päivitti etusivunsa. Kuten tavallisesti, hänen eteensä pompahti muutama uusi lukematon päivitys, mutta hänen aikeensa selata ne nopeasti lävitse pysähtyi kuin seinään, kun Connor näki ensimmäisen päivityksen. Julkaisu oli hänen käyttäjätunnuksensa, mutta ei taatusti Connorin itsensä kirjoittama.
CONNOR WALSH
4h · 🌎
“I love you. I am who I am because of you. You are every reason, every hope, and every dream I've ever had, and no matter what happens to us in the future, everyday we are together is the greatest day of my life. I will always be yours.”
Parisuhteessa henkilön Oliver Hampton kanssa.
-*-*-*-
Laurel Castillo, Wes Gibson, Oliver Hampton ja 196 muuta tykkäävät tästä.
Kommentit (84) 5/84
Oliver Hampton: ♥
Laurel Castillo: Minähän sanoin, että hän tekee sen. Olet drinkit velkaa, Michaela.
⤷ Michaela Pratt: Voi helvetti
⤷ Asher Millstone: Note to self: Älä ikinä lyö vetoa seinäruusun kanssa.
Gemma Walsh: TÄTÄ OLIKIN JO ODOTETTU 👍
Connor tunsi poskiensa kuumottavan.
Osittain syynä oli se, että hän tunsi muiden nälkäiset katseet itsessään ja toisekseen, Oliver, joka oli selkeästi päivityksen takana, oli muistanut hänen ylistävät sanansa siltä eräältä lauantaiyöltä, jolloin he olivat päätyneet katsomaan Connorin salaisen suosikkielokuvan: The Notebookin. Kolmanneksi nyt koko maailma luuli
hänen vannovan ikuista rakkauttaan julkisesti yhdellä kyseisen "salaisen suosikkielokuvan" sokerisimmalla ja kliseisimmällä sitaatilla.
Hemmetin Oliver.“Kiehtova sitaattivalinta, ellen sanoisi”, Michaela kiusasi hymyillen tietäväisen näköisenä. “Mahtaakohan sen takaa löytyä jokin mielenkiintoinen tarina?”
Juuri kun Connor oli avaamassa suunsa vastatakseen jotain nasevaa, hän sai hyvän tekosyyn olla vastaamatta, kun Bonnie ja Annalise astuivat huoneeseen Annalisen toimistosta.
“Lorvailutuokio on nyt ohitse, meillä on töitä tehtävänä”, Annalise sanoi tiukasti, mutta kohdatessaan Connorin katseen, hän jatkoi pehmeämmin: “Ja onnittelut lienevät paikallaan, herra Walsh. Muiden hyvät uutiset tuovat pilkahduksen toivosta meille muillekin synkkinä hetkinämme.” Jäämättä odottamaan Connorin vastausta, Annalise viittasi Bonnien jakamaan kaikille heidän uutta tehtäväänsä koskevia tietoja.
Kun muut yksi kerrallaan kääntyivät ja aloittivat tiedostojen analysoinnin, Connor avasi poikaystävänsä suosituksesta lataamansa pikaviestiohjelman ja naputti lyhyen, mutta ytimekkään viestin Oliverille:
Sinä olet niin kuollut.***
Kun Connor viimein käänsi avainta hänen ja Oliverin huoneiston ovessa, päivä oli jo kauan sitten muuttunut illaksi ja ilta yöksi. Ovi avautui narahtaen ja väsynyt Connor astui sisään sulkien oven perässään samalla, kun potki kengät jaloistaan ja heitti takkinsa naulakkoon. Laukkunsa hän pudotti olohuoneen lattialle kuullessaan poikaystävänsä tervehdyksen.
“Hei, Connor”, Oliver hymyili keittiönurkkauksesta, mutta Connor vain tuhahti vastaukseksi ja heittäytyi makaamaan selälleen sohvalle peittäen kasvonsa tyynyllä.
“Vihaan sinua”, hän mumisi tyynyn alta.
Oliver asteli olohuoneeseen, istuutui sohvalle Connorin viereen ja veti tyynyn pois hänen kasvoiltaan, ennen kuin vastasi: “Etkä vihaa.”
“Tiedän.”
Oliver nauroi lämpimästi ja hymyili niin leveästi, että Connor ei voinut hillitä itseään: hän tunsi omien suupieliensä kaartuvan väkisin hymyyn. Hän läpsäytti leikkisästi poikaystävänsä käsivartta ja väänsi suupielensä alaspäin.
“The Notebook -sitaatti? Oikeasti?” Connor valitti, mutta pilke tummanruskeissa silmissä paljasti, että mutruhuulista huolimatta hän ei ollut vakavissaan. “Siinä meni viimeinenkin ripaus julkisesta uskottavuudestani.”
Oliver hymähti pehmeästi, ennen kuin kumarsi päätään ja kuroi kiinni kaksikon välimatkan, pysähtyen vain muutaman sentin päähän Connorin kasvoista. Connor tunsi poikaystävänsä hengityksen lepattavan ihollaan, hänen vastatessaan hymyillen.
“En ole edes pahoillani.”