Nimi: Ylpeyttä ja ennakkoluuloja ulkoavaruudessa
Fandom: Star Wars
Author: Röhkö
Rating: K-11
Paritus: Rey/Ben/Kylo Ren
Genre: Romance, adventure, scifi
Summary: Yhteinen vihollinen on yhdistänyt Ensimmäisen ritarikunnan ja Uuden tasavallan – ainakin hetkellisen näennäisesti. Vastarinnan pilotit ja Rey eivät ole aivan vakuuttuneita yhteistyöstä. Kuitenkin, Leia on päättänyt järjestää suuret juhlallisuudet kaikille.
Varoitukset: En ole SW-ekspertti, joten osa faktoista on minun nopeasti tehtyä fiktiotani. Tämä juoniaihio on pyörinyt mielessäni Force Awakensin näkemistä asti. Tiedän, että parituksella on omat vihaajansa, mutta antakaa mahdollisuus juonelle
Disclaimer: Lucasfilm, Bad Robot Productions, Walt Disney Studios Motion Pictures
Oneshot (?)
I
Voimatanssi
Oli omituista olla joku.
Siitä asti kun Rey oli astunut Millenium Falconin kyytiin, hän oli tuntenut sisällään kasvavaa elämisen tunnetta. Ennen hän oli vain selviytynyt päivä kerrallaan, kuten suurin osa romunkerääjistä Jakkulla. Tuntui kuin MF olisi antanut hänen elämälleen tarkoituksen.
Rey ei enää palaisi aavikkoplaneetalle. Nyt hän oli paikassa nimeltä D’Qar, missä Vastarinnan päämaja sijaitsi. Nyt hän oli puhtaampi kuin koskaan ennen – monellakin tapaa. Rey ei enää kerännyt romua. Sen sijaan hän oli herkkä Voimalle. Vaikka hän ei ollut jedi, hän oli pystynyt vastustamaan Kylo Renin mielenluotaustekniikkaa. Kylo Ren oli harjoitellut Voiman käyttöä vuosia, mutta ilmeisesti Rey oli luonnonlahjakkuus. Kukaan ei ollut selittänyt hänelle, miksi se oli mahdollista. Luke Skywalker oli luvannut kertoa, mutta tähän mennessä hänellä ei ollut ollut aikaa Reylle, koska uusi uhka vei kaiken jedin ajan.
Luke Skywalker. Lapsesta asti jopa Reyn kaltainen mitättömyys oli kuullut tarinoita mahtijedistä, joka oli tuhonnut Galaktisen Imperiumin yhdessä prinsessan, wookien ja salakuljettajan kanssa. Luke oli ollut kadoksissa vuosia. Hän oli Vastarinnan johtajan, prinsessa Leian, veli. Juuri Rey oli löytänyt Luken BB-8:n avulla pari kuukautta sitten.
Tapahtumien sarja oli tehnyt Reystä jonkinlaisen sankarin. Rooli oli vaikea omaksua, koska se oli annettu hänelle nopeasti.
Rey katsoi pehmeitä käsiään ja ylleen laskeutuvaa vihreää undámekkoa. Hän ei todellakaan ollut enää Jekkulla. Tämä mekko olisi silti mieluusti voinut vaihtua jedikaapuun tai edes johonkin käytännölliseen.
Onneksi hän sai olla rauhassa oman huoneistonsa suurella parvekkeella, josta avautui kaunis näkymä vehreään laaksoon. Rey oli väsynyt puhumaan valosapelista ja köyhästä menneisyydestään.
Jos vain… Jos vain Rey pääsisi opiskelemaan jediksi. Ehkä Skywalker opettaisi häntä?
Toisaalta siihen liittyi paljon riskejä.
Luken viimeisin oppipoika oli Kylo Ren, joka oli kai Reyn pahin vihollinen.
Kylo Renin ajattelu oli tuskallista. Ren oli haavoittanut Finniä. Ren oli tappanut oman isänsä, Han Solon. Vaikka Ren oli Luken veljenpoika, hän oli sortunut Pimeään Voimaan. Se kertoi paljon siitä, miten uhkapeliä jediksi kouluttautuminen saattoi olla. Ei ollut lainkaan suositeltavaa aloittaa jedioppia lapsuusiän jälkeen. Varoittava esimerkki tästä oli Anakin Skywalker, Luken isä.
Ilmeisesti oli uhkapeliä olla Skywalker ylipäätään.
Rey laski kätensä kaiteelle. Tuulenvire sipaisi kiharat kasvoille. Jos hän ei pääsisi jediksi, hän voisi jatkaa Han Solon bisneksiä kuljetusalalla.
”Neiti, teitä odotetaan!”
Rey kietaisi hiuksensa kotoisalle kaksoisnutturalle ja marssi kohti juhlasalia. Leian vuoksi.
Vaikka Rey yritti hiipiä pitkin seiniä, hän ei päässyt pakoon katseita. Musiikki ja juhlahumu eivät riittäneet tälle juhlaväelle. He halusivat nähdä mahdollisimman monta voimalle herkkää.
Onneksi Rey löysi pian Poe Dameronin, joka siemaili neonsinistä boolia. Hän kohotti lasiaan.
”Finn ei ollut vielä tarpeeksi vahva osallistuakseen.”
Rey nyökkäsi hermostuneesti. Hänen mekkonsa tuntui liian hauraalta ja avoimelta, vaikka siinä oli useita kerroksia kevyttä undáa.
”Näytät kauniilta tänään”, Dameron kommentoi ja kohotti taas lasiaan virnistäen. Hän ei viihtynyt juhla-asussa sen paremmin kuin Reykään.
Mahtitorvet puhalsivat ilmoille kunnianhimoisesti. Katseet suuntautuivat pääportaikkoon, josta laskeutui galaksin tunnetuin parivaljakko: Luke ja Leia Skywalker hymyilivät kirjavalle kansalle autuaasti. He olivat jälleen yhdessä, monien vastoinkäymisten jälkeen. Leia näytti päässeen pahimman yli, vaikka hän oli menettänyt sekä poikansa että mies…ystävänsä?
Juhlaväki taputti, kun kaksoset kävelivät heidän lävitseen ja asettuivat isoon, pyöreään pöytään. Niitä oli salissa useita, mutta Leia kohtasi Reyn katseen ja viittoi hänet luokseen.
”Kultaseni”, Leia tervehti ja otti Reyn kasvot käsiensä väliin, ”olet hurmaava.”
Rey mutisi kiitoksen naama punaisena. Hän tunsi muiden katseet itsessään.
Sitten kuului hyssyttelyä ja taas torvien törähdys. Rey oli huojentunut siitä, ettei hänen ollut tarvinnut tehdä saliin dramaattista sisääntuloa.
Yleisössä kohahti ja moni alkoi supattaa. Chewbacca ulisi.
Rey katsoi ylös ja tunsi inhoa.
Olkoon meneillään vaikka minkälainen aselepo, ei Leian silti olisi tarvinnut kutsua tänne Ensimmäisen ritarikunnan Ensimmäistä Paholaista. HÄN MURHASI HAN SOLON!
Kaikki olisivat kyllä ymmärtäneet, jos Leia olisi jättänyt ainoan poikansa kutsumatta. Toki Kylo Ren oli tavallaan pelastanut äitinsä pari viikkoa sitten tapahtuneessa välikohtauksessa, mutta ei kai kukaan silti ollut unohtanut murhaa?
Rey hengitti pinnallisesti ja näytti varmasti verenhimoiselta. Hän vilkaisi nopeasti Leiaa, jonka leppoisa ilme ei ollut juuri muuttunut, muutamaa otsaryppyä lukuunottamatta. Mitä ihmettä tämä nyt oli?
Kylo Ren käveli rauhallisesti alas saliin, jossa tunnelma oli odottavan hiljainen. Renillä oli tyylilleen uskollisesti yllään pelkkää mustaa, mutta naamio oli poissa. Hän näytti Han Sololta, vaikka Rey yritti uskotella itselleen toista.
Ren tuli paikalle yksin. Joku olisi voinut kutsua häntä rohkeaksi.
Kun hän lähestyi heidän pöytäänsä, Rey puristi kätensä nyrkkiin. Ei kai tuo murhaaja vain aikonut istua tänne?
Ei, Kylo Ren nyökkäsi Skywalkereille hitaasti, katsoi nopeasti Reytä ja istui muutaman pöydän päähän. Kukaan ei istunut hänen seurakseen, kun illallistorvet puhalsivat.
Joku sotilaskomentajista piti lyhyen puheen ennen ruoan tarjoilua. Reyn oli vaikea keskittyä, koska hän vahti Reniä. Tämän oli pakko olla ansa, hyökkäys tai jotakin vastaavaa taktikointia jommankumman tahon osalta.
Tuo hirviö tappoi Han Solon!
Eikä Rey ollut ainoa, joka loi Reniin paheksuvia katseita. Luke ei ollut edes vilkaissut entistä oppipoikaansa. Sen sijaan hän katsoi surullisesti salin kattoa.
Vaikutti siltä, että hän syytti itseään nuoren miehen turmiosta.
Rey halusi jossain vaiheessa kertoa Lukelle, että jokainen oli itse vastuussa itsestään. Rey oli hylätty Jakkulle lapsena, missä hän oli saanut selviytyä lähes yksin. Silti Rey ei ollut paha.
Ruoka oli herkullista, mutta Rey ei osannut nauttia siitä yhtä paljon kuin pienemmässä seurassa.
Leia ja Dameron hoitivat suurimman osan keskustelusta. Välillä Rey jopa rentoutui nauramaan.
Jälkiruoan jälkeen oli vuorossa tanssia. Rey ei välittänyt siitä edes tyhjällä vatsalla, joten hän livahti trofeekäytävään. Hän rakasti sitä kaikista eniten tässä hallintolinnakkeessa. Sinne laitettiin keräilyesineet tutkimusmatkoilta. Han Solo olisi varmaan yksin täyttänyt siitä puolet, ellei olisi myynyt tavaroitaan eteenpäin.
Trofeekäytävä oli niin iso, ettei Rey ollut ehtinyt tutkia sitä vielä kokonaan. Täällä hän sai olla rauhassa katseilta.
Käytävän päädyssä oli esineitä galakseista, joista Rey ei ollut ikinä kuullutkaan. Ne sijaitsivat jossain niin kaukana, että edes Millenium Falconin tehot eivät riittäneet edestakaiseen matkaan.
Juuri kun Rey ihasteli omituista orgaanista esinettä, jossa oli nappuloita, hän kuuli kauempaa askeleita. Rey pyörähti vitriinin taakse kyyryyn.
Askeleet tulivat lähemmäs.
Joku muukin oli kyllästynyt seurusteluun ja kasassitanssiin.
Rey vilkaisi varovaisesti vitriinin takaa ja veti päänsä heti takaisin. Kylo Ren!
Ren seisoi käytävällä ja juoni varmasti jotakin. Miksi Rey ei ollut ottanut valomiekkaa mukaan? Koska tässä typerässä koltussa ei ollut sille paikkaa.
Mutta Reyllä oli Voima kanssaan.
”Olisit pysynyt Jakkulla, jos et pidä nykyisestä asemastasi”, Kylo Ren sanoi yhtäkkiä tasaisella äänellä.
Rey ponkaisi seisomaan ja valmistautui käyttämään Voimaa.
Kylo Ren katsoi häntä arvioiden. Hän hymyili.
”Viihdyn täällä”, Rey ärisi, ”ja pidän ystävistäni.”
Rey kohotti leukaansa. Hän halusi tehdä selväksi, että hän arvosti ystävyyssuhteita ja ennen kaikkea luottamusta.
Ren kohotti tummia kulmiaan. Hänellä oli isänsä piirteitä liikaa ollakseen tuollainen. Rey pyyhkäisi mielestään kuvitelman, jossa sekä Ren että Han nauroivat yhteiselle vitsille. Jos Reyllä olisi ollut joku, jonka kanssa nauraa, hän ei olisi pilannut sitä.
”Et tanssi?” Ren virnisti.
Rey käveli nopeasti eteenpäin.
”No en. Ei kuulu sinulle.”
”Antaisit minun opettaa sinua.”
Rey pysähtyi Kylo Renin kohdalla ja katsoi tätä niin halveksivasti kuin osasi. Hän oli kuullut nuo sanat ennenkin.
”Et puhu tanssimisesta?”
”Puhun”, Ren vastasi hiljaa, ”Siitä ja voimasta.”
Rey tuhahti.
”Osaat luovia muiden mielissä”, Ren sanoi hitaasti, ”mutta et varmasti osaa luoda muille tapahtumia.”
Rey rypisti otsaansa. Tuo kuulosti pelottavalta. Kaikki Kylo Renin kertoma saattoi olla manipulaatiota.
”Mitä sinä edes teet täällä, Kylo Ren?” Rey tiuskaisi ja jatkoi matkaa.
”Sano Ben täällä”, Ren sanoi ja sai taas Reyn pysähtymään väkinäisesti.
Rey inhosi Reniä jo periaatteesta. Han Solon poika oli Pimeän Voiman mestari. Renillä oli ollut kaikki valmiudet upeaan jedielämään jo syntymästään asti, toisin kuin Reyllä. Mutta Ren oli pilannut mahdollisuutensa. Se oli kuvottavaa.
Mutta kun Rey katsoi Kylo Reniä – tai Beniä – hän näki myös kaltaisensa eksyneen sielun. Lisäksi hän näki Leian silmät, Han Solon nenän ja Luken rauhallisuuden.
”Olen täällä, koska Ensimmäinen ritarikunta ja Vastarinta eivät pärjää ilman toisiaan Kármánin rajaklaania vastaan”, Ren selitti. ”Me unohdamme joskus, miten pienistä asioista tässä on kyse. Pohjimmiltaan suurin asia on selviytyminen.”
Niin. Rey tiesi, että Tasavallan sotakoneet eivät pääsisi takaisin rajalta ilman ritarikunnan apua.
”Sinä tapoit oman isäsi”, Rey sanoi melkein kuiskaten ja katsoi vihamiestään silmiin. Se oli vaikeaa.
Ren räpytteli silmiään kuin olisi juuri havahtunut horteesta.
”Hän tiesi, että se oli tulossa.”
Rey haukkoi henkeään korviaan uskomatta ja peruutti pari askelta.
”Et voi olla… tosissasi!”
Ren näytti vakavammalta kuin aikaisemmin, jopa surulliselta.
”Kuvittele, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi tehnyt sitä. Olisinko minä nyt Millenium Falconin kapteeni? Olisinko istunut tänään kanssasi samassa pöydässä?”
Jostain syystä Rey punastui tahtomattaan. Jokin Renin tavassa sanoa äskeinen tuntui liian läpitunkevalta ja syyttävältä. Ei Rey ollut pyytänyt Han Soloa antamaan Falconia hänelle.
”Olisit heidän lapsensa!”
”Olisin epäonnistunut jediritari”, Ren sanoi katkerasti, ”mutta nyt hallitsen Pimeän Voiman. Sinähän tiedät, ettei jedi saa rakastaa tai kiintyä mihinkään. Vanhempani tiesivät sen ja antoivat silti minun mennä Luken oppiin.”
Rey ei tiennyt sitä.
”Voima on kieroutunut asia, Rey. Se houkuttelee sinua, mutta opettele sen säännöt”, Ren sanoi painokkaasti ja astui lähemmäs.
”Ja mitähän sinä niin kovasti haluaisit minulle opettaa?” Rey vaati kädet puuskassa.
”Tanssia”, Ren hymähti.
Rey naurahti pilkallisesti.
Mutta sitten hän tunsi, kuinka Ren käytti Voimaa. Se sai hänet valpastumaan, mutta tällä kertaa hänen muistojaan ja ajatuksiaan ei sorkittu. Sen sijaan hän näki käytävällä värejä. Hän hätkähti.
”Se on antamani mielikuva”, Ren selitti keskittyneesti. ”Tanssisali.”
Aivan, Rey tunnisti tutun salin, jossa väki parhaillaan juhli. Mutta tämä sali oli melkein tyhjä. Kasassin sävelet hivuttautuivat Reyn mieleen.
Sitten hän huomasi itse olevansa tanssilattialla. Vastapäätä häntä seisoi Kylo Ren, joka tarttui häneen tanssiotteella.
”Et ole tosissasi!”
”Tämä on vain mielessäsi”, kuvitelman Ren huomautti ja laittoi kätensä Reyn selkään. Se tuntui liian intiimiltä, koska kukaan ei ollut koskaan pidellyt häntä niin.
Rey huomasi sydämensä hakkaavan, ilmeisesti vihasta ja ärtymyksestä.
”Pois mielestäni!”
”Pääset kyllä itse pois tästä, jos haluat. En tarkalleen ottaen ole mielessäsi. Sinä olet minun kuvitelmassani.”
Kylo Ren hymyili niin, että hän näytti taas aivan isältään.
”Palaa vain takaisin turvasatamaasi, mutta älä syytä minua, jos tylsistyt.”
Rey yritti irrottautua kuvitellusta tanssista, mutta jokin siinä myös kiehtoi. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin tanssinut. Nyt hän ei ollut orpotyttö Jakkulta.
”Katso silmiini ja tunne Voima. Tunne, kuka olet, niin pääset pois”, Ren sanoi rauhallisesti.
Rey pinnisteli, mutta Renin silmien katsominen oli vaikeaa.
Reninkin varma ilme rakoili. Hän epäröi, mikä sai selvästi tanssisalin kulissit rakoilemaan.
"Ihan kuin... tanssisin taas oikeasti. Siitä on vuosia", Ben sanoi omituisen poikamaisesti, aidosti. "Äiti opetti minua."
Rey tajusi, ettei hänen nopea pulssinsa johtunut vain vihasta. Rey oli odottanut jotain pahempaa naamion alta, mutta Han Solon pojalla oli ihmiskasvot.
"Ole surullinen."
Rey halusi pois mielikuvasta. Hän tunsi liikaa sääliä ja jotakin, outoa lämpöä, kai.
Lopulta häntä auttoi muisto Kylo Renistä, joka tappoi nuoret jedioppilaat.
He seisoivat taas trofeekäytävässä kaukana toisistaan. He olivat kaukana toisistaan.
