Rakkauden ensiaskeleet, S, Harry/Draco, ficlet

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: drama, (fluff)
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Rowlingille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Tiivistelmä: Harry houkuttelee Dracon polkujuoksemaan.

A/N: Artelle kiitos ideasta polkujuoksun suhteen, tää on sulle kultu <3

Teksti osallistuu haasteisiin Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 29/14: Luonto), Slam Dunk (413 sanaa = 1 piste), FanFic100 (053.   Maa.), Teelusikan tunneskaala (Mielihyvä) ja Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus!.

Rakkauden ensiaskeleet

“En minä halua, en minä välitä sinun harrastuksistasi, ymmärtäisit jo!” Draco kitisi Harryn maanitellessa häntä kanssaan ulos.

“Mutta sinä olet kysynytkin siitä niin paljon. Tulisit kokeilemaan, tämän kerran, lupaan ettei sinun tarvitse kokeilla polkujuoksua toiste, mikäli et pidä siitä”, Harry vastasi ja Draco huokaisi hyvin teatraalisesti.

“Hyvä on. Tämän kerran. Mutta saat hyvittää tämän minulle”, Draco totesi, nousi keittiön pöydän ääreltä ja asteli eteiseen laittamaan kengät jalkaansa. Harry, joka asteli perässä, purskahti nauruun Dracon kengät nähdessään.

“Ehkä kuitenkin laitat jotkut käytännöllisemmät kengät. Et varmaankaan halua sotkea uusia nilkkureitasi metsässä”, Harry totesi ja etsi kenkälaatikosta Dracolle polkujuoksua varten hieman käytännöllisemmät kengät. “Laita nämä. Ja ota tuo takki pois, et sinä sitä tarvitse, siellä on lämmin ja polkujuoksussa tulee helposti kuuma”, Harry huomautti nyökäten kohti Dracon puvuntakkia, jota mies piti kotonakin toisinaan päällään. Tällä kertaa hänellä sentään oli jalassa urheiluun sopivat housut sekä yllään kevyt miesten toppi. Harryn ohjeita kuunnellessaan Draco vain nyökkäili ja tuhahteli ärtyneesti - tai ainakin ärtynyttä esittäen.

Hetken kuluttua Harry ja Draco olivat jo kävelleet läheiseen metsään, jossa Harry tapasi käydä juoksemassa kolmesti viikossa.

“Minä näytän sinulle helpon reitin. Se on kolmen mailin pituinen, mutta voimme kääntyä takaisin aiemmin, jos haluat”, Harry sanoi ja opasti sitten Dracoa reitin valinnassa. Juuria ja isoja kiviä kannatti varoa, sillä ne saattoivat päälle astuessa luiskahtaa sivuun ja aiheuttaa nilkan nyrjähtämisen. Harrylle oli käynyt niin monta kertaa ennen kuin hän oli oppinut väistämään niitä. Vauhdin ei kannattanut olla aluksi liian kova, sillä metsäpoluilla maasto oli helposti liian arvaamaton, ja kovassa vauhdissa jalalla saattoi astua helposti väärin. Mikä tietysti johki nilkan nyrjähdykseen tai venähdykseen. Harryn selittäessä useampia neuvoja, joista moni päättyi siihen, että jos teet väärin, nilkka saattaa nyrjähtää tai venähtää (tai käydä jotain vielä pahempaa), Draco alkoi pohtia, ettei ehkä tosissaan halunnutkaan kokeilla tätä lajia. Mutta nyt oli jo myöhäistä perua.

Lopulta Harry tönäisi Dracon polulle ja käski hänen juosta. Ohjeet olivat niin yksinkertaiset, että Draco suorastaan hämmästyi.

“Mitä?” Draco kysyi silmiään räpytellen.

“Niin. Juokse”, Harry toisti uudestaan ja olkiaan kohauttaen Draco lähti juoksemaan polkua seuraten.

Ensin metsäpolku tuntui rankalta ja oudolta kenkien läpi jalkapohjia vasten, mutta puoli mailia juostuaan Draco alkoi tottua siihen. Ja jopa nauttia siitä. Tuntui hyvältä, kun tuuli sekoitti hiuksia (vaikkei Draco sitä ääneen myöntänytkään), kun pikkukivet liikkuivat kenkien alla, kun joutui istumaan matkalla kivelle saadakseen mullan ja pikkukivet pois kengästä.

Kun he lopulta palasivat takaisin kotiin ja Harry kysyi Dracolta, pitikö hän polkujuoksusta, Draco kohautti olkiaan. Mutta seuraavana päivänä Harry löysi Dracon kengät eteisestä multaisina, vaikka oli juuri edellisenä päivänä pessyt ne.

[Arte]

Oot ihan paras iih, koska polkujuoksu on ihan parasta iih! ♥

Mikähän siinä Dracossa on, että aina pitää olla niin hirveä vastarannan kiiski, vaikka oikeasti olisikin tosi kiinnostunut aiheesta! Tämä oli hauska ja uskottava yksityiskohta miehestä. Toisaalta:

Harryn selittäessä useampia neuvoja, joista moni päättyi siihen, että jos teet väärin, nilkka saattaa nyrjähtää tai venähtää (tai käydä jotain vielä pahempaa), Draco alkoi pohtia, ettei ehkä tosissaan halunnutkaan kokeilla tätä lajia.

Jos Harryn neuvot ovat tätä luokkaa, ehkei ole ihme, että Dracon suhtautuminen uuteen on vähän kitsasta. Kylläpä polkujuoksu kuulostaa tässä vaaralliselta lajilta...!

Mutta seuraavana päivänä Harry löysi Dracon kengät eteisestä multaisina, vaikka oli juuri edellisenä päivänä pessyt ne.

Paras lopetus, koska kukapa nyt ei rakastuisi polkujuoksuun! Tähän sointuu myös ihanasti tekstin nimi: Rakkauden ensiaskeleet kuulostaa tosi kliseiseltä, jos aattelee ihan vain tavallista H/D-ficciä, mutta kun nimen laittaa tähän asetelmaan, se aukenee aivan ihanasti uudenlaisessa merkityksessään. Ensiaskeleetpa hyvinkin - nerokas otsikko, kuten hihkuitkin. (:

Oisin mieluusti lukenut vielä vähän lisää polkujuoksun tunnelmista. Tykkään ihan mahdottomasti lukea luontojutuista ja ihmisten reaktioista luontoon, joten sillä mielihyvällä olisi kyllä saanut mässäillä vaikka miten paljon ennen kuin kyllyn. (: Saanko jatko-ficin siitä, kuinka Draco kohta viuhtoo pitkin maita ja mantuja? Hahmolle voisi sopia hyvin osallistua johonkin huimaan kisaan harrastuksen puitteissa! Et tiedäkään, millaisen boksin avasit, kun polkujuoksu-teemaan koskit.

[Zarroc]

Haa, moi ja terveisiä kommenttikampanjasta.

Ensimmäisenä propsit hauskasti tekstiin liittyvästä otsikosta, odotin jotain paljon lällympää, mutta ei se sitten ollutkaan. Ja ihan hyvä niin, liian hömppä H/D saa usein vähän kakomista aikaan. Tai sitten se olen vain minä.

Hahmot olivat hyvin IC, suorastaan ihastuttavan. Harry tuollainen periksiantamaton ja innostunut eri jutuista ja Draco nyt vain pistää periaatteesta vastaan. Oli kivaa kun kuitenkin he yhdessä lähtivät ja Dracokin loppujen lopuksi alkoi tykätä ks. harrastuksesta. Itsekin joskus paljon metsässä juosseena aloin suorastaan haistamaan mäntyjen tuoksun tässä lukiessani ja mikäs sen parempaa kun kyseessä on työaamu..

Tämä oli sellainen vähän lastenkirjafiiliksellinen hyvänmielenteksti, kiitän kovasti ♥

Zarroc

[Fairy tale]

Voi tämä olikin kiva.
Ei tietenkään Draco voi myöntää ääneen että on sittenkin sattunut pitämään jostain, jos on siihen suhtautunut aluksi kovin nuivasti.
Tykkään kun Harrya ja Dracoa laitetaan urheilemaan ja liikkumaan eri lajien parissa. 

[Vendela]

Olipa tämä kiva pieni tunnelmapala

Itselleni polkujuoksu on täysin vieras laji, joten oli kivaa päästä tutustumaan siihen tällä tavalla Harryn ja Dracon kautta! Tällaisia ficcejä pitäisi olla enemmänkin, missä voisi oppia jotain uutta jostain aiheesta Muistelen, että joskus oli joku "asiantuntija"-haaste tms.

Harrylle tuo polkujuoksu sopi kivasti. Samaan aikaan Draco oli jotenkin oma itsensä sen suhteen, ettei ollut aivan varma tahtooko kokeilla jotain uutta, mutta kokeiltuaan hurahtaakin siihen sitten täysin.

Kiitos tästä,
Vendela

[Angelina]

Naaaww mitä domestic blissiä täältä löytyi :3 Tää oli kyllä yllättävä, en olis ensimmisenä aatellut Harrya ja Dracoa polkujuoksemassa, mutta se olikin oikein toimiva juttu. Harryn voikin kuvitella juoksemassa metsässä ja purkamassa töiden aiheuttamia paineita, Draco taas ymmärrettävästikin oli hankalampi raahata sinne - varsinkin kun piti mahdollisimman pitkään esittää, ettei voisi vähempää kiinnostaa vaikka kiinnosti kuitenkin

“Mitä?” Draco kysyi silmiään räpytellen.

“Niin. Juokse”, Harry toisti uudestaan ja olkiaan kohauttaen Draco lähti juoksemaan polkua seuraten.

Haha, millasia ohjeita Draco oikein odotti jos yllättyi :''D Pystyin hyvin kuvitteleen ton tilanteen, toinen hölmistyneenä katsoo että siis mitä ja Harry vieressä että öö... niin että juokse? Lopussa ei sitten toki yllättänyt yhtään, että alkuun vastahakoinen Draco innostuikin koko hommasta. Tää oli söpö iltapala :3

[Vuorna]

Iltaa! Kaikki kunnia Angelinalle joka tämän nosti kommentillaan esiin osastojen syövereistä! Otsikon perusteella en kyllä mäkään ajatellut löytäväni Harrya ja Dracoa polkujuoksemassa, mutta se on sen verran herkullinen skenaario että ihan mielelläni siihen tutustuin.

Draco oli ihastuttavan vastahakoinen, mua hymyilytti myös oikein kovasti ajatus siitä, että hän olisi lähtenyt tutustumaan polkujuoksuun puvuntakissa ja nilkkureissa. Onneksi Harry sitten osasi ohjeistaa oikeanlaisen vaatetuksen pariin. Harryn suhtautuminen Dracon vastahakoisuuteen oli myös tosi Harrymaista, tuommoista kovin määrätietoista. Harryn neuvot tuntuivat uppoavan Dracoon hyvin, ja tuntui ihan siltä, että näillä ohjeilla voisi kuka vaan lähteä polkujuoksua yrittämään. Dracon reaktio koko hommaan oli tosi sympaattinen, totta kai hän ei voinut heti aluksi myöntää että tosiaan tykkäsi polkujuoksemisesta, vaan ne olivat sitten ne multaisat lenkkarit, jotka sen paljastivat.

Tää oli ihastuttavan tapahtumarikas tunnelmapala, en olisi uskonut tämmöistä löytäväni koskaan mutta pidin tästä kovasti! Sekä Harry että Draco olivat erittäin toimivia tässä tekstissä ja heidän dialoginsa oli osuvaa. Kiitos paljon tästä hauskasta tekstistä, tämän lukeminen oli varsin viihdyttävää!

[flawless]

Löysin tämän kun selailin listaa foorumin uusimmista viesteistä ja siellä oli Vuornan aiempi kommentti. Sen myötä mua alkoi kiinnostaa, että Harry ja Draco polkujuoksemassa, öööö tää on pakko nähdä Joten niinpä sitten tänään istahdin tämän äärelle. Polkujuoksu tuntui ideana aika kaukaiselta fandomista, mutta toisaalta Harryn voisi kuvitella tykkäävän sellaisesta lajista, joten siinä mielessä ihan uskottava ajatus!

Hörähtelin sille, että Draco oli lähdössä juoksemaan nilkkureissa ja puvuntakissa, se oli sopiva sekoitus hölmöyttä ja Dracolle IC:n oloista käytöstä Hymyilin myös sille, kuinka Draco oli vähän epäileväinen, kun pohjustuspuhe oli täynnä nilkan nyrjähdyksiä ja vaaran paikkoja, mutta ohje oli sitten vain että juokse. Tuntuu kovin harrymaiselta, että niin tässä on tämmöinen vaarallinen polku jolla voi käydä kaikenlaista kurjaa kamalan helposti, no niin juostaan nyt sitä pitkin Kyllä sitä vähemmästäkin epäilyttää kaikkia, joilla on Harrya isompi itsesuojeluvaisto (eli kaikkia). Loppu oli hurjan söpö, musta oli hilpeää että Draco tykästyi polkujuoksuun muttei kuitenkaan voinut myöntää sitä ääneen, tietenkään. Hih. :3

Söpö ja hyväntuulinen pikku teksti, kivaa että tämä oli nostettu esille!