Nimi: Vierelläsi, verelläsi
Kirjoittaja: Sakura
Paritus: (yksipuolinen) Harry/Severus
Tyylilaji: sen kun tietäisi
Ikäraja: kaipa se on K-11
Tiivistelmä: Fetissi.
Vastuuvapauslauseke: En omista, en hyödy, et cetera.
A/N: Harryn ajattelin viidesluokkalaiseksi tässä.
x
Vierelläsi, verelläsi
Harry rakasti niitä. Harry vihasi niitä.
Professori Kalkaros seisoi hänen takanaan kuin obsidiaanista muotoiltu patsas: musta kaapu, mustat liukkaat hiukset. Mustat silmät etsivät virhettä, ja Harry tiesi, että professori oli puristanut huulensa kapeaksi viivaksi. Harry melkein tunsi hengityksen niskahiuksillaan, se oli helppo kuvitella kylmäksi kuin pohjoistuuli. Mutta se oli lämmintä kuten ihmisen hengitys on. Aavistuskin siitä oli.
Muodon vuoksi Harry vilkaisi Ronia silmäkulmastaan, mutta ei enää edes huomannut, kun Ron pyöräytti silmiään ja soi noidankattilalleen myrkyllisen irvistyksen. Kuinka hän voisi ajatella jotain muuta kuin Severus Kalkarosta? Kun tämän varjo levisi hänen päälleen kuin öljy. Kun äänetön hengitys jäädytti hänen hermoratojaan.
Kun professori Kalkaroksen kyljet odottivat hänen takanaan. Kyljet kiinteää kudosta ja vaaleaa ihoa: ylhäällä ne vaihtuivat keuhkojen tahdissa liikahteleviksi kylkiluiksi ja alhaalla hävisivät määrätietoisiin lantio- ja lonkkaluihin. Ne odottivat hiljaa paikoillaan tapahtui mitä tahansa. Harry saattoi aistia lihasten kireän, vihaisen jännittyneisyyden, kun Kalkaros seisoi uhkaavana tarkastelemassa hänen työtään.
Tunnelma kaksine kasvoineen kiehtoi häntä, se oli kihelmöivää odotusta joka ei koskaan loppuisi, se oli halveksuntaa ja panssarilasimaista, terävää hiljaisuutta. Tahtojen taistelua, vaikka yksikään ääni eikä liike paljastanut sitä; pintapuolisesti kaikki oli vain uhmaa. Harryn uhmaa ja professori Kalkaroksen uhmaa Harryn uhmasta.
Harry rakasti niitä. Harry vihasi niitä. Hän halusi suudella kuupölynvalkeita kylkiä, antaa käsiensä asettua niiden ympärille ja kaivertaa lyhyet kyntensä niihin, iskeä Sektumsempran suoraan unelmaansa.