Kirjoittaja Aihe: Valkoisia tulppaaneja, Niilo/Aleksi, S, one-shot  (Luettu 1300 kertaa)

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 836
Nimi: Valkoisia tulppaaneja
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto:
Keittiössä on radio päällä niin kuin joka aamu, mutta tarpeeksi hiljaisella, ettei Aleksi heräisi siihen. Uutiset ja mua väsyttää vielä enemmän. Kahvinkeitin porisee hiljalleen samalla kun avaan tietokoneen ja kirjaudun facebookiin.

 Mun jokainen aamu alkaa olla samanlainen, mutta vaikka uskoisi, niin mä en ole kyllästynyt siihen. Päinvastoin, nautin siitä, että meillä on Aleksin kanssa oma kämppä ja että me saadaan tehdä, mitä itse halutaan. Elämä alkaa pikku hiljaa tuntua elämisen arvoiselta.

Paritukset: Aleksi/Niilo
Oma sana: Kuuntelin Anssi Kelan Aamu kappaleen ja halusin kirjoittaa jotakin kyseisestä kappaleesta, koska se on niin mielenkiintoinen. Ja koska rakastan Aleksia ja Niiloa, halusin palata heidän arkiaamuihin. Pojat ovat tässä iältään kahdeksantoista, juuri viimeisellä vuodellaan ammattikoulussa ja lukiossa.

   Valkoisia tulppaaneja

   Uni haihtuu hämärään huoneeseen
Pakotan silmät pysymään auki
Vierellä hiuksesi tuoksuvat kesältä
Ei, en millään viitsisi nousta



Mä aukaisin silmäni ja hymyilin kun näin Aleksin makaavan mun vieressä. Sen hiukset näytti sotkuiselta mytyltä ja se tuhisi nukkuessaan. Mä haukottelin, ei tehnyt mieli nousta ylös. Niin kuin siinä yhdessä biisissä laulettiin: saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan. Mutta mä tiesin, että se oli mahdotonta, koska töihin oli mentävä. Aleksi sai nukkua onnellisena vielä muutaman tunnin. Mä virnistin itsekseni samalla kun painoin suudelman sen otsaan ja nousin ylös sängystä.

 Raahaudun keittiöön
Avaan radion
Väkeä on taas sanottu irti
Valtavia firmoja kaatuu
Laitan kahvinkeittimen päälle


Keittiössä on radio päällä niin kuin joka aamu, mutta tarpeeksi hiljaisella, ettei Aleksi heräisi siihen. Uutiset ja mua väsyttää vielä enemmän. Kahvinkeitin porisee hiljalleen samalla kun avaan tietokoneen ja kirjaudun facebookiin.

 Mun jokainen aamu alkaa olla samanlainen, mutta vaikka uskoisi, niin mä en ole kyllästynyt siihen. Päinvastoin, nautin siitä, että meillä on Aleksin kanssa oma kämppä ja että me saadaan tehdä, mitä itse halutaan. Elämä alkaa pikku hiljaa tuntua elämisen arvoiselta.


Sama tunne aina aamuisin
Taisin elää tämän päivän eilenkin
Käytettyjä uutisia
Ja kupillinen vahvaa kahvia
Ulkona on vielä pimeää
Toinen meistä lähtee, toinen jää
Valkoisia tulppaaneja
Aion tänään tuoda sinulle


Mä olin saanut hyvän kesätyöpaikan postista. Ajelin postin pakettiautolla päivät pitkät ja kuuntelin radiota. Kun Aleksi soitti puolen päivän aikaan herättyään, mä olin yleensä tehnyt jo puolet päivän urakasta.

 Meillä tulisi sinä päivänä Aleksin kanssa täyteen kolme vuotta. Aleksi oli ollut niin pettynyt kun se ei Siljan kuoleman takia valmistunutkaan ajoissa, joten mä halusin yllättää sen kunnolla iltapäivästä ja tuoda valkoisia tulppaaneja. Me kun ei yleensä edes juhlittu millään tapaa meidän yhteisiä vuosia, pienetkin asiat oli isoja.

Teen saman jutun joka aamu
Jätän keittiön pöydälle viestin
Mitään ei ole sattunut vuosiin
Kirjoitan silti varmuuden vuoksi
Mitä merkitset


Repäisin tuttuun tapaan vanhasta ruutupaperivihosta sivun ja aloin kirjoittaman Aleksille. Se oli vanha tapa, etenkin sen jälkeen kun mä olin nähnyt sen yrittävän itsemurhaa pian Siljan kuoleman jälkeen. Vaikka mitään ei ollut sattunut moneen kuukauteen ja Aleksi kävi päivittäin edelleen psykiatrilla puhumassa, mä halusin silti kirjoittaa sille joka aamu, mitä se mulle merkitsi. Ettei se vain unohtaisi sitä ja tekisi jotakin harkitsematonta.

 Sama tunne aina aamuisin
Taisin elää tämän päivän eilenkin
Käytettyjä uutisia
Ja kupillinen vahvaa kahvia
Ulkona on vielä pimeää
Toinen meistä lähtee, toinen jää
Valkoisia tulppaaneja
Aion tänään tuoda sinulle


Mä en halunnut ajatella, miltä Aleksi oli näyttänyt silloin kun se oli maannut verisenä keittiön lattialla kun mä olin tullut faijan luota himaan, mutta silti se muistikuva pysyi mun muistissa niin kauan kuin mä hengitin. Vaikka mä sulkisin silmäni, se oli silti siinä, liian tuoreessa muistissa ja liian selvänä kuvana.

 Sillä sinä olet syy
Joka saa minut heräämään ja lähtemään
Ja sinä olet syy
Joka saa minut palaamaan

Joskus mä en uskonut, että mulla oli sellainen poikaystävä kuin Aleksi. Se oli uskomaton, aina huolehtimassa ja sai mut nauramaan silloinkin kun mun teki mieli repiä silmät sen päästä ja hakata sen päätä patteriin kun se oli niin uskomattoman typerä. Eikä kukaan toinen koskaan aikaisemmin ollut saanut mua tuntemaan niin. Se oli tunne, joka oli pysynyt, vaikka mä en yleensä ollut mitään hirveän uskollista tyyppiä.

 En tietenkään ollut koskaan pettänyt ketään, mutta kyllästyin ihmisiin yhtä nopeasti kuin niistä kiinnostuin. Pari viikkoa ja haha, et enää rakastakaan. Olin oikeasti yllättynyt kun Aleksin kohdalla se kaikki olikin mennyt ihan päinvastoin, koska mun tunteet olivat vain vahvistuneet parin viikon jälkeen.

 Vilkaisin kelloa, huomasin sen olevan jo liikaa ja suljin tietokoneen. Sammutin radion, kirjoitin terveiset kirjeen loppuun ja puin takin päälle. Poistuin talosta, mutta olin valmis palaamaan vielä takaisin.

 Valkoisten tulppaanien kera, tietysti.

Sama tunne aina aamuisin
Taisin elää tämän päivän eilenkin
Käytettyjä uutisia
Ja kupillinen vahvaa kahvia
Ulkona on vielä pimeää
Toinen meistä lähtee, toinen jää
Valkoisia tulppaaneja
Aion tänään tuoda sinulle
Valkoisia tulppaaneja
Aion tänään tuoda sinulle

"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä