Hobitti | Hiljaisuuteen vierivät hetket, S, Fíli/Sigrid, Kíli/OFC

[LillaMyy]

Title: Hiljaisuuteen vierivät hetket
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig), Fíli/Sigrid
Beta: Saappaaton
Genre: AU!, angst, pieni vilaus fluffya
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Fíli ja Kíli lähtevät suorittamaan tehtävää, ja heidän vaimonsa jäävät siksi ajaksi kahdestaan Ereboriin.
Challenges: OTP10 #3 (sana: liikkuva), FF50 (3, loppu), Kerää kaikki hahmot (Sigrid) ja Spurttiraapale III (kierros 17)
A/N: Tosiaan, tässä kohtaa vedetään niin AU:ksi, kun vaan olla ja voi, koska Smaug ei ole ikinä saapunut Ereboriin, joten Laaksoa ei ole tuhottu eivätkä kääpiöt ole joutuneet jättämään vuortaan ja kaikki(!) ovat elossa. Tästä kasvoi kirjoituksen myötä hiukan erilainen kuin oli aluksi tarkoituskaan, mutta minkäs sitä inspiraatiolleen mahtaa. Toivottavasti tämä kuitenkin maistuu edes jollekin, koska tämän kanssa tuli tapeltua jokunen tovi. (: Nimiavusta haluan heittää mitä suurimmat kiitokset Saappaattomalle, koska ilman häntä tämä ei varmaan olisi ikinä nähnyt päivänvaloa, koska tämän nimeäminen oli vielä tavallistakin tuskallisempaa!

I, nahkaremmi

Fíli kiristää vyönään toimivan ohuen nahkaremmin ennen kuin suukottaa Sigridin poskea. He astuvat käsikkäin ulos kammiostaan ja tapaavat käytävällä Kílin ja Sólveigin. Sólveig ojentaa kätensä Sigridille veljesten hyvästellessä puolisonsa. Naiset jäävät katsomaan miestensä perään, kun nämä lähtevät Ereborilta suorittamaan muutama vuosi sitten kuninkaaksi nousseen enonsa heille antamaa tehtävää.

Sólveig jää Sigridin tueksi, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun nuori ihmisprinsessa joutuu olemaan erossa kääpiöprinssistään pidempään kuin pari päivää, sillä veljesten oletetaan palaavan vasta parin viikon kuluttua. Fílin ja Kílin tehtävänä on turvata kääpiökaravaanin reitti Rautavuorille, ja kaikki tietävät, että se voi mennä todella pieleen, sillä itäläiset ovat tulleet rohkeammiksi hyökkäyksissään.

II, valkea

Sigrid katsoo itseään peilistä. Hänen valkea mekkonsa tuntuu melkein jopa hohtavan hämärässä huoneessa kynttilänliekistä lähtevän valon osuessa siihen. Sólveig ja Tilda yrittävät rauhoittaa nuoren morsiamen hermoja ennen kuin seremonia alkaa.

Kun on viimeinkin aika, Sólveig ja Tilda saattavat Sigridin Fílin luokse. Sólveig menee seisomaan leveästi hymyilevän Kílin luokse ja tarttuu tätä kädestä. Fíli ei saa silmiään irti morsiamestaan, eikä seremonian loputtua muista siitä yhtikäs mitään.

Tulevien Ereborin kuninkaallisten esittäytyessä muille vuoren kääpiöille ainoa asia, joka pitää Fílin ja Sigridin hukkaamasta toisiaan tungoksessa, on toisen käden puristus omassa. Pitämässä sinut tässä hetkessä, nyt ja aina. Pitämässä sinut maan pinnalla loppuelämäsi ajan.

III, kivirypäs

Vain muutama päivä häidensä jälkeen, Sigrid osallistuu Ereborin entisen kuninkaan, Thráinin, hautajaisiin. Hän katselee, kuinka Thorin, Fíli, Kíli ja Óttar kantavat kuninkaan ruumiin hautakammioon ja laskevat sen kivipaadelle. Kivikasvoiset veljekset kumartavat syvään isoisänsä edessä ja liittyvät sitten vaimojensa seuraan. Sigrid puristaa Fílin kättä lohduttavasti, kun Thorin nyökkää paaden molemmin puolin seisoville kääpiöille ja nämä alkavat kasata kiviä kuolleen kuninkaan ympärille muiden kääpiöiden laulaessa jotain surumielistä oudolla kielellään.

Kun Thráin on viimein jäänyt kiviryppään alle, hautakammioon laskeutuu syvä hiljaisuus. Hiljaisuus, jota ei riko yksikään nyyhkäys tai nenän niiskautus. Kääpiöt pysyvät vaiti ja kunnioittavat kuningastaan hiljaisuudella, sillä niin asioiden kuuluu loppua, hiljaisesti.

IV, saappaat

Sigrid herää hätkähtäen ja näkee ensimmäisenä vieraat saappaat sänkynsä vierellä. Sitten hän kuitenkin muistaa Sólveigin nukkuneen vieressään, koska Fíli on poissa. Fíli on poissa, eikä Sigrid ole pystynyt jännitykseltään nukahtamaan, joten Sólveig on auttanut häntä viettämällä yön hänen vieressään.

Sólveig palaakin sopivasti paikalle auttaakseen Sigridiä kiristämään korsettinsa paikoilleen. Sigrid nojaa sänkynsä pylvääseen Sólveigin nyörittäessä hänen korsettiaan, ja vaikka hän tunteekin olonsa oudoksi, koska Fíli ei ole tekemässä sitä, tuntuvat Sólveigin sormet oikeammilta kuin puolitutun palvelijan.

Vasta Sigridin pukeuduttua kunnolla Sólveig lähtee huoneesta ja jättää toisen yksin. Tyhjä huone heijastelee hänen oloaan, sillä ilman Fíliä hän tuntee olonsa yksinäisemmäksi kuin aikoihin.

V, vesiputous

Sigrid kävelee ulkona yksin ajatustensa kanssa, sillä hän tarvitsee ilmaa. Korppikalliolta alas laskeutuvan vesiputouksen kohina on ainoa ääni tällä hetkellä hiljaisessa maisemassa. Missään ei näy edes lintuja tai muita eläimiä, ja Sigrid ajattelee niidenkin odottavan Fílin ja Kílin paluuta. Hän ei ymmärrä, miten Sólveig kestää tätä erossaoloa Kílistään niin helposti, sillä tällä hetkellä jokainen sekuntikin tuntuu Sigridistä tunnilta.

Sigridin jalat ohjaavat hänet melkein automaattisesti kohti Laakson kaupunkia, jossa hän etsiytyy heti entiseen kotiinsa. Bard ja vielä kotona asuva Tilda ottavat tytön ilomielin vastaan. Kumpikaan heistä ei kysy, minkä vuoksi Sigrid ei ole Ereborissa, koska vastaus on luettavissa helposti hänen kasvoiltaan.

VI, aika

Aika tuntuu hidastuneen, melkein jopa pysähtyneen aina siihen asti, kun Rautavuorille lähtenyt karavaani palaa takaisin Ereborille. Sigridin ja Sólveigin epäonneksi Fíli ja Kíli eivät kuitenkaan palaa sen mukana, eivätkä karavaaninajajat osaa kertoa heille, missä veljekset viivyttelevät. Nämä ovat jääneet jälkeen itäläisten yllätettyä karavaanin paluumatkalla, joten Thorin lähettää viidenkymmenen soturin joukon auttamaan sisarenpoikiaan.

Sigrid ja Sólveig molemmat valvovat siihen asti, että Fíli ja Kíli saatetaan viimein viikkoa myöhemmin takaisin Ereboriin. Viidestäkymmenestä soturista vain neljäkymmentä palaa takaisin, ja heistäkin puolet ovat loukkaantuneet. Fíli ja Kíli ovat kuitenkin pahimmassa kunnossa, sillä he ovat joutuneet taistelemaan pitkään kahdestaan. Myöhemmin sairastuvalla haisee vereltä ja kuolemalta.

VII, kaamos

Viikkoa myöhemmin Fíli pääsee viimein tuskistaan, kun tulehtuneen haavan takia noussut kuume vie voiton hänen voimistaan. Sigrid ei halua uskoa kääpiönsä lähteneen ilman häntä, mutta Fílin käden muuttuessa kylmäksi hänenkin on päästettävä tämä menemään.

Sólveigilla ei ole yhtään Sigridiä helpompaa, sillä Kíli on aivan yhtä huonossa kunnossa kuin veljensä. Veljekset erottaa ainoastaan siitä, että Kíli jaksaa taistella vielä hetken kuumettaan vastaan, mutta lopulta tulehdus vie hänetkin mukanaan.

Sigrid ja Sólveig poistuvat sairastuvalta vasta, kun Óin saapuu antamaan viimeisen siunauksen kaatuneille. Sigrid ei ole aiemmin ymmärtänytkään, kuinka paljon Fíli on merkinnyt hänelle, sillä nyt hänen elämänsä tuntuu yöttömältä yöltä, ikuiselta kaamokselta.

[Frederica]

Ihanan surullinen kokonaisuus. Loppu on surullinen, mutta tähän au!tarinaan tosi sopiva. Vaikka tästä jää surullinen fiilis, niin tämä on kaikessa haikeudessaan hieno. :>

Tykkään tuosta miten tarina alkaa miesten lähdöllä ja päätyy heidän paluuseensa, ympyrä sulkeutuu hyvin. Odotin kyllä ihan toisenlaista loppua ja tämä yllätti hyvällä tavalla. Tuo onnettomuus myös pedattiin hyvin tulevaksi, eli lopun käänne ei ollut mikään puun takaa tullut yllätys, vaan hyvä juonenkäänne. :>

Harvoin tullut luettua tekstejä joissa kuvailtaisiin samaan tapaan ihmisen ja kääpiön ystävyyttä kuin tässä. Pidän tosi paljo tuosta miten kuvaat Sigridin ja Sólveigin ystävyyttä, tuo yhdessä nukkuminen on jotenkin herkkä kohta. Pidän myös siitä, että osoitat tässä koko ajan heidän ystävyytensä vahvuutta, koska lopetuksen jälkeen he tulevat tarvitsemaan toisiaan.

Häät on kuvattu tosi hienosti, ja siinä kohtaa tuli lukiessa sellainen aww-olo. :3 Ihanaa, että veljekset menevät samassa seremoniassa naimisiin. :>

Hautajaiset on kans hieno kohta, koska siinä puolisot ovat toistensa tukena. Ja niin kuin vanhan kuninkaan hautajaisissa kaikki päättyy hiljaisuuteen, niin myös tämä tarina päättyy hiljaisuuteen. Tässä kohtaa tulee myös kivasti ilmi millaista elämä Ereborissa olisi voinut olla. Sama näkyy myös siinä kun Sigrid menee käymään kotona, siinä välittyy paitsi hänen ikävänsä, myös se miten erilainen Laaksokin olisi ilman Smaugia.

Loppu on tosiaan uskottava, herkkä ja surullinen. Kaikki päättyy hiljaisuuteen, kaamoksen tuloon (tosi kaunis tuo lopun kuvailu). Ja pidän myös siitä, että tämä on eiSmaugia!au, niin tässä on myös surua. Koska ei lohikäärme ole Keski-Maan ainoa paha.

Kokonaisuutena siis tosi hieno ja surullinen tarina.
Kiitos tästä. <3

[LillaMyy]

Frederica: Kääk, apua, kiitoksia ihan älyttömästi! (: Musta jotenkin tuntuu, että varmaan puolet mun teksteistä päättyy surullisesti, mutta minkäs teet, kenties olen surullinen kirjoittaja... Tosi kiva, että tykkäsit tästä ja että loppu pääsi yllättämään hyvällä tavalla, vaikka se olikin surkea. Hyvä, että tuon onnettomuuden ei tullut puskista, koska sitä oli tosi vaikea saada kunnolla kerrottua raapaleiden muodossa. Aivan älyttömän hienoa, että tykkäsit tuosta Sigridin ja Sólveigin välisestä ystävyydestä, sillä mulla on erittäin suuret tunteet kumpaakin tyttöä kohtaan, ja aivan älyttömät headcanonit näistä kahdesta ja millaisia ystävyksiä he voisivat olla jne. Veljekset kuin ilvekset, joten eihän näitä kahta voi naittaa erikseen, jos molemmat löytävät vaimokkeensa yhtä aikaa. Pitäisi varmaan kokeilla kirjoittaa enemmänkin tällaista Smaugitonta AU:ta, koska Laakso ja Erebor ovat erittäin upeita ennen Smaugia! Ihihihi, kiitoksia oikeastikin aivan älyttömän paljon, piristit todella paljon sunnuntai-päivääni tuolla kommentillasi!!! (((: <3

[Lyra]

Ou nou:( Vilkaisin nopeasti, että alussa lukee angst, mutta sitten iloisen huolettomasti unohdin sen, kun ensimmäiset kaksi oli kuitenkin vielä niin ihania rapsuja. EIEIEIEI!

Ei tässä tosiaankaan näin pitänyt käydä. En nyt oikeen tiedä mitä tässä pitäisi sanoa. Jonkun suuntaista kommenttia olisi varmaan hyvä saada aikaseks, kerran kun oon tän rustaamisen aloittanutkin.

Voin tosiaan sanoa, että tää iski aika lujaa muhun. En tosiaankaan odottanut, että olisimme menettäneet molemmat suloiset kääpiöveljeksemme.

Teksti oli hienoa ja olit saanut sopivasti upotettua raapaleisiin kaiken tarvittavan.Frederican tavoin pidin häiden kuvailusta.

Pitämässä sinut tässä hetkessä, nyt ja aina. Pitämässä sinut maan pinnalla loppuelämäsi ajan.

No aws:)

Vanhan kuninkaan hautajaisissa tuli ensi kertaa sellanen fiilis, että okei tässä ei varmasti oo luvassa mitään hyvää. Sen jälkeen tuntui, että tää tarina soljuu hitaasti niin kuin pieni harmaa puro kohti sitä surullista loppua. Järkytyin silti loppuratkaisusta, vaikka jo puolessa välissä sarjaa tiesin sieltä tulevan jotain surullista.

En oikeen osaa sanoa sitä kaikkea mitä mun päässä nyt pyörii. Oli ihanaa, että näillä naisilla oli kuitenkin toisensa siellä harmauden keskellä(, mutta olisi ollut satakertaa ihanampaa jos sitä harmaata ei edes olisi ollut)

Mutta kyllä minäkin kiitän tästä (koska harvoin tulee nykyään enää luettua mitään näin tunnepohjaista ja vahvaa)

Sigrid ei ole aiemmin ymmärtänytkään, kuinka paljon Fíli on merkinnyt hänelle, sillä nyt hänen elämänsä tuntuu yöttömältä yöltä, ikuiselta kaamokselta.

<3

[LillaMyy]

Lyra: Tästä oli itse asiassa tarkoitus tulla ihan perus höttöfluffya, mutta sitten jossain vaiheessa ajatukset kääntyivätkin vähän toiselle tolalle ja tästä tulikin vähän angstimpi. Mä olisin tietysti voinut säästää toisen kääpiöpojista, mutta jotenkin mä itse koen sen niin, että kaikista kamalin lopetus Fílin ja Kílin tarinalle olisi ollut, että toinen heistä kuolee ja toinen jää henkiin, joten sitten useimmiten noudatan tyyliä, että joko molemmat kuolee tai sitten ei kumpikaan. Totta kai kaikki olisi aina ihanampaa, jos kaikki olisi onnellista ja iloista koko ajan, mutta se vaan ei mene aina niin, valitettavasti. >: Kiitoksia tosi paljon kommentista ja kehuista! (: <3

[Aelina]

Vaihdokkaista hei! Fandomina Hobittia en tunne lainkaan (anteeksi x)).

Ensimmäinen raapale on sellainen, jossa fandomin tunteminen saattaisi ehkä auttaa, mutta tärkeimmät asiat tulevat silti ilmi ja kyllä siitä kärryille pääsee.

Toinen raapale on kovin ihana ja suloinen. Kuvailu on kaunista. Kohtaus on kaunis. Pidin varsinkin tästä:

Pitämässä sinut tässä hetkessä, nyt ja aina. Pitämässä sinut maan pinnalla loppuelämäsi ajan.

Kolmas raapale vaihtuu tunnelmaltaan täysin. Pidän tämän tietyn tyyppisestä erikoisuudesta. Hautajaisissa ei itketä, ollaan vain hiljaa. Silti tämä on kovin surumielinen. Näissä jokaisessa raapaleessa on ihana loppu ja niin tässäkin.

Neljännessä raapaleessa on lisää sitä pientä surumielisyyttä. Kaikki tuntuu heijastelevan Sigridin tilannetta, mikä on minusta hienoa. Se näkyy huoneen tyhjyydessä ja eläinten katoamisessa.

Kuudennessa tapahtuu ehkä se, mitä tässä odotettiin jo aiempien ajan. Vaikka sitä ei aivan suoraan sanottu, koko ajan pahimman odotettiin tapahtuvan. Jotenkin se koko ajan oli edessä, vaikka sitä ei halunnut uskoa.

Viimeisessä raapaleessa kaikki varmistuu. Vaikka yhä jaksoi osittain toivoa, että kaikki kyllä järjestyy. Vaikuttava kokonaisuus. Tykkään kovasti kuvailuista ja varsinkin raapaleiden viimeiset lauseet ovat hyviä ja huomiota herättäviä.

Ehkä minun pitäisi jossain vaiheessa todellakin perehtyä Hobittiin.

[LillaMyy]

Aelina: Ei se mitään, ei sitä aina tarvitsekaan tuntea fandomia, jotta voi sen lukea. Ensimmäinenkin raapale on kyllä aivan hatusta heitettyä, joten en tiedä, vaatiiko sekään ihan hirveästi fandomin tuntemusta sinälleen. Minä olen tavallaan luonut vähän omanlaiseni kulttuurin näille kääpiöille, kun siitä ei kerrota ikinä missään, joten tännekin on sitten tullut tiputeltua jokunen yksityiskohta mukaan, mm. tuo hautajaiskohta. Kiitoksia tosi paljon kommentista, hienoa että pidit tästä, vaikka fandom olikin vähän vieraampi. (: Also, kyllä, pitäisi tutustua Hobittiin, se on mahtava!