Luo kulkurin iltatähden [k-11, SK/HG, 7/7]

[Zarroc]

LUO KULKURIN ILTATÄHDEN

Author: Zarroc
Pairing: Severus Kalkaros/Hermione Granger
Rating: k-11
Warnings: eipä taida pahemmin olla ainakaan näin ensimmäisessä osassa, Severus kiroilee päänsä sisällä.
Genre: romance (fluff), drama
Fandom: Harry Potter
Disclaimer: En omista hahmoja tai tässä esiintyviä paikkoja, kirjoitan omaksi huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Ficlet300 (1. osa 28. Juhlava), Spurttiraapale III 17. kierros, Yhtyeen tuotanto II -haasteeseen kappaleella Luo kulkurin iltatähden, Perspektiiviä parittamiseen -haasteeseen kohdalla Opettaja sekä Salainen ystävä -haasteeseen.

A/N. Olen yrittänyt vältellä tätä osastoa koko elämäni kuin no... ruttoa. Mutta Salainen ystävä -haasteen myötä jouduin sitten taas vaihteeksi kastamaan varpaani tähän siirappiin, mutta lupaan, ei kauhean fluffyista ole kuitenkaan tulossa!

Omistan tämän koko raapalesarjan siis haasteen puitteissa FractaAnimalle, hyvää ystävänpäivää näin etukäteen!

I.

Monta poltetta riehunut on rinnassain
muut sammua saaneet on yksi ei lain

Severus Kalkaros oli monia asioita, mutta ei kovinkaan innostunut siitä, että hänen pitäisi omasta tahdostaan ottaa askelia jonkun henkilön suuntaan. Siis sellaisia askelia, kyllä nyt normaali liikkuminen häneltä vielä onnistui kohtalaisesti.

Hän seisoi juhlasalin reunalla ja tuijotti kimaltelevan vihreässä puvussaan tanssilattialla pyörähtelevää Hermione Grangeria. Hän ei ymmärtänyt mikä tässä nyt oli niin helvetin vaikeaa, hän olisi voinut aivan hyvin vain katsoa toisaalle, mutta jokin nuoren naisen tavassa liikkua sai hänet miettimään, että entä jos sittenkin.

Albus Dumbledore seisoi kauempana ja hymyili hänelle, lasiaan kohottaen. Severus nyökkäsi hitaasti ja siirsi katseensa takaisin Grangeriin, joka oli kadonnut jonnekin. Hän katseli ympärilleen hämmentyneenä.

Samassa hän tunsi jonkin viiltävän ikävästi selkäänsä ja kääntyessään ympäri hän näki Hermionen seisovan edessään korkeissa, mustissa nahkasaappaissa, pitäen käsissään nahkaremmiä. Hymy naisen kasvoilla oli jotain sellaista, mitä kukaan Rohkelikoista ei ollut koskaan nähnyt edes villeimmissä unelmissaan.

Naisen punatut huulet avautuivat. ”No, Severusss, joko olet saanut haluamasi?”

Severus Kalkaros heräsi sängystään huutaen ja henkeään haukkoen, lordi Voldemortin ääni edelleen päässään palloillen eikä hän tiennyt mihin katsoa. Hän loitsi nopeasti valon huoneeseen vain nähdäkseen, että oli yksin lakanoillaan.

Oli se nyt helvetti, kun vielä näiden vuosien jälkeenkin Granger kummitteli hänen unissaan. Severus kaatui takaisin selälleen syvään huokaisten. Kello oli neljä aamulla.

[FractaAnima]

Siis sellaisia askelia, kyllä nyt normaali liikkuminen häneltä vielä onnistui kohtalaisesti.

Mutta siis oh my! Mikä aloitus, mikä paritus, mikä kirjoittaja! Olen ylenpalttisen onnellinen, että salainen ystäväni olet sinä. <3 Kiitos jo nyt tästä ihanuudesta ja siitä, että olet heittänyt itsesi fluffyn hankalille ja siirappisille aalloille, tulen arvostamaan jokaista osaa sen mukaan!

Snarmioneahan ei voi olla liikaa, sen kaikki jo tietänee, mutta siltikin minä täällä tanssin suorastaan lambadaa, että toiveisini vastattiin! Namnamnam. Olen ihan mahdottoman onnellinen ja ihan vähän sanatonkin täällä nyt koska. JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!

Joka tapauksessa siis, olen jo täysin koukussa ja odotan innolla ja huomasin vasta äsken harmikseni, että näitä tulee vain seitsemän (miten niin kyltymätön snarmionen nälkä?). NOH. Onneksi se tarkoittaa, että vielä kuusi ihanaa osaa tulossa. <3 Kiitos!

- Frac

[Zarroc]

FractaAnima, ääää miten ihana kommentti ;_; saattaahan se olla, että kirjoitan näistä joskus lisääkin, koska onhan Severus niin paljon minun pala kakkua... ainakin lempihahmouden puolesta, en sitten tiedä osaanko yhtään kirjoittamalla käsitellä. Kiitos niin paljon ♥

A/N. näin selvennyksenä, Septima (oli ainakin jossain vaiheessa) numerologian opettaja, jos joku on yhtä pihalla fandomista kuin minäkin. Ja tosiaan, tämähän ei mene canonin mukaan, Dumbledore on kyllä kuollut, mutta Severus selvästikään ei... 8'D F300 123. Tunti

II.

Jos vain matkaani yksin mä jään miettimään
tai jos itseäin vanhaksi luulen

Aamu valkeni muutaman tunnin kuluttua kunnolla, jolloin Severus päätti vihdoin ja viimein nousta ylös ja suunnata Suureen Saliin aamupalalle. Häntä ei juuri kiinnostanut nähdä ketään, mutta juuri nyt kotitontun paikalle kutsuminenkin oli liian ylivoimaista.

Suuressa Salissa oli yllättävän hiljaista kellonaikaan nähden, mutta hän ei juuri huomioinut sitä. Enemmän hänen huomionsa vei tutunoloinen hahmo, joka istui Minerva McGarmiwan vierellä. Severuksen askel hidastui hänen lähestyessään opettajien pöytää, eikä hän kyennyt irrottamaan katsettaan naisesta.

Hermione istui aloillaan kuin olisi ollut siinä aina, ennen niin kurittoman kiharat hiukset nyt siististi rennolla nutturalla niskassa. Hänellä ei ollut päällään kaapua, vaan tummanpunainen soveliaan avara villapaita ja turkisreunainen viitta tuolin selkämyksellä leväten.

”Ah, Severus, hyvää huomenta”, Minerva sanoi heti huomatessaan hänen istuvan tavanomaiselle paikalleen pöydässä. Mies murahti vastaukseksi saamatta enää sanaa suustaan. Hän oli huomannut ilmeen Hermionen kasvoilla, eikä hän osannut tulkita sitä. Eikä ehkä halunnutkaan.

”Septima on sairaslomalla, hänellä todettiin paha kurkunpääntulehdus ja ehdoton puhekielto”, Minerva jatkoi kuin hän olisi vastannut tervehdykseen normaalien ihmisten tapaan. ”Hermione tuli hänen sijaisekseen kolmen viikon ajaksi.”

”Sepä kerrassaan miellyttävää”, Severus totesi pelkästään monotonisesti ja lähes mielenosoituksellisesti halkaisi kananmunan lautasellaan kahtia haarukalla ja mietti, kuinka helvetissä tulisi selviämään hengissä. Tuijottaessaan murhaavasti kananmunaansa hän ei huomannut Hermionen kasvoilla viipyilevää aavistuksen hämmentynyttä hymyä.

[FractaAnima]

Musta alkaa tuntumaan, että näillä kahdella on jonkunnäköistä historiaa. Tai siis mun tunne tästä alkaa vahvistumaan kovasti! Btw, uskon, että numerologian opettajan nimi oli Septima, ei Septina. Mutta pikkuvikoja ja se oli näemmä otsikkoa lukuunottamatta typotettu myös Potterwikissä. Tykkäsin Hermionen vaatteiden kuvailusta, hänestä on kaikesta päätellen tullut aikuinen noita, karvareunaturkis ja kaikkea! Rakastan sitä kuinka Severus halkaisee kananmunan mielenosoituksellisesti. <3

Et varmaan arvaa, mitä sanon seuraavaksi? Etkö? No jatkoa odotan täällä ihan hysteerisenä!

- Frac

[Zarroc]

FractaAnima, vaikuttaako? 8'D siitä minä en tiedä mitään, minä vain kirjoitan tätä. He päättävät itse menemisistään. Mutta jep, korjasin nimen Septimaksi, se kuulostaakin paljon paremmalle... Kiitos taas ♥

A/N. F300 146. Valo

III.

Näillä aavoilla rannoilla ain harhailen
missä tuulessa kutsusi kuulen

Oli mennyt viikko ja Severus oli pysytellyt varsin hyvin erossa kaikesta, mikä liittyi numerologiaan, kirjastoon ja erääseen kollegaan, jolla tuntui silti olevan kummallinen taipumus aina ilmaantua näköpiiriin ilman sen kummempaa syytä.

Hän oli juuri patistellut Minervan nukkumaan todettuaan, että haukotteleva noita voisi käyttää yönsä nukkumalla, eikä kiertämällä ympäri linnan käytäviä etsimässä häiriökäyttäytyviä nuoria.
Astellessaan kerroksia läpi hän havaitsi kirjastossa pienen valonpilkahduksen. Jo valmiiksi nuorisoa sadatellen mies lähti kirjastoa kohden viitsimättä valaista tietään sauvallaan. Käännyttyään salaisten kirjojen osastolle hän näki Hermionen istumassa nojatuolissa suuri kirja sylissään.

Severus pysähtyi hyllynkulmalle ja rypisti kulmiaan miettien, kuinka nainen ei ollut huomannut häntä. Pian hän kuitenkin tajusi toisen nukkuvan ja huokaisi syvään, mutta ei silti osannut mennä herättämään entistä oppilastaan. Katsellessaan ruskeita hiuksia, jotka olivat karanneet nutturalta ja siroja käsiä, jotka pitivät unissaankin kiinni kirjasta, hän tunsi jälleen saman tunteen läikähtävän sisällään.

”Neiti Granger”, hän lopulta sanoi keräten kaiken ivan ääneensä, lähes välinpitämättömästi lipuen naista kohden. ”Neiti Granger”, hän toisti, tällä kertaa vaativampaan sävyyn. Nainen hätkähti hieman ja avasi silmiään, eikä Severus ollut tajunnutkaan olevansa niin lähellä.

Hän seisoi siinä ja kohtasi ruskeiden silmien katseen, joka oli yhtä aikaa lämmin ja hämmentynyt. Eikä hän oikein halunnutkaan juosta karkuun nähdessään pehmeän hymyn kipuavan naisen huulille.
 
”Severus?”

[priinia]

Oi, mahtavaa, mahtavaa! Täytyy myöntää, että tämä on yksi mun ehdottomista suosikkiparituksistani. Vielä heidän välit tuntuvat kutkuttavan arvoituksellisilta - Severus uneksii Hermionesta ja Hermione sinuttelee Severusta, mutta onko sen taustalla aiempaa tuttavuutta (lukuunottamatta siis tavallista opettaja-oppilas-suhdetta), se ei vielä ole selvää. Jännittävää! Pätkylät ovat mukavan tunnelmallisia ja niihin on ujutettu mitä miellyttävimpiä yksityiskohtia, kuten tuo kananmunaparan mulkoilu.

-- hänen pitäisi omasta tahdostaan ottaa askelia jonkun henkilön suuntaan. Siis sellaisia askelia, kyllä nyt normaali liikkuminen häneltä vielä onnistui kohtalaisesti.

Tämä sai mut nauramaan. Tuo tarkennus oli vaan niin oivaltava ja kaikessa pisteliäisyydessään sillä tavalla sympaattinen, että voiko sille muuta kuin hihittää? Ihan mun suosikkikohtani - toistaiseksi. Jään odottelemaan jatkoa mielenkiinnolla!

[Zarroc]

priinia, ah, Severus/Hermione on myös yksi suosikkiparituksistani, joten ihanaa, että olen saanut sinut tarttumaan tähän. Hyvä, että olen saanut tunnelmaakin mukaan, vaikka pidänkin nämä pelkästään tuplaraapaleina. Kiitos! :3

A/N. F300 285. Hapan

IV.

Monta muistoa raskasta on repussain
ne itse kantanut kaikki mä oon matkallain

Severus kavahti. Siitä oli kauan, kun hän oli viimeksi kuullut tuon äänen lausuvan hänen nimensä. Hermione teki sen aivan eri tavalla kuin muut ihmiset ja se sai hänet varpailleen.
”Neiti Granger”, hän kuitenkin sanoi vielä kolmannen kerran, tällä kertaa painokkaammin. ”Olette nukahtaneet kirjastoon.”

”Huomaan sen varsin hyvin, kiitos vain”, nainen sanoi hieman sarkasmia äänessään. Kasvot olivat kivettyneet ilmeeseen, jota Severuksen oli vaikea käsitellä ja hän tyytyi vain kiroamaan päänsä sisällä syvään ja hartaasti.

Mikään, mitä hän sattui yrittämään Hermionen suhteen, ei tuntunut menevän putkeen millään tavalla. Joko hän vältteli naista maailman tappiin asti tai sitten ilkeili hänelle ilman syytä. Mikä oli tietenkin ihan ymmärrettävää Severuksen itsensä kannalta ajateltuna, hän halusi suurimman osan aikaa vain mahdollisimman kauas kaikesta. Ja varsinkin kaikista.

Hänen ajatuksensa katkaisivat naisen ääni, kun Hermione nousi tuolista ja laittoi kirjan vierellään olevalle pöydälle. ”Kuinka löysitte minut?”
”Olin yövartiossa”, Severus sanoi lähes neutraalilla sävyllä.
”Luulin, että Minerva…”
”Käskin hänen mennä nukkumaan”, hän katkaisi Hermionen alkavan lauseen ja nainen sulki suunsa, hymähtäen kevyesti.
”Voinen kai sitten vartioida hetkisen kanssasi?”

Severus huokaisi, tummat silmät naista arvioiden. Tämä seisoi hänen edessään kaikessa pituudessaan, jota ei ollut paljon ja näytti jopa hieman haastavalta.

”Ilmeisesti voit”, liemimestari myöntyi happamasti ja Hermione hymyili lähes tyytyväisesti.

[FractaAnima]

Mmhmm, mmhmm. Olen koko ajan vain varmempi, että Severuksella on jotain hampaankolossa ja että Hermione on niin viilipytty, että hänen täytyy tuntea Severus. Oon ihan hulluna tähän. Jokos se pian vaihtuu vuorokausi? Eilen iltavuoron jälkeen luin kotimatkalla eilisen päivän pätkän ja sekös lohdutti, kun ei muuta sitten ehtinytkään kuin syödä ja nukkua ja takaisin töihin. Onneksi on puhelimessa fini, josta napostella päivän lohtuhetkiä.

Näiden kahden vastarannankiiskin dialogi on aina mahdottoman dynaamista ja niin siis tässäkin. Toimivaa, hihityttävää ja kihelmöivää. Oi nam.

- Frac

[Zarroc]

mimamu, hih kiva, että tykkäät. Kiitos!
FractaAnima, mhehee. Hyvä, että viihdyttää edelleen, eiköhän tuo vuorokausi liene jo vaihtunut 8'D

A/N. Minua ei sitten saa syyttää tästä. Nämä päättivät ihan itse omista jutuistaan. F300 230. Avioliitto

V.

Turhaan heiltä mä armoa käyn anomaan
kun mut tuomitaan syntini tähden

He kävelivät hiljaisuudessa, joka tuntui yllättävän painostavalta. Aivan kuin linna olisi herkeämättä seurannut heidän matkaansa ja ehkä se seurasikin, taulujen uteliaat silmäparit kyllä muistivat nähneensä saman ennenkin.

Severus yritti olla huomioimatta sitä, kuinka helposti Hermionen askeleet sopivat hänen vierelleen ja naisen hiukset heilahtelivat lempeästi ilmavirran tahdissa. Hän ei kerennyt viedä katsettaan pois ennen kuin toinen vastasi siihen.

”Mitä?” Hermione kysyi ja Severus lähes tuhahti, siirtäen katseensa jälleen eteenpäin.

”Severus…” nainen sanoi anelematta. Mies pysähtyi epäröiden ja jäi seisomaan, edelleen eteensä katsoen. Hän tiesi kyllä, ettei voisi ohittaa tuota varmaa sävyä, mikä lauseeseen oli eksynyt.
Hän kääntyi ympäri katsoakseen naista, joka oli jäänyt aloilleen.

”Olisi mukavaa, jos et sinuttelisi minua noin”, hän sanoi lähes pakottaen. Hermione näytti äkisti hyvin huvittuneelle katsoessaan häntä, linnan itsestään syttyvien lyhtyjen valossa.
”Uskoisin, että meidän tapauksessamme se olisi melkein suotavaa”, nainen vastasi ja astui lähemmäs.

Severus halusi perääntyä, mutta pysytteli aloillaan, katsoen häntä alaspäin. Hän ei vieläkään ymmärtänyt minkä Merlinin lain mukaan tuo nainen oli hänen vastaparinsa.
”Ei ole mitään meidän tapaustamme”, hän sanoi mahdollisimman kylmään sävyyn, katsoen, kuinka Hermione lopulta vavahti.

Eikä Severus voinut sanoa nauttivansa katsoessaan lainvoimaisen puolisonsa kääntävän katseensa pois kyyneliään nieleskellen.

”Tiedän kyllä”, nainen kuiskasi. Severus jäi seisomaan ja tuijottamaan loittonevaa selkää.

[FractaAnima]

No johan nyt sentään! MINÄ ARVASIN! Tunnen nämä hahmot selkeästi, kun näin mihin ne olivat menossa, ennen kuin ne kertoivat edes sulle, jos ne kerta itse päätyivät tähän. No ei, mut. Tämäpä jännittävää! Koska aluksi tilanne oli se, että Granger vainosi Severuksen mieltä vielä vuosienkin jälkeen, joten ovatko he olleet aviossa jo vuosia, mutta eivät ole tavanneet vuosiin? Että tilanne on jäänyt ratkaisematta avioliiton jälkeen? Vai mitä kikkeliskokkelisjuttua? Olen ihan kiihdyksissä! Ja ilmeisesti ovat jo Tylypahkassa (Hermionen kouluaikoina vai jonain toisena sijaisuutena? Eihän tässä oikeastaan ole kerrottu näiden tämän hetkisiä ikiäkään) heilastelleet, kun taulut tämän muistavat.

Harmillista, että niin tyynenrauhallinen Hermione joutui kuitenkin taipumaan kyyneliin miehensä edessä. Severus kuitenkin on selkeästi menettänyt teränsä. Hän näyttää jopa kaipaavan naista, vaikkei sitä oikein osaakaan kertoa tai ilmentää. Sellainen se meidän liemimestari nyt vain on. Minkäs teet.

Severus yritti olla huomioimatta sitä, kuinka helposti Hermionen askeleet sopivat hänen vierelleen

Nawwww. <3

Lisää! :3

- Frac

[Zarroc]

FractaAnima, jep, selkeästi otp:si tunnet varsin hyvin 8'D ja ne sinut. Minulla ei ollut aavistustakaan tästä jupakasta kun lähdin sarjaa kirjoittamaan... 8'D kiitos jälleen ♥

A/N. F300 286. Taulu

VI.

Aina valheisiin vastannut oon valheillain
ja muut myöntääkin pystyn mut yhtä en vain

Severus ei tiennyt, oliko hän vihaisempi itselleen vai Hermionelle. Hän löi seinää vierellään ja kuuli sitten huvittuneen tuhahduksen taulusta vierellään.

”Tsot”, Lihava Leidi sanoi lempeällä sävyllä. ”Tiedän kyllä, miksi olette taas tässä tilanteessa.”
”Tiedätkö?” Severus kysyi ja huokaisi sitten. ”Ei kai olisi pitänyt yllättyä.”
”Ei tosiaan. En vain ymmärrä, miksi juokset karkuun häntä. Hän ei ole muuta koskaan halunnutkaan, kuin vierellesi.”
”Se oli pakkoavioliitto”, Severus sylkäisi. ”Ei hänen tahdostaan riippuvainen. Ei kukaan halua… tällaista.”

Lihava Leidi hymähti.
”En tiedä sinusta, mutta minä juoksisin hänen peräänsä. Hän oppi rakastamaan sinua.”

Severus katsahti tauluun, pudisti päätään ja lähti kävelemään takaisin tyrmiin. Hänen vartiokierroksensa tältä erää oli ohitse. Ei kukaan voinut oppia noin vain rakastamaan häntä, ei kolmen vuoden ikuisen avioliiton jälkeen.

Hän ei ollut voinut sille mitään, se oli ollut ainoa keino pelastaa hänen henkensä. Hermione oli mennyt hänestä takuuseen omalla vapaudellaan. Se oli niin Rohkelikkomaista, että se kuvotti. Eikä se voinut olla mitään muuta.

Itsekseen kiroten Severus napautti sauvallaan asuinhuoneistonsa oven auki ja käveli sisemmälle, vain nähdäkseen vaimonsa makaavan tummilla lakanoilla syvässä unessa.

Liemimestari seisoi hetken aloillaan tietämättä lainkaan, mitä tehdä asialle. Lopulta hän huokaisi syvään, peitteli Hermionen ja vielä epäröityään kumartui painamaan pienen suudelman naisen hiusrajaan.

”Kaikista paikoista…” hän mutisi.

[Zarroc]

A/N. Siinä se nyt on. Selvisin kunnialla. Ainakin jotenkuten. F300 287. Rakas

VII.

Minä kirjoitan rakkaani lauluuni sen
miksi vieläkin vuoksesi kuljen

Severus heräsi mustaherukkateen tuoksuun, joka leijaili hitaasti pitkin huoneistoa. Hän nousi istumaan ja tajusi olevansa sohvalla viltin alla, mikä oli jo ensinnäkin outoa, koska hän oli aina yksin.

Samassa mies tajusi, että takan edessä olevassa nojatuolissa istui joku. Hieman haparoiden Severus nousi ja tajusi vasta sitten, että oli antanut yöllä Hermionen nukkua sängyssään. Nainen käänsi päätään häntä kohden miehen venytellessä kuuluvasti haukotellen ja hymyili hieman.

”Huomenta”, Hermione sanoi ja nyökkäsi sitten viereisellä pöydällä olevaa teekannua kohti. ”Siinä on vielä teetä.”

Kulmiaan kohottaen Severus kutsui teekannun luokseen ja katsoi, kun se kaatoi pienen teekupin piripintaan lämpimän violetinpunaista nestettä, jonka miellyttävän tuoksuinen höyry kutitti nenää.

”Miksi edes olet täällä?” mies kysyi saatuaan puolikkaan kupillisen juotua. Hermione kohautti olkiaan.
”Ajattelin, että saattaisit olla joskus jopa iloinen nähdessäsi minut. Mutta selkeästi se oli sinulta vähän liikaa odotettu.”

Severus huokaisi syvään. Hän ei jaksanut tällaista tähän aikaan aamusta. Ei nukuttuaan huonosti sohvalla. Eikä varsinkaan tietäessään, että Hermione tulisi olemaan Tylypahkassa enää vaivaiset kaksi viikkoa.

”Ei se ollut. Olen minä… iloinen. En vain --” hän ei kuitenkaan osannut sanoa mitään, eikä päättää lausettaan. Hän laski kupin käsistään lattialle tietämättä, mitä enää tehdä sille.

”Minä rakastan sinua, Severus”, Hermione sanoi ja nousi ylös, kävellen hänen luokseen. Mies kohotti katseensa edessään seisovaan noitaan, joka laski kämmenensä hänen poskelleen. ”Rakastan, vaikket sinä koskaan rakastaisi minua.”

Severus nyökkäsi hiljaa ja antoi naisen kumartua suutelemaan itseään. Hän kietoi sormensa kihariin niskahiuksiin ja piti toista niin lähellä kuin vain uskalsi. Hermione nojasi otsaansa hänen otsaansa vasten.

”Kyllä minä rakastan”, Severus mumisi.

[FractaAnima]

Nawww, juuri sopivan lutua tähän ystävänpäiväiltaan. :3 Näiden kahden suhde on jokaisessa mahdollisessa muodossaan vähintään sanottuna hankala. Ja se näkyy myös tässä raapalesarjassa. Tässä jäi paljon lukijan mielikuvituksen varaan, mikä on myös hyvä asia, mutta kun kyseessä on OTP, kerrontaa ja tekstiä ei voi olla liikaa. Niinpä minä haaveilen täällä tarinasta, joka kertoisi miten tähän on päädytty ja miten tästä eteenpäin. One can dream, right?

Mutta siis tykkäsin tästä kovasti ja kiitän hurjan paljon, että kirjoitit nämä seitsemän toinen toistaan kutkuttavampaa osaa. Iso kiitos. Ja hyvää ystävänpäivää. <3

- Frac

[Zarroc]

 FractaAnima, en lupaa mitään mutta.... Saatan kirjoittaa joskus näillekin kahdelle sen mistä kaikki lähti tarinan. 8'D kiitos paljon sinulle ja hyvää ystävänpäivää vielä kerran <3

[Frederica]

Kommenttikamppiksesta iltaa. :>

Oon lukenut kauheen vähän Hermione / Severusta, tän pohjalta tuli sellainen olo, että pitää kyllä ehdottomasti ruveta lukemaan sitä enemmän! :> Ihana kokonaisuus nämä seitsemän ficlettiä, mielellään olisi lukenut enemmänkin!

Tässä on tosi kutkuttava rakenne. Tykkään hirveesti siitä miten leppoisa tahti tässä on ja miten asiat paljastuvat pikkuhiljaa ja jokaisessa osassa on pieniä paljastuksia ja vihjeitä. :> Ihan mahtavaa miten Hermione on koko ajan ”neiti Granger”, kuvastaa hyvin tuota miten Severus haluaa loitontaa heidän suhdettaan. Ja hieno käänne tuo, että Hermione on avioliitolla taannut Severuksen. :>

Kaikki etenee tosi luontevasti ja hahmot ovat tosi IC:t. He kurkottavat ihanasti toisiaan kohti koko tarinan läpi ja tuo lopetus on vain suloinen ja herkkä. :3 Tykkään muuten tosi paljon tuosta miten alussa on tuo Severuksen uni, jossa kysytään, että joko olet saanut haluamasi Voldemortin äänellä, koska myöhemmin käy ilmi tuo, että Hermione on pelastanut Severuksen, eikä mies usko ansainneensa sitä tai rakkautta. Hienoa symboliikkaa, koska Severushan on saanut haluamansa, mutta ei usko ansaitsevansa sitä onnea. Tykkäsin myös siitä, että Hermione on numerologian opettajan sijaisena, koska hän pitää numerologiasta kirjoissa, joten se sopii kuin nakutettuna. Ihana muuten tuo, että Hermione pääsee Severuksen huoneistoon. :3 Ja mahtavaa, kun Lihava Leidi tietää kaiken. : D


Ihana tarina, kiitos tästä. <3

[Zarroc]

Frederica, mahtavaa saada muitakin H/S:än ihmeelliseen maailmaan. Kiitos paljon ihanasta kommentista ♥ totta kai Lihava Leidi tietää kaiken.