Title: Talven riemua
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig)
Beta: -
Genre: fluffy
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Sólveig, Kíli, Fíli ja Drengr viettävät aikaa ulkosalla Sinivuorten talvessa.
Challenges: OTP10 #3 (sana: katse), Kirjoitusterttu (suosikkiterttu) ja FF50 (34, lumi)
A/N: Näitä ei varmaan kukaan enää edes jaksa kohta avata, koska minä ja minun Kíli/Sólveigini ei olla kovin suosittuja, mutta siitä huolimatta näitä tulee kuin sieniä sateella aina silloin tällöin… tai kenties jopa juuri sen takia?
Anyways kuitenkin, OTP10 on pakko saada valmiiksi, joten pari näitä nyt ainakin on vielä tulossa, katsotaan sitten myöhemmin, jos osaan antaa näiden olla, mutten kyllä lupaile mitään, koska siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää.
Tässä kuitenkin taas yksi lyhyt fluffyinen pätkä näistä kahdesta ajalta ennen Ereborin matkaa (jotenkin nämä kaikki tuppaavat sijoittumaan sitä ennen, eikä ikinä sen jälkeen, mistäköhän sekin johtuu?
).
Talven riemua
Sólveigin katse liikkui ystäviensä ja veljensä välillä. Fíli, Kíli ja Drengr seisoivat Sinivuorten portin pielessä kiireestä kantapäähän lumen peitossa ja jokaisen huulilla loisti valtava virnistys. Sólveig yritti parhaillaan päättää, kuka tomppeleista oli aloittanut lumisodan, mikä oli todennäköisin selitys hänen edessään seisovan kolmikon lumisuudelle. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pohtia asiaa kovin pitkään ennen kuin Kíli huomasi hänet. Kääpiöpojan kasvoille kohosi vielä entistäkin leveämpi virne, kun tämä käveli Sólveigin luokse. Hän tarttui tyttöä kädestä ja lähti vetämään tätä perässään suurimpia lumikinoksia kohti.
Sól köpötteli hitaasti Kílin perässä, kunnes tämä äkkiarvaamatta pysähtyi erään valtavan lumikasan eteen. Sitten poika kääntyi ympäri, eikä Sólveig ehtinyt edes ajatella mitään kovin erikoista, kun hänet oli jo kumottu lumikinokseen. Tytön onneksi kasa oli tehty pehmeästä puuterilumesta, mutta hänen huuliltaan karkasi silti pieni kiljahdus äkillisen muksahduksen seurauksena.
Kíli virnisteli varsin leveästi seisoessaan luvatun puolisonsa edessä, ja Sól kuuli Fílin ja Drengrin remakan naurun kauempaa, mutta hän ei aikonut jäädä yhtään Kíliä huonommaksi tässä leikissä. Hän ojensi kätensä tulevalle puolisolleen pyytääkseen tätä nostamaan hänet ulos, ja pahaa-aavistamaton kääpiöpoika tarttui hanakasti ojennettuun käteen. Sitten Sólveig virnisti pahaenteisesti ja vetäisi niin kovaa, että Kíliltä katosi tasapaino ja tämä lensi päälleen lumihankeen. Puuterilumi pöllysi ympäriinsä, kun tummahiuksinen kääpiö ravisti päätään nostaessaan sen kinoksesta. Kauempaa kuului kahden muun kääpiön raikuva nauru entistäkin kovempaa, joten toisilleen luvattu pariskunta katsoi toisiaan ja molempien mieliin nousi ajatus, jonka toinen luki toisen silmistä.
Niinpä Sólveig ja Kíli nousivat yhdessä lumihangesta ja kävelivät kumpikin oman isoveljensä luokse. Epäonnekseen sekä Fíli että Drengr oli niin naurunsa lumoissa, ettei kumpikaan heistä tajunnut vaaraansa ennen kuin Sól oli työntänyt Drenin ja Kíli Fíli suoraan lumihankeen. Hetken aikaa vanhemmat vain töllistelivät ympärilleen istuessaan kinoksessa nuorempien nauraessa vieressä, kunnes Fíli ja Drengr väänsivät itselleen lumipallot ja paiskasivat ne suoraan päin nuorempia sisaruksiaan.
Sen seurauksena Sólveig ja Kíli päättivät liittoutua isoveljiään vastaan ja yhdessä he suojautuivat erään korkeamman kinoksen taakse ja alkoivat sen suojista pommittaa kahta muuta, jotka hakeutuivat itsekin erään kinokseen suojiin. Lumipallot lentelivät ilmassa useamman tunnin ajan, kunnes Bifur tuli viimein etsimään nuoria takaisin sisälle ruoka-ajan saavuttua. Vasta sitten nuoret huomasivat olevansa nälkäisiä kuin mitkäkin, sillä lumisodan lumoissa sitä ei ollut osannut ajatellakaan. Fíli ja Drengr lähtivät suoraa päätä Bifurin perään, mutta Kíli ja Sólveig jäivät vielä hetkeksi lumikinoksensa taakse piiloon.
Kíli kosketti otsaansa hellästi toisen omaa vasten hymyillen varovaisesti. Sólveig vastasi hymyyn leveästi ja hieroi kylmää nenäänsä toisen punehtunutta nenää vasten. Hetken aikaa he lymyilivät sillä lailla kinoksen takana, kunnes Kílin maha murahti ja he molemmat nauroivat. Oli selkeästikin jo korkea aika palata sisälle ja Bomburin ruokapatojen ääreen. Kíli nousi seisomaan, ojensi kätensä Sólveigille ja kiskoi tämän seisomaan ennen kuin he lähtivät käsi kädessä kulkemaan kohti ruokasalia.
