Ficin nimi: Aurinko huutaa valheitaan
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama, angsti
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Rowling kehitti hienoja hahmoja, joilla leikin ilman korvausta.
Yhteenveto: Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä Harry tiennyt, mitä päivä pitäisi sisällään.
A/N: Oon koko päivän halunnut kirjottaa jotain tämän aloituslauseella.
Osallistuu
H/D-haasteeseen, johon on pitänytkin kirjoittaa lisää. Jee pitkästä aikaa edistystä!
Aurinko huutaa valheitaanSinä päivänä ei satanut. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kutsui ihmisiä ulos piknikeille ja lenkeille.
Harry oli eri mieltä auringon kanssa, melkein heti herättyään. Hän heräsi yksin, ja vaikka se ei ollutkaan epätavallista, sai se hänet tuntemaan olonsa ikäväksi. Keittiön pöydällä häntä odotti lappu, jossa luki vain ’Tavataan lounaalla’. Sekään ei ollut epätavallista, hänellä ja Dracolla oli tapana jättää toisilleen lappuja, koska he olivat kumpikin kiireisiä miehiä.
Harrylla oli vapaapäivä ja hän vietti aamun lukien sekä taika- että jästimaailman lehtiä, koska hän halusi pysyä selvillä siitä, mitä ympärillä tapahtui. Ikkunasta pilkistelevä aurinko irvaili hänelle, tai siltä hänestä tuntui, ja koetti houkutella hänet unohtamaan lehtensä. Tai jos ei unohtamaan, kuitenkin astumaan ulos ovesta. Mutta hän ei välittänyt, puki takin päälleen vasta, kun lounasaika alkoi lähestyä. Aurinko saattoi houkutella, mutta se oli julma, eikä välittänyt ihmisten sairastumisista.
Harry ilmiintyi lähelle kahvilaa, jossa hän ja Draco tapasivat syödä lounasta, elleivät sitten sopineet toisin. Hän käveli sisään ja heidän pöytäänsä, joka oli vapaana miltei täydessä kahvilassa. Draco oli todennäköisesti ilmoittanut, että he tulisivat syömään, jotta se pidettäisiin tyhjänä. Yleensä Draco tekee niin, jos hän tietää, ettei ehdi etsiä uutta paikkaa lounaalle tai hänellä on tärkeää asiaa, eikä Harry osannut arvata, kummasta nyt oli kyse. Hän nyökkäsi tarjoilijalle, joka toi hänelle ruokalistan, mutta tiesi olla kysymättä mitä hän halusi.
Pian Harry sai lasin vettä, ja vaikka tarjoilija oli melko varma, mitä hän tilaisi, ja hän tiesi jo täsmälleen, he eivät puhuneet. Ei se Harrya olisi haitannut, puhuminen, mutta useimmiten se oli tönkköä ja toimimatonta, ja hän oli tullut vähintään kolmen eri tarjoilijan kanssa yhdessä siihen tulokseen, ettei heidän kannattanut jutella, ennen kuin Draco oli tullut ja he olivat yhdessä valmiita tilaamaan.
Toisissa pöydissä jotkut tuijottivat Harrya avoimesti, vaikka siitä oli vuosia, kun hän oli mitään heidän puolestaan tehnyt. Harry ei välittänyt, hän tiesi sen olevan yleisesti tiedossa, että hän ja Draco kävivät tässä kahvilassa melko usein. Hän oli ottanut kirjan mukaansa, koska ei ollut ensimmäinen kerta, että Draco olisi myöhässä. Tämän tapaamiset usein venyivät pidemmiksi, kuin tämä tarkoitti.
Harry oli ehtinyt lukea kaksi lukua kun Draco viimein ilmestyi.
”Hei. Anteeksi, että olen myöhässä. Blaise piipahti toimistoon, enkä päässyt hänestä mitenkään eroon”, Draco tervehti istuessaan Harrya vastapäätä. Tarjoilija ilmestyi pöydän viereen ja ojensi Dracolle ruokalistaa. ”Ei kiitos. Minä otan päivän erikoisen ja Harry ottaa... Otatko sinä taas kinkkusalaatin?”
”Ajattelin kanasalaattia ja leipää”, Harry vastasi. Hän tunki kirjaa laukkuun ja hymyili pienesti Dracolle. ”Tunnet minut niin hyvin.”
Draco nyökkäsi tarjoilijalle ja osittain Harrylle, ja kun tarjoilija lähti, kääntyi hän Harryn puoleen. ”Minulla oli ihan asiaa.”
”Minä ajattelinkin”, Harry totesi ja laski kätensä pöydälle. Heidän ympärillään ihmiset keskustelivat omista asioistaan, vaikka Harry ja Draco tiesivätkin osan yrittävän kuunnella heidän keskusteluaan. Draco kaivoi sauvan esiin ja langetti vaimennusloitsun ennen kuin sanoi mitään.
”Kuten varmasti tiedät, olemme olleet yhdessä nyt muutaman vuoden”, Draco totesi ja Harry nyökkäsi. Heidän viisivuotispäivänsä lähestyi hitaasti mutta varmasti, vaikka siihen olikin vielä yli kuukausi aikaa. ”Ja kuten tiedät, olen ollut melko onnellinen näiden vuosien aikana.”
”Niin toivoisin ainakin.”
Draco nyökkäsi muttei sanonut mitään, koska tarjoilija toi heidän annoksensa pöytään. ”Lohipastaa teille, herra, ja teille kanasalaatti”, tarjoilija sanoi. Hän ei odottanut kummankaan huomioivan itseään ennen kuin jo poistui.
Draco tuijotti tarjoilijan perään hetken aikaa ennen kuin Harry rykäisi. ”Niin. Kuten olin sanomassa. Olen ollut melko onnellinen.”
”Niin.” Harry tuijotti Dracoa odottaen tämän pääsevän asiaan.
”Ja sinä tiedät, että osasyy siihen, että alunperin suostuin treffeille kanssasi oli se, että halusin saada vaikutusvaltaa. Vakuutit toki ensimmäisillä treffeillä, ettei se ollut ainut hyvä asia sinussa”, Draco sanoi ja hymyili muistolle, joka tunki väkisin pinnalle.
Harry kurtisti kulmiaan. Draco kuulosti siltä, että tämä puhe päättyisi joko erittäin positiivisesti tai erittäin ikävästi.
”Mutta luulen, että meidän yhteistyömme on tullut päätökseensä. Sinä alat olla melko tarpeeton minun urani ja onnellisuuteni edistämiseen”, Draco jatkoi ja katsoi Harrya silmiin.
”Melko kylmää”, Harry totesi ja otti haarukallisen salaattiaan.
Draco kohautti olkiaan. ”Sinä tiedät, että olen viime aikoina omistautunut enemmän työlleni. Olen myös hankkinut itselleni asunnon ja vähitellen vienyt omaisuuttani sinne.”
Harry katsoi ikkunasta ulos vähän siihen suuntaan missä aurinko oli kirotakseen sen ilkeät juonet uskotella, että päivä oli hyvä ja kaunis. ”Se ehkä selittää, miksi minulla on ollut ikävä tunne jo useita viikkoja.”
Draco ei vastannut ja jonkin aikaa he söivät hiljaisuudessa. Hiljaisuus ei ehkä ollut painostava, muttei se kummastakaan ollut mukava.
”Olen pahoillani”, Draco sanoi lopulta.
”Niin varmasti. Ja minä olen vihainen.” Harry laski haarukkansa lautaselle ja tuijotti Dracoa tiiviisti. ”Ehkä parempi näin. Ainakaan en ehtinyt kosia sinua, miten ikävää olisi ollut nousta siitä kuopasta, johon olisit minut heittänyt.”
Draco huokaisi ja otti hörpyn lasistaan. ”Varmasti kaikki ystäväsi ovat iloisia kun en enää elä kustannuksellasi.”
”Mitä sinä siitä välität? Ei meistä kumpikaan välitä. Sinä välität vain itsestäsi”, Harry totesi ja nousi ylös. ”Sinä varmasti hoidat laskun.”
Draco nyökkäsi. ”Totta kai. Ymmärrän, että haluat olla rauhassa nyt.”
”Aiotko tulla hakemaan vielä jotain omaasi asunnostamme? Anteeksi, asunnostani”, Harry kysyi nostaessaan laukkuaan olalleen. ”Että tiedän rauhoittua ennen kuin tulet.”
Draco pudisti päätään. ”Mutta toivon, että annat minulle anteeksi.”
”Ethän sinä tehnyt mitään väärää. Valvot vain omia etujasi.” Harry otti askeleen kohti ovea ennen kuin kääntyi katsomaan Dracoa. ”Hyvästi.”
Draco katsoi Harryn perään kun tämä poistui kahvilasta. Hän huokaisi ja painoi kasvonsa käsiinsä.
Harry kantoi itsensä ryhdikkäästi kotiin. Hän käveli, koska ajatteli sen auttavan ajattelemisessa. Kotiin päästyään hän kuitenkin heitti laukkunsa lattialle välittämättä sen sisällöstä.
”Helvetti”, hän mutisi ennen kuin lankesi istumaan ovea vasten.
Sinä päivänä ei satanut.
