Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)

[Arte]

Piti hakea jotain välipalaa graduaherruksen pariin. (: Näitä on niin leppoisan helppoa ja mukavaa lukea!

Tykkäsin Hagrid-maininnasta. En muista yhtään, mainitsiko Hagrid nähneensä Siriusta käynnillään, mutta voin kuvitella, että Sirius on vähintään nähnyt tai kuullut hänet, koska mitäpä muutakaan tekemistä Azkabanissa on kuin vahdata olematonta ympäristöään.

Kiva, että Sirius pääsi viimein ihmishahmossaan muiden ihmisten joukkoon! Pikkutytön maininta oli kiva, tosin jäin miettimään sitä, että millä kielellä tämä oikein Siriuksen naamaria kehui... Myöskin naiskohtaus tuntui ihan lohdulliselta, onpahan Siriuksella edes hetken aikaa jotain muutakin seuraa kuin Hiinokka.

Alkaa vähitellen mietityttää, että mitähän kaikkea tässä ehtii tapahtua! Ollaan edetty jo viidesosa lukumäärästä, mutta tapahtumissa ollaan päästy ehkä vasta viikko eteenpäin. Odottavatko suuret seikkailut vielä aikaansa?

[Saappaaton]

Näitä on pitänyt jo tovi kommentoida, joten viimein olen täällä.

Alku on kivan kepeä, vaikka vähän haikaillaankin sen "menetetyn" kummipojan perään ja muistellaan Azkabania. Mutta on vain realistista, että ne asiat ovat esillä, eillä onhan kyseessä kuitenkin isot ja tärkeät asiat ja nillittäisin kyllä kovasti, jos Sirius olisi vain ihan onnessaan lähtemässä uuteen seikkailuun!

Saatoin hivenen hymistä sille, että Siriuksen pitäisi päästä kaupunkiin, koska en tiedä onko oma kuvani herrasta mitenkään niin hirveän nirso. Noh, mutta toisaalta miksi elää ilman mukavuuksia, jos ei ole pakko. Tykkään siitä, miten Sirius ja Hiinokka bondailevat tässä, pakkohan sitä on toimeen tulla vähintään, kun ovat jumissa keskenään. n_n

Sitten päästäänkin jo perusselviytymistaitojen äärelle! Kiva, että vähän kertoilet mitä se Sirius siellä lämpimikseen puuhaa, etkä vain ohita sitä olankohautuksella, että eiköhän Sirius pärjää. Propsit siitä. Lisäksi kutospätkän lopusta alkaa löytyä vähän jo virikettä sinne adventuren ja jännityksen suuntaan, jes!

Huh huh, hyvä Siriukselle, ettei liikkeessä ollut hälytysjärjestelmää, toki siitä vasta mielenkiintoisen käänteen olisitkin saanut, kun Sirius olisi onnistunut laukaisemaan hälytyksen häärätessään. Olit toki keksinyt aivan toisenlaisen jännittävän käänteen näemmä. Hui hui, jälleen vähän kyseenalaistan olisiko Sirius aivan noin varovainen ja maltillinen, mutta mitäs pienistä. :3 Mutta Posityyhtynenkö siellä, voi pientä. <3

Tykkäilen kovasti siitä, että kuljetat niitä canonin juttuja täällä (kuten kirjettä kummipojalle), vaikka seikkailu onkin muuten aivan omasi. Ja jospas se pikkuinen pöhkö pöllö uskaltautuisi poistumaan häkistänsä piakkoin. (Jotenkin jokaisen raapaleen alussa hämäännyn sitä, että aikamuoto onkin preesens.)

Kauhean maltillisesti tässä tapahtuu! Raapalesarjan voima tulee yleensä siitä, että voidaan hypähdellä ne "turhat" välipätkät pois (Arte tästä taisikin jo mainita), mitkä ovat toki mukavia, mutta kaipaan tähän kyllä jo tässä vaiheessa vähän enemmän jotain. Tämä idea toimisi ehkä paremmin vähän pidempänä kokonaisuutena, eikä tällaisissa pienissä pätkissä. (: (Enkä muuten tajunnut tuota 13. pätkän virkkeen hassuutta ennen kuin luin Syksyn kommentin, sujuvasti vain luin ja ymmärsin sen!)

Tykkään jotenkin näistä pätkistä hirmuisesti, missä Sirius menee koirana tutkimaan kaupunkia, niihinhän saisit kertoiltua vaikka ja mitä! Jälleen vähän kyseenalaistan tämän toimivuutta raapale-mitassa, sillä lukisin mielelläni pitkän pätkän vain siitä, mitä kaikkea Sirius näkee, kuulee ja haistaa kulkiessaan kaupungissa ristiin rastiin koirana.

Ehkä hänen tarinaansa ei edes tunnettu täällä, eikä Sirius olisi siitä lainkaan pahoillaan.

Tämä. <3

Karkelointi on muutenkin kivaa ja hymistelin vähän itsekseni Siriuksen yöllisille seikkailulle. Ehkäpä tämä nainen palaa tarinaan vielä toistekin? Jään tätä seurailemaan ja ehkä muistan palata kommentoimaankin tätä vielä, mutta kiitos tästä alkupätkästä joka tapauksessa. <3

[Hazyel]

Arte, hihii kiva että on leppoisaa ja mukavaa lukea! Se on vähän tarkoituskin Nyt on pakko sanoa, etten minäkään muista mainitsiko Hagrid Siriusta Azkabankäynnillään, mutta ainakaan kakkoskirjassa oletettavasti ei. Silloin ei kuitenkaan vielä tiedetty edes Siriuksesta saati sitten, että hän on Harryn kummisetä, joten ainakaan silloin Hagrid tuskin olisi maininnut. Niin ja tytön kieli selviää myöhemmin! Ei vielä näissä, mutta näitä seuraavissa osissa, tai ainakin se on sellainen mistä voi päätellä sen. Niin ja en oikeastaan ole ihan varma, mahtuuko tämä sittenkään sataan osaan, koska en vielä edes tiedä, mihin päätän tämän, mutta katsotaan!

Saappaaton, jes vihdoin sinäkin! <3 Musta Siriuksen ja Hiinokan bondailu on kivaa! Koska Hiinokkahan kuitenkin myöhemmin menee Siriuksen luo asumaan Kalmanhanaukiolle, niin pakko niiden on tulla hyvin toimeen, muutenhan Hiinokka voisi vain, no, lähteä. Niin ja tää ideahan lähti raapalesarjaksi lähinnä siksi, että tässä on paljon kerrottavaa ja helppo toteuttaa raapalesarjana Kiitti superihanasta kommentista <3

A/N: Arten synttäriksi saatte nyt KUUSI osaa kerralla, eli kiittäkää Artea tästä ihanuudesta (tai kauheudesta) <3 Näissä osissa myöskään ei ehkä oikeasti aikataulut sen suhteen, kauanko todellisuudessa menisi matkustaa matka X, ole ihan kunnossa, koska en tosiaankaan tiedä kuinka nopeasti Hiinokka lentää :'D Mutta toivottavasti se ei haittaa liikaa!

23

Matkallaan takaisin luolalleen Sirius saa eräästä ruokakojusta ilmaiseksi ison kasan meheviä kanankoipia pakattuna folioon. Myyjä kertoo, ettei niille siihen aikaan enää ole muitakaan syöjiä, eikä niitä voi myydä enää illalla. Sirius hymyilee leveästi ja kiittelee myyjää hyvin vuolaasti.

Luolaan päästyään Sirius kaatuu pedilleen, ja Hiinokka tulee heti tarkastamaan, että mies on kunnossa. Onhan hän ollut pois monta tuntia ja haisee oudolta. Sirius nauraa, kun Hiinokan hengitys kutittaa hänen herkkää kaulaansa. Lopulta Sirius nousee istumaan ja silittää hellästi Hiinokan nokkaa ja poskia, kiittää hevoskotkaa siitä, että se on huolissaan. Siriuksesta alkaa tuntua siltä, että heistä on hyvää vauhtia tulossa erottamattomat ystävykset.

24

Kun tervehdykset Siriuksen ja Hiinokan välillä on vaihdettu, ja Hiinokka on saanut vahvistuksen sille, että Sirius on kunnossa ja oma itsensä oudosta hajusta huolimatta, avaa Sirius saamansa kanankoipipaketin. Herkullinen tuoksu leviää luolaan ja täyttää Siriuksen sieraimet, eikä mies malta olla iskemättä hampaitaan mehevään lihaan heti, kun saa koivet kiedottua esiin.

Sirius ei jaksa syödä kaikkia koipia, joten luut ja loput koivet hän heittelee Hiinokalle, joka rouskuttaa ne hyvin mielellään. Kieltämättä Siriusta harmittaa antaa hevoskotkalle hyvää lihaa, sillä se varmasti söisi lihansa mieluummin tuoreena ja kypsentämättömänä, mutta liha tuskin säilyisi edes muutamaa tuntia siinä auringonpaisteessa. Ja Hiinokka näyttää silti nauttivan siitä.

25

Ruokailun jälkeen Sirius ehtii levätä tunnin, ehkä kaksi, ennen kuin aurinko paistaa suoraan sisään luolan suuaukosta. Silloin Sirius ottaa pergamentin, kynän ja musteen, jättää luolan ja istuu palmupuiden varjoon. Hiinokka on lähtenyt liikkeelle jo aiemmin, sillä ei sekään sulka- ja karvapeitteensä alla jaksa kuumaa auringonpaistetta.

Sirius hahmottelee pergamentille asioita, joita hänen tulevina päivinä pitäisi tehdä:
1. Näyttäydy jästeille. Vähän kauempana täältä.
2. Hanki uusia vaatteita.
3. Tee töitä ja ansaitse rahaa.
4. Palaa Englantiin.

Lopulta Sirius on tyytyväinen hahmottelemaansa listaan, lukuisten yliviivausten ja sotkujen jälkeen. Hänellä on nyt suunnitelma, hän ei ole enää täysin tuuliajolla. Hän tietää, mihin pyrkiä.

26

Listan valmistuttua Sirius päättää käydä tuumasta toimeen. Kun Hiinokka palaa takaisin, Sirius kertoo sille haluavansa käydä jossain kauempana - koira ja hevoskotka ymmärtävät toisiaan saumattomasti ja Hiinokka suostuu lennättämään Siriuksen Australiaan. Sinne on matkaa, mutta se on varmasti ainakin tarpeeksi kaukana niin Englannista kuin Siriuksen nykyisestä olinpaikastakin. Ja siellä hänet varmasti tunnistetaan, sillä paikka on niin suuri. Pienemmillä, lähempänä olevilla saarilla häntä tuskin tunnistaisi kukaan. Eihän kukaan ole vielä tunnistanut häntä täälläkään, eikä hän ole nähnyt yhtäkään etsintäkuulutusta. Tuskin kukaan odottaa häntä tänne.

Useamman tunnin lentomatkan jälkeen Hiinokka laskeutuu hietikolle ja piiloutuu korkeiden puiden suojaan, kun Sirius luikkii koirana lähimpään kaupunkiin.

27

Sirius kävelee koirana pitkin kaupungin katuja ja eräässä kadunkulmassa hän ilahtuu, kun hänen oma naamansa komeilee jonkin jästilehden kannessa etsintäkuulutuksen kera. Kuvan alla huomion kiinnittää teksti: “Erittäin vaarallinen, ilmoitettava välittömästi poliisille”. Jos koira olisi voinut hymyillä, Sirius olisi sillä hetkellä tehnyt juuri niin ennen kuin luikki sivukadulle ja muuntautui takaisin ihmiseksi. Lentomatka Australian rannikolle oli kestänyt niin kauan, että on jo myöhäinen ilta, joten Sirius uskoo voivansa hetkenä minä hyvänsä kadota varjoihin sen jälkeen, kun on näyttäytynyt ja varmistanut, että hänet on tunnistettu.

Sirius kävelee vähän matkaa syvemmälle kaupunkiin, jossa hulinaa on enemmän ja valitsee kohteekseen erään yksinäisen lehtimyyjän kojun.

28

Sirius kävelee kohteeksi ottamansa lehtimyyjän luokse, hymyilee leveästi ja vinkkaa myyjälle silmää. Myyjä hymyilee kohteliaasti takaisin ja jää odottamaan, kun Sirius valitsee lehteä, jonka haluaa ostaa. Sirius ottaa käteensä sen lehden, jonka kannessa hänen kuvansa komeilee ja pikkuhiljaa myyjän ilme muuttuu vakavammaksi ja kasvot kalpeammiksi, kun hän katsoo kuvaa ja tajuaa, kuka on hänen edessään. Lopulta Sirius nostaa katseensa lehdestä, heilauttaa sitä kysyvä katse kasvoillaan ja myyjä nyökkää kalmankalpeana. Sirius talsii tiehensä lehti kädessään ja kun hän jää vielä tarkkailemaan tilannetta sivummalle koiran muodossa, hän näkee, kuinka myyjä kaivaa esiin matkapuhelimensa ja soittaa, puhuu hetken kunnes pian poliisiauto kaahaa paikalle.

[Arte]

Anteeksi että unohdin kommentoida! </3 <3 Ihanaa kun julkaisit näitä! ♥

Kohtasipa Sirius kivan myyjän! Kanankoivet kuulostavat nälkäiseen vatsaan taivaallisilta. Tykkään myös siitä, miten kuvaat jatkuvasti Siriuksen ja Hiinokan ystävyyttä, joka syvenee raapale raapaleelta. Ehtiväthän he viettää yhdessä melkoisen hetken. Ehkä kyllä vähän ihme, ettei kukaan ole nähnyt valtavaa hevoskotkaa lentelemässä ympäriinsä, mutta ehkä Sirius on tosiaan valinnut sen verran syrjäisen luolan, ettei heitä nähdä.

Olipas kiva maisemien vaihdos loppupuolella! Kivaa, miten tässä on tällaisia pikkujuttuja, jotka liittyvät niin kivasti canoniin! ^^ Hauskaa, että päädyit Australiaan (kuvittelen ettei tätä mainittu kirjoissa?). Ihanan laskelmoivaa, kuinka Sirius stalkkaa omaa kuvaansa lehdistä ja sitten käy vielä osoittelemassa kuvaansa jollekin paikalliselle. Onneksi jästit ovat niin hitaita, että menee varmaan ikuisuus ennen kuin Britannia saa tiedon asiasta.

Hii, tykkään näistä, kiitos kun julkaisit näin monta kerralla! ♥♥

[Hazyel]

Arte ihanainen oot aina niin ahkerasti kommentoimassa <3 Siriuksen ja Hiinokan suhteen käytännössä on pakkokin syventyä, kun Hiinokkahan lopulta asuu sitten Kalmanhanaukiolla Siriuksen kanssa, tuskin Sirius sitä sinne noin vain saisi Hiinokan näkemisestä en sano mitään, ehkä Hiinokka osaa vain itse olla varovainen! Mielestäni Australiaa ei tosiaan mainittu kirjoissa muuten, kuin että Voldemort piileskeli siellä aikoinaan, ja se sattui sopimaan tähän! Nyt taas lisää, ei ihan niin montaa mutta neljä kumminkin <3

29

Lehtikojun ympärillä käy hälinää ja useampi poliisiauto seuraavan vartin aikana, kun Sirius odottaa koirana varjossa. Hän myhäilee tyytyväisenä itsekseen - sekä jästien, että velhojen virkavalta pyörisi nyt Australiassa vähintäänkin monta kuukautta etsimässä häntä. Tyytyväisenä Sirius jolkottaa lehti suussaan pois kaupungista, takaisin metsään, jossa Hiinokka yhä odottaa häntä. Nyt on päästävä pois, sillä koko kaupungin ympäristö varmasti koluttaisiin viimeistäkin ketunkoloa myöten tulevan yön aikana, eikä Sirius silloin tahtonut olla jäämässä jalkoihin.

Matkalla takaisin saarelleen Sirius nauttii siitä vapauden tunteesta, jonka lentäminen ja jästeille näyttäytyminen hänelle tuo. Päiväjärjestys Tylypahkassakin kesäloman jälkeen on varmasti helpompi, kun ankeuttajia ei pyöri joka nurkalla, niin Sirius toivoo.

30

Seuraavat päivät Sirius kuluttaa tutkien kaupunkia, odottaen kirjettä Harrylta (sitä ei koskaan saavu), miettien keinoja ansaita rahaa, opetellen taas taikasauvan käyttöä (onhan siitä aikaa, kun hän viimeksi on sellaista voinut kunnolla käyttää) ja tutustuen paikallisiin ihmisiin. Kukaan ei näytä tunnistavan häntä vielä viikonkaan päästä siitä, kun hän on käynyt näyttäytymässä Australiassa - viranomaiset eivät siis näytä uskovan hänen olevan tällä saarella. Ja ilokseen Sirius huomaa, että suurin osa ihmisistä puhuu englantia vähintäänkin välttävästi. Eikä se ole mikään ihme, sillä joka kadunkulmassa on kymmenittäin turisteja, päivisin jokainen aurinkotuoli on täynnä vaaleaihoisia eurooppalaisia. Eikä se haittaa Siriusta lainkaan, sillä hän sulautuu hyvin joukkoon.

31

Eräänä tiistai-iltana Sirius kävelee yhteen kadunvarren hienommista kaupoista, sellaiseen, jossa myydään kalliimpia vaatteita, kauluspaitoja ja suoria housuja. Ne eivät sovi Siriuksen tyyliin, mutta hän toivoo saavansa töitä, jos omistaa paremmat vaatteet. Niinpä Sirius sovittaa erilaisia vaatteita, ihailee itseään peilistä - yhtä hyvältä hän ei ole näyttänyt sitten Lilyn ja Jamesin häiden - ja laskee sitten vaatteet pois ja kiittää myyjää. Onhan se toiveajattelua, että hän voisi ostaa niin kalliita vaatteita. Eihän hänellä edelleenkään ole rahaa. Ei Sirius haluaisi enää taikasauvan lisäksi varastaa vaatteitakin, mutta alkaa näyttää siltä, ettei hänellä ole vaihtoehtoja. Hän päättää silti vielä kokeilla erästä toista keinoa ennen varastamiseen alentumista.

32

Astuessaan ulos liikkeestä Sirius pyyhkii mielestään ajatuksen asun varastamisesta. Sen sijaan hän päättää ottaa käyttöön kakkossuunnitelman. Hän on jo edeltävän viikon aikana tutustunut erääseen rantabaarin omistajaan, joka työskentelee usein omassa baarissaan. Ehkä hänen pitäisi vain mainita tarvitsevansa töitä - onhan omistaja monesti hänelle valitellut, kuinka vapaata ei voi pitää, kun työntekijöitä ei ole. Ehkä hän ottaisi Siriuksen työntekijäkseen, olisihan Siriuksella sekin valtti, että hän osaa englantia paljon paremmin kuin kukaan paikallisista työntekijöistä.

Niinpä Sirius kävelee seuraavaksi rannalle ja istuutuu kyseisen rantabaarin jakkaralle odottamaan, että omistaja huomaisi hänet. Baarissa on muitakin asiakkaita, joten Sirius joutuu odottelemaan hetken - maksavat asiakkaat ovat tietysti etusijalla.

[Puoliverinen prinsessa]

Ihana!
En ole kai aiemmin kommentoinut tätä, mutta nyt rakastuin siihen <3 Sirius on ihana ja Hiinokka on hyvä ystävä. Rakentavat kommentit ovat lähteneet kauas pois, nyt saat tälläisen ihkutuskommentin.
Toivon jatkoa!

[Arte]

Lisää tassuja ♥ Näitä on aina niin ihanan kevyt lukea, fiilis ja ote näissä on niin rento.

Tykkään siitä, miten olet kuvaillut Siriuksen moraalikäsitystä. Vaikka hän on todella vaikeassa tilanteessa, maanpaossa vankikarkurina, hän siitä huolimatta pyrkii olemaan varastamatta kuin aivan pakon edessä. Baarissa työskenteleminen oli oikein hyvä idea. (; Noilla seuduilla on niin yleistä, että satunnaiset reppureissaajat tulee jonnekin kahvilaan tai baariin töihin tienaamaan matkarahaa, joten miksipä ei Siriuskin tekisi samaa.

Jännä nähdä, millaiseksi Siriuksen elämä muuttuu, kun hän alkaa integroitua saapumaansa yhteiskuntaan. (:

[Hazyel]

Puoliverinen prinsessa, hei kiva että uskaltauduit nyt kommentoimaan! Ihkutuskommentitkin on oikein kivoja, joten iso kiitos <3

Arte, joo, munkaan mielestä Sirius ei kovin mielellään varasta, vaikka saattaakin sitä viimeisenä vaihtoehtona miettiä, joten koitan keksiä vähän erilaisia luovia tapoja, joilla Sirius voi toimia (koska mielestäni Sirius on myös luova, joten valitettavasti nyt munkin pitää olla!), jotta tää olis mahdollisimman siriusmaista.

33

Kun kaikki asiakkaat on palveltu, kääntyy omistaja leveästi hymyillen Siriuksen puoleen ja kysyy päivän kuulumisia. Sirius vastaa, kertoo käynnistään vaatekaupassa, kertoo rahahuolistaan (muttei kerro miten on päässyt Englannista turistikohteeseen, eikä baarin omistaja sitä kysy) ja kysyy lopulta, olisiko baarissa tarvetta ylimääräiselle työntekijälle.

Puoli tuntia myöhemmin, kun käytännön asiat on keskusteltu halki, Sirius marssii leveästi hymyillen luolalleen ja heittäytyy alkeelliselle vuoteelleen makaamaan. Hän kääntyy kyljelleen, kastaa sulkakynää musteessa ja viivaa listaltaan ylitse kohdan kolme. No, teknisesti ottaen hän ei ole vielä tehnyt töitä ja ansainnut rahaa, mutta työpaikka on hankittu, joten se kohta on jo melko varmasti toteutettu. Sirius hymyilee onnellisena.

34

Seuraavana aamuna Sirius menee sovitusti puolilta päivin rantabaarille ja omistaja Nate tervehtii häntä iloisena. Sirius saa baarimikon työvaatteet ja salaa hän piilottaa taikasauvansa essunsa taskuun, ei sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvitsee.

Ensimmäinen työpäivä kuluu opetellessa drinkkien tekoa, tutustuessa kassajärjestelmään ja kaataessa oluita turisteille. Sirius hymyilee jokaisella asiakkaalle leveästi - hänestä tuntuu, kuin hän olisi saanut aloittaa kokonaan uuden elämän. Työteko ei oikeastaan ole yhtään hullumpaa, ei ainakaan Azkabanissa vietettyjen tylsien vuosien jälkeen, vaikka Sirius sitä aikoinaan vähän karttoikin.

Illalla Sirius nukahtaa luolaansa Hiinokan kehon lämpöön nojaten, yhä hymy huulillaan ja vain onnellisia ajatuksia mielessään. Tuntuu niin hyvältä pystyä tekemään asioita.

35

Torstaina Sirius herää aikaisin. Työvuoron alkuun on vielä tunteja, joten hän ottaa esiin pergamentin ja sulkakynänsä, kastaa kynän musteeseen ja alkaa kirjoittaa kirjettä.

Hei Harry!

Olen saanut töitä. Työskentelen nyt baarimikkona eräässä rantabaarissa, saan näin kerättyä hieman rahaa paluutani varten. Kuten tiedät, en edelleenkään voi kertoa missä olen, mutta lämmintä täällä riittää.

Täällä oli pari viikkoa takaperin jonkinlaiset karnevaalit. Tuntui hyvältä juhlia pitkästä aikaa. Ja tuntuu hyvältä puhua ihmisille. Ihmisistä on enemmän seuraa kuin ankeuttajista (tai kuolonsyöjistä, jotka ovat ehkä vieläkin pahempia).

Muista, että voit ottaa yhteyttä koska vain. Hedwig löytää minut.

Anturajalka

Hän lähettäisi kirjeen, kun vain löytäisi pöllön.

36

Työpäivän jälkeen Sirius menee kaupungille käyskentelemään. Jossain vaiheessa joku pikkupoika nykäisee häntä housunlahkeesta ja nauraa esittäessään kädenliikkeitä, jotka muistuttavat huomattavasti taikomista niin, että Sirius ei voi olla vilkuilematta ympärilleen. Ettei jästit näe sitä. Sitten Sirius kumartuu pojan puoleen ja kysyy, mitä tämä haluaa. Poika ei osaa vastata, mutta nauraa ja esittelee kädenliikkeitä uudelleen. Se ei voi olla sattumaa: Sirius ei ole taikonut jästien nähden, ei ainakaan muista taikoneensa, joten pojan on oltava velho, tai ehkä poika on seurannut Siriusta. Varovasti Sirius kaivaa esiin taikasauvansa ja taikoo ilmoille sateenkaarenkirjavia kipinöitä. Lapsi nauraa ja taputtaa käsiään ja Sirius hymyilee leveästi ilahduttaessaan poikaa.

[Puoliverinen prinsessa]

Yaas, uusi osa!
Hyvä että Sirre sai töitä eikä häntä tunneta siellä (ainakaan vielä ). Kirje Harrylle oli tavanomaisen ihana, Hiinokkakin on piristävä lisä.
Loppu oli ihanin!
Oliko se pikkupoika velhosukua, se jää nähtäväksi. Aloin heti hymyilemään lukiessani pikkupojasta ja Siriuksen taioista.

Kiitos osasta, odotan innolla jatkoa!

[Arte]

Uu, kolmasosa jo takana. (:

Hän kääntyy kyljelleen, kastaa sulkakynää musteessa ja viivaa listaltaan ylitse kohdan kolme. No, teknisesti ottaen hän ei ole vielä tehnyt töitä ja ansainnut rahaa, mutta työpaikka on hankittu, joten se kohta on jo melko varmasti toteutettu.

Tämä oli jotenkin niin ihana kohta. Niin Siriusta! "No niin, nythän homma on hoidettu! No oikeasti vasta otin ensimmäisen askeleen mutta sehän on lähes sama homma!"

Kivaa, että Siriuksella menee hyvin ♥ Tulee hyvä mieli itsellekin. Ja kuinka jännittävää, että vikassa rapsussa joku poika pyytää taikatemppuja! Mistä tämä on saanut tietää, että Sirius osaa taikoa? Tarkoittaako tämä, että Sirius tutustuu kohta paikallisiin velhoihin? Mitä mitä mitä, jännää! ^^ Kiitos taasen!

[Hazyel]

Puoliverinen prinsessa, pikkupojan tarinasta selviääkin lisää näissä osiss! Kiva että oot taas tykännyt ja jaksoit taas tulla kommentoimaan <3 :3

Arte, joo, kolmasosa takana! Jes! Minäkin ajattelin tuon niin, että se on kyllä aika Siriusmaista, että melkein on sama kuin että jonkun voi jo merkitä hoidetuksi, ihana kuulla, että se puri suhunkin :---D Katsotaan näistä mitä tapahtuu Siriuksen ja pikkupojan kanssa!

37

Kun taiat on esitelty, Sirius työntää taikasauvansa nopeasti takaisin piiloon, jotteivat ympärillä olevat jästit näkisi. Hän elehtii suutaan kohti, näyttää puhuvaa liikettä, osoittaa paitansa alle piilottamaansa taikasauvaa ja näyttää sitten kieltävää liikettä käsillään. Poika ymmärtää ja pudistaa päätään. Ja Sirius tahtoo luottaa, ettei poika kerro kenellekään.

Sirius on jo nousemassa, kun pojan kasvoille kohoaa oivaltava ilme. Hän nykäisee Siriuksen paidanhelmasta ja osoittaa katua pitkin, aivan kuin haluaisi näyttää miehelle jotain. Sirius nyökkää, ottaa pientä poikaa kädestä ja lähtee hänen ohjastamanaan kulkemaan katua muutaman kaupan verran eteenpäin. Kohta he pysähtyvät jonkinlaisen liikkeen luokse, jonka ikkunassa istui orrella useita värikkäitä trooppisia lintuja.

38

Sirius katselee hieman hämmentyneenä ympärilleen, mutta kukaan kadulla olevista jästeistä ei näytä ihmettelevän liikettä, jossa on sisällä suuria lintuja, eivät edes turistit, joiden olisi luullut olevan nenät kiinni näyteikkunassa lintuja tuijottamassa. Sirius päättelee, että liike on piilotettu jästeiltä aivan kuten Kalmanhanaukiokin on - pojan on siis oltava velho tai vähintäänkin surkki.

Siriuksen pysähtyessä katsomaan ympärilleen poika oli harmistunut ja nyt hän repii Siriuksen kättä ja osoittaa liikkeen ovea, jotta he menisivät sisään. Lukuisten tulosta tuottamattomien yritysten jälkeen poika lopulta päästää Siriuksen kädestä irti ja ryntää itse avaamaan liikkeen oven, hän jopa pitää sitä auki, kun Sirius astelee hymyillen poika perässään sisään.

39

Heti kun kello oven yllä kilahtaa Siriuksen ja pikkuisen velhopojan astuessa sisään, katseet kääntyvät kohti ovea. Kassan luona elehtimässä ollut nainen päästää äänen, joka on jotain henkäisyn ja kiljaisun välimaastosta ja juoksee välittömästi pikkupojan luokse, kaappaa hänet syliinsä ja rutistaa niin, että kun poika koettaa sanoa äidilleen jotain, hän ei saa pihaustakaan suustaan.

Hetken kuluttua nainen laskee lapsensa takaisin lattialle ja kääntyy Siriuksen puoleen. Hän kiittelee vuolaasti ensin omalla kielellään ja puolessa välissä hän taitaa ymmärtää, ettei Sirius osaa sitä, ja vaihtaa sujuvaan englantiin. Sirius hymyilee ja kertoo ilon olevan hänen puolellaan, ja ettei hän edes tiennyt pojan olleen kadoksissa.

40

Nainen tahtoo palkita Siriuksen poikansa löytämisestä ja palauttamisesta jollain tapaa, vaikka Sirius monesti koittaa kieltäytyä. Lopulta nainen kuitenkin ojentaa Siriukselle suuren tukon Fijin dollareita, eikä Sirius voi muuta kuin kiittää niistä. Nainenkin kiittelee vielä useaan kertaan, ennen kuin lähtee kaupasta poikaansa tiukasti kädestä pitäen.

Vasta sitten Sirius katselee ympäriinsä pohtiakseen, millaiseen liikkeeseen pikkupoika hänet johdatti. Ennen kuin hän ehtii tehdä muuta, kuin ihastella värikkäitä suuria lintuja hetken aikaa, kassalla istuva neiti kysyy häneltä selvällä englannilla, haluaisiko hän lähettää kirjeen. 

Sirius oli löytänyt postitoimiston. Nyt hän tiesi, miten toimittaisi kirjeen Harrylle ilman pöllöä. Sirius kieltäytyy kohteliaasti ja lupaa palata seuraavana päivänä.

[Arte]

Voi kun on kiva postitoimisto ♥ Eipä niillä tietenkään mitään pöllöjä ole, koska trooppiset linnut ovat siellä puolen maailmaa paljon normaalimpia! Ihanaa, miten tämä lomittuu siihen kirjeeseen, jonka Harry jossain vaiheessa saa Siriukselta.

Söpö poika. Minä ehdin jo pelästyä, että tunnistaako pojan äiti Siriuksen, mutta huh, onneksi ei sentään! Hauskaa, että velhomaailma on varmaan vähän hitaampi tiedonkuljetuksessaan kuin jästimaailma, vaikka nettijutut eivät olekaan olleet vielä niin kehittyneitä 90-luvulla kuin nykyään. Toivottavasti Siriusta ei tunnisteta - eikä varmaan tunnistetakaan, koska eihän kirjoissa mainittu siitä mitään. Alkaa tosin pikkuhiljaa kiinnostaa, että mistä Sirius sitten saa tietoja Britannian tapahtumista, koska jostain syystähän hän sitten päättää Harryn tietojen takia lähteä takaisin pohjoiseen. Ehkäpä paljastat sen raapalesarjan toisella puoliskolla. (:

[Hazyel]

Arte, hihi, kiitos taas <3 Ajattelen itse niin, ettei Siriusta ehkä pidetä Euroopan ulkopuolella niin suurena uhkana (varsinkaan tuollaisella pienellä saarella) että hänestä välttämättä kaikki tietäisivät, saati hänet tunnistaisivat. Australia taas on alunperin Englannin siirtomaa, joten ehkä siksi Australiassa tiedetään Siriuksesta paremmin. Oishan se aika vaikea kirjoittaa Siriusta tekemässä mitään jos koko ajan pitäisi vain piileskellä ja varoa kaikkea!

41

Alkuillasta Sirius menee ihan oikeaan ravintolaan syömään. Tuntuu hyvältä saada muutakin ruokaa kuin satunnaisia tähteitä tai maustamatonta petoeläimen lihaa. Ruuassa käytetyt mausteet tuntuvat suorastaan hivelevän makuhermoja ja hetken ajan Siriuksesta tuntuu, ettei hän ole koskaan syönyt mitään niin hyvää. Eikä hän varmasti aikoihin ole ahtanut itseään niin täyteen kuin nyt.

Annoksesta jäljelle jäävät tähteet Sirius saa mukaansa, hän aikoo syödä ne aamiaiseksi. Luolassaan nukahtaessaan hän kiittää mielessään velhonaista, joka välttämättä tahtoi antaa hänelle palkkion poikansa löytämisestä, vaikka hän yritti kieltäytyä.

Sinä iltana Sirius nukahtaa levollinen hymy huulillaan, vatsa täynnä ja lähitulevaisuuden suunnitelmat selvempinä kuin aikoihin. Ehkä kaikki sittenkin muuttuu paremmaksi.

42

Seuraavana päivänä Sirius herää aikaisin, sillä hän on sopinut rantabaarin omistajan kanssa menevänsä töihin aamusta. Hän herää hyvin levänneenä, vaikkakin vielä vähän unisena. Aamiaiseksi Sirius syö edellisen illan ravintolasta mukaan saamansa tähteet, sitten hän peseytyy luolan lähellä virtaavassa makean veden purossa. Se virkistää ja Sirius tuntee heräävänsä kunnolla. Viileä vesi tuntuu hyvältä niin suussa kuin vartalollakin.

Työpaikalle Sirius saapuu puolta tuntia aikaisemmin, kuin hänen työvuoronsa on sovittu alkavan. Baarin omistaja tervehtii häntä iloisesti ja ojentaa hänelle esiliinan. Aamupäivä on aina hiljaisempi, joten omistajalla on aikaa opettaa Siriukselle työpaikan toimintaa. Ensimmäiset tunnit työpäivästä menevätkin erilaisten drinkkien ja muiden juomien tekoa opiskellessa.

43

Puoleen päivään mennessä Sirius on oppinut valmistamaan jo suurimman osan rantabaarissa myytävistä drinkeistä. Hän on nopea oppimaan, ja baarimikon työ tuntuu olevan kuin luotu häntä varten: paineen alla työskentely tuntuu hyvältä, kun on koko ajan jotain tekemistä.

Asiakkaat ovat niin tyytyväisiä Siriuksen toimintaan, että he kehuvat häntä rantabaarin omistajalle. Eikä Sirius voi olla tuntematta ylpeyttä itsestään kuullessaan pitkästä aikaa sellaisia kehuja - eihän hän ole kuullut moisia niin moniin vuosiin. Sen sijaan viimeiset kolmetoista vuotta hän on lähinnä kuullut sitä, kuinka epäonnistunut hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Bellatrix kyllä piti Azkabanissa huolen siitä, ettei Sirius päässyt unohtamaan epäonnistumistaan.

44

Töistä päästyään Sirius rientää luolalleen, nappaa sormiinsa Harrylle osoittamansa kirjeen ja suuntaa askeleensa kohti edellisenä päivänä löytämäänsä postitoimistoa. Kirjeen lähettäminen on yllättävän halpaa ja Sirius katselee vierestä, kun postitoimiston työntekijä sitoo sen yhden linnun jalkaan. Ne näyttävät vähintäänkin yhtä kuuliaisilta kuin pöllöt, eikä Siriusta yhtään hermostuta jättää kirjettä sellaisen linnun toimitettavaksi. Se näyttää siltä, ettei sillä tule olemaan ongelmia löytää perille, eikä kukaan varmasti voi varastaa kirjettä siltä.

Sirius kiittää työntekijää ja pahoittelee vuolaasti, ettei hän voi jättää tippiä, sillä hänen rahatilanteensa ei ole erityisen hyvä. Työntekijä vain nauraa ja sanoo, ettei se haittaa, että ei postitoimistossa kuulu tippiä jättää.

[Arte]

Hii tassuja ♥ Viime aikoina ei ole oikein tehnyt mieli lukea yhtään mitään, mutta nämä ovat aina niin kivan kevyitä ja näppäriä että tekstiin on helppo tarttua. Hyvä mieli tuli etenkin tuosta ekasta raapaleesta! Voi ihana Sirius, kuinka ihanaa että hän sai viimein kunnolla ruokaa napaansa koska yngh, maustamaton liha alkaa varmaan nyppiä jossain vaiheessa.

Sirius kiittää työntekijää ja pahoittelee vuolaasti, ettei hän voi jättää tippiä, sillä hänen rahatilanteensa ei ole erityisen hyvä. Työntekijä vain nauraa ja sanoo, ettei se haittaa, että ei postitoimistossa kuulu tippiä jättää.

Tämä oli kans jotenkin ihan "iih". Söpö Sirius ja kiva työntekijä, "ei postitoimistossa kuulu jättää tippiä"! Todella hellyttävää.

[Hazyel]

Arte, ihana kun jaksat kommentoida aina jokaisen osapläjäyksen välissä! Ja kiva että tää miellyttää vieläkin, näiden on vähän tarkoituskin olla sellaisia lyhkäisiä kivoja mitä on helppo lukea Jatkossa Sirius kyllä saa toivottavasti vähän enemmänkin parempaa ruokaa! Kyllä varmasti maistuu monen päivän maustamattoman lihan syömisen jälkeen oikein kunnolla maustettu liha hyvältä

45

Viikon lopulla Sirius saa käteensä ensimmäisen palkkansa. Hän on pyytänyt sen käteisellä, koska hänellä ei tietenkään ole minkäänlaista pankkitiliä. Ja se sopii Natelle oikein hyvin, sillä se on helpompaa eikä hänen silloin tarvitse tehdä paperitöitä. Oikeastaan, Nate kertoo, suurimmalle osalle pätkätöissä olevista turisteista palkka maksetaan nimenomaan käteisenä.

Setelitukko taskussaan Sirius rientää kaupungille. Tuntuu kuin hänellä olisi kaikki maailman varat käytettävissään ja ympärilleen katsoessaan hän ei osaa päättää, mihin menisi ensimmäisenä ostoksille. Vaatteita pitäisi saada, mutta minkälaisia, sitä Sirius ei vielä tiedä, joten hän päättää kävellä pitkin ostoskatua ja vertailla kauppoja. Tuntuu hyvältä, kun voi oikeastaan ostaa mitä vain ikinä haluaa.

46

Lopulta Sirius astelee sisään kauppaan, jossa myydään rennon näköisiä rantavaatteita: T-paitoja ja shortseja. Sirius ostaa kaksi T-paitaa, punaisen ja vihreän, sekä maastokuvioiset punasävyiset reisitaskushortsit. Nate on sanonut, että töissäkin saa pitää mitä vaatteita vain haluaa, joten Sirius ei tuhlaa rahaa sen siistimpiin työvaatteisiin. Sitäpaitsi rannalla on aina kuuma, ja turistitkin pitävät työntekijöitä tuttavallisempina, kun heillä on yllään yhtä rennot vaatteet kuin rannalla kävijöillä itsellään.

Vaateostosten jälkeen Sirius suuntaa tavaroidensa kanssa takaisin luolalle ja pukee heti toisen paidan ja shortsit jalkaansa. Uudet vaatteet tuntuvat yllä mukavilta ja puhtailta. Sirius viivaa yli listaltaan kohdan kaksi: uudet vaatteet on nyt hankittu ja testattu.

47

Uusissa vaatteissa Sirius tuntee olonsa heti kotoisammaksi - ei enää niitä samoja retkuja, joissa hän on viettänyt yli vuosikymmenen Azkabanissa. Uusista vaatteista innostuneena Sirius lähtee uudestaan käymään kaupungilla, tällä kertaa ilman varsinaista kohdetta tai tarkoitusta. Hän käyskentelee ympäri katuja, löytää kojun, jossa nuori mies myy aitoa nahkaa olevia lompakoita. Todellisuudessa Sirius ei hetkeäkään usko nahan aitouteen - ei se edes tunnu käteen oikealta nahalta - mutta hinta on halpa ja hän huomaa tarvitsevansa lompakkoa rahoilleen. Sirius valitsee lompakoista vaaleanruskean, jossa on vain muutama paikka korteille, mutta sitäkin enemmän tilaa käteisrahalle. Vaaleanruskea tuntuu hyvältä, se ei muistuta tummista ajoista Azkabanissa, kuten kaikki tummemmat värit.

48

Hymyillen Sirius työntää loput jäljellä olevat rahansa uuteen lompakkoonsa. Sitten hän katselee ympärilleen pohtien, mihin mennä seuraavaksi. Nälkä alkaa jo taas kurnia vatsassa, joten hän suuntaa kohti ravintolaa, jonka kyltissä komeilee herkullisen näköinen pasta-annos. Sirius ei ole syönyt pastaa aikoihin ja kuvan annos tuntuu suorastaan puhuvan hänelle, kutsuvan häntä syömään ja nauttimaan.

Ruokailunsa päätteeksi Sirius jättää tarjoilijalle suuren tipin. Ehkä se on vähän liikaa hänen rahatilanteeseensa nähden, mutta sillä ei ole väliä. Sirius ei juurikaan ajattele sitä, sillä hänen vatsansa on taas täynnä ja elämä tuntuu pitkästä aikaa hieman nostavan suupieltään hymyilläkseen hänellekin. Ehkä kaikki ei olekaan enää niin huonosti.

[Hazyel]

49

Vielä ennen luolalle palaamistaan Sirius käyskentelee rannalla auringonlaskua katsellen. Se värjää taivaan eri oranssin, punaisen ja keltaisen sävyillä ja pian koko taivas on jo tumma. Sumun noustessa iltahämärässä tuntuu siltä, ettei eteensä näe muutamaa metriä pidemmälle. Se tuntuu oudolta, sillä Azkabanissa näihin aikoihin vuodesta taivas on vaalea vielä pitkään.

Lehtipatjalleen Hiinokan viereen käpertyessään Sirius tulee ajatelleeksi, ettei jonkinlaisen kunnollisen asumuksen omistaminen tai vuokraaminen olisi pahasta. Hän kuitenkin hylkää ajatuksen saman tien: eihän Hiinokkaa voi ottaa kaupunkiin, eikä hän halua jättää hevoskotkaa. Ehkä hän silti voisi käydä ostamassa jonkinlaisen retkipatjan, sellaisella olisi varmasti paljon mukavampi nukkua kuin kovalla lehdistä tehdyllä pedillä.

50

Lauantaiksi Sirius on saanut vapaapäivän, mutta hän menee siitä huolimatta rantabaarille. Nate tervehtii häntä iloisesti ja tarjoaa hänelle oluen. Päivä on kuulemma ollut hiljainen, Nate kertoo, ja on mukavaa, kun pääsee juttelemaan jonkun kanssa. Sirius vaihtaa kuulumisia kunnes paikalle saapuu asiakas, silloin hän kumoaa oluestaan loput kurkkuunsa ja toivottaa Natelle hyvää päivänjatkoa, lupaa tulevansa ajoissa töihin heti maanantaiaamuna.

Lopun päivää Sirius kuluttaa kaupungilla, retkipatjoja myyvää kauppiasta hän ei löydä, joten lopulta hän päätyy ostamaan ilmapatjan. Toivoa sopii, ettei se puhkeaisi joutuessaan kovalle kivialustalle. Ehkä sen alle voisi laittaa lehtiä pehmennykseksi, ja jos se ei toimisi, Siriuksen pitäisi keksiä jotain muuta.

51

Patja tuottaa ongelmia jo siinä vaiheessa, kun Sirius koettaa puhaltaa sen täyteen. Sinne menee yllättävän paljon ilmaa, eikä puhaltaminen ole erityisen helppo tehtävä. Jossain vaiheessa Sirius koettaa saada Hiinokkaa tekemään sitä puolestaan, mutta ensin hevoskotka vain kääntää päätään pois. Ja kun Sirius jatkaa, lopulta hän joutuu suojelemaan  patjaansa hevoskotkan nokan teräviltä iskuilta.

Lopulta Sirius saa ilmapatjan tarpeeksi täyteen - hän ei viitsi puhaltaa sitä ihan pullolleen, ettei se hajoaisi niin helposti. Siriuksen aiemmasta härnäämisestä huolimatta Hiinokka hyväksyy patjan viereensä, painaa jopa päänsä Siriuksen kainaloon, ja sinä yönä velho nukkuu jo paljon paremmin kuin yhtenäkään toisena yönä saarella. Eräs tärkeä ystävä vierellään.

52

Sunnuntaina Sirius suuntaa heti aamusta herättyään rannalle. Silloin hän ei mene rantabaariin, vaan vuokraa rantatuolin, käy rantakadun kaupasta ostamassa itselleen pyyhkeen ja asettuu ottamaan aurinkoa. Hän käy suolaisessa merivedessä virkistymässä, ottaa taas aurinkoa, ja käy taas uimassa. Koko aamupäivä menee meren rannalla rauhasta nauttien. Tai ainakin niin rauhasta, kuin lapsia täynnä olevalla rannalla voi olla, mutta Siriusta se ei haittaa. On mukavaa kaikkien niiden vuosien jälkeen kuulla lasten kiljuvan ja nähdä heidän pomppivan vedessä. Hetken ajan Siriuksen mielen valtaa haikeus, toive siitä, että häntäkin pyydettäisiin mukaan leikkeihin. Mutta ehkä hän näyttää liian vanhalta. Ehkäpä hänen pitäisi seuraavasta palkastaan käydä parturilla.

[Arte]

Nyt olit liian vikkelä, että olisin välissä ehtinyt lukea ilmestyneet rapsut. (: Mutta kiva että näiden kirjoittaminen rullaa hyvin! Oot jo yli puolivälin, hyvä Lau ♥

Jei, uusia vaatteita! Tykkäsin siitä, miten lompakon värillä oli joku konkreettinen merkitys: se ei muistuttanut Azkabanista vaikka toisaalta muistuttikin sillä, että se oli niin erilainen. Tykkään siitä, miten kuljetat Azkaban-teemaa koko ajan mukana, sillä on varsin uskottavaa, ettei sellaisia kokemuksia, yli vuosikymmentä, helposti unohda ja se varmasti vaikuttaa elämään vielä kauan sieltä poispääsemisen jälkeenkin.

Eikös Sirius varastanut itselleen taikasauvan? Mietin että miksi hän ei käyttänyt sitä apunaan hankkiessaan ilmapatjan ja pumpatessaan sitä täyteen ja etenkin silloin, kun oli huolta siitä, että patja puhkeaa kivisen alustan takia.

Nyt kun perusjutut on saatu suht koht hyvälle mallille, alkaa tuntua, että kaipaisin itse jotain draamaa ja/tai seikkailua perusasioiden kertomisen ohelle. Okei, seuraavissa osissa käydään vielä leikkaamassa tukka ja parta kondikseen, mutta kohtahan sitä pitää jo alkaa kuulla huhuja taikamaailman tapahtumista! Niitä odotellessa.

[Frederica]

Ihanaa, kun näitä tulee aina useampi kerralla. Oon jäänyt kommenteissa vähän jälkeen, mutta luen kyllä aina innolla näitä. :>

11 - 17
Oi, että onneksi Sirius nappasi pöllön mukaansa. Sopii kyllä kyseisen pöllön luonteeseen, että on ensin alkuun arka, koska myöhemmin ei säiky mitään (tai ajattelen, että tässä on Possusta kyse). Possuhan se! :> Ihanaa, että Sirius alkaa heti tilaisuuden tullen laatia kirjettä Harrylle (vaikka Possun pitääkin lähteä ja haluisin, että se jäisi Siriuksen seuraksi). Pystyn kuvittelemaan miten pöllö on tuijottanut Siriusta koko yön ja aamulla herättää hänet tyyliin ”anna muonaa”. Hiinokka on kyllä kiltti, kun metsästää Siriukselle, mutta se sopii kyllä todella hyvin hevoskotkan luonteeseen, koska jos niiden kunnioituksen voitti, niin niidenhän piti olla tosi uskollisia (tai jotain tällaista muistelen). Tykkään tosi paljon siitä, miten näissä kuvaillaan Siriuksen pärjäämistä päivästä toiseen. Hän on kuitenkin vankilassa ollut varsin toimeton ja nyt hänen pitää etsiä ruokaa, pitää itsensä lämpimänä ja muuta tavallisempaan elämään kuuluvaa, tuntuu, että samalla kun Sirius kerää polttopuita ja paistaa lihaa, hän saa takaisin palasia inhimillisyydestä.

18 - 22
Sirius ja musiikki. :3 Taitaa olla ensimmäisiä kertoja, kun Sirius kuulee iloista musiikkia ja mahtavaa miten se ja muiden ihmisten riemu meinaa temmata hänet mukaansa. Hihii, ihanaa, että Sirius muuttuu ihmiseksi ja lähtee mukaan juhlimaan, ja juhliikin sitten kunnolla. : D Pidän myös tuosta, että Azkabanin jättämät jäljet ovat syvällä, ja myös siitä, että karmeimmassakin tilanteessa, Sirius säälii jotakuta toista, joka on kokenut pahempaa. Tai jotenkin tuo hänen säälinsä Hagridia kohtaan kosketti, koska vankilassa Sirius olisi voinut menettää osan empatiakyvystään, mutta hän ei menettänyt.

23 - 30
Hiinokan ja Siriuksen välit syvenevät mukavasti koko ajan. Pidän tuosta miten Siriuksen pitää kirjoittaa itselleen suunnitelma, tai jotenkin tulee sellainen olo, että hän ei ihan vielä ole toipunut vankilasta ja tarvitsee toimilleen ylimääräistä tukea (joo ihmiset kirjoittaa to-do listoja, mutta mulle tulee vaan Siriuksen listasta mieleen sellainen lapsen toiminnanohjaus, missä lapsi puhuu itselleen mitä voi tehdä, koska se muistuttaa aikuiselta saatavaa tukea, ja mulle tulee tunne, että Sirius tekee listan itselleen tueksi, ei niinkään muistutukseksi). Hyvä tuo Siriuksen ajatus näyttäytyä kaukana Englannista ja kaukana piilopaikastaan, Australiassa hänet varmasti tunnistetaan. Tuo lehtikojukohtaus on kyllä hieno ja hauska. : D Ihana saari, jolla Siriusta ei tunnisteta. Mutta toisaalta, eihän Voldemort ja hänen kannattajansa olleet iso juttu edes Euroopassa joka puolella. Australiassa on varmasti jonkin verran emämaasta tulleita velhoperheitä ja varmaan taikaministeriöilläkin läheisemmät välit + jästihallinnolla tietty, niin tieto Siriuksesta on sinne totta kai kulkenut. Kun Siriuksesta ei musta kirjoissa millekään Interpolille ilmoitettu tai vastaavalle, vaan paikallistasolle pelkästään. Mietin, että ei kai joku turisti häntä tunnista, mutta se nähdään sitten, hui, jännityksellä odotan.

31 - 40
Siriuksen moraalikäsitys on tässä kyllä hyvä. :> Tykkään, että Sirius löytää tuollaista ns reppureissaajatyötä (aika paljon kait reilaajat tekee lyhyitä keikkoja baareihin/ravintoloihin ilman mitään papereita, ainakin 1990-luvulla). Tulee kyllä levollinen olo, kun Sirius kirjoittaa Harrylle kirjeitä ja toivoo, että Harrylla on kaikki hyvin (niin kuin se, että koulussa olisi helpompaa, kunhan ankeuttajat on poissa). Suloinen tapa Siriuksella löytää paikallinen taikayhteisö ja postitoimisto. :3 Kiva pikkupoika ja onneksi törmäsi Siriukseen ja pääsi äitinsä luo nopeasti. Totta kai tuolla posti käyttää trooppisia lintuja! :> Tykkään myös siitä, että Sirius saa pikkupojan ja tämän äidin yhdistämisestä palkkioksi jästirahaa, tai siis, ei kai kaikkialla ole niin tarkkaa kumpia rahoja käyttää, koska mitä pienempi taikayhteisö, sitä enemmän pitää olla kosketuksissa jästiyhteisön kanssa.

41 - 52
Mukavaa, että Sirius saa rantabaarista mielekästä tekemistä ja että elämä alkaa pikkuhiljaa hymyillä hänelle. :> Sirius on aika vaivattomasti omaksunut jästitapoja (vaatteet ja rahat) mutta toisaalta, hän on aina ollut kiinnostunut jästeistä ja hankki sen moottoripyöränkin ja niitä jästijulisteita, joten olen ajatellut asioiden selittyvän sillä. Tässä on muuten hienoa tuo miten velhoyhteisö kotona on Siriuksen hylännyt, mutta kaukana kotoa jästiyhteisö auttaa Siriusta vapauteen totuttelussa. Tuntuu, että tässä tietyllä tapaa palataan myös Siriuksen nuoruuteen, jossa hän etsi vapauttaan jästiyhteisön kautta kapinoimalla. Nate vaikuttaa kunnon hepulta ja tykkään hänen hahmostaan. :> Sirius ja patjan kanssa painiminen. :> Mukavaa ja samalla haikeaa miten Sirius alkaa kaivata omaa kotia ja miten hän kaipaisi osaksi muiden ihmisten elämää. Tuo lasten leikkien seuraaminen on surumielistä, kun Sirius kaipaisi kovasti omaa perhettä, jota ei tavallaan koskaan voi saada. Sota on vienyt häneltä sen mahdollisuuden. Haluaisin kyllä lukea Siriuksen parturikäynnistä, koska voi olla melkoiset latvojen saksimiset luvassa, kun tuskin Azkabanissa on hoitoaineita jaeltu. : D

Tykkäsin taas kovasti, kiitos näistä. <3

[Nyyhti]

Saat nyt järkyttävän huonon puhelinkommentin, mutta pakko kommentoida että saan tän seurantaan! Luin siis läpi ja pidin näistä, mukavia pikku pätkiä Olisin ehkä odottanut useampien asioiden menevän pieleen, mutta toisalta kiva että Siriuksellakin joskus menee hyvin!

Laitahan pian jatkoa, lupaan kommentoida sitten paremmin!

[Hazyel]

Arte, jep yli puolenvälin ollaan jo! Mulla on toivoa, että tää valmistuu joskus! Azkaban on Siriuksen elämässä sellainen asia joka varmasti on vaivannut pitkään vielä sieltä karkaamisenkin jälkeen ja siksi juuri koitan sitä tässä kuljettaa mukana koko raapalesarjassa. Plus siitä on helppo saada mukaan pohdintoja ja tuntemuksia! Sirius varasti kyllä taikasauvan, mutta jotenkin ajattelen, ettei Sirius ehkä muista vielä käyttää sitä kaikkeen. Onhan hän kuitenkin ollut kolmetoista vuotta ilman sauvaa, niin ei uskoisi että ihan heti välttämättä keksii sen avulla tehdä kaiken, vähän kuin jästisyntyiset noidat ja velhot jotka eivät ensimmäisinä vuosina ehkä heti muista että he voivat taikoa. Ja näissä seuraavissa osissa itseasiassa ei päästä ihan vielä käymään siellä parturilla, mutta mutta...

Frederica, iiih ihana pitkä kommentti puspuspus! <33 Possun on valitettavasti tosiaan lähdettävä, mutta onneksi Siriuksella on silti Hiinokka! Ja se lista, kyllähän se ikään kuin on Siriukselle sellainen tuki ja turva, ehkä enemmän ajatuksien jäsentelyä, mutta jonkinlainen selkeä lista siitä, mitä täytyy tehdä. Uskoisin tosiaan, että Australiassa kyllä tunnetaan Sirius, mutta sitten nämä pienemmät saaret elävät vähän enemmän omaa elämäänsä eivätkä siksi tiedä juuri mitään noista ns. kansainvälisistä rikollisista. Tai eivät ehkä halua tietää Ja mitä taas Siriuksen jästeihin sopeutumisesta tulee, niin tuollaisessa pikkupaikassa uskoisin ettei varsinaista jästeistä eriytyvää velhoyhteisöä ole, jolloin velhoturistin on vähän pakko sopeutua siihen jästiyhteisöönkin. Ja sitäpaitsi Siriukselle moisella ei varmaan ole väliä 13 vuoden vankeuden jälkeen, kunhan saa tutustua ihmisiin ja saa jotain kiinnekohtaa siihen oikeaan elämään

nominal, järkyttävän huonot puhelinkommentit ei todellakaan haittaa! Ihana että olet tykännyt ja tosi kiva, jos tuut vielä sanomaan myöhemmin jotain muutakin, mutta kiitos nyt näin ensialkuun! :3

53

Seuraava viikko sujuu yhtä hyvin kuin edellinenkin. Aamuisin Sirius menee töihin, oppii uusia asioita baarissa työskennellessään, saa usein kehuja sekä asiakkailta että Natelta. Iltapäivisin hän käyskentelee kaupungilla, käy erilaisissa kaupoissa ja miettii, mitä haluaisi ostaa seuraavaksi. Viikon aikana mukaan tarttuu tyyny, peittona käytettävä lakana, kolmas T-paita sekä toiset housut. Ja joka päivä Sirius ostaa tuoreita hedelmiä ja maukasta ruokaa. Joka päivä hän työpäivänsä päätteeksi juo baarin drinkkilistalta erilaisen juoman.

Viikon lopulla Sirius saa taas palkkansa, ja sen lisäksi Nate antaa hänelle tukun ylimääräistä rahaa. Kuulemma siksi, että hän on positiivisella asenteellaan tuonut baarille lisää vakioasiakkaita, jopa paikallisia, joita näkyy harvoin.

54

Perjantain saapuessa Sirius tuntee olevansa jo hieman väsynyt kaikesta työnteosta. Oikeastaan se ei ole edes raskasta, vaan Sirius pitää siitä, mutta se aikatauluttaminen, jota hän on työn takia joutunut kahden viikon ajan elämässään tekemään, tuntuu oudolta. Erilaiselta. Azkabanissa ei ole aikatauluja, ei kiirettä mihinkään, aivan kuin siellä ei olisi aikaa ollenkaan. Sellainen muutos elämänrytmiin on aluksi raskas, siksi Siriuksesta tuntuu hyvältä päästä vapaalle.

Perjantaina Sirius ei jaksa lähteä tuhlaamaan palkkaansa, mutta syömässä hän käy hienommassa ravintolassa. Ehkä sitten huomenna, Sirius ajattelee nukahtaessaan. Sillä nyt hänellä on aikaa tehdä mitä vain, milloin vain. Nyt hän voi tehdä mitä vain, milloin vain.

55

Lauantaina Sirius herää virkeänä ja hyvin levänneenä. Heti aamusta hän pulahtaa kallioluolansa alla levittäytyviltä kiviltä uimaan mereen, se virkistää vielä lisää ja tuntuu hyvältä. Meressä uinnin jälkeen on kuitenkin käytävä puhdistautumassa makean veden purossa, sillä Sirius ei pidä iholle jäävästä suolasta ja hiekasta. Vaikka toisaalta, onhan sekin parempi kuin Azkabanissa. Siellä ei juuri päässyt peseytymään lainkaan.

Aamu-uinnin ja peseytymisen jälkeen Sirius syö eilen ostamiaan hedelmiä aamiaiseksi. Vaikka Sirius onkin saanut tuoreita hedelmiä jo useamman viikon ajan, ei hän silti voi olla nauttimatta niiden mausta täysin rinnoin.

Aamupalan syötyään hän alkaa suunnitella päivän ohjelmaa. Mitä tehdä sillä rahalla, jonka on ansainnut?

56

Ensimmäisenä Sirius pohtii, pitäisikö hänen kirjoittaa kirje Harrylle. Mutta Sirius ei oikein keksi mitä haluaisi kirjeessä kertoa. Harry ei ole vastannut mitään edelliseen kirjeeseen, eikä Siriuksella oikein ole uutta kerrottavaa. Niinpä hän hylkää ajatuksen kirjeestä - ehkäpä Harrykin tahtoo olla rauhassa - ja koettaa keksiä jotain muuta tehtävää.

On oikeastaan yllättävän vaikea keksiä, mitä haluaisi tehdä saarella, josta ei tiedä mitään tai josta ei tunne ihmisiä. Siriuksesta tuntuu siltä kuin hän olisi unohtanut, mitä ihmiset vapaa-ajallaan tekevät.

Lopulta Sirius päättää lähteä kaupungille käyskentelemään ja katselemaan ympärilleen. Ehkä hän keksii jotain tekemistä tai tapaa ihmisiä, ehkä joltain voi kysyä paikkoja joissa kannattaa käydä.

57

Jo pelkkä kaupungilla kävely piristää Siriuksen mieltä: vaikka hän näkee ihmisiä joka päivä töissäkin, siellä hän on silti heille vain työntekijä. Kaupungilla hän on turisti, jolle paikalliset hymyilevät, tervehtivät ja joka tervehtii takaisin. Kaupungilla hän on se, jolle katukauppiaat yrittävät myydä tuotteitaan. Joltain pientä kojua emännöivältä ehkä kaksitoistavuotiaalta tytöltä Sirius ostaa käsin tehdyn rannerenkaan ja pujottaa sen ranteeseensa. Tarvitseehan hän jonkin konkreettisen muiston reissultaan. Yhden itkevän pikkutytön Sirius saattaa äitinsä luo ja silloin hänestä tuntuu siltä, että eksyneet lapset eksyvät aina hänen luokseen.

Jossain vaiheessa Sirius pysähtyy ravintolaan syömään lounasta, ja silloin hänen silmänsä osuvat vilkkaan kadun vastakkaisen puolen liikkeeseen.

58

Syötyään Sirius puikkii läpijoukon halki vastapäisen rakennuksen luo ja jää hetkeksi lukemaan liikkeen näyteikkunan esitteitä. Kohta hän astelee sydän kovaa tahtia tykyttäen sisälle liikkeeseen. Hän ei ole tehnyt mitään niin jännittävää aikoihin, tuntuu aivan siltä kuin olisi taas se sama nuori koulupoika joka lähtee mukaan mihin vain mitä kaverit ehdottavat. Tai on yleensä itse se, joka ehdottaa.

Sirius keskustelee liikkeen työntekijän kanssa, saa eteensä kasan vihkosia ja esitteitä ja istuutuu sitten rauhassa näyteikkunan edessä oleville penkeille selailemaan niitä. Tuntuu vaikealta valita kaikista niistä vaihtoehdoista ja Siriuksen on kysyttävä itselleen sopivaa vaihtoehtoa myyjältä.

Hetken kuluttua Sirius astelee ulos liikkeestä hymy huulillaan.