Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: adventure, drama (action?)
Päähahmo(t): Sirius
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Pätkiä Siriuksen elämästä Tylypahkasta paon jälkeen.

A/N: Etsin sopivaa ideaa Genrehaasteen action/adventure ficciä varten haastetopicista, ja tämä viesti osui sitten silmiini. Ja no, koska vuosi raapalehtien, niin miksen toteuttaisi tätä sitten raapaleina!

Teksti osallistuu haasteisiin Genrehaaste III (Action/Adventure), Kerää kaikki hahmot-haaste (Sirius Musta), Kirjoitusterttu (Haasteterttu), Sadan raapaleen tarina (tai puolet siitä) ja Vuosi raapalehtien V.

Tassunjälkiä maailmalta

1

Hiinokka pärskähtää ja kirkaisee taivaalle riipivästi Siriuksen painaessa kantansa sen kylkiin. Hevoskotka levittää siipensä ja läiskäyttää niitä kerran noustakseen ilmaan, sitten toisen kerätäkseen vauhtia ja korkeutta. Sirius katsahtaa taaksepäin torniin, jossa Harry ja Hermione vielä seisovat, mutta he näkyvät enää pieninä pisteinä, sillä hevoskotka ja animaagi ovat jo kaukana linnasta. Sirius kääntää katseen takaisin eteensä ja silmät kostuvat kyynelistä. Onnen tai surun - tai ehkä molempien, sillä hän ei tiedä, ollako iloinen päästessään ministeriötä ja ankeuttajia pakoon vai surullinen menettäessään taas kummipoikansa heidän vasta tutustuttuaan.

Hiinokka kiitää taivaan halki hurjaa vauhtia, ja kahden tunnin kuluttua Sirius ohjaa sen laskeutumaan kallioiselle maalle.

2

Sirius katselee hetken ympärilleen kalliolla ja koskettaa kylmää kivipintaa. Tuntuu oudolta koskettaa jotain muuta kuin Azkabanin kiveä. Se tuntuu... niin vapauttavalta. Hiinokka löytää kallionkolojen välistä virtaavan puron ja molemmat tyydyttävät janonsa viileästä vedestä. Sitten Hiinokka tönäisee Siriusta hellästi nokallaan, jolloin Sirius nousee takaisin sen selkään ja parivaljakko jatkaa lentämistä. He pysähtyvät lentomatkallaan muutamassa paikassa, viettävät jopa yön eräässä luolan tapaisessa ja jatkavat matkaansa aamulla. Lopulta heidän matkansa päättyy pienelle tropiikin saarelle, jolla ei asu yhtäkään ihmistä. Sirius rakentaa puun oksista ja lehdistä suojan itselleen ja Hiinokalle. Iltapalaksi Sirius kuorii itselleen kaksi eksoottista hedelmää viereisestä puusta, Hiinokka saalistaa jonkinlaisen pienikokoisen petoeläimen.

[Arte]

Tää on hyvä idea! Tykkään.

Hyvä alku, koska se alkaa aivan alusta. Kiinnostaa todella tietää, mitä kaikkea Sirius on saanut kokea eksoottisessa maassaan ja mitä kaikkea tämä on oikein tehnyt kuluttaakseen aikaansa. Tuskin hän on istuskellut paikallaan peukaloitaan pyöritellen! Lupaavaa, lupaavaa.

Ainoa mikä tässä nyt jäi vaivaamaan oli se, että mielestäni nämä kaksi raapaletta kuulostivat siltä, että ne olisi kuulunut kirjoittaa yhteen. Seuraava raapale alkoi juuri siitä mihin edellinen loppui, ja omasta mielestäni se ei ole raapaleiden idea. Haluan raapaleilta sitä, että ne kertovat jonkun itsenäisen kokonaisuuden ja ne voisi lukea yksinäänkin, vaikka ne johonkin muuhun raapaleeseen/tekstiin liittyisivätkin. Tosin se ei toki estä muita tulkitsemasta raapaleen käsitettä miten haluaa, mutta kerron nyt mielipiteeni!
 
Oon innoissani siitä, että tämä on sallittu teksti. Jee! Jännää, mitä saat aikaan. Jästi- ja/tai velhodraamaa, seikkailua ja toimintaa jossain Indonesiassa? Koska no hei, eihän Sirius nyt voi jäädä tylsälle elottomalle saarelle ihan yksikseen! Se tarvitsee sosiaalisuutta ja toimintaa tylsien vankilavuosien jälkeen. Jään odottamaan!

[LillaMyy]

Sirius, action/adventure, raapaleet ja sinä kirjoittajana, count me in! Eihän tätä VOI missata, etenkään, koska seikkailuraapaleita ei kovinkaan usein tapaa oikein missään, joten nyt sitten kerrankin on pakko olla heti haukkana paikalla katsomassa, mistä oikein onkaan kyse. Nimestä myös propsit, koska se on oikein suloinen omalla tapaansa! (:

Alku ainakin vaikuttaa jo erityisen lupaavalta, kun alussa asti on tunneskaalaa laidasta laitaan, kun Sirius ei itsekään tiedä, onko hän iloinen vai surullinen ja sitten on Hiinokka, joka on varmaan vain iloinen, kun se saa kerrankin lentää vapaasti ja kauas. (: Komppaan kyllä Artea siinä, että tästä tulee mielenkiintoista luettavaa, koska tässä tulee varmaankin vastaan vaikka ja minkälaista velhoa ja jästiä, koska tuskin Sirius nyt koko aikaa Hiinokan kanssa kaksistaan siellä saarellaan kököttää, koska Azkabanin jälkeen hän varmasti kaipaa toisen ihmisen seuraa. Teksti on kuitenkin sitten taas sallittua, joten mitään kovin radikaalia ei voi tapahtua muuta kuin rivien välissä, joten siinäkin mielessä jään seurailemaan jännityksellä, mitä kaikkea saatkaan aikaan tässä. (:

[Räntsäke]

Siis voi luoja miten ihana otsikko, aws! : )
Eihän tätä voinut olla avaamatta. Sirius on ihana ja moniulotteinen hahmo, josta luen oikein mielelläni, ja hänen pakomatkansa onkin sellaista aikaa, jota ei juuri ole koluttu. Olen aika harvoin törmännyt fikkeijin, jotka sijoittuisivat siihen aikaan. Tää jää nyt kamalan lyhyeksi tagikommentiksi, pahoittelen, mutta enköhän kirjoita ensi kerralla vähän pidemmästi, kun on jotain sanottavaakin. Tai siis, vastahan tää alkoi. : )
Jään mielenkiinnolla seurailemaan, mihin tämä kehittyy.

[Hazyel]

Arte, Siriuksesta nyt ei varmaan kukaan uskoisi, että se on istunut paikallaan peukaloita pyöritellen, joten ihan kiva kirjoittaa tästä aiheesta, kun pääsee keksimään kaikenlaista Tässä raapalesarjassa nää raapaleet tulee mitä todennäköisimmin olemaan aika pitkälti tällaisia, että ne liittyvät selkeästi toisiinsa ja saattavat ikäänkuin useimmiten jatkaa toistensa tarinaa, mutta toivottavasti totut siihen, ja tää on muuten niin kiva että se ei haittaa!

LillaMyy, oon ihan samaa mieltä, tätä EI VOI jättää lukematta Eiköhän tähän tosiaan kaikenlaista mahdu, tosin sitä en voi ihan 100% varmasti luvata, että teksti pysyy sallitun rajoissa, mutta kovasti koitan niin! Ei tän kuitenkaan pitäis ainakaan K-11 korkeammalle nousta, kun en ajatellut mitään rivoja seksikohtauksia tai kauheaa väkivaltaa alkaa kirjoittaa...

Räntsäke, ihana että säkin tykkäät otsikosta, koska niin minäkin Ei haittaa yhtään tagikommentti, musta on kiva kuulla, että tekstistä on kiinnostuttu ja että lukijat ilmoittaa itsestään edes jotenkin Toivottavasti tää tulee vastaamaan odotuksia!

3

Seuraavana aamuna Sirius herää, kun auringonvalo häikäisee silmäluomien läpi. Hetken hänellä kestää muistaa, missä hän oikein on. Ei korkeita kiviseiniä tai kaiken nielevää tyhjyyttä - vain lämmittävä aurinko ja raskas tuhina vieressä. Hiinokka nukkuu vielä, eikä Sirius tahdo herättää sitä. Hän kävelee ulos oksista ja lehdistä rakennetusta suojasta ja syö aamupalaksi samanlaisen hedelmän, kuin edellisenä iltana. Hän katselee ympärilleen ja hengittää raikasta, puhdasta ja ennen kaikkea vapaudesta muistuttavaa ilmaa. Saarelle ei tosin voisi jäädä pitkäksi aikaa - hän ei eläisi kauaa pelkillä hedelmillä, eikä hän animaagiudestaan huolimatta aikonut syödä raakaa lihaa. Azkabaniin verrattuna melkein mikä vain tuntui hyvältä, mutta kaupunkiin olisi päästävä.

4

Koirana Sirius onnistuu metsästämään kaksi jänistä Hiinokalle, joka herää kun Sirius silittää sen nokkaa. Kun Hiinokka on syönyt jänikset, hotkaissut molemmat alas yhtenä suupalana, Sirius kiipeää hevoskotkan selkään ja he lähtevät taas matkaan. Pitkään ei tarvitse lentää, kun Sirius näkee alhaalla valkean rannikon täynnä aurinkotuoleja. On vielä niin aikainen aamu, ettei ketään näy käyskentelemässä rannalla. Sirius uskaltaa ohjata Hiinokan laskeutumaan hieman sivumpaan rantatuoleista, kun missään ei ole ihmisiä. Se tästä vielä puuttuisi, että jästit näkisivät hänen lentävän hevoskotkalla. Hiinokka murtaa nokallaan auki yhden puusta tippuneen kookospähkinän, josta Sirius juo nesteen ja kaataa toisesta pähkinästä Hiinokan suuhun. He ovat jo ystävyksiä.

[Arte]

Okei, asennoidumpa tähän siis niin, että luvassa on pätkitetty yhtäjaksoinen tarina. (:

Nyh, vieläkään ei päästä kunnon seikkailumeininkiin mukaan! Tässähän alkaa jo melkein kärsimättömyys iskeä.

Mutta, tykkäsin tunnelmasta. Kolmannessa raapaleessa oli mukana ihanaa luonnollisuutta, joka sai ainakin minut hymyilemään. Oispa kiva herätä jostain tuollaisesta paikasta, koska tunnelma tuntui niin seesteiseltä ja rauhalliselta. Hiinokka kuulostaa söpöltä isohkolta koiralta. Minä olisin kyllä melkein veikannut, että Sirius olisi voinut olla sen verran raaka, että olisi voinut heti alusta alkaen alkaa mussuttaa raakaa lihaa juuri koiramuodossa! Helppoa energiaa. Tykkäsin muuten hirveästi tämän raapaleen loppulauseesta, sillä mutta kaupunkiin oli päästävä kuulosti jotenkin niin jykevän ytimekkäältä ja lupaavalta.

Minua huvittaa jo etukäteen se, että Sirius on nelosraapaleessa kohta perus turrerantatuolien ympäröimänä! Ties vaikka miehestä kehittyisi vielä varsin mainio auringonpalvoja, jolle tarjoillaan drinkkejä suoraan käteen. Oon jo ihan täpinöissäni, että mitä tuleman pitää. Tykkään siitä, että Hiinokasta ja Siriuksesta on tullut jo ystäviä. Miksipä ei Hiinokka tykkäisi tyypistä, joka tuo saaliin suoraan nokan eteen, ja vastaavasti Sirius on taas ollut varmasti todella yksinäinen Azkabanin vuosien varrella ja bondaa luonnollisesti tosi nopeasti kenen tahansa kanssa jo ihan alitajuntaisestikin.

Menoa ja meininkiä odotellessa!

[Frederica]

Tämä on jotenkin niin suloinen nimeltään ja tyyli ja tunnelma ovat näissä neljässä raapaleessa mukavan leppoisat. :>

1 & 2
Näissä on pehmeä, mutta haikea tunnelma. Näissä näkyy hyvin tuo Hiinokan ja Siriuksen suhteen tuoreus, ja Siriuksen hämmennys vapaudestaan. Tuo on hieno kohta, kun Sirius koskettaa kiveä ja miten erilainen se ja oikeastaan kaikki on nyt, kun hän ei enää ole vanki, ei fyysisesti eikä "tapa Peter" -pakkomielteessään jumissa (eräänlainen vankila kai sekin). Tuossa purosta juomisessa tuli itselleni mieleen, että miten samanlaisia Hiinokka ja Sirius ovat ehkä tuossa hetkessä olleet, kumpikin hörppimässä vettä ja Siriuksessa on varmaan tuollaisissa hetkissä jotain tosi koiramaista. Tykkään tuosta, että tropiikkiin päästään jo tässä ihan alussa, se sai minut janoamaan jatkoa.

3 & 4
Hieno tuon 3 raapaleen aloitus, koska varmasti Sirius herää vielä monesti ihmetellen sitä, ettei olekaan Azkabanissa. Ihanaa, että hän metsästää Hiinokalle, ja tykkään myös tuosta, että Sirius ei halua syödä raakaa lihaa. Itselle tuli mieleen, että hän on kuitenkin varmaan vielä aika ehdottomassa mielentilassa, koska on ollut niin monta vuotta koirana, että kaikki tuollaiset päätökset (moraaliset tai vaikkapa se, että kaupunkiin pitää päästä, ihana päätös, kun se tulee niin jämptisti) ovat hänessä jotenkin tosi tiukassa ja kuvaavat hänen luonnettaan ja ajatusmaailmaansa. Mahtavat nuo rantatuolit, jotenkin sellainen sivistys! ihmisiä! vilinää! -fiilis tulee niistä ja tulee sellainen olo, että mihinköhän rantakemuihin tässä vielä päädytäänkään. : D Tuo, että Hiinokasta ja Siriuksesta on tullut ystävykset, on ihana, awww! :3


Kiitos näistä. <3

[Hazyel]

Arte, ehkä näissä osissa ois jo vähän enemmän seikkailumeininkiä! Ja mulla on takataskussa sellaisia suunnitelmia jo, että kyllä sitä seikkailua tulee Kunhan vain vähän jaksaa odottaa! Mä jotenkin ajattelisin niin, että nyt kun Sirius voi saada vähän luksusta.. tai siis enemmän luksusta kuin Azkabanissa, niin hän ei sentään halua lihaa raakana syödä. Tuoreita hedelmiä ei varmaan oo herra syönyt kolmeentoista vuoteen, niin miksi niitä ei söisi kun pystyy!

Frederica, kiitos kommentista sullekin :3 Jotenkin olen ajatellut, että Sirius on Azkabanissa ollessaan varmasti viettänyt ison osan ajastaan koiramuodossa, joten näissä ehkä tullaan näkemään vähän enemmänkin koira-Siriusta, onhan se sille kuitenkin niin luonnollinen olomuoto. Ihan ekana tässä ei ehkä rantakemuihin päädytä, mutta mutta Kannattaa jäädä lukemaan!

5

Kun kumpikin on saanut tarpeekseen kookospähkinöistä, parivaljakko suunnistaa kohti rannan reunalla kohoavaa kalliota. Sirius arvelee, että siellä voisi olla sopiva luola, jossa he voisivat majailla. Eikä aikaakaan, kun löytyy pieni asumaton luola, johon on hyvä asettua. Ainakin siihen asti, kunnes he keksivät paremman paikan.

Sirius etsii ympärillä olevalta kalliolta tuulen sinne heittelemiä oksia, kerää sylin niitä täyteen ja vie ne luolaan, jotta voi sytyttää ne illan tullen lämmikkeeksi. Nyt ulkona on vielä Siriuksen arvion mukaan kolmisenkymmentä astettä lämmintä varjossa, mutta yöstä voi tulla kylmä. Lisäksi hän kerää palmupuiden lehtiä pehmusteeksi.

Sitten Sirius astuu luolasta lähteäkseen kohti turistialuetta. Hän tarvitsee taikasauvan.

6

Sirius kävelee ruokakojujen ja myymälöiden välissä koirana - ei hän viitsi ihmismuodossaan siellä vaeltaa, sillä eihän hänellä edes ole säädyllisiä vaatteita. Koirana hänelle heitellään grillattuja kanankoipia ja niitä jyystäessään hän miettii, mahtaako tosiaan olla niin nälkäkuoleman partaalla oleva, että se näkyy ulospäinkin.

Eräältä sivukadulta Sirius löytää lupaavan näköisen kaupan, oikeastaan hän epäilee, että sitä eivät näe kuin velhot. Hän nostaa tassunsa ikkunalaudalle ja katsoo sisään, kaupan omistaja huomaa hänet ja tulee avaamaan oven. Sirius saa rapsutuksia ja kun hän heiluttaa häntäänsä, hänet jopa kutsutaan sisään. Hänelle tarjotaan vettä, eikä kukaan aavista hänen olevan oikeasti animaagi, joka tarkkailee velhokaupan sisältöä yötä varten.

[Hazyel]

Jee lisää, koska näitä nyt on valmiina ja pitää saada raapalehtien listausta vähän ajan tasalle :3

7

Sirius ei pidä varastamisesta, ainakaan enää näin vanhemmalla iällä. Mutta joskus on pakko ja illan tullen, kun hänen annetaan jäädä kauppaan sisään lämmittelemään, kun ovet lukitaan, hän muuntautuu takaisin ihmiseksi. Kauppa on pieni, mutta siellä myydään kaikenlaista: taikasauvoja, liemiaineksia, sulkakyniä, jopa muutama luudanvarsi roikkuu telineessä. Sirius valitsee itselleen sopivan taikasauvan, jättää laatikon huolellisesti samaan paikkaan hyllyllä, kuin missä se oli aiemminkin, jottei varkautta huomattaisi. Hän pakkaa taskuunsa rullan pergamenttia, muutaman sulkakynän sekä pari pulloa mustetta. Enää hän tarvitsee linnun, jolla lähettää kirjeitä.

Siriuksen luikkiessa ulos velhotarvikekaupasta missään ei soi minkäänlaista hälytys. Ilmeisesti täälläpäin ei yleensä liiku varkaita, eikä hälytystä tarvita.

8

Vielä ennen takaisin luolaan palaamistaan Sirius päättää hetken matkaa käyskennellä pimenevässä yössä. Vaikka koirana olo on sekin mukavaa, haluaa Sirius välillä olla rauhassa ihmisenäkin - omana itsenään. Kun tuuli tuivertaa hiuksissa ja hiljattain alkanut sade tippuu kasvoille, tuntee Sirius olevansa vapaa.

Sirius on kävelemässä sivukadulta isommalle kadulle, kun hän huomaa kadunkulmassa jotain outoa. Liikettä, salavihkaista ja varovaista. Ikäänkuin joku katselisi ympärilleen, siirtelisi tavaroita varoen, ettei kukaan näe.

Sirius astelee varovasti lähemmäs, pysyttelee varjoissa, ettei häntä huomattaisi. Tuo kahden hämärämiehen toiminta ei vaikuta lailliselta, eivät he muuten olisi niin varovaisia. Kun molemmat miehet ovat sisällä yhdessä kadunvarren taloista, Sirius kurkistaa lava-auton perälle.

9

Sirius haukkoo henkeään nähdessään lava-autolla olevat häkit. Siellä on kasoittain erilaisia eläimiä: lintuja, sammakoita, koiria ja kissoja, jopa käärmeitä. Ja ne kaikki ovat niin pienissä häkeissä tai terraarioissa, etteivät juuri mahdu edes liikkumaan. Yhdessä häkissä on neljä isoa tunturipöllöä, jotka muistuttavat Siriusta Harrysta. Sirius nielaisee ja perääntyy auton luota varjoihin juuri sopivasti ennen kuin kaksi sen luona äsken ollutta miestä astuvat ulos rakennuksen ovesta. Hän tarkkailee, kun miehistä toinen astuu sisälle autoon ja peruuttaa sitä lähemmäs ulko-ovea. Toinen miehistä laskee rahanippua. Ellei jokin vaisto Siriuksen päässä olisi varoittanut häntä, hän olisi jo rynnännyt miesten kimppuun, mutta nyt hän odottaa kärsivällisesti.

10

Kun miehet vielä kerran katoavat sisälle rakennukseen, Sirius syöksyy esiin piilopaikastaan. Sanat tulevat kuin itsestään hänen suustaan ja vaikka hän ei vielä olekkaan voittanut uuden sauvan luottamusta, se tottelee häntä. Sillä sekin haluaa vapauttaa vankeudessa olevat eläimet. Sirius leijuttaa häkit ja terraariot siistiin riviin maahan, kokojärjestykseen, ihan vain salakuljettajia ärsyttääkseen. Hän avaa ne yhdellä sauvanheilautuksella. Osa eläimistä vaikuttaa hämmentyneiltä, mutta kun ensimmäinen kissoista astuu ulos häkistä häntää heilauttaen, muutkin uskaltavat tehdä sen. Osa niistä vilkaisee Siriusta kiitollisena, yksi koirista jopa nuolaisee hänen kättään ennen omille teilleen lähtöä. Siriuskin on juuri kääntymässä pois, kun huomaa yhdessä häkissä vielä kyhjöttävän pienen pöllön.

[LillaMyy]

Ohopsista, olen vissiin hieman taas tipahtanut kartalta näiden suhteen, koska kahdeksan uutta kommentoitavana (joista kaksi ekaa siis toki luettuna jo, vaikken kommenttia saanutkaan aikaan). ::'D Jos nyt kuitenkin koittaisin sanoa taas muutaman sanasen näistä, niin ei sitten tulisi mitään tämän suurempaa kiriä hoidettavaksi myöhemmin.

Hienoa, että tässä näkyy myös se, että Sirius on tosiaankin aika vasta päässyt vapaalle jalalle, joten se avoin taivas pään yläpuolella ei varmaan ole vielä menettänyt hohdettaan (jos se ikinä menettääkään kahdentoista Azkabanin vuoden jälkeen). Tuossa tulee kuitenkin sellaista mukavaa seikkailullista vibaa jo ihan tuostakin, vaikkei mitään kovin jännittävää tapahtuisikaan, kun Sirius vaan totuttelee taas elämään omillaan ja katselemaan ympärillään leviävää avoimuutta. Muutenkin tässä tulee tosi kivasti tätä selviytymisaspektia mukaan, kun mikään ei tule valmiina, vaan se liha pitää metsästää ja laittaa itse tai ne hedelmät etsiskellä itse, kun ei ole ketään muutakaan, joka voisi tehdä sen sun puolestasi. (:

Tätä mä olenkin jo pidempään pohtinut, että mistä Sirius repäisee itselleen taikasauvan, kun Britannian etsityimpänä miehenä sitä ei varmaan ihan tuosta noin vain repäistäkään Viistokujalta. :'D Velhona se kuitenkin on aika tarpeellinen väline, vaikka osaisikin tehdä sanattomia taikoja (onko muuten edes mahdollista tehdä sanattomiakaan taikoja ilman taikasauvaa?). Kätevää liikuskella kaupungilla animaagina, kun ihmiset ruokkivat sua ihan tuosta noin vain, eipähän ainakin tarvitse ihan niin paljoa hommia tehdä, kun ruoka tuodaan naaman eteen. Nyt kyllä heräsi pieni pohdinnan poikanen, koska jos jästit eivät välttämättä näe tuota kyseistä kauppaa, jonka sisälle Sirius-koira tupsahtaa, niin miten sitten sen omistajat eivät tiedä koiran olevan animaagimuodossaan oleva velho. Tai siis, onko tässä ajatuksena se, että eläimet näkevät sen kaupan, mutta jästi-ihmiset eivät, koska se voisi olla aika kinkkistä, kun jästi taluttaa koiraansa kadulla ja koira lähtee kiskomaan jästi paikkaan, missä hän ei näe mitään ihmeellistä... :'D Jos tajuat, mitä mä ajan tässä takaa...

Aaawww, ihana Sirius, kun vapauttaa noin raa'asti häkkeihin tungetut eläimet. Tuollaisen ei pitäisi olla edes sallittua, että työnnetään eläimiä liian pieneen tilaan! Muutenkin tykkään näissä vikoissa rapsuissa siitä, että jotenkin Siriuksesta paistaa tietynlainen eläinrakkaus, jonka oletan juontavan ainakin osittain juurensa siitä, että herra on animaagi ja reissussa tällä hetkellä hevoskotkan kanssa ja hän on itse ollut enemmän tai vähemmän häkissä. Vaikka toki Azkabanin 'häkit' ovatkin varmaan ihan erilaisia kuin noiden eläinten häkit, mutta voisin kuvitella, että se aika Azkabanissa jotenkin toi Siriukseen sen piirteen, että hän ei mielellään näe yhtään ketään pienessä häkissä. Suomen kieleni toimii taas loistavasti, mutta ehkä sä ymmärrät, mitä mä ajan tällä taas takaa... ::'D

[Roxanne_]

Mitäpä tuohon LillaMyyn kommenttiin enää voisikaan lisätä...
Mielenkiintoisen oloinen ficci ja mielestäni Sirius on aika IC. Jään odottelemaan jatkoa

[Arte]

Hei olinkin lukenut nämä joskus, mutten ollut jättänyt mitään kommenttia!

Olinkin jo ehtinyt miettiä, että mistä Sirius saa taikasauvansa, mutta tässähän se vastaus tulikin. (: Harmillista, että miehellä on niin paljon rahaa, mutta vankikarkurina sitä on aivan mahdoton käyttää. Ihan ovela tapa saada sauva käyttöönsä.

Tykkäsin tosi paljon noista muutamasta vikasta raapaleesta, sillä voi, voin kuvitella Siriuksen tuntevan hyvin paljon sympatiaa vangittuja olentoja kohtaan! Oli ehkä vähän yllättävää, ettei Sirius vain suin päin hyökännyt miesten kimppuun ja tyyliin vanginnut heitä köysi-taialla tai jotain muuta vastaavaa, mutta ehkä hän on ehtinyt oikeasti kasvaa Azkabanin vuosien aikana ja oppinut, että joskus on ihan hyvä toisinaan katsoa ennen kuin tekee mitään hätiköityä. Ehkä uuden sauvan käyttö epäilytti häntä vielä. (: Jään kyllä odottelemaan, mitä sille pikkuiselle pöllölle vielä tapahtuu!

[Frederica]

5 & 6
Tykkään tosi paljon miten Siriu käyttää pieniä selviytymiskikkoja, kantaa pehmikkeitä ja tekee tulen. Tosi uskottavaa ja mielestäni Siriukselle sopivaa, että osaa tehdä kaiken näköistä ja ajatella tuollaisia asioita, eikä vain koirana ohita noita asioita, koska tuollaiset asiat todistavat hänen olevan ihminen, mitä hän ei ole ollut moneen vuoteen.

Ihanaa tuo miten Sirius saa ruokaa ihmisiltä ja miettii miten nälkiintyneeltä sitä näyttääkään. Hieno tuo velhokauppa. Jotenkin ajattelen, että eläimet varmaan just näkee monia velhojuttuja ja ettei koiran pyöriminen siellä herätä siksi huomiota.


7, 8, 9 & 10
Hyvä tuo huomio, ettei Sirius enää pidä varastamisesta, sopii hänen hahmoonsa hyvin, koska hän on kuitenkin aikuisempi kuin esim. kotoaan karatessaan, jolloin voisin kuvitella hänen juuri olevan taipuvaisempi varastamaan. Pidän tosi paljon tuosta, että Sirius löytää (no, oikei varastaa) näiden raapaleiden aikana itselleen sauvan, mutta tulee myös tuo, ettei hän ole vielä voittanut sen luottamusta. Yhteinen pelastusteko varmasti auttaa sauvan luottamuksen voittamisessa. :>

Tykkään tosi paljon tuosta miten Sirius nauttii ihmisenä olosta. Kuvaat tässä hyvin sitä millaista on kaivata ihan vain kävelyä omana itsenään. Ja samalla tässä tulee hyvin se, ettei Sirius ole ehkä sinut sen kanssa millaista on taas olla ihminen, kun on niin tarkkana ja varovaisena (ja tietty on vankikarkuri, niin siksikin varovainen).

Oijoi, onneksi Sirius vapauttaa eläimet! Ihana Sirius, kun ei anna salakuljettajien viedä eläimiä, ja eläimet vielä kiittävät. :3 Hihii, pikkuinen pöllö. :3


Pidin taas todella paljon!
Kiitos näistä. <3

[Hazyel]

LillaMyy, kannattaa lukea näitä heti kun ilmestyy kun nää nyt innostaa, niin ei jää jälkeen niin paljon Ainakin mun headcanonissa sanattomia taikoja on mahdollista tehdä myös ilman taikasauvaa (eikös esim. Dumbledore tehnyt näitä?), mutta helppoja ne ei ole. En tiedä, vai oisko jossain ollut että esim. ilmiintyminenkin vaatii taikasauvan? Nyt kun aloin miettiä niin... Joka tapauksessa tässä ajattelen, että Sirius on ainakin vielä vähän ruosteessa taikojen suhteen, eikä varmasti 13 vuoden azkabanissa istumisen jälkeen taiat suju ihan helposti Mä myös ajattelisin sen niin, että eläimet näkevät myös velhopaikkoja, vaikka eivät olisikaan velhon omistamia. Koska eläimillä on ylimääräisiä aisteja jne. Koirathan nyt muutenkin saattaa kiskoa itseään ties mihin ilman mitään omistajan silminnähtävää syytä, ehkä se johtuu juuri tästä...?

Roxanne_, kiitos, että tulit kuitenkin kommentoimaan ja hyvä että tykkäät! Toivottavasti jaksat seurata kaikki 100 osaa, koska tästä on tulossa kyllä eeppinen seikkailu!

Arte, huono sinä Ei vaan, hyvä että nyt viimein <3 Mä tosiaan ajattelin tuon kohtauksen niin, että Sirius vielä ehkä oli vähän epävarma - kuten jo sanottu kommentissa LillaMyylle, niin Sirius ei varmaan vielä 13 vuoden taikomattomuuden jälkeen ole ihan varma taidoistaan. Eikä halua joutua vastakkain jos nuo miehet sattuisivatkin olemaan vaikka velhoja.

Frederica, mäkin ajattelen, että Sirius ei tahdo vain olla koirana koko ajan, koska on varmasti saanut sitä tehdä tarpeeksi Azkabanissa paetessaan ankeuttajien vaikutusta koiramuotoon. Joten tekee sitten sellaisia ns. ihmisjuttuja, vaikka koirana voisikin olla vain helpompaa. Kiva että tykkäsit taas, tässä lisää! :3 <3

11

Viimeisen häkin pieni pöllö ei suostu tulemaan häkistä ulos, ei vaikka Sirius maanittelee sitä maasta löytämillään leivänmurusilla. Se vain kyhjöttää häkin nurkassa ikään kuin pelosta täristen. Lopulta Sirius nappaa koko häkin syliinsä, sillä hän ei henno jättää pientä pöllöä yksin salakuljettajien armoille. Hän livahtaa takaisin syrjäiselle pimeälle sivukadulle juuri sillä hetkellä, kun kuulee oven avautuvan ja askelten kertovan miesten astelleen takaisin kadulle. Sen jälkeisiä huutoja hän ei jää kuuntelemaan, vaan juoksee häkkiä sylissään kantaen pois, niin nopeasti kuin jaloistaan pääsee, kohti rantaa ja rantakalliolla odottavaa luolaa, jossa hän on turvassa. Eikä hän uskalla pysähtyä matkalla, vaikka keuhkoja alkaa puolivälissä kivistää.

12

Kun Sirius vihdoin pääsee luolaan, hän voi hengähtää. Hän laskee häkin luolan lattialle ja avaa sen oven. Pieni pöllö häkin perällä näyttää yhä hätääntyneeltä, mutta nyt se uskaltaa tulla häkin ovelle, vaikkei uskallakaan astua ulos. Sirius koittaa kannustaa sitä liikkumaan, mutta se ei tunnu uskaltavan, ainakaan vielä. Sirius huokaisee, asettelee huolellisesti muut varastamansa tavarat luolan perälle kahden suuren palmunlehden päälle ja sytyttää aiemmin keräämänsä nuotiopuut, sillä kuten hän oli arvellut, yön laskeutuessa trooppisen saaren ylle, oli tullut viileähköä. Pienen hetken Sirius valvoi nuotion äärellä luonnostellen kirjettä Harrylle, miettien, mitä kaikkea uskaltaisi siihen kirjoittaa. Sitten hän asettui nukkumaan hiilloksen vielä kytiessä.

[Arte]

Söpö pieni pöllö! ♥ Raukkaparka, mitenhän se tuohon häkkiin on oikein joutunut, kun on järkyttynyt noin pahasti, ettei uskalla tulla sieltä ollenkaan ulos. Toivottavasti Sirius ei lähetä sitä viemään Harrylle kirjettä, vaan pyytää mieluummin jotain trooppista lintulähettiä suorittamaan tehtävän! Olisi sääli, jos söpö pöllö häviäisi heti, sillä Sirius tarvitsee kyllä seuraa.

Jännää, että Siriuksella ei ole vieläkään ollut kontakteja ihmisiin ihmishahmossaan. Tai no, se on toki todella ymmärrettävää, eihän tässä ole vierähtänyt kuin pieni hetki, mutta odotan kyllä niitä ihmiskohtaamisiakin. Kuten sanottu, Sirius kaipaa seuraa ja mielellään myös sellaista seuraa, joka kykenee vastaamaan hänelle takaisin. Ehkä hän nyt sauvan saatuaan kykenee siivoamaan ulkonäköään sen verran, että kehtaa mennä hengailemaan ihmisten ilmoille vähän vapaammin.

[Hazyel]

Arte, Sirius taitaa hieman jopa pelätä ihmiskontakteja, eikä siksi ota niitä kamalan helposti. Mutta eiköhän niitäkin ole tulossa! Ei vielä näissä osissa, mutta tulossa kyllä. Kiitos taas kommentista <3

13

Aamulla Sirius herää kun pieni, eilen niin pelokas pöllö nokkii hänen kämmenselkäänsä ja visertää välissä kimeästi. Hän vetää kätensä pois sen nokan alta, taputtaa sitä varovasti päähän, sillä se vaikuttaa jo hyvin tuttavaiselta, eikä se pelästy hänen kättään. Haukotellen ja jäseniään venytellen Sirius nousee kovalta vuoteeltaan, joka on kuitenkin parempi kuin Azkabanissa. Hiinokkaa ei näy - ehkä se on kyllästynyt pöllön vikinään ja huhuiluun, ehkä se on lähtenyt metsästämään ruokaa itselleen. Ehkä linnullakin on nälkä, mutta Sirius ei tiedä, mistä saisi sille ruokaa. Mitä se edes syö? Kolmetoista vuotta Azkabanissa alkaa tuntua siltä, ettei Sirius enää edes muista, mitä pöllöt syövät.

14

Sirius ei ehdi astua edes luolasta ulos, kun Hiinokka lennähtää sisään ja laskee kalliolattialle kolme isokokoista eläintä - niillä on terävät hampaat, joten Sirius päättelee niiden olevan jonkinlaisia petoeläimiä. Hiinokka työntää yhtä niistä lähemmäs Siriusta ja asettuu kahden muun kanssa luolan perälle nakertamaan omia saaliitaan. Sirius etsii käsiinsä terävän liuskekiven, sytyttää nuotion oksista, joita vielä edelliseltä yöltä on jäljellä ja alkaa nylkeä eläintä. Hän leikkelee lihan palasiksi, joita syöttää pöllölle, Hiinokka hotkaisee eläimen sisäelimet kiitollisena. Kyljistä Sirius leikkaa itselleen leikkeet, jotka paistaa nuotiolla laakean kiven päällä. Hän ei ole syönyt tuoretta lihaa vuosiin ja se maistuu hyvältä ja rasvaiselta ilman mausteitakin.

[Neiti Syksy]

Sirius on yksi ihanista hahmoista ja tietenkin tässä on tarinan paikka kertoa, mitä Sirius oikein puuhaili tuolla karkumatkallaan ja kuinka sitten päätyi Kalmahanaukioon (kirjoitettiinko se noin...) takaisin! En ollut itse aiemmin ajatellutkaan, kun se vaan lähti Hiinokalla, mutta tän tarinan myötä on kyllä alkanut miettimäänkin vähän tarkemmin.

Tykkäsin myös tuosta söpöstä pöllöstä. ♥ Toivottavasti pysyy Siriuksen seurana loppuun asti! On kyllä niin aaws. ;__;  Ja Hiinokka, joka toi ruokaa Siriukselle ja itselleen! Onneksi ei sentään mennyt ylimalkaiseksi kuvailuksi tuo eläimen lihoiksi pistäminen, kun alkaa vähemmästäkin ehkä hieman tulemaan paha olo, mutta keskityn siihen, että Hiinokka ja Sirius ovat niiin parhaita kavereita! Sirius, eläinkuiskaaja. <3

Haukotellen ja jäseniään venytellen Sirius nousee kovalta vuoteeltaan, joka on kuitenkin parempi kuin Azkabanissa.

Tykkäsin tästä lauseesta tuolla 13. pätkän alussa. Siis jotenkin niin hmm voimakas? lause. Tarkoitankohan sitä. :--D Kuitenkin se, että kaikki on parempaa kuin Azkabanissa. Jopa se kova ja epämukava vuodekin.

Kolmetoista vuotta Azkabanissa alkaa tuntua siltä, ettei Sirius enää edes muista, mitä pöllöt syövät.

Tätä lausetta taas en sitten tajunnut. En tiedä, kun koetan käydä sitä koko ajan läpi ääneenkin, enkä siltikään pysy oikein perässä. Tajuan vain, että Sirius ei enää muista, mitä pöllöt syövät. Ja tuntuu, kuin haettaisiin jotain "kolmetoista vuotta Azkabanissa tuntuu vaikuttavan siten, ettei--" jne, koska en tiedä. Tai sanajärjestys tuossa hassusti.

Pöh, kuitenkin tykkäsin tuostakin lauseesta siitä, että Sirius ei muista, mitä pöllöt syövät. Aivot ihan pumpulia ja vaikea ehkä huomata olevansa vapaa. Toivottavasti tulee lisää pian! <3


- Syksy

[Hazyel]

Syksy, kiitos kommentista <3 Sirius kyllä on aika eläinkuiskaaja, ja joo, tää on kuitenkin S-tasoista (tai ainakin koitan siinä tän pitää), niin ei mitään kamalan yksityiskohtaisia selostuksia eläimen suolistamisista viitsi laittaa Ja eh joo, toi lause on vähän hassu nyt kun itsekin tosiaan luin... Mutta sillä siis tarkoitettiin nimenomaan sitä, että Siriuksesta tuntuu, ettei hän enää kolmentoista vuoden eristyksen jälkeen muista tuollaisia yksinkertaisiakaan juttuja.

Nyt lisää sitten!

15

Ruokailun jälkeen Sirius käy ruokalevolle. Hiinokka syö viimeisetkin lihat, ne mitä Sirius ei jaksa, jopa kypsennetyt, sillä eivät ne helteessä kauaa säily. Ja Hiinokkakin käy ruokalevolle, Sirius saa silitellä sen nokkaa ja siipiä, nojautua hevoskotkan lämpöä vasten.

Kun Sirius on levännyt tarpeeksi, antanut ruuan sulaa, hän nousee ja suuntaa ulos keräämään lisää polttopuita. Edelliset loppuivat jo, eikä hän halua jäädä yöksi kylmyyden armoille, vaikkei luola ole yöllä edes niin kylmä kuin Azkaban oli. Mutta hän nauttii niistä vapauksista ja mukavuuksista mitä voi nyt saada. Azkabanissa kun ei ollut edes tulitikkuja, mitä polttaa. Niinpä Sirius kerää ison kasan puita ja oksia.

16

Keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan Sirius pysyy luolassa. Ehkä hän joku päivä vielä laskeutuu alas rannalle, vuokraa itselleen rantatuolin ja ottaa keskipäivällä aurinkoa. Mutta vielä se on liian aikaista. Eihän hänellä ole rahaa, ei työpaikkaa, eikä hän oikeastaan voi edes myöntää olevansa säädyllisen näköinen hakeakseen töitä. Eikä hän osaa paikallista kieltäkään, mutta se ei haittaa, sillä turistikohteessa osataan puhua myös englantia.

Mutta juuri nyt Sirius lepää päivän kuumimman hetken sisällä luolassa, johon auringonsäteet eivät enää niin korkealta pääse tunkeutumaan. Aikansa Sirius kuluttaa luonnostelemalla taas kirjettä Harrylle, sillä nythän hänellä on pöllökin, jolla lähettää se. Vaikkei hän vieläkään tiedä, mitä uskaltaa kirjoittaa.

17

Lopulta Sirius saa kirjeen valmiiksi ja on tyytyväinen kirjoittamaansa. Hän ei paljasta liikaa, mutta kertoo kuitenkin tarpeeksi, ettei Harryn tarvitse olla huolissaan. Ja samalla hän on saanut idean: olihan Ronin lemmikin menetys tavallaan hänen syynsä, mutta hän voisi antaa Ronille pienen pöllön korvaukseksi siitä.

Sirius katsoo pöllöä ja kun hän taittelee kirjettään pieneksi neliöksi, pöllö hyppelehtii eteenpäin ja ojentaa jo innokkaana jalkaansa. Siitä Sirius päättelee, että pöllö on aiemminkin kantanut kirjeitä, ehkä se oli napattu juuri siksi. Sirius sitoo kirjeen pöllön jalkaan, kertoo sille, minne sen pitää lentää ja kantaa sen luolan suuaukolle. Haikeana Sirius katsoo pöllön lentoa, sen lähtiessä.

18

Illan tullen kun Hiinokka on jo lehahtanut ulos siipiään verryttelemään, Sirius lähtee taas luolastaan, koirana tällä kertaa sillä hän suuntaa kulkunsa kohti pienen kaupungin keskusta-aluetta. Tai ainakin sitä, mitä hän pitää kaupungin keskustana. Ehkä se onkin vain vielä suuremman metropolin esikaupunkialuetta, mutta sieltä saa ruokaa ja siellä ilta ainakin kuluisi, kun tutkisi paikkoja.

Ensimmäiselle kävelykadulle päästyään Sirius hämmentyy, sillä joka suunnassa raikaa pirteät kappaleet, jossain soitetaan rumpuja ja kellot kilisevät. Vaikka ilta jo hämärtyy, vilinää ja vilskettä on joka suunnalla, paperiset lyhdyt täplittävät iltataivasta. Kaikkialla tanssivat ihmiset saavat Siriuksenkin innostumaan ja hän joutuu keräämään kaiken tahdonvoimansa käyttäytyäkseen edelleen kuin koira.

[Arte]

Olipas hyväntuulisia! Kivoja, keveitä, helppolukuisia, arjenmakuisia. Okei, petoeläimen lihan syöminen tuskin on maukasta, koska niiden liha on tosi sitkasta ja voimakkaan makuista, mutta ehkä Sirius on ollut niin kauan ilman ettei hänelle ole enää niin väliksi että mitä poskeensa panee. Muuten en kiinnittänyt mihinkään mitenkään erityisesti huomiota, joten oikein mukavaa tekstiä oli.

Mulle syttyi jo jossain vaiheessa lamppu päähän siitä, että tämä pikkuinen söpö pöllö on tietenkin Possu! Ihana tarina sille, miten Sirius tämän löysi, aww.

Vika raapale jäi kutkuttavaan kohtaan: Mitähän Sirius illan aikana tekee? Kenet hän tapaa? Mitä tapahtuu? Joko päästään vähän enemmän seikkailun makuun? Toivottavasti Sirius pääsee jo pian eroon koiran roolistaan, saa päälleen jotain soveliasta ja pääsee liittymään ihmisten karkeloihin. (:

[Hazyel]

Arte, kiitos taas kommentista <3 En edes ajatellut tuota, että petoeläimen lihan syöminen ei ehkä ole kovin miellyttävä kokemus, mutta, tuota, ehkä ne oli jotain maukkaita petoeläimiä! Tai ehkä oikeasti Sirius ei ole saanut kunnon ruokaa niin pitkään aikaan, että mikä tahansa oikea syötävä maistuu taivaalliselta. Ehkä näissä jo vähän päästään seikkailun makuun!

19

Sirius vaeltaa ihmisten jaloissa, nappaa innokkaana ruoanpaloja, joita hänelle heitellään ja käy juomassa vettä erään kauppiaan tarjoamasta kupista. Hän nauttii karnevaalista, siitä iloisesta tunnelmasta, joka hyökyy kaikkialta ympäriltä, ja riemuitsee muiden mukana, vaikkei edes tiedä, minkä takia sinä päivänä riemuitaan. Mutta Sirius itse iloitsee ja juhlii sitä, että on vihdoin vapaa, ettei hänen tarvitse enää istua päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen Azkabanin kolkoissa selleissä, kuunnellen serkkunsa selkäpiitä hyytävää naurua ja hullujen kuolonsyöjien mutinaa. Sitä ajatellessaan hänen silmissään välähtävät ne hetket, kun Hagrid joutui viettämään ehkä elämänsä pahimmat kuukaudet Azkabanissa, kuinka puolijätillä ei ollut eläinmuotoa johon paeta pahimpina päivinä.

20

Sirius ravistaa ajatuksistaan pois ne mielikuvat, joihin jo hetken aikaa meinasi vajota. Ei, hän ei halua, hän ei suostu siihen, ei enää nyt, kun hänen ei tarvitse toivottavasti enää ikinä palata Azkabaniin. Sen sijaan, että Sirius jäisi odottamaan mielikuvien paluuta, hän heittäytyy täysillä mukaan karkelointiin, huomaa jossain irronneen naamarin ja värikkään kankaan, nappaa ne suuhunsa ja katoaa tyhjälle sivukadulle varjoihin. Hän muuttuu ihmiseksi, pukee kankaan ylleen ja sujauttaa naamarin kasvoilleen. Ei kukaan häntä voi tunnistaa, vaikkei hän edes usko, että tieto hänestä on edes kiirinyt tänne asti. Ehkä hänen tarinaansa ei edes tunnettu täällä, eikä Sirius olisi siitä lainkaan pahoillaan.

21

Pitkään yöhön Sirius tanssii ja karkeloi, laulaa ja iloitsee ja juhlii vapauttaan. Sitä, että hän saa juhlia. Eikä kukaan ihmettele tai näytä epäilevältä, vaan valkeasta ihostaan huolimatta hänet otetaan iloisina mukaan tanssiin, joku näyttää hänelle askelkuvioita ja hän oppii nopeasti. Joku pikkutyttö kehuu hänen maskiaan ja se saa hymyn kohoamaan hänen huulilleen.

Karkeloiden ollessa loppumaisillaan, nuori nainen koskettaa Siriuksen kättä ja ohjaa hänet sisään yhdestä sivukadun ovista. Ei hän pelkää, vaikka meneekin tuntemattoman mukaan: onhan hänellä taikasauvansa, ja tyttö on hentoinen, ei hänestä olisi vastusta. Ja oltuaan niin monta vuotta ilman ihmiskontakteja, Sirius tahtoo tietää, mitä tällä naisella on tarjottavanaan.

22

Yö kuluu nopeasti, ja aamulla Sirius herää tuntemattoman sievän naisen vierestä, maski laskettuna yöpöydälle ja suussa maistuen kitkerältä. Hän nousee hiljaa, herättämättä naista, kävelee alakertaan ja karkaa kadulle. Hän pukee maskin kasvoilleen, sillä ei halua, että joku voisi jo nyt tunnistaa hänet, ja sitä paitsi hän sulautuu joukkoon, sillä viimeiset yön juhlijat ovat matkalla yöpymispaikkoihinsa vasta nyt.

Siriuksen kaulaa kivistää ja hän vilkaisee kuvaansa kadunvarren kaupan näyteikkunan lasista. Punaisen ja lilan kirjavat mustelmat hänen kaulallaan kertovat jotain siitä, mitä yöllä tapahtui. Niitä hänellä ei olekaan ollut sitten nuoruusvuosien. Kuolonsyöjät Azkabanissa ovat melkoisia verenimijöitä, mutta fritsujen tekemiseen heistä ei kyllä ole.