Seitsemää arkea || Luihuistyttöjä, S

[Arte]

Nimi: Seitsemää arkea
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Hahmot: Daphne Greengrass, Pansy Parkinson, Tracey Davies, Millicent Bulstrode, Hestia Carrow, Beatrice Runcorn (OFC), Flora Carrow
Tyylilaji: general, draama
Yhteenveto: Seitsemän eri luihuistyttöä ja heidän seitsemän tavallista arkipäiväänsä.

Osallistuu: Spurttiraapale (yhteensä 850), FF-100 sanalla 087. Elämä, Perspektiiviä parittamiseen 2# (VÄÄRIN! Pansy/Draco), Kirjoittamisterttu (Slice of life), Sivuhahmohaaste (Hestia Carrow)

A/N Saappaaton ehdotti, että kirjoittaisin spurttiraapaleeseen seitsemän raapaletta seitsemän eri luihuistytön arjesta. FractaAnima taas tutustutti minut Carrowin kaksosiin, joista tulen aivan varmasti kirjoittamaan vielä lisää. Iso kiitos heille, koska niin haaste kuin Fractan Hestia inspiroivat todella! ♥

Mainitsen tässä myös erikseen OFC-hahmoni Beatrice Runcornin, joka omassa päässäni on 100% canon-hahmo, minkä takia yleensä unohdan mainita, että Beatrice on oma hahmoni eikä sittenkään canon-osa luihuistyttöviisikkoa. Toivottavasti kukaan ei ole aiemmissa teksteissäni hämmentynyt asiasta.

Vielä yksi juttu: tämä on 90. ficcini FanFiction100-haasteessa! Aion nyt viimein saada haasteen päätökseen, johan tässä on vuosikausia mennyt.


Seitsemää arkea

”Astoria?”
   Ei reaktiota.
   ”Astoria, voisitko vastata?”
   Edelleen hiljaista. Daphne tönäisi sisartaan olkapäähän.
   ”Mitä?” Astoria kohotti päänsä koulukirjastaan ärtyneen näköisenä.
   ”Minä puhun sinulle!”
   ”No mitä?” Daphnen teki mieli kuristaa sisarensa. Astoria oli jo kääntänyt huomionsa takaisin kirjaan.
   ”Äiti pyysi sinuakin kirjoittamaan joululahjatoiveesi samaan listaan minun kanssa, niin hän ehtii katsella niitä ajoissa.”
   Astoria ei taaskaan vastannut.
   ”Kuulitko?”
   ”Kuulin”, kuului yhteen puristettujen hampaiden välistä.
   Daphne mutristi huuliaan ja harppoi oleskeluhuoneen toiseen laitaan ennen kuin rähähtäisi. Välillä hän toivoi, ettei hänellä olisi teini-ikäistä pikkusiskoa tai että sisko olisi lajiteltu toiseen tupaan, jotta heidän ei tarvitsisi nähdä toisiaan aivan joka päivä.
   Olisipa edes veli.

* * *

Pansyn kulmakarvat kurtistuivat. Mitä tuo teki Dracon seurassa! Hän seurasi, kuinka tyttö heitti päänsä taakse ja nauroi avoimesti. Tämä oli joltain alemmalta vuosikurssilta, mutta hän ei saanut tytön nimeä mieleensä.
   ”Draco!” tyttö huudahti ja katsoi poikaa kujeillen.
   Pansy huomasi puristavansa nyrkkejään yhteen. Hitaasti hän rentoutti kätensä ja suoristi ryhtinsä. Rauhallisesti, hän muistutti itseään. Hän vain juttelee tytön kanssa. Se ei vielä uhkaa asemaasi, jos et anna sen uhata.
   Samassa Draco kosketti tytön ojentamaa kättä ja tarkasteli siinä jotain samalla, kun tyttö madalsi ääntään ja supatti jotain.
   Pansy puristi huulensa yhteen ja marssi oleskeluhuoneen poikki. ”Hei Draco!” hän lausui maireasti ja sujautti kätensä pojan käteen. ”Pelataanko erä shakkia?” Samalla hän suuntasi silmänsä edessään seisovaan tyttöön ja antoi niiden salamoida. Samassa hän muisti tytön nimen. Jotain Accrington. Tyttö oli puoliverinen. Piikikäs ilme muuttui alentuvaksi, ja hän poisti koko edellisen kohtauksen mielestään vetäessään asemansa takaajan kohti takkatulta. Draco ei olisi koskaan tosissaan kiinnostunut puoliverisestä. Minun sukunimeni on hänelle paljon arvokkaampi.
   ”En jaksa nyt shakkia”, Draco sanoi tyytymättömän oloisena.
   ”Ei se mitään”, Pansy sanoi työntäen ääneensä kirkkautta. ”En minäkään. Mennään kuitenkin nauttimaan takkatulen lämmöstä. Tyrmissä asumisessa on vain se huono puoli, että täällä on aina jäätävän kylmä.”
   Hän asettui omistavasti Dracon kylkeen ja hymyili.

* * *

Taikuuden historian esseestä puuttui vielä jalka. Tracey hieroi silmiään väsyneenä ja selasi Historian taikakausien loppupäähän löytääkseen vielä jonkun kohdan, jossa puhuttaisiin peikkosodista. Essee piti palauttaa huomenna eikä hän erityisemmin pitänyt professori Binnsin tyhjänpuoleisesta tuijotuksesta, mikäli kotitehtävää ei näkynyt ajoissa.
   ”Vieläkö sinä teet sitä esseetä?” Daphne kumartui hänen puoleensa.
   Tracey jähmettyi ja nojasi hitaasti kauemmas vaarallisen lähelle kulkeutuneesta tytöstä. Tämän shampoon tuoksu kutitti nenää.
   ”Minä sain sen valmiiksi jo iltapäivällä. Haluatko että autan?”
   Traceyn syke nousi, ja hän pelkäsi poskiensa käyvän punakoiksi. Hän olisi niin mielellään nojannut Daphnea vasten, ottanut tämän käden omaansa, painanut huulensa…
   ”Ei tarvitse, kyllä minä tämän saan.”

* * *

Laukku päästi kumahduksen osuessaan lattiaan. Millicent heittäytyi sängylleen ja painoi päänsä tyynyn alle.
   Päivä oli ollut kamala. Aamulla lämmin vesi oli loppunut ennen kuin hän oli ehtinyt edes kylpyhuoneeseen asti. Aamiaisella hän oli polttanut kielensä teetä juodessaan, ja kielenpäätä oli jomottanut koko päivän. Loitsujen tunnilla oli sujunut vielä huonommin kuin yleensä – hän ei vieläkään hallinnut sanatonta taikuutta ja professori Lipetit toi sen esiin jatkuvasti.
   Hän havahtui pehmeään kehräykseen. Viikuna puski päätään hänen olkaansa vasten ja tuli nuuskimaan, kun hän kohotti päänsä. Se köllähti selälleen ja purisi onnellisesti, kun Millicent silitti sen poskia. Kissa kiertyi tyytyväisenä kerälle hänen kainaloonsa. Millicent hymyili.

* * *

Hestia istui huispausaition katsomossa ja langetti kaapuunsa jälleen uuden lämmitystaian. Hän tihrusti taivaalla viuhuvia pisteitä ja kirosi ääneen.
   ”Merlin!” hän puuskahti ja kaivoi taskustaan sätkätarvikkeet. ”Merlin Merlin Merlin…”
   He eivät taaskaan valinneet minua, taaskaan! hän manasi kääriessään tupakkaansa ja yrittäessään saada sitä syttymään kovasta tuulesta huolimatta. Minä olen aivan yhtä hyvä lyöjä kuin ne Crabbe ja Goyle, parempikin! Heidät valittiin vain siksi, että he ovat noin isoja! Putoavat vielä luudiltaan kun ovat noin kömpelöitä. Montague on ihan yhtä paha kuin Flintkin oli, hänkään ei vain halua tyttöjä joukkueeseen!
   Hän puhalsi suuttuneena savupilven ohi viuhahtavan pelaajan perään.
   Vielä minä heille näytän!

* * *

”Tulejo!” Beatrice voihkaisi. Portaikko lähestyi ärsyttävän hitaasti, ja Beatrice hyppäsi jo ennen kuin ne olivat ehtineet asettua paikoilleen. Hän ryntäsi eteenpäin, hyppäsi kompaportaan yli ja yritti samalla työntää ulos pyrkivää oppikirjaa takaisin laukkuun. Se oli kohtalokas virhe, sillä hän kompastui suoraan seuraavaan ansaan.
   ”Voi Merlin!” Beatrice kirosi, kiskaisi taikasauvan taskustaan ja osoitti sillä vangittua jalkaansa. Porras räsähti puoliksi ilmaan, mutta Beatrice jatkoi juoksuaan toivoen, ettei Voro ollut liian lähellä. Ei ollut aikaa jälki-istunnon saamiseen.
   Hän jarrutti vasta muodonmuutosluokan edessä, yritti tasata hengitystään kaksi sekuntia ja astui sitten luokkaan.
   ”Neiti Runcorn. Pitäisikö teidät muuttaa kelloksi, jotta osaisitte tulla tunnille oikeaan aikaan? Viisitoista pistettä Luihuiselta.”
   ”Anteeksi että olen myöhässä, professori McGarmiwa.” Beatrice painoi päänsä ja syöksyi pulpettirivien läpi omalle paikalleen.
   ”Mikset herättänyt?” hän suhahti kiukkuisesti nostaessaan kirjansa esiin.
   Tracey tuhahti. ”Yritin. Käänsit vain kylkeäsi.”
   ”Olisit yrittänyt enemmän.”
   ”Huomenna kaadan päällesi vesiämpärin.”
   ”Viisi lisäpistettä pois Luihuiselta turhasta juoruilusta.” McGarmiwan ääni sivalsi läpi luokkahuoneen.

* * *

Flora seisoi jättimäisten tiimalasien edessä. Hän seurasi, kuinka Luihuisen lasiin tippui kourallinen smaragdeja, ja Rohkelikolta katosi muutama rubiini. Sitten hänen katseensa siirtyi Puuskupuhin kirkkaisiin timantteihin, kuten niin usein ennenkin.
   Timanttikeko kasvoi silmissä, kun joku puuskupuh onnistui tienaamaan tuvalleen pisteitä. Flora hymyili alakuloisesti. Hän oli tänään vastannut muodonmuutosten tunnilla oikein kahteen kysymykseen ja ansainnut kymmenen smaragdia Luihuiselle.
   Olisivatpa ne menneet Puuskupuhille, Flora huokaisi. Mutta tupaa ei niin vain vaihdettu. Hän oli käynyt läpi puolet kirjastoa, muttei ollut törmännyt yhteenkään tapaukseen, jossa oppilas olisi siirretty tuvasta toiseen.
   Se ei ole sinun päätettävissäsi, hän murahti itselleen ja käänsi selkänsä tiimalaseille. Liemien essee odotti.

*

[tellie]

Kommenttikampanjasta iltaa.

Luihuiset on aina ollut lempitupani. Muut ovat jotenkin... no emt, vähän sellaisia kirkasotsaisuuteen ja paikoin lällyyteen taipuvaisia Pidän siitä, miten luhuiset haastavat velhomaailman normeja ja perinteitä eivätkä välttämättä taivu sosiaalisen paineen alla samalla tavalla kuin monet muut. Juuri siksi poimin tämän tekstin silläkin riskillä, etten oikeastaan tunne kaikkia hahmoja (en ole lukenut Pottereitani loppuun).

Asiaan.

Astorian ja Daphnen raapale menee minulta ehkä vähän ohi, koska en muista heistä kumpaakaan. Tuntuu siltä, että näiden kahden taustalla on jonkinlainen sisarusten välinen yhteensopivuusongelma, jota teksti heijastelee. Ehkä Astorialla on jonkinlaisia ongelmia, joiden vuoksi ei kommunikoi ns. normaalisti. Toisaalta se, että Daphne haluaisi veljen siskon sijasta viittaa ehkä enemmän siihen, että se on Daphne, jonka puolelta ogelma enemmän lähtee.

Pansyn sen sijaan muistan. Hän tuntui jotenkin aina heijastelevan sitä puolta luihuisissa, joka on ihan tosissaan negatiivinen ja superärsyttävä, sellaista elitististä nyrpeyttä, joka ei ota ketään huomioon. Vaikka se osaltaan on luihuisten vahvuuskin, niin Pansyn tapauksessa se ei oikein koskaan kohdistunut mihinkään järkevään kohteeseen. Tässä tekstissä Pansyn arki heijasteli juuri tätä puolta: huonosti perusteltua halveksuntaa ja yhtä perustelematonta paremmuudentunnetta.

Tracey on taas niitä, joita en muista, joten hänen tekstistään on hieman vaikea sanoa paljonkaan. En edes tiedä, miten velhomaailmassa suhtaudutaan tytöistä kiinnostuneisiin tyttöihin, mutta voin kuvitella, ettei luihuisten vanhan kannan kalkkunat ainakaan suhtaudu asiaan kovin positiivisesti (no mihinpä suhtautuisivat). Sinänsä siis tämäkin peilailee ihan mielenkiintoisesti sitä, miten joku ryhmä voi olla hyvinkin kyvykäs väheksymään sosiaalisia paineita, perinteitä ja vastaavaa, mutta tietyissä asioissa eivät todellakaan... Vaikka eipä se toisaalta ole mitenkään luihuisille ominainen asia, mutta otin nyt tämän näkökulman, että henkilhahmoja tarkastellaan heidän tupansa perusteella xD

Millicent näyttäytyy minulle ehkä luihuisten pehmeänä puolena, sellaisena perusinhimillisyytenä, joka tyyliin kaikkia ei-psykopaatteja yhdistää. Henkilöhahmoa en taaskaan muista, mutta lohdun etsiminen kissasta on jotenkin aina niin aww.

Yllättäen (not) en muista myöskään Hestiaa, mutta hänen suhtautumisensa heijastelee taas sitä luihuisten vahvuutta, mistä aikaisemmin puhuin: sääntöjen rikkomista ja alistumattomuutta sosiaaliseen paineeseen, kun kysymyksessä on oma intohimo. Hestia kohdalla se sattuu sitten olemaan vähän Dracon deittailemista kunnianhimoisempi ehkä yhteiskunnallisesti kehittävämpi aihe.

Beatricen tekstissä taas näkyy se, missä luihuisia ehkä osaltaa kohdellaan minusta väärin muun velhoyhteisön taholta. McGarmiwa kuvattiin toki ankaranta mutta reiluna, mutta pisteiden vähentäminen "turhasta juoruilusta" on todellakin aika ankaraa - varsinkin, kun luihuiset ovat luihuisia osittain juuri uhmaavuutensa puolesta. On melkein kuin pistesysteemi olisi näiltä osin suunniteltu niin, että luihuisen on vaikea voittaa... Vaikka onhan se opetuksellista tietysti, että tiettyihin normeihin pitäisi vaan pystyä sopeutumaan, oli todellinen persoona mitä hyvänsä.

Flora jatkaa vähän samassa teemassa pisteineen, ja toisaalta sumentaa rajaa tupien välillä. Potterit oli kirjoitettu aika paljon asetelmasta, jossa luihuiset ja rohkelikot osaltaan ottavat yhteen, kun taas muut ovat vähemmän aktiivisia siinä asetelmassa... Ja ehkä juuri siksi luihuisten negatiiviset piirteet korostuivat sen sijaan, että kontrastina olisi ollut vaikkapa korpinkynnen akateeminen suorituskyky ja sen vastakappaleena luihuisten keinojakaihtamattomuus ja kunnianhimo - tai niiden yhdistelmä.

[Saappaaton]

Tulin nyt kommentoimaan tätäkin, kun kerran aloitin.

Pystyn niin samaistumaan sekä Astoriaan että Daphneen ensimmäisessä raapaleessa. Se, että toinen ei voi eväänsä liikauttaa, vaikka aivan hyvin kuulee ja ymmärtää, että hänelle puhutaan, ja taas toisaalta se, kun koettaa keskittyä johonkin ja koko ajan joku häiritsee. Raasuja pieniä, olisivat varmaan (ainakin ajoittain) kumpikin onnellisia, kun saisivat olla edes eri tuvissa.

Ja Pansy, voi Pansy. Jotenkin niin kornilla tavalla Pansya juosta Dracon perässä ja suhtautua alentuvasti puoliveriseen. Dracokin esittää tyytymättömyytensä, mutta ei se mitään kulta, mennään tuonne takkatulen lämpöön vähän kuhertelemaan. Naureskelin itsekseni tuolle pätkälle. Voi Pansy. <3

Karkkikerubien jälkeen tähä Tracey/Daphne-pätkäkin kävi allekirjoittaneelle vähän enemmän järkeen. Pitäisi selkeästi lukea enemmän näitä sun luihuispätkiäsi, niin ei menisi ristiviitteet aivan tykkänään ohi. Mutta voi Tracey, kun keskittymistä nyt noin viekottelevasti häiritään, ei taida Daphne ihan olla kärryillä, että missä mennään.

Millicentin pätkä oli varsin kiva sinällään, että se todella oli hyvin arkinen, ja vaikka päivä olikin ollut kamala, niin ainakin saa hieman piristystä, kun kisuli tulee kehräämään ja kiehnäämään. Onko Millicentin kissan nimi muuten oikeasti Viikuna?

Hestiaan mulla onkin jo jonkinlainen tuntuma ja kaksoset ovat kyllä varsin mielenkiintoisia. Tässä toit kivasti esille kuinka typeriä pojat ovat ja miten vain koolla on väliä. Voi Hestia-rukka, toivon tosiaan, että hän pääsee näyttämään pojille jossain vaiheeessa närhen munat!

Beatricelle ei käynyt nyt kauhean hyvä tuuri. McGarmiwa on oma ihana itsensä, ja Beatricea melkein käy sääli. Samaistun kyllä vähän tähänkin, koska jos joku on hyvä nukkumaan pommiin, se on allekirjoittanut. (Tracey tyhmeliini, kun ei pitänyt huolta, että toinen nousee ajoissa.)

Viimeinen pätkä on aivan täydellinen päätös tälle sarjalle ja jättää haikean fiiliksen. Käy Floraa oikein sääliksi ja jää miettimään miksi tyttö haluaisi niin kovasti vaihtaa tupaansa. Tietenkin on se yleinen johonkin kuulumattomuuden tunne, mutta onko tässä taustalla jotain muutakin? Lukija joutuu arvailemaan (mikä ei suinkaan ole huono), ja keksin selityksiä oikein läjäpäin, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mikä sinun tulkintasi on. Eli kirjoita toki lisää, hyvä ihminen!

Oikein kivaisia pätkiä ovat, kiva kun haaste inspasi.

[Avaruuspiraatti]

Vaihdokkaista moikka! Yllätyin, kuinka mukava tällaisia pieniä pätkiä oli lukea. Jokaisessa raapaleessa oli jotain, josta ottaa kiinni, eikä sekään edes haitannut, että kaikki hahmot olivat minulle vieraamman puoleisia. Jostain syystä tällaisista elämänmakuisista kohtauksista tulee aina hyvä mieli, vaikka niissä ei välttämättä olisikaan kaikki itse hahmoilla hyvin.

1. raapale:
   Daphnen tuntemukset ovat hyvin samaistuttavia Minullakin on pikkusisko ja joskus kyllä oli päiviä, kun olisin toivonut, että saisin hänestä vähän lomaa, vaikka häntä totta kai rakastin/rakastan sydämeni pohjasta. Daphnen veli-toiveeseenkin minä samaistun, olen itse harmitellut koko lyhyen ikäni, että voi kunpa mulla olisi vielä veli siskon lisäksi. Olen aina halunnut isoveljen, vaikka luultavasti sellainen olisi vain pompottanut mua

2. raapale:
   Argh, kun Pansy on raivostuttava! Minua on aina ärsyttänyt Pottereissa tuo "puhdasveriset on parhaimpia" -ajattelutapa. Eihän se tietenkään Pansyn vika ole, että hänet on kasvatettu ajattelemaan tietyllä tapaa, mutta raivostuttava hän silti on Toisaalta vähän säälin häntä, koska Draco ei tuntunut olevan kauhean kiinnostunut hänestä. Silti Pansy melkeinpä pakolla tunkee itsensä Dracon seuraan ja yrittää päästä hyvään valoon tämän silmissä. Uskon, että Pansy tulee vielä pettymään :/

3. raapale:
   Tykkään, miten näissä kaikissa raapaleissa on jokin oma pieni jujunsa, joka saa lukemaan sen täydellä kiinnostuksella loppuun asti, vaikka aiheet pyörivätkin hyvin arkisten asioiden ympärillä. Voi Tracey ja hänen ihastuksensa ♥ Tyttö tekee vain itselleen hallaa, kun ei suostu viettämään aikaa Daphnen kanssa, vaikka tilaisuus olikin tarjolla. Mitäköhän siellä taustalla sitten on, miksi Tracey ehkä yrittää työntää ihastuksensa syrjään? Ehkä hän ei ole vielä ihan sujut oman seksuaalisuutensa kanssa tai ehkä hän pelkää tulevansa nolatuksi tms.

4. raapale:
   Tästä raapaleesta mun ei tarvitse sanoa muuta kuin että KISSA! ♥ ♥ ♥ Tämän fikin kohokohta

5. raapale:
   Ihanaa, että Hestia on saanut ärsyttävistä pojista vain lisää tarmokkuutta! Joku toinen ehkä tyytyisi kurjaan kohtaloonsa ja jäisi harmittelemaan, mutta Hestialla on mukavaa päättäväisyyttä. Ehkäpä hän vielä kohoaisi huispausjoukkueensa kapteeniksi, ei voi tietää! (Minä varsinkaan, kun en muista Pottereista mitään ja voi hyvin olla, että siellä on mainittu, että Hestia on jonkin sortin huispauspelaaja.)

6. raapale:
   Tätä lukiessa tuli mieleeni, että tuo tupapisteiden antaminen ja poisottaminen ovat kyllä niin typeriä, kun ne kumpuavat usein opettajien henkilökohtaisista fiiliksistä Joku Kalkaros olisi tuskin riistänyt Beatricelta pisteitä noin ankaralla kädellä.

7. raapale:
   Tämä raapale jäi minulle hieman mysteeriksi. Miksiköhän Flora haluaisi vaihtaa tupaa Ehkä tämä tuntuu jotenkin radikaalta sen takia, että olen tottunut lukemaan kaikki luihuiset sellaisina omasta tuvastaan erittäin ylpeinä. Ehkä Flora sitten ei ole ihan täysin sydämellään mukana luihuisten luihuissa puuhissa. Tai ehkä hänellä on joku ihastus puuskujen puolella! Ei voi tietää, ei voi tietää...

Kaiken kaikkiaan oikein kiva ja helppolukuinen raapalesarja/fikki! Oli mukava päästä lukemaan näin tyttövetoista tarinaa, kun olen tässä lähiaikoina lukenut niin paljon pojista päähenkilöinä (niin täällä finissä kuin ihan kirjakirjoista). Päälimmäisenä mieleeni jäi Hestia, koska hänessä oli justiinsa kunnon girl poweria Ihanan tarmokas tyyppi!

[Arte]

Avaruuspiraatti, kiitos kommentista! <3 Onpa kiva kuulla, että tykkäsit näistä pienistä pätkistä. Luulen, ettei moni muukaan tunnista näitä hahmoja, koska esim. Traceyta ei ole mainittu kirjoissa ollenkaan, Beatricen olen keksinyt itse ja vain Pansysta ja Millicentistä on ylipäänsä jotain mainintaa enempää kirjoissa. Tykkään keksiä randomeille sivuhahmoille tarinoita <3