Nimi: Elämänsolmut (routasuudelmia pitkin kehoa)
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11
Paritus: Severus/Narcissa
Genre: romance, angst
A/N: Tämä on oikeasti ensimmäinen ficcini ikinä, missä Severus on pääroolissa - tai missään isommassa roolissa ylipäänsä. En oo koskaan erityisemmin kokenut osaavani kirjoittaa Severuksesta, enkä ole niinkään varma siitä, että tämäkään teksti on parhaimmistoani, mutta jostain se on pakko aloittaa, vai. Severuksesta tulen varmasti kirjoittamaan enemmänkin, koska, no, pidän Severuksesta hahmona ihan liikaa. Tämä osallistuu haasteisiin 12+ virkettä (sanalista lopussa) ja Kerää kaikki hahmot (hahmolla Severus). Tämä ei ole se Severus-fic, jonka halusin kirjoittaa kuultuani Alan Rickmanin kuolemasta, joten voipi olla, että miulta tulee vielä tässä lähiaikoina(ish) useampia Severus-ficcejä. No, kuitenkin. Tämän tekstin piti olla silkkaa romantiikkaa, mutta näköjään en osaa kirjoittaa tätä ilman angstia, joten I give you: angstiromantiikkaa! Toivottavasti joku pitää tästä, köh, hyvin erikoisesta ficistä, joka oli alunperin oikeastaan vain hetken mielijohde joka lopulta päätti ilmoittaa, että ei halua pysyä vain ajatustasolla vaan pitää kirjoittaakin.
Severus Kalkaros ei ollut koskaan ollut sellainen persoona, joka olisi erityisemmin rakastanut märkiä vaatteita. Tällä hetkellä se kuitenkin oli välttämätön paha, sillä pihtimäisen puristava ote hänen värttinäluunsa ympärillä ei halunnut hellittää hetkeksikään. Narcissa Malfoyn kuumeinen hengitys kutitteli hänen korvaansa eikä Severus voinut olla ihmettelemättä, miten niin hauraalta näyttävä nainen pystyi puristamaan niin kovaa. Hän ei kuitenkaan jäänyt pohdiskelemaan asiaa liikaa, sillä Narcissan vaahdonvalkeat hiukset kutittelivat hänen poskeaan naisen kumartuessa suutelemaan hengästyneesti hänen kaulaansa.
Severuksen yhteen puristuneiden huulien välistä karkasi hiljainen ähkäisy, kun Narcissa näykkäisi erityisen herkkää kohtaa hänen kaulallaan saaden Severuksen housut tuntumaan varsin tukalilta. Hän olisi antanut miltei mitä tahansa, jotta olisi voinut vain heittää ärsyttävät sateenkastelemat vaatteensa Narcissan makuuhuoneen nurkkaan ja alistua rappiollisille tunteilleen, mutta hän tiesi, että alistuminen hänen asemassaan olisi äärimmäisen vaarallista. Se voisi horjuttaa herkkää tasapainoa, jonka säilyminen oli ensiarvoisen tärkeää hänen vakoojantehtäviensä kannalta, sillä hän jos kuka tiesi, että Dumbledore ja kilta tarvitsisivat hänen tietojaan sisäpiiristä selviytyäkseen tästä sodasta.
Nainen hänen yläpuolellaan kuitenkin teki hänen moninaisten velvollisuuksiensa ja niiden mukanaan tuomien vastuiden muistamisen erittäin vaikeaksi, sillä juuri nyt Severus ei kyennyt kuin huohottamaan nälkäisiin suudelmiin, joita Narcissa hänen iholleen painoi.
”Severus”, Narcissa huohotti hänen korvansa juuressa ja Severus värähti ja käänsi katseensa kohti kattoa, jonka halkeillut maali ilkkui hänelle, irvaili siitä, että Malfoyn perheen välit eivät olleet aivan niin täydelliset kuin miltä ulospäin näytti.
Narcissan tutkiskelevien sormien seikkaillessa alemmas Severuksen vartalolla hän ei voinut kuin ajatella, miten tyhjältä kaiken täytyisi näyttää siinä vaiheessa, kun tämä sota olisi viimein ohi ja he olisivat kaikki vapaita. Hän olisi vapaa tekemään haluamaansa työtä tutkijavelhona, Narcissa olisi valmis tekemään omat päätöksensä ja seuraamaan häntä – he voisivat molemmat jättää Luciuksen taakseen, vaikka Narcissalla olisikin Draco, joka naisen tulisi ottaa huomioon päätöksiä tehdessään. Nyt Severus ei kuitenkaan halunnut ajatella mitään muuta kuin hiljaisuutta, jonka rikkoi vain heidän yhteinen läähätyksensä.
Severus henkäisi hiljaa, kun Narcissa viimein riisui hänen kaapunsa, pudotti sen vuoteen vierelle ennen kuin alkoi huolellisesti riisua myös loppuja Severuksen vaatteista. Myöhemmin Severus muisti vain satunnaisia sirpaleita siitä, mitä tapahtui, mutta sekin vähä oli riittävästi saamaan hänet toivomaan uusintaa hänen harvoina epätoivoisina hetkinään.
Ripsiväri Narcissan yöpöydällä oli näyttänyt niin kovin yksinäiseltä, Severus muisti pohtineensa ohikiitävän tuokion ajan, miksi Narcissan kaltaisella puhdasverisellä noidalla edes oli moista kapinetta. Pieni posliinikoira Narcissan koristeellisella takanreunuksella oli myös jostakin irrationaalisesta syystä iskostunut Severuksen mieleen, vaikka sillä hetkellä hän olikin ollut niin syvällä omaan mielihyväänsä eksyneenä, että hän ei ollut osannut muodostaa kunnollista, koherenttia ajatusta.
Vasta surun häivähdys Narcissan kasvoilla oli saanut Severuksen heräämään uudelleen nykyhetkeen ja hilaamaan ajatuksensa järjellisille poluille, pois mielihyvän sokkeloista.
”Narcissa?” Severus kuiskasi hiljaisella äänellä, antoi katseensa vaellella huoneessa, etsien syytä Narcissan huolelle ja pysähtyen lopulta rähjäiseen valokuvakehykseen, jossa silinteripäinen mies tuijotti heitä molempia tulkitsematon ilme kasvoillaan jostain parinsadan vuoden takaa.
”Ei mitään, olen ihan kunnossa”, Narcissa huokaisi, mutta Severus ei voinut olla ajattelematta, että heidän iltansa oli juuri kääntynyt ankeaan laskuun.
”Tämä kaikki vain toi mieleeni Luciuksen, kuinka meillä oli joskus kauan sitten tapana tehdä näin ennen kuin siitä kultista tuli hänen elämässään asia, joka ajoi jopa oman vaimon ohitse.”
Severus ei sanonut mitään, tuijotti vain kattoon ja yritti olla ajattelematta sitä, kuinka Narcissan tunteet häntä kohtaan olivat roudankylmät hänen omiinsa verrattuina ja kuinka hän oli vaalealle naiselle vain pakokeino. Nopat eivät olleet koskaan olleet Severukselle suosiollisia, hän oli aina ollut hylkiö, halveksuttu ja nytkään hän ei kelvannut muuhun kuin satunnaiseksi petikumppaniksi silloin, kun avioelämä kävi liian karikkoiseksi.
*
Itätuuli oli liian vahva eikä Severus voinut olla kompuroimatta. Hän oli lähtenyt Narcissan luota kylmään vesisateeseen heti sen jälkeen, kun tämä oli maininnut Luciuksen eikä hän ollut suostunut sanomaan lähtiessään mitään edes siinä vaiheessa, kun Narcissa oli kyynelsilmin pyytänyt häntä jäämään vielä. Hän oli kuitenkin kyvytön unohtamaan, hän ei voinut unohtaa omia tunteitaan Narcissa Malfoyta kohtaan ja siitä syystä hän oli päättänyt pysyä poissa Malfoyn kartanosta. Hänen elämässään oli liikaa solmuja ratkottavana ilman, että hän joutuisi ratkomaan vielä Narcissankin solmut.
1. märkä
2. värttinäluu
3. kuumeinen
4. vaahto
5. housut
6. rappio
7. tasapaino
8. huohottaa
9. halkeillut
10. tyhjä
11. tutkija
12. hiljaisuus
13. pudottaa
14. sirpale
15. ripsiväri
16. koira
17. häivähdys
18. silinteri
19. lasku
20. kultti
21. routa
22. noppa
23. itä
24. vesi
25. kyvytön
+ jokerivirke
