Ficin nimi: Suojelija
Kirjoittaja: Odo
Genre: Romance
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawalle kuuluu kaikki hänelle tunnistettava. Loppu on omaa käsialaani, en saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Aamukahvikirjoittelua. En oikein tiedä, mistä tämän idea yhtä äkkiä kumpusi. Mun piti kirjoittaa vaan pari pientä muistiinpanoa, mutta samalla syntyi koko ficlet. Pidän parituksesta ja oikeastaan tästä tuotoksestakin. Osallistuu Fiksaatioista ficeiksi (univormut) ja Ficlet300 (41.Naisellinen)
Suojelija
Ennen Winry oli yhdistänyt armeijan univormut vanhempiensa kuolemaan – sotaan, joka oli vienyt heidät häneltä. Nyt jokin oli muuttunut. Katsoessaan Rizaa sinisessä univormussa ja tyyni ilme kasvoilla se toi turvaa. Ei hänelle itselleen vaan Edille ja Alille. Se oli tärkeämpää Winrylle kuin mikään muu, sillä he olivat hänelle kuin rakkaita veljiä, jotka elivät jatkuvassa vaarassa. Asekaan Rizan käsissä ei tuntunut enää pelottavalta, kun nainen oli kertonut sen olevan rakkaimpiensa suojeluun. Huomaamatta Winryn mieleen hiipi ajatus; voisiko hänkin olla yksi niistä, joita Riza rakasti.
”Tule tarjoan sinulle lounaan.” Winry vastasi myöntävästi. He istuivat odottamassa Ediä ja Alia – eikä Winry voinut kieltää nälkäänsä. Riza johdatti hänet Keskuksen läheiseen lounasravintolaan ja kehui sen pääruokasalaatteja. He molemmat tilasivat sellaiset. Rizan kasvoilla oli rauhoittava ilme, mutta samalla silmissä oli koko ajan valpas pilkahdus, joka oli valmiina kaikkeen. Se sai Winryn sydämen hakkaamaan lujempaa ja hän yritti ymmärtää sitä tunnetta, jota tunsi toista kohtaan. Missä vaiheessa Rizasta oli tullut niin tärkeä? Vaikka Winry ihailikin toisen voimaa häntä silti pelotti toisen puolesta, eikä hän kestänyt ajatusta siitä, että menettäisi hänet. Että jotain kamalaa tapahtuisi silloin, kun Riza suojeli ystäviään.
Turvaa tuovasta univormusta huolimatta Riza oli naisellinen ja hyvin kaunis. Winry huomasi katsoneensa toista pidempään kuin oli sopivaa ja käänsi katseensa toisen kohottaessa oman katseensa. Winryn poskille kohosi puna, jota hän yritti peitellä naurahdusella. Se sai hänet tuntemaan itsensä typeräksi, mutta Riza vain hymyili. Hymy oli huvittunut ja ystävällinen, mistä Winry piti. Se saattoi kertoa välittämisestä – ainakin jonkinlaisesta.
Kun Riza veti Winryn mukanaan pölyiseen kirjastoon näyttääkseen, missä Ed ja Al työskentelivät he saivat olla kahdestaan. Lounasravintolassa oli ollut ruokailevia ihmisiä heidän ympärillään, mutta valtavien kirjahyllyjen välissä ei näkynyt ketään. Winry tiesi, että jossain oli kirjastonhoitaja, mutta ei osannut ajatella sellaista nyt. Rizan katsoessa Winryä toisesta tuntui, että tilanteessa oli paljon enemmän kuin oli aluksi ajatellut. Oli vaikeaa uskoa, että nainen voisi ymmärtää hänen tunteitaan, joita hän ei itsekään ymmärtänyt. He kuroivat hitaasti välimatkan umpeen ja Riza hiveli sormillaan pitkiä vaaleita etuhiuksia, jotka kehystivät vapaina Winryn kasvoja. Winry katsoi toista posket punoittaen ja pelkäsi rikkoa hiljaisuuden, joka vallitsi heidän ympärillään. Sydän löi lujempaa ja lujempaa.
Suudelma painautui huulille pehmeänä ja hellänä – ei vaativana tai kokeilevani. Sellaisena, jolla suudeltiin osoittaakseen rakkautta. Winry alkoi suudelman myötä ymmärtämään omia tunteitaan paremmin. Riza oli jo huomannut ne, mutta oli asia, joka vaivasi naista. Se, että hän oli ollut sodassa. Univormun kantaminen toi mukanaan myös taakkaa, jonka Winry näki nyt katseesta, joka oli anteeksi pyytävä. Winry ei välittänyt siitä, mitä toinen oli joutunut tekemään armeijan palveluksessa – tietysti se merkitsi – mutta hän oli valmis antamaan anteeksi. Riza teki sen suojallakseen.
Nainen univormussa oli enemmän kuin sotilas – hän oli suojelija, jonka halaukseen Winry tahtoi jäädä.
