Ficin nimi: Auta minua unohtamaan
Kirjoittaja(t): Sindarin lapsi
Tyylilaji/Genre: Tupla raapale, Angst
Ikäraja:K11
Paritus/Päähenkilöt: Magnus
Varoitukset: Kirjoitusvirheet,seksiin viittaus
Vastuunvapaus: Maailma, miljöö ja Magnuskuuluvat Clarelle, leikittelen vain niillä, toki omistan omat hahmoni. En saa rahallista korvausta.
A/N: Varjojen Kaupungissa viitattiin Magnuksen edellisiin suhteisiin (sattumalta lukemalla enkuksi aikaisempaa sarjaa tajusin sen olevan vamppyyri) , joten päätin kirjoittaa tälläsen angsti höpötyksen eron tuskasta.
Tämä perustuu siis ns. vanhaan aikaa, ei nykyaikaan missä VK on yleensä kirjoitettu. Raapaletta oli tosi vaikee kirjoittaa!
En osannut päättää mitä otan mukaan ja mitä en. Toivottavasti pidätte!
Auta minua unohtamaan
Edessäni lepää pergamenttia, kasoittain. Mustepullo seisoo omilla jaloillaan. Tuli roihuaa petona takassa. Nainen makaa lakanoiden välissä, mustat kiehkurat asettuneina kasvojen uriin. Hän oli hyvä. Auttoi minua unohtamaan suruni ja kuolemaan syöksyvän epätoivon hetkeksi.
Noiden limaisten tovien jälkeen se iski taas vasten kasvoja kovalla läimäytyksellä.
En tiedä mitä sanoa. En tiedä mitä kirjoittaa. Sielussani on aukko, siellä asuu kylmyys ja ahdistus. Nainen on taas luonani. Eri muodoissa. Hän tuli eilen vaaleana, tänään mustana. Heillä kaikilla on sinun silmäsi. Heidän huulensa ovat pienet ja isot mutta näen vain suloiset hampaat, jotka ovat tylpät, voin sivellä niitä sormenpäälläni saamatta haavaa. Toisin oli hampaittesi kanssa. Toisin vartalosi kanssa, joka tuotti minulle enemmän nautintoa kuin nämä huorat yhteensä. Tarvitsen kosketustasi.
Kuulen ääntä takanani, naisen äänen. Hän ei kuulosta sinulta. En reagoi. Olen rikki. Kehoni ei toimi enää samalla lailla, mielenikään. Löydänkö enää ketään. Löydänkö enää ketään, joka voisi täyttää tämän verestävän, piikkilangalla raastetun haavan, joka ei parane. Ei parane koskaan.
Kuulen tytön nousevan, kohta kävelee viereeni. Hän painaa kätensä rinnalleni. Jos hän lukee tämän, hän ei ole enää elossa. Jos hän hymyilee minulle, nyökkää, olen valmis. Olen valmis seuraavaan kierrokseen. Haluan unohtaa. Ja niin Magnus nousee, kumartuu heittämään paperin takkaan ja katuu sänkyyn naisen kanssa.