Nimi: Parempia ajatuksia
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: kevyt angst, hempeä draama
Paritus: Harry/Ron
Muuta: Sijoittuu ajallisesti Azkabanin vankiin.
A/N: Siitä on
vuosia, kun olen viimeksi kirjoittanut Potter-ficcejä, saati julkaissut niitä, joten olen vähän hermostunut. Aloin tässä lomalla lukea kirjoja uudestaan ja eikös paras ystävä -kompleksini alkanut jälleen kolkutella.
Parempia ajatuksia
Oli joulun jälkeinen aamu.
Harry oli herännyt varhain, niin varhain, ettei aamiaistakaan vielä tarjoiltaisi Suuressa salissa ainakaan muutamaan tuntiin. Pimeässä, hiljaisessa makuusalissa ei kuulunut kuin Ronin tuhina, joka välillä lipsahteli kuorsauksen puolelle. Muut viettivät lomaa kotona.
Monet luonteeltaan piinaavat ajatukset sinkoilivat Harryn päässä. Hän mietti Sirius Mustaa, jonka petos tuntui edelleen avohaavalta rinnassa, ja Harrya suututti edelleen se, ettei
kukaan ollut kertonut hänelle, mitä Musta oli todellisuudessa tehnyt.
Ankeuttajat tekivät pienen tervehdyskäynnin hänen mielessään ja verestivät muistoja äidin kuolinhuudoista. Harrya puistatti, ja hän käpertyi tiukemmin peittoonsa. Kalmakoira ja Punurmion karmaisevat ennustukset hänen ennenaikaisesta kuolemastaan olivat myös jättäneet Harryyn oman levottomuuden kaikunsa.
Sokerina pohjalla olivat sitten Hagridin ahdinko Hiinokkaa uhkaavasta teloituksesta ja Tulisalaman epäreilu takavarikointi.
Harrya masensi eikä hän olisi halunnut tänään ollenkaan nousta sängystä ylös.
Kun Ron heräsi parin tunnin päästä, Harry oli niin synkkien mietteidensä syövereissä, ettei hän edes tajunnut pojan kutsuvan häntä nimeltä. Hän säikähti, kun Ron kiskaisi hänen sänkynsä verhot sivuun ja kohtasi punapään tuiman katseen.
”Edelleen hengissä siis”, Ron tokaisi. ”Mitä sinä nyt olet saanut päähäsi?”
”Miten niin?” Harry kysyi töykeämmin kuin oli tarkoituksena. Ron nyökäytti päätään häneen päin.
”Näen sen kasvoistasi. Mietit jotakin etkä ilmeestäsi päätellen mitään iloista.”
”Mitä sinä siitä piittaat?” Harry tuhahti. Ronin korvat punehtuivat.
”Haluaisin vain, että paras kaverini voisi pitää edes lomalla hauskaa. Onko siinä jotakin vikaa?” Ron äyskähti ja palasi omalle sängylleen suuttuneen näköisenä. Harry ajatteli ensin, ettei sovittelisi, mutta hän oli jo riidoissa Hermionen kanssa Tulisalaman takia eikä hän halunnut suututtaa Roniakin.
Harry nousi ylös ja kiipesi Ronin sänkyyn.
”Anteeksi”, Harry sanoi Ronin selälle, ”mietin vain asioita – tämä vuosi on pitänyt sisällään kaikkea inhottavaa. Ankeuttajia, Sirius Musta, murskatappio huispauksessa ja nyt vielä Tulisalama – ”
Siihen Ronkin tuhahti harmissaan ja Harrya hymyilytti. Ron välitti ja oli hänen puolellaan. Hänen pitäisi arvostaa sitä enemmän. Ei ollut vielä uusivuosi, mutta se voisi olla Harryn lupaus ensi vuodelle.
Siinä meni hetki ennen kuin Ron kääntyi ja smaragdinvihreät silmät kohtasivat siniset. Harry hymyili anteeksipyytävästi. Ron tuhahti, mutta hymy vei hänestäkin voiton.
”Voisit ajatella vähemmän tai jotakin muuta”, Ron ehdotti.
”Voisin”, Harrykin myönsi ja hymyyn hiipi ovela sävy, joka oli melkoisen harvinainen ilmestys Harry Potterin kasvoilla. Yleensä Ron oli sen ainoa todistaja. ”Arvaa, mitä ajattelen nyt?”
Harry laski päänsä Ronin tyynylle ja hengitti lakanoita, joihin oli tarttunut hänen lempituoksunsa koko maailmassa. Ron kellahti hänen viereensä eikä kysynyt, koska hän tiesi. Heidän oli turha olla salaperäisiä toistensa kanssa. Heidän ystävyytensä alkoi olla jo sellaisella tasolla, että monet ajatukset huomattiin ennen kuin ne lausuttiin ääneen. Jopa sellaiset ajatukset, joita ei ehkä haluaisi myöntää edes itselleen.
Ronin suu tuntui lämpimältä ja hellältä. Jännitys Harryn harteissa hellitti ja synkät ajatukset valuivat yksi kerrallaan, suudelma suudelmalta, jonnekin alitajunnan perukoille. Heidän jalkansa sotkeutuivat toisiinsa ja Ronin pyjaman ylimmät napit karkasivat lävistään, kun Harryn sormet tarrasivat niin napakasti paidan kaulukseen.
Harry ei ajatellut mitään, kun Ron vetäytyi kauemmas. Tai kyllä hän ajatteli, mutta vain sellaisia ajatuksia, jotka saivat silmät tuikkimaan ja lämmön kuplimaan leijonankultaa hänen ihonsa alla.
”Nuo ajatukset ovat paljon parempia”, Ron sanoi hiljaa, ja Harry oli samaa mieltä.
