Olipa mukavaa löytää Rosmertasta ficci sodan jälkeen. Tai ylipäätään hahmosta, koska itse tykkään Rosmertasta. Sodan jälkeisten ficcien lukeminen kuuluu myös minun suosikkeihini ja tässä oli kivasti toistettu sitä ajatusta, että sota on ohi. Sen saattaa sanoa tai ajatella, mutta ymmärtäminen on toinen juttu - ja olit tuonut sen hyvin esille.
Rosmerta ja Kolme luudanvartta on paketti, jossa molemmat täydentävät toisiaan. Baari on siitä mielenkiintoinen, miten paljon siellä käy noitia ja velhoja ehkä juomassa sen yhden tai sitten useamman. Aspa työssä olleena musta on hienoa lukea ficcejä, joissa kuvataan sitä, miten asiakkaat saattavat jäädä mieleen heikosti tai enemmänkin. Rosmertan tapauksessa oli varmasti paljon vakioasiakkaita, jotka jäivät mieleen ja kuten sanoit: niitä saattaisi tulla jopa ikävä. On realistista, että asiakkaita ei ole, kun sodasta on vielä niin lyhyt aika. Tai ainakin mulle jäi sellainen fiilis, että loppumisesta ei olisi kauan.
Juominen ficeissä on yleensä aihe, mihin suhtaudun varauksella. Monesti siinä liioitellaan, mutta olit pysynyt tämän kanssa mukavan asiallisella linjalla, vaikka Vermutia menikin ihan reilulla kädellä.
”Ja Tom. Te… Olitte molemmat niin mahtavia. Ja niin ylimielisiä ja itsekkäitä. Tämä on teille.”
Mua jäi hieman vaivaamaan se, että tässä käytettiin nimivalintaa Tom. Rosmerta ei ole koskaan tuntenut Voldemortia Tomina, eikä kovin moni edes tiedä Voldemortin oikeaa nimeä. Ehkä se on kuullut sen Dumbledorelta tai ainakin se tuntuu ainoalta loogiselta selitykseltä tälle.
Pullo päästi hiljaisen popsahduksen auetessaan, viini taas solisi lasiin kuin mikä tahansa pullosta kaadettu neste. Se ei kuulostanut mitenkään erilaiselta.
Popsahdus oli kanssa juttu, joka särähti hieman silmään. Poksahdus on ihan tuttu juttu, mutta popsahdukseen en ole törmännyt. Ellei tämä sitten ole typo? En tosin usko, että tämä tosin virhekään varsinaisesti on.
Se, että tässä käytiin läpiä molempia puolia oli musta hyvä. Kokonaisuutta sodan jälkeisestä maailmasta vähän kaikkien osalta menemättä yksilöintiin, että jotain muistettaisiin enemmän kuin toista. Ehkä joitain muisteltiin tärkeämpinä, mutta pidin siitä ettei sitä ole tuotu esille tai korostettu ketään erityistä.
Hiljaisuudella oli tuotu kivaa tunnelmaa ja varmastihan baarissa onkin hiljaista - kuten missä tahansa muuallakin - kun paikalla ei ole ketään. Korkokenkien kopse ja pullosta kuulunut ääni oli kivoja äänellisiä yksityiskohtia. Samoin jo yllä olevassa lainauksessa se, että neste oli samanlaista kuin kaikki muutkin nesteet. Muita yksityiskohtia, jotka painuivat mieleen oli tarkasti kuvatut makuelämykset ja se, miten jotkut maut tunnistaa paremmin kun ne tietää.
Lopetuksesta kuitenkin tykkäsin kaikkein eniten. Se, miten pöytien vaihtaminenkin saattaisi olla askel uuteen alkuun. Elämän jatkamiseen. Vainajien vaiti pysyminen nivoi tän yhteen otsikon kanssa, vaikka aluksi mietin miten se tähän sopii. Se oli oikeastaan aika hieno lopetus, eikä jäänyt irralliseksi. Alun hiljaisuus ja lopun vaiti sopivat myös hyvin yhteen. En sitten tiedä, oliko se tarkoituksellista vai ei.
Saap, kiitos tästä hienosta ficistä! Mukavaa lukea sinulta angstisempaa ficciä, senkin fluffaaja. Onnistuit hyvin tässäkin genressä, mutta enpä asiaa kyllä missään vaiheessa epäillytkään. Tämä sai kunnian olla vuoden ensimmäinen kommentoitu fic! (Ja kirjoita ihmeessä lisää Rosmertasta, siinä hahmossa on niin paljon mahdollisuuksia.)