Title: Häveliään henkilökohtaista
Author: FractaAnima
Genre: draama
Rating: K11
Pairing: Hermione/Severus
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
FF100 sanalla 036. Haju.
A/N: FF100 puolessa välissä! o/
Häveliään henkilökohtaista
Hermionea jännitti. Hän joutui jäämään tunnin jälkeen professorinsa kanssa hetkeksi kahdestaan. Se oli tapahtunut kerran aiemminkin, silloin kun hän oli saanut mieheltä lainaan jotain erityistä. Ajatuskin professorin henkilökohtaisesta omaisuudesta hänen omassa laukussaan sai tytön ihon kihelmöimään. Siinä oli jotain hyvin väärää, jotain intiimiä.
"Tunti on päättynyt", Kalkaroksen ääni oli kaikessa tympääntyneisyydessäänkin huumaavalla tavalla matala ja erityinen - tai sitten jännitys sai tytön ylireagoimaan miehen normaaliin olemukseen.
"'Mione?" Ron kysyi, kun he olivat Harryn kanssa jo valmiita lähtemään eikä tyttö ollut vielä edes pakannut kirjojaan.
"Öh, minun täytyy - minun täytyy keskustella professorin kanssa projektistani", Hermione nielaisi. Pojat eivät ymmärtäneet miksi hän oli halunnut tehdä syventävän tutkielman juuri liemistä, kun hänellä olisi ollut muitakin mahdollisia vaihtoehtoja. "Tulen perässä sitten."
"Hyvä on", Ron kohautti olkiaan ja he lähtivät viimeisten joukossa ulos luokasta. Hermione ei ollut täysin varma valintansa motiiveista itsekään.
Kun huone oli hiljentynyt, Kalkaros sulki oven sauvan heilautuksellaan vaivautumatta nostamaan katsettaan pergamenteistaan. Hermionen suu kuivahti, mutta hän pakottautui rykäisemään ääneen.
"Neiti Granger?" yllättynyt ääni kohosi katseen myötä. Professorin mustat silmät tutkivat tyttöä hyvin tarkasti.
"Minä - ", Hermione tarttui nyt jo pakattuun laukkuunsa tiukemmin ja asteli lähemmäksi opettajaansa. Hänen sydämensä tykytti jännityksestä. Miehellä oli sellainen vaikutus kaikkiin, hän oli kieltämättä hyvin pelottava.
"Niin, neiti Granger?"
Hermione puri huultaan ja upotti kätensä laukkuunsa. Esine tuntui samettiselta hänen sormenpäitään vasten.
"Halusin - halusin palauttaa tämän", Hermione ujutti kätensä ulos laukustaan. "Siitä oli minulle kovin paljon hyötyä", tyttö tunsi ikävän tunteen sisässään joutuessaan palauttamaan lainaamansa esineen takaisin sen oikealle omistajalle.
"Sitä en epäile, neiti Granger", miehen toinen suupieli nousi tyytyväiseen kaareen. Hermione värähti. Hän otti viimeisen askeleen lähemmäs professorinsa työpöytää ja laski sitten esineen epäröiden miehen eteen.
"Lupaan, ettei siinä ole jälkeäkään käyttöni jäljiltä", Hermione kiirehti sanomaan ennen kuin pakotti sormensa irti otteestaan.
"Hyvä", Kalkaroksen ääni tummui asteen. "Voit mennä nyt", mies sanoi ja Hermione kipitti nopeasti tiehensä. Hän oli uskaltanut lainata jotain miehen omaa ja hyötynyt siitä lyhyen laina-ajan aikana häveliään paljon. Hän oli kantanut sitä mukanaan joka paikkaan ja niinäkin hetkinä, kun hän ei voinut hyötyä siitä, hän oli hivellyt sitä salaa laukussaan.
Professori Kalkaros istui pöytänsä ääressä ja arvioi pöydällään lojuvaa esinettä katseellaan. Hän tarttui siihen varoen, mutta varmasti; kuin peläten rikkovansa koskettaessaan, mutta peläten pudottavansa. Hän nuuhkaisi esinettä ja hymyili kierosti.
"Valehtelija", mies murahti haistaessaan tytön hajuveden kirjansa samettikannesta.