Title: Lähtö
Kirjoittaja:Anturatassu
Raiting: k 11
Pairing: pieni Regulus/Sirius
Summary: Sirius saa tarpeeksi ankeista kotioloistaan...
Varoitukset: insesti
// Scarlett lisäsi ikärajan otsikkoonLähtö Sirius istui huoneessaan. Hän yritti lukea uusinta hankkimaansa moottoripyörälehteä, mutta keskittyminen herpaantui vähän väliä. Isä oli piessyt hänet tänään. Taas. Haukkunut ties miksi ja käskenyt painua helvettiin. Käskivätkö hyvät tai edes rakastavat vanhemmat painua helvettiin? Eivät. Poika mietti asiaa vielä hetkisen, tuli yhä kiukkuisemmaksi ja äkillisestä päähänpistoksesta johtuen pakkasi lähes kaikki tavaransa matka-arkkuunsa, jättäen kuitenkin bikiniasuisten jästityttöjen kuvat seinälle ikitarttumistaialla ja rohkelikko-värein koristellun päiväpeittonsa sängylleen, ihan vain ärsyttääkseen vanhempiaan.
Käytävässä hän törmäsi pikkuveljeensä Regulukseen. "Sirius, mitä sinä aijot?" tämä kysyi hämillään. "Reg, minä lähden pois täältä", Sirius vastasi "Äläkä kysele, minne menen, en kuitenkaan kerro."Miksi?" nuorempi kysyi hämillään. "En sovi tänne", vanhempi pojista vastasi "mutta voin vakuuttaa, että vika ei ole sinussa." Sirius oli jo kääntymässä mennäkseen, kun huomasi veljensä katseen. "Äh, Reg, olen kyllä maininnut tästä aikaisemminkin sinulle, mutta tule nyt sitten tänne." Regulus käveli Siriuksen luo ja halasi tätä oikein kunnolla. Ei hän toista ajatellut, muuten kuin rakkaana veljenään, mutta silti tältä saadut halaukset olivat lähes parasta, mitä hän tiesi. Harvinaisia ne olivat aina olleet, mutta silti niin turvallisia, lämmittäviä ja jotenkin lohduttavia. Mutta nyt Sirius olisi lähdössä, ja hän jäisi kolmestaan vanhempiensa kanssa, luultavasti kuolemaan kurjuuteen. Vanhempi poika irroittautui, kenties häivähdyksen vastahakoisesti, kääntyi ja raahasi tavaransa alakertaan. "Nähdään Tylypahkassa", Sirius huikkasi vielä veljelleen. "Pidä huolta itsestäsi", Regulus sanoi hiljaa, mutta Sirius kuuli sen ja lupasi yrittää parhaansa mukaan. Alhaalla hän sanoi vielä muutaman valitun, muttei niinkään kauniin sanan vanhemmilleen ja lähti sitten ovet paukkuen sateiseen yöilmaan.
"Regulus", Walburga Musta kutsui poikaansa. "Niin, rouva äiti?" Poika sanoi kuuliaisesti. "Polta Siriuksen kuva tahraamasta sukupuutamme", rva Musta käskytti nuorempaa -ja nyt ainoaa- poikaansa. "Kyllä, rouva", Regulus sanoi mutta tuijotti lasittunein silmin eteensä. "Mitä toljotat? Et kai vaan väitä, että pidit siitä saastasta?" Äiti kysyi kiivaasti. "En, rouva", Regulus vastasi ja tiesi ensimmäistä kertaa elämässään valehdelleensa vanhemmilleen. Kuvaa polttaessaan kolkon olohuoneen seinältä hänen silmästään putosi pari huomaamatonta kyyneltä, jotka poika kuivasi äkkiä.
Oliko Sirius tiennyt, miten paljon Regulus välitti tästä? Hän oli aina ihaillut veljeään, ja nyt olisi tahtonut itsekin lähteä, mutta ilman Siriuksen tyhmänrohkeutta se ei onnistunut. Hänen kohtalonsa oli mitä ilmeisimmin tehdä vanhempansa ylpeiksi, alistua heidän tahtoonsa ja katua sitä haudassaan.
Kommentteja kaivataan