Title: Lahjaongelmia
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Fíli, Kíli, Dís, Thorin & Bifur
Beta: Saappaaton
Genre: family fluff
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Fílillä oli ongelma. Hänen pitäisi ostaa Kílille Keskitalven juhlaan lahja, eikä hänellä ollut mitään ideoita sen suhteen!
Challenges: FF50 (29, talvi), Kerää kaikki hahmot (Fíli) ja Kirjoita ja kommentoi (Hobitti)
A/N: Kirjoitin tämän Finin joulukalenteriin, mutta ajattelin sitten julkaista tämän ihan erikseenkin. Idea tähän ficciin tuli Odolta, kun tämä ehdotti että Fíli voisi nikkaroida Kílille Keskitalven juhlalahjan, joten tämä sitten vähän eskaloitui tuosta ideasta tällaiseksi.
Betani mukaan tässä ei kuulemma ollut mitään vikana, koska Saapas käytti kaiken ”betausaikansa” vain tämän awwitteluun, mutta jos sinne on silti jotain kummallisuuksia eksynyt, niin syyttäkää mua.
Omistettu jokaiselle, jolla oli samankaltaisia ongelmia jonkun toisen henkilön lahjan kanssa kuin Fílillä! <3 Hyvää ja rauhallista joulua ja onnea uudelle vuodelle jokaiselle! <3
Lahjaongelmia
Fílillä oli ongelma. Hänen pitäisi ostaa Kílille Keskitalven juhlaan lahja, eikä hänellä ollut mitään ideoita sen suhteen! Kymmentalvinen kääpiö oli päättänyt ostaa pikkuveljelleen sinä vuonna erityisen hienon lahjan, koska Kíli oli viiden vanhana päässyt ensimmäistä kertaa isän mukana markkinoille ja se oli saanut pienen kääpiön paisumaan ainakin viisinkertaiseksi ylpeydestä. Nyt Fíli sitten halusi ostaa tälle jotain, joka saisi aikaan vähintään samanlaisen reaktion! Hän oli saanut sitä varten isältä myös kourallisen kolikoita, että hän voisi itse käydä ostamassa veljensä lahjan.
Fíli oli pyörinyt torin markkinoilla jo ties kuinka pitkään, mutta yksikään lelu, kirja tai esine ei saanut hänessä toivottua reaktiota aikaan. Ja jos ne eivät saaneet häntä innostumaan, miten niiden olisi tarkoitus saada viisivuotias poika intoilemaan. Niinpä Fíli palasi pettyneenä takaisin kotiin miettiäkseen asiaa uudemman kerran.
Pieni poika istui kammarinsa lattialla otsa rypyssä miettiessään päänsä puhki, kunnes hän keksi lähteä kysymään Thorin-enolta ideoita. Fíli tepsutteli kohti enonsa työhuonetta innostuneena ideastaan. Thorin-eno oli niin viisas, että totta kai hän keksisi sopivan lahjan Kílille. Miksei hän ollut keksinyt tätä ideaa aikaisemmin?
Fíli koputti työhuoneen oveen ja raotti sitä sitten hieman varovasti.
”Mitä asiaa sinulla oli, Fíli?” Thorin-eno kysyi huomattuaan vaalean kääpiöpojan kurkistavan oven raosta.
”Minä tarvitsen apua”, poika totesi ja astui sisälle.
”Missä tarvitset apua?” eno kysyi Fílin kömpiessä istumaan enon työpöytää vastapäätä olevaan tuoliin.
”Minun pitäisi ostaa Kílille Keskitalven juhlalahja, mutten tiedä mitä haluan ostaa”, Fíli murahti roikottaessaan jalkoja ilmassa. Tuoli oli aivan liian iso kymmenen vanhan istuttavaksi, joten hänen pienet töppöjalkansa yltivät vain melkein maahan asti.
”Millaisen lahjan Kíli haluaisi?” Thorin-eno kysyi.
”En tiedä”, Fíli vastasi turhautuneena. Jos hän tietäisi, mitä Kíli halusi, olisiko hän tullut edes kysymään sitä enoltaan?
”No, koita miettiä asiaa sen kautta, mitä sinä halusit lahjaksi viisivuotiaana”, Thorin-eno ehdotti, ja Fíli lähti tämän työhuoneesta pohtien asiaa. Mitä hän itse oli halunnut viiden vanhana kääpiöpoikana?
Fíli mietti ja mietti, mutta vaikka hän kuinka pohti asiaa, ei hän keksinyt sitten millään, mitä oli itse halunnut Kílin ikäisenä. Siispä hän päättikin suunnistaa Sólveigia ja Drengriä tapaamaan, josko he osaisivat auttaa häntä asian kanssa. Sólveig oli neljän ja Drengr neljäntoista, mutta sisarukset olivat todella hyvää pataa Fílin ja Kílin kanssa, joten ehkä he keksisivät nuorelle prinssille sopivan lahjan.
Kun kruununprinssi viimein pääsi ystäviensä asuintilojen luokse, sai hän kuitenkin kuulla näiden äidiltä Drengrin olevan sillä hetkellä pajoilla ja Sólveigin olevan päiväunilla. Heistä kummastakaan ei siis sillä hetkellä ollut mitään apua Fílille, joten hän kiitti Lagnlifia ja lähti sitten takaisin kohti omaa kammariaan. Hänen pitäisi selkeästi keksiä uusi suunnitelma.
Pikkupoika käveli Sinivuorten käytäviä pitkin ja törmäsi matkallaan äitiinsä, joka oli menossa kohti keittiötä.
”Äiti! Apua!” Fíli kailotti niin että käytävä raikasi.
”Mikä nyt on ongelman nimi, lapsikulta?”
”Mitä minä ostan Kílille lahjaksi?” Fíli kysyi jo melkein toivottomana.
”Voi lapsikulta, sitäkö sinä olet koko ajan pähkäillyt?” äiti ihmetteli, ja Fíli nyökkäsi pontevasti.
”Mitä jos et ostaisikaan hänelle mitään?” äiti kysyi, ja Fíli katsoi tätä kummissaan. Ei kai hän nyt voisi jättää Kílin lahjaa ostamatta. Hän oli jo aikeissa sanoakin sen äidilleen, kun tämä jatkoikin:
”Mitä jos tekisit sen sijaan veljellesi jotain itse.”
Sen kuultuaan Fílin ilme kirkastui ja hän halasi äitiään pikaisesti ennen kuin lähti juoksemaan tulosuuntaansa.
Hän viiletti ulos Sinivuorilta, takaisin torille ja suoraan Bifurin lelukauppaan.
”Kas, Fíliseni, mitä sinulle saisi olla tällä kertaa?” vanha kääpiö kysyi kääpiökielellä.
”En halua ostaa mitään, mutta ajattelin kysyä…” Fíli aloitti, mutta lopetti sitten nopeasti, koska ei ollut ihan varma, olisiko hänen sopivaa kysyä asiaa lelumestarilta itseltään.
”Niin?” Bifur kysyi.
”Ajattelin, jos voisit auttaa minua veistämään Kílille Keskitalven juhlalahjan?” Fíli kysyi hiljaa huultaan purren. Bifur hymyili lämpimästi ja viittoi sitten pientä kääpiötä tulemaan peremmälle kauppaan. Vasta nyt Fíli huomasi, että kaupan perukoilla oli selvästi Bifurin yksityinen lelupaja, sillä siellä täällä lojui puoliksi valmiita leluja ja erilaisia työkaluja. Bifur pyysi Fíliä valitsemaan isosta puukasasta valitsemaan haluamansa raaka-aineen ja asettui sitten istumaan vanhaan ja hieman kulahtaneeseen nojatuoliin. Kääpiöpoika valitsi tumman puukalikan ja istahti Bifurin eteen lattialle kalikka sylissään.
Seuraavan viikon ajan Fíli kävi päivittäin Bifurin lelupuodissa, missä hän veisti vanhemman kääpiön neuvojen ja vinkkien avulla veljensä lelua, kunnes koitti viimein jo kauan odotettu Keskitalven juhla. Ennen varsinaista juhlaa olisi aika vaihtaa lahjat ihan perhepiirissä, joten Fíli, Kíli, heidän vanhempansa ja Thorin-eno olivat kaikki kokoontuneet Dísin ja Óttarin kammariin. Kílin lahjavuori oli isompi kuin poika itse, mikä sai tämän hymyn leviämään korvasta korvaan. Fílin kasa oli pienempi, mutta hän olikin vanhempi, joten hän ei ollut odottanutkaan saavansa samanlaista vuorta ja hänen lahjansa olivat muutenkin pienempiä.
Kíli alkoi käydä jo hieman kärsimättömäksi, joten pojat saivat luvan alkaa avata lahjojaan. Kíli sukelsi suoraan suurimman paketin luokse ja alkoi repiä sitä esille kääreistään. Fíli avasi omansa hieman sivistyneemmin, mutta kuitenkin aivan yhtä innoissaan. Kíli sai ainakin uuden kelkan ja paljon uusia leluja. Fíli puolestaan sai pari kirjaa, joiden avulla hän voisi jatkaa kääpiökielen opettelujaan sekä Dwalin-sedältä puusta veistetyt leikkimiekat, joilla hän voisi alkaa harjoitella. Kun nuoremmalla pojista oli enää yksi pieni paketti avaamatta, alkoi Fíli pureskella sormiaan jännityksestä, sillä se oli hänen lahjansa veljelle. Kíli nappasi pienen paketin lattialta, käänteli ja väänteli sitä hetken ennen kuin ravisti pakkausta kummastuneena, kun se ei päästänyt äänen ääntäkään. Sitten poika alkoi avata kääreitä kieli pitkällä, ja Fíliä hermostutti hetki hetkeltä aina vain enemmän. Kun paketista paljastui hieman kömpelösti veistettu lohikäärme, Kílin silmät muuttuivat lautasen kokoisiksi. Tämä tuijotti leluaan tiiviisti ja virnisti sitten koko hammasrivistönsä leveydeltä.
”SMAUG!” poika kiljahti ja alkoi heilutella lelua ilmassa kuin tuuliviiriä. Fíli huokaisi helpotuksesta, että lelu oli hyväksytty ja palasi sitten oman lahjakasansa äärelle.
