alaotsikko: S, H/G
Ikäraja: S
Paritus: H/G
Aamu. Saukkonummella on juuri noussut aurinko, niinkuin se joka aamu tekeekin noin kuudelta, kukonlaulun aikaan. On hiljaista - huuto. Hiljaisuuden on juuri rikkonut huuto, joka kuului luultavasti tästä aivan läheltä, ehkä noin sadan jalan päästä. Itseasiassa juuri sen matkan päässä asuvat Harry, Ginny ja heidän kolme lastaan: Albus, James ja Lily.
'' Apua! Iik! Hyi! Äiti! Niskassani on jotain... jotain... ÄLLÖTTÄVÄÄÄÄÄ! '' Lily, pieni, vaaleatukkainen tyttö huutaa.
'' Jaa jaa... '' Ginny sanoi ja laittoi kätensä Lilyn paidan sisään. '' Katsotaanpas '' hän myhäili ja nosti kätensä niskasta mukanann jokin.... tavallinen kastemato.
''Ai, voi.. juu, niin.. Ei se nyt niin paha ollutkaan. En minä oikeasti pelännyt '' mutisi Lily nolona ja juoksi pois.
'' Heih! Nyt hiukan hiljempaa ääntä. Olen juuri päässyt muistelmissani kohtaan, jossa pelastan sinut, Ginny, Salaisuuksien kammiosta. '' kuului ääni jostain mitä en minäkään tiedä. - (''Mutta.... Heih! Hetkinen... Tuolla yläkerran keskimmäisessä ikkunassa..'') Noniin.. Siis yläkerran keskimmäisestä ikkunasta katsoi pörrötukkainen mies, jolla oli selvästi monta kertaa korjatut silmälasit päässään. Mies näytti äreältä, kun taas Ginny näytti hämmentyneeltä.
'' Kuka siellä huutaa? ''
'' No minä. Harry tietenkin. Etkö omaa miestäsi tunnista? '' huusi mies, joka kutsui itseään Harryksi.
------------------------------------------------------------------------------------------
Noh, mennäämpä Harryn huoneeseen kurkkaamaan mitä hän tekee.
('' Aah.. Hyvä, tuolla onkin tikapuut suoraan yläkertaan. '')
Oooh.. Mitä ihmettä. Eihän Harry mitään muistelmia kirjoita, vaan istuu takkatulen äärellä puhumassa tulessa näkyvän pään kanssa.
------------------------------------------------------------------------------------------
'' No, mutta Draco. Mitäs sinä täällä teet? Minä luulin, ettemme ole edes ystäviä... siis sen edellisen kerran jälkeen. '' puhui Harry tavallisella äänellä, mutta siitä huolimatta punastui nyt kovasti.
'' Ajattelin vain... jos voisimme yrittää uudestaan. '' Draco, kuten Harry oli häntä kutsunut, sanoi hiljaa.
'' Nohh.. tule takkatulen läpi käymään huoneessani. Äkkiä. '' Harry kuiskasi heti Draco jälkeen.
Takkatulesta tuli kipinöitä. Nyt Draco, Harryn vihankohteista suurin seisoi takan ja Harryn välissä.
'' Miksi emme voisi olla ystäviä? Miksi emme voi unohtaa vanhoja Tylypahkan aikoja? Miksi emme voisi edes yrittää elää ystävinä? Scorpius ja sinun lapsesi tulisivat varmasti toimeen toistensa kanssa. '' Draco sanoi kiltisti, mutta paha loiste silmissään.
'' Ei, ei ja ei. Kuinkakohan monta kertaa olen tehnyt tämän... Karkotaseet! Tainnutu! Ja... ja AVADA KEDAVRA! '' huusi todella kovaa,(mutta ihme ja kumma se ei kuulunut muualle kuin huoneeseen, koska Harryn onneksi huone oli eristetty muusta alueesta vahvalla taialla.)
'' Varjelum '' karjaisi Draco. Mutta, ei, eihän näin... ei niin vahvaa kirousta, kuin tappokirous voi torjua millään taialla... ei edes Harrylle aina hoetulla rakkaudella.
'' Arg '' mumisi Harry poikkeuksellisen kovalla äänellä ja väisti vihreää valojuovaa, joka osui heti seinään. PUM!!! - Monta valojuovaa aivan kuin ne olisivat irronneet seinästä lensi omille teilleen. Taika jolla Harryn huone oli eristetty oli särkynyt. Tämä täytyisi tehdä nopeasti.
Vihreä valo lennähti Harryn sauvan kärjestä ja osui Dracoa suoraan rintaan.
MUTTA!!! DRACO OLI VAIN PYÖRTYNYT. HÄNESTÄ OLI TULLU POIKA JOKA ELÄÄ num. 2!
-------------------------------------------------------------------------------------
Huoneen ovi paukahti auki. Harry kuuli sen, koska oli juuri herännyt muistelmiensa ääressä. Hän oli nukahtanut, juuri kun oli saanut kirjan viidennenkymmenennentoisen luvun valmiiksi.
'' Harry! Olet nukkunut jo 6 tuntia. Ensin huusit puutarhaan minulle ja Lillye ja käskit meidän olla hiljaa, ja sitten kuului kuorsausta. ''
Loppu.
// jaina muokkasi ikärajan ja parituksen myös alkutietoihin
