Salatut tunteet (etkä koskaan saanut tietää) | Sallittu | Ron/Severus

[Odo]

Ficin nimi: Salatut tunteet (etkä koskaan saanut tietää)
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama, "romance"
Paritus: Severus/Ron, Severus/Lily
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Paritusgeneraattori ficci vol 4. Tämä aiheutti jonkun verran harmaita hiuksia, mutta tällainen sitten tuli. Kerään tällä Severuksen ja osallistuu FF50 aiheella luihuiset (009.Punainen.) ja Ficlet300 (139.Kaksi). Niin ja Rare10.

Salatut tunteet (etkä koskaan saanut tietää)

Severus oli seurannut Harry Potterin elämää ensimmäisestä vuodesta asti. Samalla hänen oli ollut pakko kiinnittää huomionsa myös tämän ystäviin Ron Weasleyhin ja Hermione Grangeriin. Kun kolmikko vanheni Severus oli jo oppinut kiintymään heihin omalla tavallaan. Kylmä suhtautuminen ei ollut muuttunut mihinkään, mutta jokin oli muuttunut.

Kuudentena vuotena Severus huomasi ajattelevansa Ronia enemmän kuin Harrya, jonka piti olla hänelle kaikkein tärkein. Dumbledore oli sanonut Harryn muistuttavan paljon Lilyä, mutta oli paljon sellaista, joka puuttui. Ronin saadessa myrkkyä Severus oli kiirehtinyt paikalle ja huomannut olevansa todella huolissaan. Ei vain siitä, että Draco osoitti valtavaa typeryyttä yrityksissään tappaa Dumbledore vaan siitä, että Ron oli saanut osansa näistä yrityksistä. Hän katseli kalpeaa poikaa sairaalasiivessä tutkimaton ilme kasvoillaan, mutta syvällä sisimmässään hän tiesi välittävänsä.

Ronin punaiset hiukset olivat samaa sävyä kuin Lilyn, eikä hän voinut olla huomaamatta sitä yhtäläisyyttä. Seuratessaan kolmikon elämää hän oli huomannut Ronin vitsien olevan samankaltaisia kuin nuoruuden ihastuksensa, jota muisteli usein. Ronissa oli leikkimielisyyttä, jota Lilyssä oli ollut, mutta myös epävarmuutta. Sen herkemmän puolen ainoastaan Severus oli huomannut Lilyssä kouluaikoina. Sairaalasiivessä Ron veti Severusta puoleensa ja hänen teki vastoin tapojaan mieli halata poikaa, mutta jääkuori esti häntä tekemästä niin. Mitä poikakin olisi siitä ajatellut?

Kolmikon lähtiessä suorittamaan Dumbledoren tuhoon tuomittua tehtävää Severus seurasi heitä. Näki, miten Ron petti ystävänsä, mutta tietäen hänen palaavan vielä. Ron oli uskollinen ja muistutti siinä suhteessa miestä itseään. Kaikesta huolimatta hän toimi kaikessa hyvässä ja pahassa Dumbledoren puolesta. Ron osoitti samaa lujuutta ystäviensä kanssa. Ja kuten Severus oli ajatellut, Ron palasi takaisin. Sen lisäksi hän pelasti Harryn lammesta, josta Severus jäi ikuiseen kiitollisuuden velkaan. Harry, jota hän oli vannonut suojelevansa olisi kuollut – vain koska Severus oli päättänyt laittaa Rohkelikon miekan hyiseen veteen. Ron pysyi Severuksen ajatuksissa ja salaa hän suojeli tämän perhettä, koska ei osannut tehdä muutakaan Ronin puolesta. Harryn, Ronin ja Hermionen tullessa Tylypahkaan Severus pelkäsi kaikkein eniten Ronin puolesta ja toivoi, että poika ei kuolisi taistelussa. Ei, Severus ei voinut enää silloin kutsua Ronia pojaksi vaan nuorukainen oli kasvanut jo mieheksi.

Viimeisinä hetkinään Severus katsoi Harryn vihreisiin silmiin muistaen Lilyn silmät, jotka olivat aikoinaan katsoneet häntä rakastavasti. Hetki muistutti myös Ronista, Harryn ystävästä, Lilyn kaltaisesta. Muistoihin sekoittui paljon sellaista, mitä hän ei halunnut antaa Harrylle. Tunteet Ronia kohtaan olivat pysyneet piilossa – hänen mielessään kuoleman hetkellä. Vielä kerran Severus olisi halunnut kuulla sen rennon naurun, jonka oli kuullut niin monta kertaa ennenkin. Ron ei saanut koskaan tietää Severuksen salaisuudesta.

[LillaMyy]

Ron/Severus menee kyllä nyt niin erikoiseksi, ettei erikoisemmasta väliä, mutta kirjoittajana olet sinä, joka on saanut muitakin todella rareja pareja toimimaan, joten odotan, että saat tämänkin toimimaan, vaikken voikaan ymmärtää, että miten. Nimi kyllä antaa ehkä jo ymmärtää jotain, mutta silti ihmettelen suuresti tätä paritusta (paritusgeneraattori osaa olla vähän kummallinen välillä!).

Seuratessaan kolmikon elämää hän oli huomannut Ronin vitsejen olevan samankaltaisia kuin nuoruuden ihastuksensa, jota muisteli usein.

Vitsi-sanan monikon taivutus olisi tässä kohtaa vitsien.

Sairaalasiivessä Ron veti Severusta puoleensa ja hänen teki vastoin tapojaan halata poikaa, mutta jääkuori esti häntä tekemästä niin.

Tuolta välistä on nyt kyllä varmaan jostain tipahtanut sana pois, "--hänen teki vastoin tapojaan mieli halata--"?

Oh my, onnistuit tässä ehkä jopa pelottavankin hyvin, koska Ronin vertaaminen Lilyyn ei ollut käynyt pienessä mielessänikään, mutta se toimi ja vieläpä todella hyvin. En ollutkaan ajatellut, että Ronin hiukset olisivat samanväriset kuin Lilyn, mutta totta kai ne ovat, jos Ginnyäkin verrataan Lilyyn (mm. juuri hiustenvärin takia), niin loogisesti ajateltuna sitten Roninkin hiukset ovat samanväriset. Muutenkin nuo kaikki mainitsemasi vertailukohdat kyllä osuivat ja upposivat aivan loistavasti tänne varsin mainiosti.

Tykkäsin tässä kyllä erityisen paljon siitä, ettet ollut yrittänyt kirjoittaa vain yhdestä kohtauksesta, koska näin erikoisen parin kohdalla se olisi voinut eksyä jo hieman crack-tyylisen puolelle, muttet kuitenkaan ollut yrittänyt ympätä tänne liikaakaan erilaisia kohtauksia romanttisella sävytyksellä. Tämä oli juuri sopiva tällaisena, että tuolla oli vilahduksia sieltä täältä juuri sopivassa määrin, ei liikaa, muttei myöskään liian vähää. Tässä oli myös sopivan melankolinen tunnelma, kun Severuksen ajatusmaailma jaettiin noiden kohtauksien taustalla.

[Odo]

Rareus on mun erikoisalaa! Laitan mitä vaan onnistumaan, jos tarve vaatii. Sitä haastetta odotellessa, mikä ei onnistu. (Tähän ei lasketa zoofiliaa tai muuta vastaavaa.)

Ginnyä tosin verrataan paljon Lilyyn, mutta on Ronissakin niitä puolia, joita pääsee hyödyntämään. Sitten on se, että Severus tosiaan on joutunut seuraamaan kultaista trioa ensimmäisestä vuodesta asti. Ja Ginnysta mulle on aina jäänyt paljon Lilyä temperamenttisempi kuva, vaikka niiden kahden yhtäläisyyksiä korostetaankin niin paljon. Ron taas on lepposampi kuin pikkusisarensa. Mutta niin, kiva että onnistuin! Korjailin typotkin, vaikka en kyllä suostu myöntämään vitsejen olevan typo.

Oot mahti. <3

[Grenade]

Nyt oli sen verran kutkuttava paritus, että oli pakko tulla vilkuilemaan, mitä teksti pitää sisällään. Nimi antaakin jo osviittaa sille, ettei nyt mihinkään suurieleisiin muhimiskohtauksiin päästä, mutta tää oli oikein mukava lukukokemus. Ja musta oli varsin virkistävää, että tämä oli Severuksen näkökulmasta, kun hyvinhän tässä olis voinut mennä vaan sieltä, missä aita on matalin ja laittaa Ron ihastelemaan kaukaista opettajaansa. Vaikka paritus onkin hyvin epätodennäköinen, niin tämän tekstin puitteissa se pelitti omasta mielestäni varsin kiinnostavasti.

Oli kiehtovaa tajuta Severuksen mukana yhtäläisyyksiä Ronin ja Lilyn välillä, niinhän tuo asia onkin! Enpä ollut edes ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta oli kivaa, että tässä oli jotain sellaista, jossa hiukan kerrottiin siitä, mitkä tekijät olivat alunperinkin saaneet Severuksen kiinnostumaan Ronista. Muutenkin teksti kulki hyvin eteenpäin ja Severuksen tunteet tuotiin hyvin esiin, kunnes tuli sitten pysäyttävä loppu.

Varsin kiehtova teksti siis, kiitos tästä! ^^

[Kiirsu]

Aika rarea kieltämättä, mutta mulle kelpaa Severus paritettuna kelle tahansa. Ron ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, mutta tämän jälkeen ei sekään tunnu niin kaukaa haetulta. Jännästi olit saanut tän parituksen tuntumaan järkevältä.

Severus on mahtava hahmo, koska se on niin hyvä piilottamaan tunteensa, että sillä olisi hyvin voinut olla tunteita ketä kohtaan tahansa eikä kukaan olisi huomannut. Erittäin Severusmaista myös viedä salaisuus hautaan asti ja kauhean surullista, että toinen joutui murehtimaan sitä viimeisinä hetkinään eikä edes koskaan saanut kuulla Ronin naurua.

Ronin vertaaminen Lilyyn ja Severukseen itseensä toimi ja sai tunteet vaikuttamaan uskottavilta. Enpä ole ikinä ajatellut, kuinka paljon yhteistä niillä oikeastaan on, mutta ei Ron ja Lily loppujen lopuksi niin erilaisia ole. Tykkään myös ajatuksesta, että Severus etsii Lilyn kuoleman jälkeen ihmistä, joka muistuttaisi Lilyä.

Sairaalasiivessä Ron veti Severusta puoleensa ja hänen teki vastoin tapojaan mieli halata poikaa, mutta jääkuori esti häntä tekemästä niin. Mitä poikakin olisi siitä ajatellut?

Tää on niin hulvaton mielikuva! Voin kuvitella kaikkien reaktiot, kun Severus syöksyy yhtäkkiä halaamaan Ronia

Kaikin puolin kaunis ficci, tykkään erittäin paljon. Ihanan erilainen mutta toimiva paritus. Tykkään ficeistä, jotka loppuu Severuksen kuolemaan, ja tässä se toi tarinan nätisti päätökseen. Kiitos tästä ♥

[Larjus]

Kaikenlaisia Potter-ficejä sitä on tullutkin luettua vuosien aikana, mutta en muista että olisin koskaan törmännyt tähän paritukseen Uteliaisuushan siinä herää, minkäs sitä itselleen mahtaa, ja oli pakko tulla lukemaan tämä. Jotenkin sitä ajatukset ennen lukemisen aloittamista ohjautui siihen ajatukseen, että tää olis Ronin näkökulmasta. Olikin hauska huomata, että onkin toisin. Kalkaroksen sielunelämä on aina mielenkiintoista, kun ajatuksissa tapahtuu paljon vaikka ulosanti niin jäyhää ja kylmää onkin.

Eipä oo tullu mullekaan mieleen aiemmin suunnilleen edes ajatella Lilyä ja Ronia samassa lauseessa, mutta keksimäsi "perustelut" Kalkaroksen ajatuksille ja tunteille oli varsin loogiset. Voin hyvinkin kuvitella, että Kalkaros on nähnyt Ronissa palan Lilyä, ja ainakin mulle käy järkeen että hän sen myötä kehittää jonkinlaisia tunteita Ronia kohtaan. Ronissa ei ole edes Jamesin tai muiden kelmien "leimaa", niin eipä tarvi sellaisia tunteita kokea

Oot kyl saanut tämän parituksen toimimaan tosi hyvin. Yksipuoliset shipit on yleensä kyllä helpompia kuin molemminpuoliset (ainakin minusta), mutta tähän se sopii just täydellisesti 🙏 Otsikon perusteella sitä uskalsikin odottaa. Onhan se oikeestaan aika surullista, että Kalkaros joutui viemään tunteensa mukanaan hautaan, mutta sellainen traagisuus on kyllä niin osa Kalkarosta ja hänen tarinaansa, että valinta on siltäkin kannalta varsin järkevä ja toimiva.

On tää kyllä hieno, kiitos mukavasta lukukokemuksesta!

[Vuorna]

Iltaa! Kommenttijunahaasteen myötä lähdin etsiskelemään ficciä, jonka otsikossa olisi sulkeet, ja täältä Hunajaherttuasta semmoisen löysinkin. Ja siis paritus nyt ehdottomasti kiinnitti mun huomion, kuulun itsekin siihen joukkoon ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti Ron/Severukseen ole aiemmin törmännyt. Sinänsä jännä, kun Harrya ja Hermionea Severukselle kovin estoitta paritetaan, niin sitten Ron on tavallaan jäänyt sillä saralla unholaan. Tiedä sitten miksi, mutta ainakin tämä oli sitten tosi kiehtova lukukokemus!

Tykkäsin siitä, miten tämä oli nimenomaan Severuksen näkökulmasta kirjoitettu ja siitä, miten tämä pysyi yksipuolisuuden tasolla. Oon sitä mieltä, että oudoimmatkin paritukset saa tuntumaan uskottavilta, jos teksti on hyvin kirjoitettu, ja tää onnistui siinä erinomaisesti. Just sen takia, että Ron/Severus ei oo se yleisin paritus, se kaipaa taustakseen jonkinlaisia perusteluita, ja ne olivat tässä mun mielestä tosi loogisiakin. Mullekin tuo Lilyn vertaaminen Roniin tuntui vähän uudelta, mutta sekin käy varsin hyvin järkeen. Tavallaan olisi ollut hauska nähdä niitä molemminpuolisia tunteita tän kaksikon kohdalla, ehkä pitää lähteä metsästämään semmoisiakin ficcejä jostain

Vielä kerran Severus olisi halunnut kuulla sen rennon naurun, jonka oli kuullut niin monta kertaa ennenkin.

Tuo koko viimeinen kappale oli kaikessa surullisuudessaan mun lemppari tässä tekstissä, se jotenkin sementoi semmoisen surun ja tietynlaisen kaipauksen fiiliksen! Tää teksti olisi varmaan melkein yhtä hyvin toiminut Pimeyden voimien puolella, sen verran surumieliset vibat tässä kuitenkin loppujen lopuksi oli.

Olipahan kokemus! Kalkaros ei mun superlempihahmoihin kuulu, mutta kävihän häntä tässä sääliksi. Tää teksti oli kivan originaali ja tavallaan innovatiivinenkin, tässä oli myös tosi fiksusti perusteltu Severuksen tunteiden syntymisen syitä ja ne tuntuivat tosiaan loogisilta. Dialogittomuuskin oli tässä luontevaa, oli kiva lukea Severuksen ajatuksiin ja tunteisiin keskittyvää tekstiä. Tykkäsin myös siitä, miten jouhevasti tää eteni! Kiitos paljon tän tekstin kirjoittamisesta, tää oli hieno ja ajatuksia herättävä ficci!

[Odo]

Täällähän on monta kommenttia, mihin en ole vastannut! Iso kiitos kaikille. <3 Kivaa nähdä, kuinka moni  on näin "oudon" parituksen pariin löytänyt tai ehkä osittain juuri siitä syystä. Sen toimivuudesta ei ollut takeita, joten kiitoksia, että olette nähneet siinä järkeä. <3 Muutenkin kiva kuulla teidän ajatuksia tästä, millaisia se on herättänyt ja tunnutte olevan aika samoilla linjoilla, joten ilahduin monin verroin. :3

Oli tosiaan aikoja, kun kirjoittelin mitä rareimpia parituksia pointtina, että ne saisi toimimaan syteen tai saveen ja tämäkin taitaa olla juuri niiltä ajoilta! Olette niin samoilla linjoilla, että saatte tällaisen yhteisen vastauksen, mutta kaikki olette huikeita, Grenade, Kiirsu, Larjus ja Vuorna (sekä aiemminkin kommentoinut Mytty!). Unohdin varmasti muutaman pointin unissani, mutta halusin nyt kiitellä. <3

Tavallaan olisi ollut hauska nähdä niitä molemminpuolisia tunteita tän kaksikon kohdalla, ehkä pitää lähteä metsästämään semmoisiakin ficcejä jostain

Tämän kohdan kyllä lainaan Vuornalta, kun tämähän voisi olla pieni haaste itselleni, että kirjoittaisin, eiku - En itseasiassa tiedä, onko tämä jopa Finin ainoa Severus/Ron, mutta kerro, mitä löytyy.

ps. Severus on hyvin traaginen <3

[Waulish]

Ohhoh! Törmäsin tähän tekstiin satunnaisella Hunajaherttua-vierailulla, ja oli suorastaan pakko klikata tämä auki, koska paritus kuulosti niin absurdilta ja halusin tietää, mistä se oikein on lähtöisin ja miten se toimii. Paritusgeneraattori onkin luonnollinen selitys, haha. Ronissa ja Severuksessa on aikamoisen haastavat lähtökohdat, mutta näin tarinan luettuani minun on ehdottomasti nostettava sinulle hattua siitä, miten olet tarttunut haasteeseen ja selättänyt sen! Koska niin olet todellakin tehnyt saamalla näinkin raren parituksen toimimaan. Ihailen kykyäsi tarkastella asioita useammasta näkövinkkelistä ja kehitellä uskottava taustatarina kahdelle hahmolle, joiden välillä kaanonissa vallitsee aika paljon kitkaa ja suoranaista inhoakin. Hieno suoritus!

Pidän erityisesti siitä, miten olet punonut tarinan kaanoniin siitä tuttujen yksityiskohtien ja tapahtumien kautta. Olet jotenkin onnistunut löytämään juuri sellaisia tapahtumakulkuja, joihin sekä Ron että Severus ovat olleet osallisina ja jotka siten ovat tässä erityisen merkityksellisiä Severukselle, jonka näkökulmasta teksti on. Esimerkiksi Ronin myrkytys, Rohkelikon miekka lammessa... On kiintoisaa syventyä siihen, mitä Severuksen mielessä liikkuu noina hetkinä, ja vaivihkaa tällaisesta yksipuolisesta kaihoilusta ja huolenpidosta tuleekin tosi luonnollista ja uskottavaa.

Minäkään en osannut odottaa Ronin vertaamista Lilyyn, mutta se on kuitenkin tosi positiivinen yllätys ja myös eräänlainen ahaa-elämys! Ronillahan tosiaankin on saman väriset hiukset, ja Severuksen huomion kiinnittyminen juuri Roniin kaikista Weasleyn lapsista tuntuu loogiselta, koska Ron on hyvin läheinen Harrylle, jonka puuhia Severuksen on määrä tarkkailla. Ja on helppo uskoa, että Severus pitää ajatuksensa ja tunteensa itsellään niin kuin hän jossain määrin Lilynkin kanssa teki.

Kerrassaan mainio rarepläjäys, kiitos! -Walle

[Vendela]

Ohhoh, että tämmöinen paritus Mielenkiintoista!

Tykkäsin siitä, että tässä oli yksipuolinen ihastus koska näiden hahmojen välille olisi tosi vaikeaa kirjoittaa mitään aidosti romanttista ja lempeää. Tai siis toki se on mahdollista, mutta ei helppoa Ja jotenkin näille vain sopii se, että tunteet ovat piilossa eikä niitä tuoda julki. Ajattelin ensin, että se olisi ollut Ron joka on ihastunut opettajaansa mutta näin päin tämä oli oikeastaan vielä parempi!

Se, että tämä kasvoi ja kypsyi sitä mukaa kun Ron kasvoi sopi tähän hyvin. Severus on muutenkin juuri sellainen tyyppi josta on vaikea uskoa mitään salamarakastumista vaan juuri tämmöinen hidas tyyli sopii hänelle Se, miten tämä oli sidottu canoniin oli hyvin onnistunut ja täytyy sanoa, että kyllä tämä kestää myös aikaakin! Eli hienosti toimii vielä näin reilu kuusi vuotta kirjoittamisen jälkeen

Vendela