Luvattu toiselle | K-11 | Pansy/Daphne

[Odo]

Ficin nimi: Luvattu toiselle
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama, romance
Paritus: Pansy/Daphne + läjä muita
Ikäraja: K-11
Summary:
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa maailman ja sen hahmot, minä vain lainaan, enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Tämä syntyi itseasiassa ihan vahingossa, kun odotin makaroonien valmistumista. Fracta toivoi jatkoa ficilleni Valhe (S), jolle ei sitä ollut tarkoitus kirjoittaa. Näin kuitenkin kävi. Tämä toimii yksinäänkin, mutta uteliaimmat voivat lukea tuon toisenkin. Osallistuu Kerää kaikki hahmot (Daphne Greengrass), Ficlet300 (84. Elämänkumppani), Femme10 #5 (Pansy/Daphne) ja FF50 aiheella Luihuiset (003.Loppu.)

Luvattu toiselle

He olivat tulleet siihen ikään; Pansy ja hänen ikätoverinsa. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen oli aika solmia kihlaus ja astua avioliittoon. Puhdasverisissä suvuissa se oli tärkeää ja perinteen mukaan vanhemmat valitsivat sulhasen tai antoivat siunauksensa liitolle, jos kumppani sattui miellyttämään. Oli tullut aika valita elämänkumppani tai tyytyä vanhempien valintaan.

Daphnen ja Theodoren kihlaus ei ollut tullut Pansylle yllätyksenä, mutta se sattui. Hän kyllä tiesi, ettei heidän luvattomalla suhteellaan ollut tulevaisuutta. Jos se olisi paljastunut se olisi ollut suuri häpeä koko suvulle. Daphne oli luvattu toiselle ja niin sen kuului ollakin. Silti Pansyn mieleen tulivat ne illat, kun he olivat ystävänsä kanssa nauttineet punaviiniä Pansyn asunnolla välittämättä siitä, että istuivat liian lähekkäin ja vaihtoivat punaviinin marjaisia suudelmia. Illan hämärtyessä he olivat menneet naurun saattelemina makuuhuoneeseen. He eivät aikailleet riisuessaan toistensa vaatteita, koska se oli jo tuttua molemmille. Vaatteet lensivät lattialle ja heidän kehonsa kietoutuivat yhteen. Pansy suuteli Daphnen kehoa, hyväili sitä käsillään ja levitti hänen reisiään. Daphnen huokaukset rikkoivat makuuhuoneen hiljaisuutta.

Dracon kanssa Pansy oli eronnut heidän palattuaan Tylypahkaan sodan jälkeen. Dracosta oli tullut säälittävä, eikä Pansy kestänyt nähdä sitä ihmisriekaletta silmissään. Sen sijaan Daphnen nuorin sisar Astoria oli ollut lohduttamassa ja antamassa läheistä tukeaan Pansyn vanhalle poikaystävälle. Malfoyt olivat julkistaneet kaksikon välisen kihlauksen upeilla juhlilla, joilla toivoivat saavansa takaisin entisaikojen arvostustaan. Se oli hyvä sukujen välinen liitto Malfoyden kannalta, mutta monet sanoivat Astorian hukkaavan elämänsä kurjassa ja mitättömässä avioliitossa.

”Menemme naimisiin kesällä”, Daphne oli kertonut Pansylle ja samalla pyytänyt hymynkare huulillaan hänet kaasoksi. Tehdessään niin Daphne oli sanattomasti kertonut, että heidän välisensä suhde oli ohi. Enää ei ollut jäljellä ripaustakaan huveista, joita ystävät harrastivat piilossa maailmalta. Pansy oli suostunut hymyillen ja luvannut tukea ystäväänsä päätöksessään, kuten parhaan ystävän kuuluikin.

”Tahdon” sana oli se, joka sai Pansyn kyyneliin. Kaikki tietysti olettivat hänen silmiensä kostuvan liikutuksesta ja onnesta ystävänsä puolesta, mutta Daphne huomasi muutakin. Hän oli vihdoin ymmärtänyt Pansyn tunteet häntä kohtaan ja kohtasi ystävänsä surumielisesti hymyillen. Juhlien tunnelma kuitenkin pyyhki sen suruhymyn hänen kasvoiltaan nopeasti ja Pansyn oli myönnettävä, että hän oli omalla tavallaan myös onnellinen. Daphne rakasti Theodorea ja heillä olisi edessään rakastava avioliitto.

Juhlissa Pansy oli jutellut Blaise Zabinin kanssa enemmän kuin kouluaikoina. He olivat vaihtaneet kuulumisia rennosti ja rohkeasti, kevyessä humalassaan enemmän kuin olisivat muuten kertoneet. Pansyn vanhemmat huomasivat yhteyden, jonka näkivät kahden yksinäisen välillä.

Kun Pansy sanoi ”tahdon” ja hänestä tuli Pansy Zabini, hän tunsi olevansa kahlittu. Vanhempien määräämässä avioliitossa ei ollut rakkaudesta tietoakaan ja eivätkä Pansy ja Blaise oikeasti ymmärtäneet toisiaan. Pansy joutui kuitenkin myöntämään itselleen, että kahleet olisivat olleet yhtä kurjat kenen tahansa kanssa. Sillä hänen sydämensä kaipasi vain Daphnea, jota ei voisi koskaan saada.

[Arte]

Tykkäsin joskus itsekin kirjoittaa Pansy/Daphnea, joten oli kiva lukea jonkun muunkin näkökulmaa asiaan. Oon tosin tainnut lukea sulta jo jonkun ficin tällä parituksella, joka ei ollut tuo Valhe, joten skenaariosi oli tuttu.

Itse unohdan Theon olemassaolon suurin piirtein poikkeuksetta luihuistytöistä kirjoittaessani. Itse paritan Daphnen aina Blaiselle, joten oli jotenkin dragikoomista, että tässä Pansy ja Blaise päätyivät yhteen. Oon myös niin kiinni Tracey/Daphnessa, että oli jotenkin hauskaa, että tässä Pansy oli vähän samassa asemassa kuin Tracey minun teksteissäni.

Tykkään pakkoavioliitto-skenaarioista velhomaailmassa. Omasta mielestäni se on uskottavaa ja toimivaa etenkin puhdasveristen joukossa, joten tätä oli kiva lukea. Pansya kävi sääliksi, mutta toisaalta olo oli taas onnellinen Daphnen ja Theon puolesta, joille oli tulossa onnellinen avioliitto. Lopun Pansyn ja Blaisen kihlaus oli kyllä sydäntä riipaisevaa: on kauheaa elää koko elämänsä kahleissa. Olisin toivonut Pansylle onnellisempaa kohtaloa, voih! Sitä jäin kyllä ihmettelemään, että mitä, eikö Daphne oikeasti ole koskaan tuntenut minkäänlaista pientä romanttista vetoa Pansya kohtaan, vaikka heidän välinsä ovat olleet niin intiimit! Kauheaa Pansyn osalta.

Kielellisesti tässä olisi ehkä ollut vielä vähän hiottavaa, kun pilkut ja lauserakenteet eivät aina osuneet ihan kohdalleen. En ole myöskään ihan varma, tykkäsinkö loppujen lopuksi kaikkitietävästä kertojasta, mutta se toisaalta antoi tekstiin aivan erilaista sävyä kuin mitä hän-kertojalla olisi tullut, mikä kyllä sopi tähän tosi hyvin.

Kiitos tästä näkökulmasta tähän paritukseen, oli mielenkiintoista. (:

[Vuorna]

Iltapäivää! Pansy/Daphne on hurjan kiinnostava paritus, joten stalkkerinapin kautta tähän törmätessäni oli hyvin helppo valinta tutustua tähän tarkemmin. Minusta on aina mielenkiintoista nähdä, millaisia tarinoita tämmöisten harvinaisempien parituksien ympärille on saatu aikaan, ja huomasin pitäväni tämän tekstin asetelmasta todella paljon. En ainakaan vähään aikaan oo tullut lukeneeksi näitä puhdasveristen avioliittokuvioihin keskittyviä tekstejä, joten tämä oli oikein mukavaa luettavaa. En myöskään lukenut tuota tämän tekstin esiosaa, mutta uteliaana aion kyllä senkin kimppuun siirtyä!

Järjestetyt avioliitot aiheuttavat lähestulkoon poikkeuksetta aina harmaita hiuksia ja sydänsuruja jollekulle, ja niinhän se kävi toteen tässäkin. Astetta yksipuolisemmista tunteista on myös aika lailla riipaiseva lukea, Pansy säälitti melko lailla läpi tämän tekstin. Kylmä totuus oli se, ettei hänellä ja Daphnella ollut yhteistä tulevaisuutta, ja olit tosi hienosti kuvaillut Pansyn siihen liittyviä tunteita. Oli kiva, miten kuitenkin tässä oli edes se yksi onnellinen avioliitto, vaikka sitten Daphnen ja Theon välillä, toki Pansyn kannalta se ei välttämättä ollut ihan niin kivaa. Blaisen ja Pansyn välinen avioliitto sujahti sitten sinne realistisemman järjestetyn liiton kategoriaan, pahaa teki ajatella Pansyn tulevaisuutta rakkaudettomassa liitossa, Daphnen perään haikaillen.

Dracosta oli tullut säälittävä, eikä Pansy kestänyt nähdä sitä ihmisriekaletta silmissään.

Oi että, tämä sai minussa aikaan semmoisen spontaanin naurun! Pansy on tässä tekstissä ehdottomasti altavastaajan roolissa, mutta tässä oli väläys sitä piikikästä Pansya, joka ainakin mua ilahduttaa aina. Ja siis, jotenkin tuo toteamus Dracon säälittävyydestä vaan osui ja lujaa

Tämä oli minusta tosi hieno teksti! Tää käsitteli hurjan kiehtovaa aihetta tavalla, joka muistutti konkreettisesti siitä, että kaikki ei ole aina ihanaa ja hempeää. Luen itse tosi paljon vaan niitä vähintäänkin hyvin päättyviä tekstejä, joten tämmöinen realistisempi ote oli oikein mukavaa vaihtelua. Toki mun mieleni ryhtyi heti pohtimaan, että mitä jos Daphnen ja Theon avioliitto ei sitten välttämättä olisikaan niin täydellinen ja jossain vaiheessa Daphnekin ryhtyisi jälleen haikailemaan Pansyn perään? Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia! Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, tykkäsin tästä tosi paljon.

[Odo]

Todella myöhäiset kiitokset Artelle kommentista ja tuoreemmat kiitokset Vuornalle, joka nosti tämän pitkästä aikaa esille. ♥ Kiitoksia kommenteista teille ja jotenkin hupsua, että näin vanha ficci on taas "etusivulla" ja palasi omaankin mieleen. Kivaa, että kumpikin olette jakaneet ajatuksia tästä sekä tykänneet ja kokeneet mielenkiintoiseksi! Ihana lukea pitkästä aikaa vanhempaakin kommenttia ja sitten tuoreempaa näkökulmaa, kuinka tämä on (ehkä) kestänyt myös tavallaan aikaakin.