Valhe | Daphne/Pansy | Sallittu

[Odo]

Ficin nimi: Valhe
Kirjoittaja: Odo
Genre: Angst, romance?
Paritus: Pansy/Daphne
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Ja-aa, katsoin, että yksi raapale puuttuisi Vuosi raapalehtien V haasteesta, että oon tehny 24. päivään asti. Päätinpä siis pikarustata yhden rapsun tässä ennen nukkumaan menoa ja tällainen syntyi. Pääsin vihdoin kirjoittamaan luihuistytöistä, joista oon jo jonkun aikaa halunnut kirjoittaa. Osallistuu myös FF50 (044.Jos.). Sana on vähän kaukaa haettu, mutta niin. Jos ei valehtelisi, voisi olla jotain muuta, ehkä. Tämä sai jatko-osan Luvattu toiselle (K-11), lukekaa ihmeessä!

Valhe
(200 sanaa)

”Pansy, mitä mieltä sinä olet Theodoresta?” Daphne kysyi huolettomasti, kun makasi sohvalla pää toisen sylissä. Pansy puraisi huultaan pettymyksestä.

”Mitäänsanomaton”, Pansy totesi kyllästyneesti peittääkseen harminsa. Hän oli nauttinut siitä, että he saivat olla kahdestaan oleskeluhuoneessa. Pansy silitti hajamielisesti vaaleita hiuksia, jotka peittivät hänen polvensa. Hän halusi aina enemmän ja sai aina mitä halusi, mutta Daphne… Daphne oli poikkeus.

”Minusta hän on mielenkiintoinen”, Daphne sanoi, ”ja hän on komea.” Pansy inhosi sillä hetkellä Theodorea enemmän kuin ketään, mutta ei näyttänyt tunteita ystävälleen.

”Pyydä hänet mukaasi Tylyahoon ensi viikonloppuna”, Pansy ehdotti ja sanat maistuivat katkerilta.

”Taidan pyytää”, Daphne sanoi ja sulki silmänsä. Pansy lopetti silittämisen, koska jokainen hipaisu sattui. Ei hänestä oikeasti pidetty vaan kaikki oli vain Daphnen halujen tyydyttämistä ilman vastapalvelusta.

”Älä lopeta”, Daphne pyysi tai käski. Äänenpainosta ei ottanut selvää ja Pansysta tuntui, ettei hän ottanut tytöstä selvää oikein koskaan. Joinain päivinä tuntui, että Daphne oikeasti välitti hänestä ja toisinaan… ei tuntunut siltä, yksinkertaisesti. Pansy jatkoi silittämistä ja upotti sormensa vaaleisiin hiuksiin.

”Miten sinulla ja Dracolla menee?” Daphne kysyi ja Pansy tunsi huonoa omatuntoa. Hän saattoi olla itse syyllinen siihen, ettei hän saanut ystäväänsä rakastetuksi, vaikka toisinaan he ylittivät ystävyyden rajoja makuusalissa toisiinsa kietoutuneina.

”Ihan hyvin.”

Valhe, joka erotti heidät.

[FractaAnima]

Tää oli jotenkin tosi kaunis ja elävä. Haikea ja sellainen, no elämänmakuinen. Musta oli jotenkin täydellisen epätäydellistä se, että Pansy tiesi, ettei voinut syyttää ainostaan Daphnea vaan myös itseään. Usein sitä on juuri itse niiden unelmiensa tiellä kaikista eniten, vaikka syyttääkin milloin mitäkin ja ketäkin. Tässä oli tosi kiva tunnelma ja välittyi se ystävysten välinen läheisyys. Ja ehkä Daphnekin oli mustasukkainen Pansysta? Kuka tietää. (Sinä ehkä?)

Valhe, joka erotti heidät.

Loppu on erittäin toimiva ja olin jotenkin vaan tosi tyytyväinen tähän ja siihen, ettei kaikki mene niin kuin elokuvissa konsanaan. Ihana! Vähän jäi kuitenkin sellainen kutkuttava olo, että onko tähän tulossa jatkoa kenties jossain toisessa osassa, kun tilanne on näin herkullinen vai oliko tämä juuri niin tässä kuin avoimista lopuista pitävä lukija voi vain ajatella?

Joka tapauksessa, erittäin hyvä ja napakka, selkeä ja mukavalukuinen teksti. Tykkään!

- Frac

[Odo]

Oi, tämä on saanut kommentin! Kiitos Fracta, oot ihku. <3

Niin tosiaan, miten tyttöjen suhde jatkuu. No Daphne menee yhteen Theodoren kanssa ja Pansy pysyy Dracon kanssa. Ehkä siksi, että olisi joku tai ylläpitääkseen omaa asemaansa. Mä ajattelin tässä näiden suhteen monimutkaiseksi. Daphne ei oikeastaan välitä, mitä heidän suhteensa on vaan nauttii siitä sen enempää ajattelematta. Pansy taas haluaisi enemmän, mutta pitää kulissia pystyssä Dracon kanssa. Se, että mitä Pansy tuntee Dracoa kohtaan on toisaalta mysteeri. Oon itseasiassa vuosia sitten kirjoittanut näistä one-shotin, joka periaatteessa voisi olla jatkoa (K-11) tälle, mutta muistin sen vasta nyt eli ei oo mitenkään suunniteltu juttu ja siksi ei käy suoraan jatko-osasta muutamien juttujen takia. Suunnittelin tämän siis oikeastaan avoimeksi lopuksi (okei en suunnitellut oikeasti, se vaan jäi). Tuo elämänmakuinen on ihana kehu! Enpä uskonut tuollaista sanaa koskaan saavani, koska niin. Se on iso kehu. Kiitos. <3

[Sokerisiipi]

Oo, tämähän oli varsin moniulotteinen tilanne- ja parisuhdekatsaus 200 sanassa! Voin niin hyvin kuvitella koko tilanteen ja tyttöjen mietteet. Kaksi asemansa tiedostavaa, arvostetuista perheistä olevaa tyttöä, joille on syntynyt säpinää ikään kuin puolivahingossa ja sen vuoksi ollaan jonkinlaisessa pattitilanteessa, jossa kumpikaan ei tee ratkaisevaa siirtoa. Kulissit ovat tärkeitä ja pitää miettiä, mitä muut sanoisivat, ja silti ainakin Pansy toivoo, että Daphnesta olisi muuhunkin, mutta sabotoi samalla itse näitä toiveitaan.

Ehkä Pansya pelottaa, ettei Daphne haluaisikaan häntä samalla tavalla tai rehellisyys kostautuisi jotenkin toisin. Ehkä se, että Pansy on aina saanut sen, mitä on halunnut, kääntyy häntä vastaan Daphnen tapauksessa. Daphne tekee Pansyn epävarmaksi eikä hän voi vaatia toista itselleen, koska Daphnen mietteistä ei tiedä. Daphne on lähellä, mutta samalla etäällä eikä Pansy osaa käsitellä tyttöä, ja pysyäkseen vielä jonkin verran turvallisella maaperällä hänkin valehtelee.

Ihana tuo, miten Pansy kuitenkin tyrmää Theodoren julistamalla hänet "mitäänsanomattomaksi", mikä vihjaa Daphnen kiinnostuvan persoonallisimmista tapauksista, mutta Pansyn määritelmä ei tee minkäänlaista vahinkoa. Aloin miettiä, että miksi Daphne edes kysyi. Hän vaikuttaa sellaiselta, jota muiden mielipiteet ei paljon kiinnosta tai ehkä hän halusi vain ilmoittaa aikomuksistaan/kiinnostustaan Theodorea kohtaan. Tai ehkä hän halusi saada Pansyn mustasukkaiseksi? Daphnesta tuli jotenkin tavattoman itseriittoinen kuva tässä. On ystävä, joka paijaa ja piakkoin mies, jota talutella käsipuolessa, että katsokaas mikä minulla tässä on mutta kukin tavallaan.

Kiitän tästä. Tämä viihdytti :>