DragonHeart85: Oo kiitos paljon kommentista! Vähän romuttui ilmeisesti idea joulukirjoittelusta tänäkin vuonna, mutta postailen tänne nyt pyhien aikana vielä muutamia jo valmiina olevia pätkiä joulufiilistä nostamaan
Ehkäpä ensi jouluna sitten ei tulisi kamala kiire ja kaikki rentoilu jää kiireiden jalkoihin.
Suloista aaton aattoa kaikille!
Joulukepponenpairing: LL/NL
Warnings: Fluffya
A/N: inspiraatiota ällösöpöistä joululauluista
Tänäkin jouluna Albus Dumbledore oli tehnyt parhaansa loitsiessaan joulukoristeita Suureen saliin. Professori Lipetit oli omalta osaltaan auttanut valtavan joulukuusen koristelussa ja vaikka Dumbledore itse sanoikin, näytti sali hänen mielestään sangen lumoavalta.
Salin nurkassa oleva vanha gramofoni soitti perinteisiä joululauluja ja hilpeä joulumieli näytti tarttuneen jokaiseen juhlissa olijaan - jopa ovensuussa norkoilevaan Argus Voroon, joka syötti joulutorttua tyytyväisenä kehräävälle Norriskalle.
Dumbledoren tarkka katse havaitsi salin toisessa päässä seisovan nuoren parin. Rehtorin vaaleansinisissä silmissä pilkahti poikamainen ilkikurisuus; Olisi aika pienelle hyvänmielen kepposelle.
Neville Longbottom tunsi olonsa hermostuneeksi. Hän ei ollut kummoinen naistenmies ja tuntui lähes ihmeeltä, että hän todella oli saanut Luna Lovekivan seurakseen joulutanssiaisiin. Neville tunsi käsiensä tärisevän kevyesti ja hermostuksen punan nousevan hänen poskilleen. Tyttö katsoi haaveilevasti suurilla silmillään Nevilleä ja hymyili.
”Tee nyt jotain, tai sano jotain fiksua!” Neville soimasi itseään, muttei kyennyt liikkumaan, saati sitten sanomaan mitään.
Siinä samassa ilmestyi heidän yläpuolelleen kuin tyhjästä suurella punaisella rusetilla koristeltu kasvi.
”Ooh, katso! Mistelinoksa”, Luna huokaisi ihastuneena.
Neville astui hermostuneen askeleen tyttöä kohti ja veti hänet vahvaan syleilyyn. Pitkä ja hellä suudelma maistui hennosti inkivääriltä ja luumuilta. He seisoivat pitkään sylikkäin sanomatta sanaakaan. Neville tiukensi otettaan tytöstä, joka alkoi unelmoivalla äänellä luennoimaan mistelinoksissa asuvista lemmen narskuista.
Dumbledore kaatoi lisää höyryävää kermakaljaa tuoppiinsa tyytyväisesti hymähdellen.
”Joulun ihmeitä, joulun ihmeitä…” rehtori toivotti ja kohotti tuoppiaan iskien silmää vieressään istuvalle Minerva McGarmiwalle.