Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24

[DragonHeart58]

*purskahtaa äänekkääseen nauruun*

Siis hyvä tavaton Odo, kuinka oot saanu Lockhartista näin loistavan? Hänen hahmonsa on juuri sellainen kuin kirjoissakin (ja elokuvissa): täynnä itseään, puhuu paljon mutta vain itsestään Siis kyllähän Lockhart on rasittava hahmo, joka ei tosiaan osaa ajatella muuta kuin itseään, mutta hän on kuitenkin niin hyväntuulinen ja hilpeä hahmo, ei sellainen häijy Tätä luukkua oli ihan hirveän hauska lukea!

Mahtavaa, Lockhart Suomessa! Rupesi naurattamaan, kuinka herra Itsekeskeinen luulee kaikkien tulleen kirjakauppaan (hyvä nimi kirjakaupalla muuten ), mutta sitten on niitä onnettomia jotka olivat sattuneet vain eksymään paikalle Ja Lockhartille on niin tyypillistä se, että hän puhelee riemurinnoin itsestään ja kuuluisana olemisesta, hymyilee voittajahymyään ja jakelee niitä iänikuisia valokuviaan nimikirjoituksilla - ihan totta, eikö sitä heppua ala jo kyllästyttää puhella vain itsestään?

Hihhih, mä vaan edelleen nauran täällä Tää oli ihan totta aivan loistava, kiitos kovasti päivän piristyksestä - juuri tätä minä kaipasinkin! (ja äää, huomenna on vika luukku, yyy :'<)

-DH58

[Azure]

Noniin rakas Odo, ensinnäkin haluan syvästi pyytää anteeksi etten ole aikasemmin ehtinyt kommentoda tätä vaikka luin kyllä heti kunahn sain yksityisviestin. Kiitos kuuluu myös sulle kun olit sanasotakaverini (ja nanobuddy ainakin alussa, mutta siitä ei sitte puhutakaan enempää  )

Kiitos tästä ihanasta joululahjasta! <3

Nyt kun luin tätä toiseen kertaan niin tippa tuli silmään, joka tosin saattanee osittain johtua siitä, että olen harvinaisen tunteellisella päällä tänään, mutta onhan tämä kyllä yhtäaikaa suloisen katkeran haikea ja rakkaudentäytteinen tarina :3
Hieman jännityksellä kyllä odotin, että mitkälöhän sä oot keksiny ku annoin sulle kerta täysin vapaat kädet mutta olin varma etten tulis pettymään mitä ikinä olisitkaan keksinyt - ja oikeassa olin! Tämä oli aivan ihana, vaikka Remusta käykin sääliksi kun miespolo joutuu viettämään joulunsa ilman rakastaan, niin silti pidin tästä valtavasti eikä mulla riitä sanat kuvaileen kuinka kiitollinen olen tästä hyvästä ja kuinka piristit päivää! <3

Kurjenmiekkahan on nätti kasvi ja Siriuksella on kyllä hyvä pointti sille, miksi kurjemiekka on parempi kuin yksikään taikakasvi Nuo Remuksen pienet muistot Siriuksen kanssa yhdessä vietetyistä hetkistä on ihania :3

Jouluisin Sirius oli ollut vielä enemmän innoissaan kuin lumen tullessa. Sirius heräsi vasten tapojaan aikaisin avaamaan joululahjat, nautti jouluruuasta ja jopa lauloi joululauluja. Remus tiesi, että jouluisin hänen ikävänsä olisi suurimmillaan ja vanhat muistot tekivät hänet haikeaksi. Nauravainen Sirius olisi kuitenkin kieltänyt häntä olemasta murheellinen, jos olisi voinut haudan takaa kertoa sen miesystävälleen.

Tämä kohta on ihanan surullinen mutta myös suloinen kun Remus muistelee minkälainen Sirius tapasi jouluisin olla. Ja sitä paitsi Sirius olisi todellakin kieltänyt Remusta murhetimista ja käskenyt jatkaa elämää

Remus katseli kurjenmiekkaa ja sanoi hyvästinsä Siriukselle. Se tuntui katkaisevan lopullisesti sen yhteyden, joka heidän välillään oli ollut. Rakkaus oli silti jäljellä, eikä Remus päästäisi siitä irti. Oli silti aika jatkaa elämää ja Remus tiesi, että niin Sirius olisi halunnut.

<3 

”Toivottavasti tämä ei jää meidän viimeiseksi jouluksi”, Sirius sanoi vakavampana, kun he olivat Kalmanhanaukiolla Feeniksin killan päämajassa.

Tässä kohdassa aloin jo hieman kyynelehtiä kun ymmärsin, että joulu jäi todellakin viimeseksi jo ennen kuin luin lopetuksen.

Kaikesta haikeudestaan huolimatta - ja olihan mukana myös söpöstelyä ja lämpöä - tämä oli aivan ihana ja minä kiitä vielä kerran halauksen kera!
Kiitos, Odo että olet ihana ihminen!

Ja vielä sen verran sanon, että lupaan lukea ja kommentoida lopputkin luukut heti kunhan vain ehdin Tosin, yli joulun tulee menemään.

[LillaMyy]

”Sinähän olet se kirjailija LillaMyy? Olen kuullut sinun kääpiöistä kertovista kirjoistasi. --”

OI VITTU, OI VITTU! OON NIIN KUULUISA, ETTÄ LOCKHARTKIN TIETÄÄ MUT?!!!!!!! Nyt pitää kyllä varmaan repäistä ja kirjoittaa suuremmista olioista kuin kääpiöistä, kelpaisiko vaikka Smaug-lohikäärme näin alkuun? Ei mutta siis ihan oikeasti, aivan älyttömän siisti tämä uusin luukku, ja kiiiiiiiiiitos, että pääsin paistattelemaan hetken Lockhartin huomiossa! Plus, että tuo kuvaus meikäläisestä osuu kyllä kuin nenä päähän, koska jos joku mulle ihan irl kailottaisi tuolla tavalla, niin mä olisin kyllä ihan oikeastikin kuin puulla päähän lyöty, että 'kuka, mitä, missä, milloin'. x)

Olit myös saanut mielestäni Saappaattoman (upea oivallus muuten nickin kautta tuoda tämä tapaus näyttämölle! ), Sparklyn ja Natenkin tänne vallan osuvasti, vaikka aloinkin jo hiukkasen pohtia, että miten sä oon tämän toteuttanut kun huomasin tässä olevan Lockhart pääosassa. Osoitit kuitenkin 'huoleni' turhiksi, koska tämähän onnistui varsin saumattomasti, eikä mistään kyllä huomannut, että huutelit vain irkissä, että ketkä haluavat mukaan. Olisi voinut kenties jopa kuvitella, että tämän oli alunperinkin mennä juuuri tällä tavalla, eikä mikään olisi voinut olla toisin. Lockhartilla on kyllä varsin valikoiva kuulo, kun ääliöstä tulee ällistyttävä, mutta sopii kyllä varsin mainiosti hahmolle, koska eihän nyt kukaan voisi sanoa mahtavaa Lockhartia ääliöksi! Voihan hitsin vitsit, oikeasti, olen tällä hetkellä ihan liian innoissani tästä, koska eihän tämä kommentti nyt tainnut mennä oikein muuta kuin hehkutukseksi (vaikka tämä toki kaiken hehkutuksen ansaitseekin ), mutta josko saisin itseni takaisin maan pinnalle, niin voisin kommata nuo muutkin missaamani luukut tässä samalla, kun nyt kerta tämänkin raapustelun aloitin.

Jouluntaikaa oli aikas tuitui! Tykkäsin paljon siitä, että Hermione kertoi Nevillelle jästien joulunvietosta tuossa, koska se sopii hahmoille hyvin. Jotenkin voin hyvin kuvitella, että Neville haluaisi tietää kaiken kumppaninsa jouluista, etenkin, koska hänellä itsellään ei varmaan ole ollut kovin kivoja jouluja vanhempiensa Mungossa olon takia, ja Hermione taas on tietysti innokas jakamaan tietoa toisen kanssa, oli kyse sitten mistä vain. (: Tykkäsin myös tuosta, että Hermione kutsui Nevilleä juuri hassuksi, koska se on yhtä aikaa samalla hellittelytermi että ilmaisee sitä, että Hermione pitää Nevillen käytöstä jotenkin 'erikoisena' tuossa kohtaa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, siis, ja hassu nyt on muutenkin vain aivan loistava sanavalinta! <3

16. joulukuuta oli taas taattua Odo-laatua. Lapasellaan hän kosketti yhtä joulupalloa SQUEEEEEEEEEEEE! IHANA REGULUS!!1! Hän muisti taas, että ei viettäisi seuraavaa jouluaan Reguluksen kanssa. Sirius saisi nauttia Tylypahkan joulukuusista, kun Regulus taas olisi yksin Kalmanhanaukiolla vailla joulumieltä. Snif, snif. Voi Regulus-parkaa, toivottavasti hänelläkin olisi kiva joulu, vaikka isoveli onkin Tylypahkassa eikä Reguluksen kaverina. Äwwäwwäwwäww, liian söpöä, että Sirius pöllii joulukuusesta yhden pallon, koska villi veikkaus, että hän kehittelee siitä jotain kivaa Regulusta piristämään sitten myöhemmin!

19. joulukuuta jatkaa aika lailla samoilla linjoilla. Se alkoi kyllä todella erikoisesti, koska mitä ihmettä Sirius tekisi isänsä Päivän profeetalla, mutta sitten hän vain tarvitsikin sitä Reguluksen lahjan paketointiin. x) Lol, mitäköhän mä taas oikein odotinkaan siltä. Hahah, Sirius ensiksi komentaa Reguluksen pois ja sitten vain odottamaan, tuttu tunne! Olen itsekin piilotellut siskoni lahjoja ja sitten vain toivonut, ettei hän löydä niitä, mikä ei ole ihan helppoa hommaa.

Suden aamu oli aika awwitus pawwitus. Näistä on kiva huomata, että Sirius on erittäin suloinen sekä poikaystävän että sitten isoveljenkin roolissa. (: (Mistäköhän sitä oikein voisi repäistä itselleen ikioman Siriuksen? ) En olekaan varmaan aikaisemmin lukenut mitään ficcejä, joissa kerrottaisiin Remuksen muuttumisesta TAKAISIN ihmiseksi, toisin päin siihen onkin törmännyt useammin, mutta tämä oli ihan hauskaa vaihtelua näin päin. (:

Väärän polun valinneet menikin sitten taas iiiiihan toiseen päähän tunneskaalaltaan. Sait mut melkein fyysisesti voimaan pahoin tällä tekstillä, mikä kertoo oivaa kieltään siitä, että olet onnistunut vangitsemaan tuon ällöttävän ilmapiirin täydellisesti. Tästä suorastaan huokuu se irvokas ja suorastaan järjenvastainen tapa, jolla Carrowit hallitsivat Tylypahkassa. Blaisesta en ehkä olisi odottanut ihan tuollaista, mutta hahmosta on kerrottu niin vähän kirjoissa, että mistäs sitä ikinä tietää, millaiseksi hän kasvoi tuon ilmapiirin keskellä, mulla vain on eri mielikuvat hänestä kuin sulla tämän tekstin osalta. Mutta siis, oikeasti, hyi olkoon, kamalaa tuollainen. ):

22. joulukuuta palasikin sitten onneksi vielä takaisin vähän kivempiin tunnelmiin. (: Iiiii, mä haluan lisää Sirius&Regulus-tarinoita! Juuri jotain tällaista pientä ja söpöä, missä ei tarvitse edes tapahtua mitään, ollaan vain! (: Koska siis, tui tui tui! Tiedän kyllä niin tuon Reguluksen tunteen, kun haluaisi vaan saada saman tien tietää yllätykset, eikä jaksa odottaa sitä paria päivää, koska odottaminen on kidutusta! Etenkin, mitä pienempi oli, niin sitä vaikeampaa oli odottaa sitä, että pääsi repimään ne käärepaperit auki ja ihmettelemään, mitä niiden alta paljastuikaan.

[Odo]

!Rajallisen nettiajan takia (akku lopussa) en ole esikatsellut tätä viestiä kertaakaan, sori!

tirsu, jep taisi Lockhartin reissut jäädä siihen. Mutta kerta sentään! Mahtavaa, jos tää on naurattanut. Huumori on mulle tosi vaikea genre, eikä multa oikeastaan suju mikään muu kuin Lockhart-huumori.

DH58, mulla on oikeastaan vastaus siihen, miten osaan tehdä Lockhartista näin loistavan. Vähän aikaa sitten finissä oli OTP-juonittelupeli, jossa pelattiin jollain valitulla hahmolla. Pelasin Lockhartia ja varmaan sata viestiä tuli kirjoitettua Lockhartina. Joten tää on mulle tuttua juttua. Sen pelin myötä tykästyin Lockhartiin ja siitä on hauskaa kirjoittaa. Hienoa, että oon sutki saanut nauramaan.

Azu, anteeksipyyntö hyväksytty! Mua jännitti ihan kauheasti se "vapaat kädet" mahdollisuus. Mietin ensin, että kirjoitan uhallani jotain tosi rarea, mutta päätin sitten tehdä tutkimustyötä ja huomasin sun tykkäävän S/R:stä, joten päätin lähteä kokeilemaan siipiäni sillä saralla! Tästä luukusta tuli aika surullinen tosiaan, mutta hyvä että se lämpökin on sieltä välittänyt. Ole hyvä, ihanaa, että kelpasi! <3

LillaMyy tottakai sun kääpiöstooris on niin tunnettuja, että Lockhart tietää ne!!1 Smaug käy, jos minulta kysytään, mutta Lockhart varmaan haluaa niitä jättiläisiä - ja tarinan, jossa on itse pääosassa. Tosiaan tuohon luukkuun oli sen verran ideaa, että Lockhart tapaa suomalaisia faneja ja samalla toivottaa joulutervehdyksen. Mutta siitä ei ois tullut mitään ilman teitä<3 Eli suurinosa syntyi oikeastaan vasta, kun sain teidät mukaan. Sua olin jo kaavaillut hieman etukäteen, josta idea sitten muidenki pyytämiseen lähti eli... kaikki kiitos periaatteessa kuuluu sulla ja Hobitti-ficeille! Hyvä, että on naurattanut ja kelvannut! Hienoa, että oot noista muistaki tykännyt. Sirius ja Regulus on kyllä ihania. <3 Tuosta D/B:sta pitää sanoa sen verran, että mä tosiaan alunperin suunnittelin fluffia, mutta sitten se menikin vakavammaksi ja  niin. Näin kävi. Blaisesta mulla on itsellä vielä hyvin sekava mielikuva, koska oon lukenut ja kirjoittanut sitä ihan älyttömän vähän. En oikein tiedä, millainen se on ja kai se tässä muotoutuu hiljalleen. Tällä kertaa kuitenkin näin, hieman synkkää joo, mutta hups!

Ootte kaikki niin ihania, että en kestä. <3 Lueskelin näitä töissä ja olin ihan aww ja uudemman kerran nyt, kun vastasin teille. Oisitte kaikki ansainneet romaanit, mutta mulla alkaa tulee nukkumaanmenoaika vastaan, enkä tiedä joudanko luukkua julkaisee huomenna. Tän kalenterin pitäminen on ollut aivan mahtavaa ja uskomaton kokemus kirjoittajana, kun oon saanut palautetta ja kirjoitellut itselleki hankalampia parituksia ja muuta. Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet ja erityiskiitos kommentoineille! <3

Genre: draama
Hahmot: Sirius & Regulus
Ikäraja: Sallittu
A/N: Viimeistä viedään. Pyydän anteeksi nyt, koska tämä loppui näin. Odotitte varmasti muuta, mutta älkää suuttuko! Kaikki pienet yksityiskohdat on vieneet kokoajan tätä tähän suuntaan. Kiitos Siriuksen ja Reguluksen tarinaa seuranneille! Tässä on viimeinen osa ja kalenterin viimeinen luukku!

24. joulukuuta

”Sirius? Saanko tulla sisään?” Regulus huuteli oven takaa, kun Sirius oli viettänyt huoneessaan jo ainakin tunnin kieltäen kaikkien tulemisen sinne. Jouluaatto oli tullut ja Regulus odotti sitä yllätystä, jonka Sirius oli onnistunut pimittämään loppuun asti.

”Nyt voit tulla”, Siriuksen ääni  kuului oven takaa ja Regulus astui sisään. Ensi vilkaisulta huone näytti samalta kuin aina, mutta isoveljen siirtyessä hieman hänen takaansa paljastui yllätys. Regulus katsoi sitä ihmeissään, mutta juoksi sitten lyhyen matkan halaamaan Siriusta.

”Olet mahtava”, Regulus sanoi tiukentaen otettaan. Se oli kuitenkin nopea halaus, koska pikkuveli halusi malttamattomasti tutustua yllätykseen lähemmin.

Sirius oli hankkinut kuusen oksan, johon oli ripustanut yhden joulupallon. Katonrajassa roikkui se koriste, jonka isoveli oli tehnyt aiemmin, mutta nyt sillä oli seuralaisia. Kolme joulutähteä roikkui ikkunan pielessä, joista jokainen oli toistaan parempi. Kaikkein kiinnostavin oli kuitenkin paketti, jonka käärepaperissa – Päivän profeetasta väsätyssä – kiisivät huispaajat luudillaan tai kohottivat ilmoille juuri nappaamansa siepin.

”Lahja?” Regulus kysyi epäuskoisesti ja Sirius nyökkäsi merkkinä, että pikkuveli voisi katsoa sitä tarkemmin. Regulus meni paketin luokse ja huomasi pian pienen pergamentin palan, johon oli kirjoitettu:

    Hyvää joulua, Reg.

”Minulle? Sirius… Olet mahtava, oikeasti”, Regulus mutisi ja alkoi avata varoen käärepapereita lahjan ympäriltä. Paketti oli neliskanttinen ja aika iso, eikä pikkuveljellä ollut aavistustakaan sen sisällöstä. Sirius myhäili ja virnisteli paketin hiljalleen auetessa. Regulus kurkisti pahvilaatikkoon ja henkäisi syvään vetäessään lahjansa esille.

”Se on taktkointikenttä”, Regulus sanoi. Se oli huispauskentän pienoismalli, jossa pienetpelaajanuket seisoivat keskellä odottaen komentoja. Se oli suunniteltu taktiikoiden suunnitteluun ja monet kapteenit käyttivät sellaisia. Se toimi vähän niin kuin velhoshakki, että pieniä huispaajia ohjattiin yksinkertaisilla käskyillä. Mukana oli ohjekirja tunnetuista tekniikoista, joita saattoi ohjatessa hyödyntää. Regulus katseli sitä lumoutuneena.

”Tämä on uskomaton. Miten sinä sait tämän?” Regulus kysyi, eikä saanut katsettaan irti lahjastaan.

”En minä siitä mitään tiedä. Se on sitä jouluntaikaa”, Sirius nauroi, vaikka eihän se täysin totta ollut. Kuusen oksan  hän oli hakenut pari päivää sitten, vähän aikaa sitten kähveltänyt joulupallon ja lahjan hankkinut Viistokujalta. Joulutähdet hän oli väsännyt vain hetki sitten ja siitä todistusaineistona oli paperisilppu, joka oli levällään hänen työpöydällään.

”Meillä on joulukuusikin, vau. Ja joulupallo”, Regulus sanoi ja arvosti sitä yhtä paljon kuin lahjaansa.

”Tiedän, että sinä olet tehnyt tämän kaiken”, pikkuveli sanoi katsoen veljeään virnistäen.

”Kiitos, Sirius. Olet maailman paras isoveli”, Regulus sanoi ja halasi uudemman kerran isoveljeään, tällä kertaa pidempään ja rutistaen lujaa. Sirius vastasi halaukseen ja pörrötti pikkuveljensä hiuksia.

”Hyvä, että pidät”, Sirius sanoi ja antoi kevyen suukon Reguluksen päälaelle.

”Tämä on paras jouluni ja tulen muistamaan tämän aina. Aina, Sirius”, Regulus vakuutti hymyillen leveästi.

Se oli muisto, joka oli  hiipinyt Siriuksen mieleen. Vain muisto, ei sen enempää. Eikä Regulus ollut muistanut aina, kuten oli sanonut. Siriuskin oli unohtanut sen joulun ajan kanssa. Vuosien jälkeen se taas palasi varoittamatta hänen mieleensä.
Hautausmaalla oli muitakin omaisia tuomassa joulukukkia ja kynttilöitä haudoille. Siriuksen lähellä ei ollut ketään, sillä siinä hänen ympärillään olivat Mustan sukuhaudat. Tyhjässä haudassa ei ollut Reguluksen ruumista, mutta hän oli silti saanut paikkansa sieltä, missä muut lepäsivät ikiunessa.

Siriuksen ja Reguluksen tiet olivat eronneet pian sen lapsuuden joulun jälkeen. Vaikka Sirius sanoi, että Tylypahka ei heitä erottaisi oli se silti tullut heidän väliinsä. Ensin hän oli lähettänyt kirjeitä, joihin Regulus oli vastannutkin. Mutta pikkuveljen tullessa Tylypahkaan, Siriuksella oli jo kelmit seuranaan. Eikä Regulusta lajiteltu Rohkelikkoon vaan Luihuiseen. Se oli muodostanut ensimmäisen huomattavan kuilun heidän välilleen koulussa ja heillä kotonakin. Reguluksesta oltiin niin ylpeitä, kun taas Sirius oli tuottanut pettymyksen ja löytänyt oman polkunsa, sen joka ei sopinut Mustalle.

Viimein lopullisen eron oli aiheuttanut Regulus. Se pieni poika, joka sanoi ettei unohtaisi koskaan joulua yhdessä isoveljensä kanssa. Kuolonsyöjäksi liittyminen sai kuilun repeämään entistä laajemmaksi ja syvämmäksi. Ehkä pohjattomaksikin, sillä Sirius ei enää tavannut veljeään. Sirius oli vihannut Regulusta ja taisteli Feeniksin killassa ylpeänä siitä, että saattaisi antaa paremman tulevaisuuden onnettomille, jotka kärsivät eniten kuolonsyöjien ja Voldemortin sorron alla.

Reguluksen kuolemasta kuullessaan Sirius ei ollut itkenyt, mutta oli tuntenut sydämessään jotakin. Kaipausta ehkä, mutta silloin hän ei osannut nimetä sitä. Regulus oli lopulta pettänyt Voldemortin jopa oman henkensä uhalla ja se merkitsi Siriukselle paljon. Hän sääli pikkuveljeään, joka oli hairahtunut oikealta tieltä ja lopulta saanut maksaa siitä hengellään. Inhosi vanhempiaan, jotka olivat kannustaneet valitsemaan sen väärän tien. Sirius syytti myös itsään, kun oli jättänyt pikkuveljensä yksin Kalmanhanaukiolle.

Jouluntaika oli kuollut, kuten oli Reguluskin. Ei ollut enää yhteistä joulua, onnetonta yritystä, joka sai pikkuveljen hymyilemään leveämmin kuin yhtenäkään aiempana jouluna. Halausta, joka sai Siriuksen sydämen sulamaan ja nauttimaan elämästään kotona.  Regulus oli ollut Siriukselle tärkeä. Vaikka hän oli kieltänyt pikkuveljensä kaikille, se ei ollut aivan totta. Jossain syvällä sisimmässään piilossa kaikilta Sirius oli rakastanut pikkuveljeään loppuun asti. Toivonut, että tämä palaisi hänen  luokseen takaisin. Lopultahan Regulus oli päättänyt kääntää selkänsä Voldemortille, mutta se vanha valinta oli jo erottanut heidät pahemmin kuin nuoruusvuosina syntynyt kuilu. Se oli vienyt Reguluksen kokonaan Siriuksen ulottumattomiin. Pimeään, josta ei enää palattu isoveljen tarjoamaan turvapaikkaan. Sirius toivoi, että Regulus olisi kuollessaan hyvittänyt ne synnit, joita oli tehnyt ja saanut rauhan.

Kyyneleet valuivat Siriuksen poskille, kun hän muisteli joulutähteä katonrajossa, tyynysotaa ja kiellettyä käyntiä jästien kauppakadulla. Yhteisiä päiviä ennen aattoa ja yllätystä, jota Sirius oli salaillut. Reguluksen uteliaita ja ihailevia katseita, jotka saivat omatunnon kolkuttelemaan. Sirius olisi voinut pelastaa pikkuveljensä ja hän syytti itseään siitä, että oli kääntänyt tälle selkänsä. Mies haudalla puri huultaan välittämättä siitä, että verenmaku kihosi suuhun. Hän ei halunnut huutaa hiljaiseen yöhön vaan antaa kaikille sen oman hiljaisen tilan läheistensä hautojen äärellä.

”Ethän sinä koskaan unohda minua?” Regulus pyysi ja Sirius nauroi. ”En tietenkään.”

Se oli totuus, jota Sirius oli peitellyt. Nyt hän katui sitä salailua ja halusi kertoa kaikille, että oli ylpeä veljestään. Siihen hän ei kuitenkaan ollut tarpeeksi vahva. Oli parempi päästää irti Reguluksesta ja unohtaa. Jättää pikkuveli kuoleman syleilyyn ja taivaaseen, jossa saisi taas hymyillä ja nauraa ilman taakkaa harteillaan. Viimeiset sanat pikkuveljelle hukkuivat jouluyön tuulen vireeseen, eikä Sirius ollut varma oliko sanonut sanoja edes ääneen.

Siriuksella oli mukanaan kuusen oksa, jonka neulasissa oli huurretta. Sen hän laittoi vasten hautakiveä ja katsoi korutonta oksaa, jonka vihreät neulaset olivat kirkkaat kynttilän valossa. Sitten Sirius kaivoi taskustaan joulupallon, vanhan ja kuluneen, jonka kiilto oli hiipunut. Sen hän ripusti kuusen oksalle ja toivoi, että Regulus näkisi hänen joulutervehdyksensä.

Jätettyään haudan Sirius tunsi tyhjyyden ja kaipuun, joka rutisti hänet kylmänä syleilyynsä. Sen kylmyyden kuitenkin työnsi pois lämmin väristys, joka tuntui samalta kuin Reguluksen halaus vuosia sitten. Kyyneleet eivät ottaneet loppuakseen, kun Sirius ymmärsi pikkuveljen saaneen hänen lahjansa kuolleekin.

[DragonHeart58]

Nyyh toi loppu ja nyyh tää kalenteri loppu!

Voi ei Sirius ja Regulus, miksi teille piti käydä niin köpelösti? Sydäntä raastavaa lukea ja seurata, kuinka niin vahva veljeys poikien välillä mureni tomuksi ja katosi tuuleen :< Jotenki niin haikeaa, ja vaikka veljesten tarinan loppu olikin surullinen, oli se silti lohdullista, että he taisivat joka tapauksessa antaa (ainakin tässä) toisilleen anteeksi toistensa virheet. Toi Siriuksen vierailu siellä haudalla oli kovin liikuttavaa, varsinkin kun hän laski haudalle sen kuusenoksan ja vuosien kuluttaman joulupallon.

Mutta olihan tässä suloinen ja hilepä alku, ja saipahan se Regulus vihdoin tietää (niinku mäki, heh ) mikä Siriuksen yllätys oikein oli - ja hei, mahtava lahja tollanen taktikointikenttä! Alkupätkässä huokui tosiaan sellainen lämmittävä rakkaus, joka kirvoitti hymyn huulille Reguluksen ilahtuneisuus ja Siriuksen tyytyväisyys todisti, että nämä veljekset todella välittivät toisistaan :'>

Voi oikeasti, en voi uskoa että tää kalenteri oli tässä! Tätä oli niin ihanaa ja palkitsevaa lukea ja seurata, että oloni on nyt vähän tyhjä. Kirjoitat ihan tajuttoman hyvin, tosi aidosti ja elävästi, ja minun oli mutkatonta päästä käsiksi tarinaan ja asettua ikään kuin yhdeksi ulkopuoliseksi henkilöksi tarinan sisään Pidin oikeasti kaikista luukuista, oli hauska tutustua uusiin henkilöihin ja erilaisiin parituksiin, ja tilanteesta tekee parempaa se, että pääsin tutustumaan heihin taitavan kirjoittajan ficeistä Vaikea tästä on mitään lempiparituksia tai ficcejä nostaa esiin, sanon nyt kuitenkin että Sirius ja Regulus - ficit olivat tosi suloisia ja nappasivat minut heti mukaansa :3 Oon tosi iloinen, että uteliaisuudesta tulin tutustumaan tähän ficciin, ja ryhdyin myös kommentoimaan - minusta on hauska kuulla kuinka kiitollinen olet kommenteista, se tavallaan inspiroi kirjoittaman niitä lisää :3

Kiitos kovasti tästä kalenterista Odo! Ihanaa kun jaksoit kirjoittaa tätä, ja aikatauluongelmista huolimatta sait tämän päätökseen Tämä on ollut sellainen päivän piristys, vähän kun saisi avata yhden joululahjan joka päivä aina tähän päivään saakka Minulla on oikeasti ollut tosi hauskaa tämän kanssa, ja tämä kalenteri on ollut erittäin monipuolinen, laadukas ja suloinen!

Kiituksia kauheasti ja Hyvää joulua!

-DH58

P.S. Toivottavasti tää mun kommentti on tarpeeks hyvä päätöskommenttini tällaiselle mahtikalenterille, koska mä ihan totta pidin tästä ja tää ansaitsee ihan totta tosi hyvän kommentin :3 Toivon siis että tää kelpaa :>

 

[tirsu]

Ooh, tuota en osannut ollenkaan odottaa. Onnistuit yllättämään mut täysin. Ei ollenkaan tullut mieleen, että se kaikki olisi vain Siriuksen muistelua.

En mä ainakaan suutu. Tää toimi oikein hyvin näin. Alku oli ihanan suloinen ja loppu todella haikea.

Suloista miten paljon Sirius oli nähnyt vaivaa hänen ja Reguluksen yhteiseen salaiseen jouluvieton hetkeen. Lahjan lisäksi oli hieman koristeita ja ihastuttava kuusenoksasta tehty pikkiriikkinen joulukuusi. Ja nyt kun siitä on puhe, niin totean tähän samaan syssyyn, että pidin todella paljon siitä, miten Sirius vei sen kuusenoksan ja pöllimänsä koristepallon Reguluksen haudalle. 

Ja Reguluksen innostus lahjastaan! Voi, se sulatti sydämen. ^ ^

Meni kyllä hiukan metsään se mitä lahjan sisältä paljastui, mutta niin vähän epäilinkin. Sen verran ainakin osuin oikeaaseen, että se lahja liittyi huispaukseen.  Loistava keksintö tuo taktikointikenttä.

Jouluntaika oli kuollut, kuten oli Reguluskin.

Auts. Tämä lause särki sydämeni. 

Lopun surullisuudesta huolimatta, oli mukava päästä lukemaan Siriuksen mietteitä hänen ja Reguluksen välirikosta. Siriuksen tuska, katumus ja kaipaus Regulusta kohtaan oli käsin kosketeltavaa.

Teki mieli rutistaa Sirius tiukkaan halaukseen ja lohduttaa tätä sanomalla, ettei se ollut Siriuksen syytä. Regulus teki itse valintansa, mutta jos jotakuta haluaa syyttää, niin kaksikon vanhempia sitten.

Viimeiset lauseet nostattivat jälleen hymyn lukijan huulille. Ja se nousikin suosikkikohdakseni tästä vikasta luukusta.

Kiitos tästä aivan mahtavasta joulukalenterista! Tätä lukiessa on ollut mukavaa.

Iloista joulua!

-tirsu

[LillaMyy]

Hahah, ehkä mun sitten pitää aloittaa siitä Smaugista ja jatkaa sitten jättiläisten ja Lockhartin luokse? Tietenkään siitä luukusta ei olisi tullut mitään ilman meitä, koska mehän ollaan aina kaiken a ja o... eikun siis. : D Eheheehheh, kaikki kiitos mulle vai, no voi kun kiva, nyt sitten pitää vissiin keksiä vastalahjaksi jotain jännää. (;

Mä nyt itse asiassa irkkispoilerien takia tiesin jo jotain tuosta lopusta, mutta sai se kyllä siltikin mut herkistymään (taas!). En oikeastaan edes tiedä, että mitä tähän pitäisi sanoa, koska mäwww, ihanan kamala luukku, kun siellä tuli esiin se kuinka paljon Sirius Reguluksesta välitti, mutta kuitenkin murheellisen sävyisenä, koska Regulus oli jo kuollut. Tuo lopetus oli kyllä aivan älyttömän ihana, kun Sirius vei kuusenoksan ja joulupallon (se sama vanha, jonka Sirius oli pöllinyt kenties?) Reguluksen haudalle ja sitten vielä tämä Sen kylmyyden kuitenkin työnsi pois lämmin väristys, joka tuntui samalta kuin Reguluksen halaus vuosia sitten. <3 !!

Lopetan tynkäkommenttini tällä kertaa ihan vain edelläolevien komppailuun, koska he sanoivat kaiken jo sopivasti ennen mua. Siispä voit tässä kohtaa palata lukemaan yllä olevat pari kommenttia.

[Saappaaton]

Hei minä täällä taas, kommentoin nyt loppupätkät kerralla (huihui).

13. joulukuuta
Regsutin on niin söpö kommennellessa Siriusta, ihihi. <3 Muutenkin tuot (edelleen) kivasti noita eroavaisuuksia Siriuksen ja Reguluksen välillä luoden samalla yhä selkeämpiä henkilökuvia myös muista perheenjäsenistä. Oli hauska lisä myös tuoda muita sukulaisia tähän, lisää mielenkiintoa.
Siriuksen jännitys tosiaaan välittyi kivasti lukijalle asti, teit hänen ensikohtaamisestaan Jamesin kanssa mukavaa luettavaa (vaikka nämä sukujutut eivät tainneet ihan näin mennä kuitenkaan loppupeleissä?). Tässä teit taas sellaista tulevaa ennakoivaa pesäeroa Siriuksen ja Reguluksen väliin, mikä on ihan ymmärrettävää, kun tietää miten eri teille veljekset loppupeleissä päätyivät. (:

Lohduntuoja
Tämä oli niin Luna, että olin täällä aivan tuitui. <3 Murhemaa ja murhekirput sentään. Se oli myös kiva, etei tässä ollut mitään parituksentynkää, vaan yksinkertaisesti ystävä piristämässä toista omilla omalaatuisilla keinoillaan. Oikein ihanainen Luna-pätkä. <3

Kurjenmiekka
Tämäpä olikin siten haikea pätkä. Sirrem<3 Um, en keksi tästä mitään järkevää sanottavaa. Sirius on juuri niin pönttö, että saattaisi pitää jostain kukasta vain koska sillä on siisti nimi - ja on jotain niin Odomaista keksiä sellainen höhlä yksityiskohta. Remus jättämässä hyvästejä on aina jotain, mihin sydämeni särkyy, sille en voi mitään.
Ihanan haikea pätkä. <3

Joululahja ostoksilla
Oi hyvänen aika, onko sun betasi antanut sun kirjoittaa ton otsikon erikseen?! Hanki parempi.
Tämä on jotenkin niin lutu ja Draco on niin itsensä, etten kestä. Niin suloinen ajatus, että vähän vahingossa ostaa kauhean kasan lahjoja toiselle, kun tulikin sitten kierrettyä enemmän liikkeitä kun oli tarkoitus. Aivan sairaan suloinen lopetus tuo, että kietoo kaulahuivin kummankin kaulalle, hihi. <3

Jouluntaikaa
Kylläpäs mentiin siirapin puolelle. Tämä on varsin suloinen ja eritoten pidän tässä hyvin esille tuodusta jästi- ja velhomaailman yhteentörmäyksestä. (Ainoa mikä tässä ja jossain aiemmassa pätkässä - en muista missä, kun ei pitänyt nillittä siitä - häiritsee on se, ete osaa kirjoittaa alkaa-verbin jälkeen verbin perusmuotoa. ) Tää oli kyllä täynnä joulun taikaa ja sokeria ja. Tui. <3

16. joulukuuta
Voi Regulus, kun olet niin suloinen, etten tahdo kestää. .__. Äww, voi raasu pieni, kun tykkää isoveljestään niin paljon, vaikka he niin erilaiset luonteeltaan ovatkin. Ihana Sirius, kun oikein yrittää tuoda pikkuveljelleen joulun taikaa ja joulumieltä, sääli että muituttaa vahingossa jatkuvasti, ettei viettäisi seuraavaa jouluaan enää Reguluksen kanssa. </3

19. joulukuuta
Tässä oli onneksi jo parempi mieli. <3 Ihana Sirius ja salamyhkäiset puuhastelut Päivän Profeetan kanssa. "Minä selvitän vielämitä sinä salailet." Voi utelias söpö pieni Regulus, haluan halia sen lyttyyn. <3

Suden aamu
Ah, taas vanhoja tuttuja. En jotenkaan muistanut ollenkaan, että olen näitä useammankin betaillut. Mutta tässä on kyllä Siriuksen lojaaliutta parhaimmillaan. <3 On koko yön toisen vierellä ja on tuonut viltinkin mukaansa, huolehtii vielä että Sairaalasiipeenkin pitäisi mennä - ja mikä parasta, muistaa, että on joulu. <3 Ihanaa, että Remuksella on hyvä paikka missä rauhoittua ja hengittää rankan täysikuun jälkeen. <3
(Sirrem = Saaps unohtaa älykkään kommentoinnin.)

Väärän polun valinneet
Huu, tästä tykkäsin, eritoten siksi, että tässä tuotiin sitä inhoa ja kauhua, joka vyöryy Dracon sisällä, vaikka hän on yksi Kuolonsyöjistä ja tehnyt itsekin jos jotain. Tämä oli tekstinä voimakas ja aihe oli ehkä jopa vähän kyseenalaisen synkkä joulukalenterin muihin pätkiin verrattuna, mutta hei, vaihtelu virkistää.
Dracon inhimillisyys tosiaan vetosi allekirjoittaneeseen todella hyvin ja se, miten tässä vähän käytiin läpi sitä, kuinka Draco menetti Blaisen on upea lähestymistapa, vaikken ehkä itse Blaisea ihan noin sadistiseksi mielläkään. Mutta tässä se toimi.

22. joulukuuta
Haha, onpas ovela Sirius taas. <3 Ihanan tarinan on sepittänyt ja pohjustaa vähän sitä joulun taikaa, joka tuo Regulukselle yllätyksen. <3 En kestä, niin ihana on, ja Reguluksen haluan yhä ja edelleen vaan rutistaa lyttyyn. <3 (Näihin pätkiin tulee yhä vähemmän itse asiaa ja enemmän sytämmiä. <3)

Lockhartin joulutervehdys
Tämä. <3 Tämän kävinkin silloin välissä lukemassa, koska en kestä. <3 Lockhart on niin ihanan Lockhart, haha. <3 Hauska idea, että hän on kuullut LillaMyyn kirjoittajanurasta (ja vielä hauskempaa on suunnata huomionsa kääpiöistä jättiläisiin - ja tietenkin Lockhartiin itseensä). x) Ja sitten tulin minä, hihi. <3 Ihanan höpsön setin keksit pelkästään nimimerkistä, tui. <3 Hihittelen täällä edelleen. <3 Sparksin osuus vasta osuikin! Mistä sä näitä hyviä ideoita aina saat?
Natte kuitenkin kruunasi koko kokonaisuuden, ei tässä muuta voi sanoa. <3

24. joulukuuta

Kaikki pienet yksityiskohdat on vieneet kokoajan tätä tähän suuntaan.

Kieltämättä.

Tämä oli kaikessa surullisuudessaan täydellinen päätös tälle tarinalle ja tälle kalenterille ja haluan (vaikkakin vähän myöhässä) vain kiittää tästä. <3

[Vlad]

Kommenttikampanjasta helloota.

Blaise/Draco on itselleni hieman vierampi paritus, molemmista oon kyllä ficcejä lukenut, mutta en toisilleen paritettuina. En ole myöskään aikaisemmin lukenut mitään, mikä sijoittuisi Kalkaroksen ajan Tylypahkaan, mikä tekee tästä vain mielenkiintoisemman tapauksen.

Tykkään siitä, miten tässä ficissä Blaise tuntuu olevan huomattavasti Dracoa innokkaampi ja ottaa aktiivisempaa roolia kuolonsyöjissä, kun taas Draco on enemmänkin kahtiajakautunut ja jopa pelokas siitä, mitä hän joutuu näkemään ja tekemään ollessaan osana kuolonsyöjiä. Blaisen sadistisuus tuo kivaa kontrastia Dracon inhimillisyydelle, mikä on musta aina kiva juttu.

Gaah, en jotenkin osaa kommentoida tätä, koska oikeasti hyvien ficcien kommentoiminen on ihan turkasen vaikeeta, mutta sen ainakin voin sanoa, että tykkäsin tästä. Tykkäsin tästä ihan mielettömästi, osaltaan sen takia, että tämä on näin synkkä hetkipalanen Tylypahkassa ja osaltaan sen takia, miten selkeästi Blaisen ja Dracon erot tulevat esiin. Ja kuinka tunteiden sotkuisuudesta huolimatta Draco suostuu valtaamaan oleskeluhuoneen Blaisen kanssa tämän innostuttua ehkä vähän liikaakin rohkelikkojen kiduttamisesta, vaikka sisimmässään Draco on rikki, vaikka ilmeettömänä yrittääkin pysyä. Äh, en osaa edes kuvailla, miten paljon tykkään niistä ficeistä, joissa Draco on rikki, koska se tarjoaa kivasti mahdollisuuksia varsin syvällisiinkin teksteihin - eikä tämä ficci tee siihen nähden poikkeusta, koska tämäkin on niiin kiva. Mikäli edes näin synkkä ja karu teksti edes voi tulla kuvailluksi sanalla kiva.

[Lyra]

Kommenttikampanjasta päivää! Sattuneesta syystä en lähde kommentoimaan 23 muuta luukkua, vaan vaan tuota yhtä jolle kommenttini lupasin

Kommentti siis luukkuun 23.

Ensiksikin. Tällainen virhe hyppäsi silmään

Koskaan ei ollut kuitenkaan myöhäistä rueta faniksi, joten Lockhart hymyili leveästi jokaiselle paikalla olijalle.

Rueta? Ruveta?

Täällä on oikein mainio kenkäkauppa ja tiedän, mitä sinä tarvitset. Luota vain pettämättömään makuuni”

Lockhart kuvalliset saappaat?

Juu oli aivan pakko. Tykkäsin tosi paljon siitä kuinka Lockhart oli niin omanlaisensa. Itsekeskeinen idiootti, jos nätisti sanotaan.  Sen tapa puhua on uniikki ja olit hyvin onnistunut tuomaan sen esille. Tosin oot tainnu jostain saada harjoitusta asiaan....

Kokonaisuutena tykkäsin tosi tosi paljon.

Saatte kaikki riemuita, sillä tulen kesällä tapaamaan teitä uudestaan! Kiertueeni suuren suosion myötä olen päättänyt matkustaa halki Euroopan kesälomalla ja minulla on teille silloin yllätys, jota voitte odottaa kuin kuuta nousevaa! Se on erinomainen ja ällistyttävä yllätys, jollaisesta olette vain haaveilleet!

Yllätys? Ja kirjotathan sä siitä toisestakin tapauksesta I mean tapaamisesta.

En tähän hätään osaa rustata mitään mahti kommenttia

mutta toivottavasti tää kelpaa

[Odo]

Voi luoja, miten vanhoja, mutta hurmaavia kommentteja! Nostetaanhan tämäkin joulukalenteri nyt joulun kunniaksi tapetille, sillä aikanaan olin tästä ylpeä! Ja ansaitsette kaikki kommenttivastaukset, oikeen ihania ovat.♥

Lyra, Lockhart-kuvalliset saappaat olisi aika päheät. mutta kiitos kommentista ja virheidenkin pongailusta, se oli oikein kivaa, että ne saattaisin vaikka jossain kohtaa korjata. Ihana, että tykkäät minun Lockhartistani, samalla linjalla olen mennyt tänäkin vuonna, ettei Lockhart hiuksistaan pääse (tiikeri raidoistaan?).

Vlad, heipahei Kommiksesta!

Mikäli edes näin synkkä ja karu teksti edes voi tulla kuvailluksi sanalla kiva.

Sallin kuvauksen kiva! Kiva, että nakkasit aikanaan kommentilla ja pidit. ♥

Saappaaton, hurrrrjan paljon kiitoksia! Oletpa seurannut aktiivisesti kalenteriani, että vähän joka lukuun (vai jopa joka luukkuun!) on kopsahtanut kommentti. ♥ Aivan mahtavaa. Makustelin kommenttiasi ja muistelin tekstejä ajalta, kun niitä syntyi kuin sieniä sateella. Hassua lukea noin monta "kommenttia" samasta kommentista, jos saat ajatuksesta kiinni!

Kiitos hurjasti kommentoinnista ja betailustakin aikanaan, Saaps! Joululahja _ ostoksilla on kivaa! Kiitos myös muille tätä kalenteria aikanaan lukeneille ja kommentoineille! Harmi, ettei tänä jouluna tullut kalenteria väsättyä, mutta ottakaa tästä neljä vuotta vanaha.

[Altais]

Onpa hyvä, kun on tuollainen upea haaste kuin Ihailijakaarti, koska miten ikinä muuten olisin löytänyt tämän jouluisen ihanuuden pariin, joka oli oikea salainen aarreaitta veljesfluffyn ystävälle. ❤️ En kestä, miten ihanan suloinen, pehmoinen ja toisaalta sydäntä pakahduttavan surullinen ajatus oli Siriuksen ja Reguluksen (viimeinen ja ainoa) yhteinen oikea joulu, ja se, miten innoissaan pieni Regulus siitä oli, ja sitten ihana Sirius halusi tehdä veljelle parhaansa mukaan joulun salaa vanhemmilta. Pahoittelut jo etukäteen, että tämä on nyt tällainen Musta-fanin kommentti ja aihepiiri sen mukainen, mutta ehkä saan anteeksi.  Juu mutta siis poimin tämän alun perin siksi, kun olen hiukan ajatellut kirjoittaa tänä vuonna jonkin joulukalenterin, ja halusin hiukan kurkata, millaisia niitä on ollut. Tämä pääsikin sitten yllättämään ihan loistavasti. ❤️

No mutta siis, tuo alku jo sulatti sydämen, kun voin niin kuvitella pienen Reguluksen hiipimässä salaa veljen huoneeseen, niin se varmaan tietäisikin täsmälleen, mihin pitää astua, jos ei saa kuulua ääntäkään. Ja voi tuota suloista vetoomusta, että ollaanko Sirius joka päivä yhdessä tämän joulukuun ajan, kun se on sitten viimeinen. Tämä jo laittoi itkettämään, ihanaa kun Siriuskin sitten heltyi, ja veli oli sille noin tärkeä. Feikille nelosluukulle tipahdin tosi pahasti, ensin olin ihan että ihan tosi, mutta sitten kun vastaan tulikin se oikea nelonen, tipahdin vielä pahemmin.  Mutta sitten Siriuksen joulutähti seiskaluukussa oli niin ihana ettei sanat riitä kertomaan, ja miten Regulus oli niin onnellinen ainoasta joulukoristeesta. Voi toisia. Ja sitten Sirius livahti seuraavassa (10.) luukussa ostamaan salaa lahjan Regulukselle, tämä oli juuri niin sen tapaista, ja samalla jälleen kerran niin ihanaa. Samoin kuin että se halusi piristää veljeä salakuljettamalla sen katselemaan jästien joulupuuhia joulukadulla. ❤️

No sitten oli nuo aivan upeat 13. luukun Mustien juhlaillalliset, joissa olikin tosi kiinnostava tavata hiukan enemmän Mustan suvun porukkaa, ja tosi jännä että Jameskin päätyi olemaan siellä, onhan se tosiaan etäistä sukua Mustan veljeksille. Tuli taas tippa linssiin tuosta, kun Reguluksella oli ensin ulkopuolinen olo Siriuksen ja Jamesin kanssa, mutta sitten yritti kuitenkin parhaansa niellä sen, ja tutustua Jamesiin avoimin mielin. Voi, miten kaikki sitten kuitenkin meni, kun olisi voinut mennä paljon onnellisemminkin, voi Regulusta ja näitä kaikkia oikeastaan.  :'( Ja sitten myöhemminkin, tuolla 19 luukussa Regulus parka murehti Jamesia, Siriuksen lähtöä Tylypahkaan, ja vaikka Sirius kuinka yritti piristää, jäi silti jäljelle sellainen surumielinen lopullisuuden fiilis, ja ihan sydän taas särkyi poikien takia.

22. luukussa oli jo niin malttamatonta aaton odotusta, ettei Regulus tainnut muistaa edes olla niin surullinen, ja pieni poikahan se vielä on tässä, ja tottakai lahjat ja joulusadut on tärkeitä. Ihana, kun Sirius kertoi hänelle tuon joulusadun, ja sai veljen sitten vielä enemmän innolla odottamaan aattoa ja lahjoja. Ja sitten... minulle tuli kyllä ihan oikeasti tuossa aattoluukun kohdalla itku, kun ensin oli tuo poikien ehkä maailman suloisin yhteinen, salainen jouluaatto kahdestaan, mutta sitten päädyttiinkin vuosia eteenpäin ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Tekee niin pahaa ajatella, miten kaikki voikin mennä tuolla lailla rikki, vaikka rakastettiin toista ja luvattiin, ettei jotkut asiat ikinä katoa. Mutta niinhän se meni, että maailma tuli ihanien veljesten väliin, eikä niillä varmaan enää myöhemmin ollut yhteisiä, onnellisia jouluja, ja pahimpina aikoina varmaan tuntui ihan varteenotettavalta unohtaa se mennytkin yhteinen aika.

Mutta juuri niin kuin tuossa, minäkin uskon, että kumpikin rakasti silti toistaan loppuun asti, vaikka olisi miten väittänyt muuta. Tuo Siriuksen viimeinen joulutervehdys veljen haudalle oli sitten se juttu, joka viimeistään särki sydämeni, jos se vielä sitä ennen olikin ehjä, mutta kaiken kaikkiaan tämä oli niin kaunis, suloinen, pehmoinen, haikea, surullinen ja lohduton samaan aikaan, etten oikein löydä sanoja. Mutta sellainenhan joulukin on, ei mikään onnellinen aika kaikille, ainakaan pelkästään, vaan nostaa esiin myös kipeät muistot ja menetykset. Kiitos tästä! ❤️