DH58, en pistä mitään pahakseni, älä huoli.
Kiva, että hahmot on ollu susta IC. Kannatan tutustumista Hermansyyn enemmänkin. Se on oma OTP, vaikka oon kirjoittanutkin sitä aika vähän. Ehkä ensivuoden mittaan taas innostuisin enemmän. Ja musta on hyvä, että oot rohkeasti uskaltanut lukea tätä kalenteria, vaikka paritukset on ollut outoja. Niin ja Ougen Mahtipuro oli tosiaan oma keksintöni, samoin kirjan nimi. Ougen tuli oikeastaan siitä, että mulle tuli ekana mieleen Odgen (joka on oikeasti Pottereissa mainittu hahmo), josta sitten väänsin jotain muuta. Mahtipuro taas tuntui sopivalta ja leikkisältä, kun kirja kertoo veden syvyyksistä.
tirsu, Hermansy on hieno paritus ja niistä on jonkun verran ficcejäkin finissä. Musta oli hassua kerrankin kirjoittaa parituksesta lyhyt pätkä, jossa ne on valmiiksi yhdessä (viime kerrasta on aikaa), kun viimesimmät on kauhean massiivia järkäleficcejä, joissa monenkaan luvun jälkeen nämä ei oo päätynyt yhteen, vaikka mulle on siihen oikein luonteva ja pikkuhiljaa etenevä selitys. Erikoinenhan tämä on, mutta silti OTP. ♥
Saappaaton, huh mikä rommaanikommentti! Just hyvä, vaikka ite mutisit muuta. <3 En oikeastaan edes tiedä, mitä sanoa. On mahtia kuulla, että oot tykännyt näistä luukuista ja varsinkin omastasi, koska jännitin sen kanssa.
Luihuistytöistä kirjoittaminen on ihanaa ja oon taas heräillyt kirjoittamaan niistä paremmin, ensivuonna runnon FF50 valmiiksi niin saatte paljon luihuisia!
Kiitos mahtikommenteista, ootte uskomattomia. <3 Täällä on jo useampaan kertaan otettu esille, miten oon saanut toimimaan erikoisempiakin parituksia. Luulen, että se johtuu siitä että oon aina rakastanut rareparituksia ja niitä on tullut kirjoitettua
paljon. Listauksesta löytyy jopa Dolores Pimento/Matami Rosmerta, että kaikki on mahdollista.
Genre: draama
Hahmot: Sirius&Regulus, paljon muita
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hiphei, saatiin juhlat, joista en sitten kirjoittanut mitään. : D Tää venähti ihan muutenkin liian pitkiin mittoihin niin itse juhlallisuudet jäi sitten välistä. Tässä on enemmän eri hahmojen välisiä suhteita ja muuta, joita varmaan tulee myöhemminkin esille. Toivottavasti kaikki pysyivät kärryillä, kuka on kuka. Dorea tosiaan on Musta tyttönimeltään, mutta nai Charlus Potterin. Niin ja Tylypahkaan mennään aina, kun on
jo täyttänyt 11-vuotta. Sirius on -59 syntynyt, James -60, mutta koska hän täyttää jo ennen Tylypahkan alkamista 11-vuotta niin hän menee samaan aikaan kuin Sirius.
13. joulukuuta
13. päivä koitti Siriuksesta liian nopeasti. Hän oli todennut itselleen jo monta kertaa, että juhlat voisivat olla ihan mukavat, mutta siihen oli vaikea uskoa. Walburga sentään oli ollut hieman paremmalla tuulella Reguluksen juhlakaavun saapumisen jälkeen ja siinä puvussa Regulus nyt katseli isoveljeään.
”Sinunkin pitäisi laittaa juhlakaapu”, Regulus sanoi viisaasti, vaikka Sirius kyllä tiesi sen.
”Niin varmaan”, Sirius vastasi ja alkoi penkomaan suurta mahonkista vaatekaappiaan. Hän löysi nopeasti etsimänsä. Pullonvihreä juhlakaapu oli yksinkertainen, mutta tarkkaan muotoon leikattu ja siinä oli häivytettyjä kuvioita, jotka saattoi nähdä vain tietyssä valossa.
”Pue se päällesi”, Regulus komensi veljeään ja hänestä tuntui hassulta olla se, joka määräsi. Toisaalta Regulus oli hyvin tarkka siitä, että äidin käskyjä noudatettiin. Hän kyllä tiesi, millaisen rangaistuksen Sirius voisi saada tottelemattomuudesta.
”Hyvä on”, Sirius tuhahti ja alkoi riisua mustaa kaapuaan, joka sekin oli mittatilaus työnä valmistettu. Walburga hankki heille vain parasta, eikä mikä tahansa kaapu kelvannut. Saatuaan juhlakaavun ylleen Siriun tunsi itsensä vieraaksi.
”Mennään alakertaan odottamaan”, Regulus ehdotti ja Sirius suostui vastahakoisesti.
~*~
”Druella, kuinka hurmaavaa, että saavuitte”, Walburga toivotti hymyillen, vaikka sanoihin ei sisältynyt samanlaista lämpöä kuin muiden tavatessa sukulaisiaan. Druella oli luonteeltaan huomattavasti pehmeämpi, mutta hän olikin vain avioliiton kautta Musta.
”Ja Cygnus, Orion odottaa sinua kirjastossa”, Walburga lisäsi nyökättyään tervehdykseksi veljelleen.
”Hyvä, minulla onkin neuvoteltavaa hänen kanssaan ongelmista maahisten kanssa”, Cygnus totesi, eikä puhunut sen enempää lähtiessä kohti yläkertaa.
Sirius katseli jo 19-vuotiasta Bellatrixia, joka tuijotti häntä takaisin viileästi. Narcissa ja Andromeda tervehtivät veljeksiä, jotka vastasivat heille opetetun etiketin mukaisesti. Druellan luona he saivat olla vapaammin, mutta äitinsä lähettyvillä kummallekaan ei tullut mieleen kutsua heitä lempinimillä. Nyt he olivat ”Andomeda neiti” ja ”Narcissa neiti”, kuten he taas kutsuivat Siriusta ja Regulusta nuoriksi herroiksi. Se oli kaavamaisuutta, jota Sirius ei ollut koskaan ymmärtänyt. Käytöstavat Regulus taas osasi paremmin kuin hän, vaikka oli nuorempi. Kaiken lisäksi Regulus tuntui kunnioittavan sisaruksia enemmän kuin Sirius ja varsinkin suhde Bellatrixiin oli erilainen.
15-vuotias Narcissa ja häntä kaksi vuotta vanhempi Andromeda olivat edelleen Tylypahkassa. Sirius kyseli heiltä mielellään tulevasta koulustaan, johon odotti jo malttamattomana pääsemistä.
”Olette ajoissa, tiesin voivani luottaa sinuun ja Cygnusiin. Dorea ja Charlus eivät ole vielä tulleet ja kuten epäilen Alphard on taas myöhässä. ’Hoitamassa asioita’, niin kuin hän väittää. En ole koskaan pitänyt erityisemmin hänestä, mutta häneen voi luottaa raha-asioissa”, Walburga sanoi hyvillään siitä, että edes hänen toinen veljensä noudatti hyviä käytöstapoja. Kaikki kyllä tiesivät Walburgan nihkeästä suhtautumisesta keskimmäiseen veljeensä, joten sitä ei olisi tarvinnut sanoa erikseen.
”Tulevatko Dorea ja Charlus?” Druella sanoi vaihtaakseen puheenaihetta. Dorea ja Charlus tapasivat harvoin muita Mustan suvun jäseniä, joten oli yllättävää, että he saapuisivat.
”Kyllä, ja ottavat mukaan poikansa”, Walburga kertoi. Siriuksen uteliaisuus heräsi. Hän ei ollut tavannut poikaa, mutta tiesi hänen olevan vain vuoden itseään nuorempi. He menisivät samaan aikaan Tylypahkaan, koska Sirius oli marraskuun lapsi.
”Siirrytään oleskeluhuoneeseen. Tässä eteisessä seisominen on typerää”, Walburga sanoi ja viittasi yläkerran suuntaan. Druella ja hänen tyttärensä jättivät takkinsa eteisen naulakkoon. Jokaisella heistä oli kauniit iltapuvut ja Siriuksen oli myönnettävä, että Narcissa vaaleine hiuksineen ja sinisessä iltapuvussa oli hyvin kaunis. Se oli hieman typerää, joten hän käänsi katseensa pois. Regulus kulki heidän edellään ja avasi kohteliaasti naisväelle oven, jonka takaa paljastui joukko mukavia nojatuoleja, leimuava takkatuli ja avara tila, jota koristivat vitriinit täynnä mitä upeimpia esineitä. Satunnaisia valokuvia riippui seinillä Siriuksesta ja Reguluksesta, sekä Walburgan ja Orionin hääkuva. Oli myös suuri taulu heidän suvustaan koko komeudessaan, eikä Sirius voinut olla vilkaisematta Doreaa ja Charlusia. Häntä jännitti.
Walburga ja Druella alkoivat vaihtaa kuulumisia istuttuaan alas. Tyttäret olivat vaiti, kunnes Druella osoitti sanansa heille.
”Jutelkaa serkuillenne. Turhaan te istutte siinä hiljaa”, Druella enemmän käski kuin kehotti. Regulus istui aivan Bellatrixin vieressä ja alkoi kysellä tältä loitsuista, joita hän oli oppinut. Kiroukset kiehtoivat Regulusta, vaikka hän ei tiennyt ketään, jonka olisi halunnut kirota. Mutta voimakkaat velhot osasivat kirota ja sellainen Regulus tahtoi olla – kuten isänsä, jota kaikki kunnioittivat.
”Kertokaa, mitä Tylypahkaan kuuluu”, Sirius pyysi Narcissalta ja Andromedalta unohtaen kutsua heitä neideiksi. He kertoivat mielellään vuodestaan, joka oli ollut molemmille raskas. Narcissa oli jo V.I.P.-vuodella ja Andromeda valmistuisi. Siskoksista vanhempi oli lukenut koko syyslukukauden tentteihin öitä myöten, koska S.U.P.E.R.-kokeet lähenivät koko ajan. Sirius totesi, ettei hänen tarvitsisi lukea kokeisiin ja se nauratti Narcissaa ja Andromedaa.
”Sinulla ei ole vielä pitkään aikaan näin tärkeitä kokeita, mutta sitten sinäkin luet varmasti”, Andromeda sanoi.
”Niin kai”, Sirius mutisi. Häntä oikeastaan kiinnosti enemmän uudet ystävät, joita voisi koulusta saada. Hänellä ei ollut juuri ketään ikäistään ystävää, kun Narcissakin oli jo niin vanha. Tietysti oli Regulus, mutta joskus olisi ollut kivaa olla jonkun muunkin kuin veljen kanssa. Andromeda alkoi juuri kertoa vuodestaan, kun ovikello soi. Sirius jännittyi päästä varpaisiin ja pomppasi ylös tuolista.
”He tulivat!” Sirius kiljahti ja Reguluskin näytti uteliaalta. Walburga katsoi tuimasti Siriusta, joka oli käyttäytynyt ’liian innostuneesti’, mutta veljeksistä vanhempi ei välittänyt vaan juoksi alakertaan kauhealla kyydillä. Regulus seurasi maltillisemmin Walburgan kanssa.
Sirius odotti ovella ja marisi hiljaa, miksi Walburgan piti tulla niin hitaasti aukaisemaan ovi. Regulus kiirehti Siriuksen vierelle ja suoristi kaapuaan, joka oli rypistynyt nojatuolissa istuessa. Hän ei muistanut juuri mitään Doreasta ja Charluksesta, koska oli ollut niin pieni viime tapaamisella. Ei Siriuskaan paljoa muistanut, mutta sen verran, että he olivat ihan mukavia. Varsinkin Charlus.
Walburga avasi oven ja Potterit astuivat sisään mukanaan poikansa, jonka hiukset olivat kesyttämättömästi sekaisin niin pahasti, että Walburga nyrpisti nenäänsä.
”Anteeksi, että tulemme näin viime tinkaan. Ihastuttavaa nähdä sinua, Walburga”, Dorea sanoi ja halasi Walburgaa, joka näytti ärsyyntyvän niin läheisestä tervehdyksestä. Charlus kätteli reippaasti Walburgaa ja kääntyi sitten Siriuksen ja Reguluksen puoleen.
”Olette kasvaneet. Tässä on poikani James”, Charlus esitteli pojan, joka haroi hiuksiaan ja näytti hieman vaivaantuneelta. Siriuksen silmät loistivat katsoessaan poikaa, joka virnisti hänelle. Sirius hymyili leveästi takaisin.
”Minä olen Sirius, ja veljeni on Regulus”, Sirius esitteli ja kätteli kuin aikuinen mies Jamesia.
”Moi”, James sanoi ja Sirius odotti, että he saisivat lähteä hänen huoneeseensa. Walburga ei varmasti antaisi lapsien häiritä aikuisten asioita, vaikka hän ihmettelikin, miksi Mustan siskokset saivat olla läsnä. Bellatrixia lukuunottamatta he eivät kuitenkaan olleet täysi-ikäisiä.
”Sirius, ohjaa nuori herra Potter huoneeseesi ja Regulus, mene heidän kanssaan”, Walburga sanoi ystävällisemmin kuin tavallisesti. Ehkä se johtui Dorean ja Charlusin seurasta. Siriusta ei tarvinnut kahdesti käskeä.
”Kyllä, äiti”, Sirius sanoi nopeasti ja katsoi Jamesia. ”Mennään.”
Pojat lähtivät, eikä Sirius pystynyt peittämään innostustaan. Regulus katseli varovaisemmin Jamesia, josta ei tiennyt mitään. Häntä hieman harmitti, että Sirius kiinnitti huomionsa ainoastaan vieraaseen poikaan, eikä uhrannut ajatustakaan sille, että Regulus jäi kaksikosta jälkeen. He nousivat rappusia ylös Siriuksen huoneeseen, johon he astuivat perätysten.
”Tervetuloa”, Sirius toivotti mahtipontisesti ja hyppäsi istumaan sängylleen. James seurasi rohkeasti esimerkkiä ja Regulus veti itselleen tuolin työpöydän luota lähemmäs sänkyä.
”No, kerro itsestäsi”, Sirius hoputti, kun ei malttanut enää käyttäytyä Walburgan opettamilla tavoilla. Olivathan he nyt sitä paitsi lasten kesken eli eikai käytöstavoilla niin ollut väliä?
”No, minä olen 10-vuotias”, James aloitti ja haroi taas hiuksiaan. Sirius pisti tavan merkille ja muistiinsa, koska se tuntui hänestä tärkeältä.
”Sinä aloitat Tylypahkan myös ensi vuonna”, Sirius sanoi ja Regulus tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi. Hän ei saisi aloittaa Tylypahkaa Siriuksen ja Jamesin kanssa.
”Joo. Sinäkin?” James kysyi ja virnisti. ”Kuulostaa hauskalta.”
Sirius ei malttanut olla hiljaa, joten hän kertoi kaiken itsestään ja siinä sivussa Reguluksesta. Silloin pikkuveli tunsi taas kuuluvan joukkoon, joka oli ensin tuntunut vieraalta. Kesken selityksen Regulus nousi myös istumaan sängylle kahden muun viereen.
”Hauska tutustua, James”, Regulus sanoi muodollisesti. Ehkä heistä kaikista voisi tulla hyvät kaverit, siltä Reguluksesta ainakin tuntui.