LillaMyy, hyvä että ymmärrät nyt Harry/Charlieta! Niin, seikkailu-Harry kaipaa seikkailu-Charlieta! On mahtia, että sain sut lukemaan tällä parituksella ja suosittelen palaamaan tän pariin. Tykkään tosiaan selittää ficeissä edes parilla lauseella, miten pari on päätynyt yhteen/miksi niiden suhde toimii. Kiva, että mun pikkuselitys on kelvannut. (:
Vilna, <3 ihanaa, että on kelvannut! Ja hurjan romaanikommentin kirjoitit o: Et oo yhtään huono! Musta on hauskaa, että meidät Charliet vastaa jonkun verran toisiaan. Se vaan on sellanen Charlie. <3 Hömppä-Harry oli onneksi ihan kiltisti, koska ehkä sekin tajusi sen verran, että nyt pitää olla hissunkissun! Oon tosi otettu, miten paljon oot tykännyt mun kuvailusta, huh! Lupaan kirjoittaa sulle toisteki Harry/Charlieta c:
tirsu, jee kerrankin sattu paritus, josta kumpiki tykätään! Meillä vaikuttas olevan jonkun verran sama paritus maku. : D Ja voi ei, toivottavasi kipukohtaus on nyt jo helpottanut :< Oon tosi kiitollinen, kun siitä huolimatta kirjoitit kommentin!
FractaAnima, kiva että oot taas tykännyt luukuista ja mun kuvailusta! Mulla on kyllä sama ongelma, että lahjat tekis mieli antaa jo etukäteen, joten tuttu juttu. Tällä hetkellä mun tekis mieli antaa teille 24. päivän luukku, mutta kun. Ei saa. : D
DragonHeart58, Harry/Charlieta on valitettavan vähän, mutta jos vain törmäät siihen lue ihmeessä! Hieno paritus. Oon ihan ihmeissäni, miten paljon ylistät mun tyyliä. Ihanha tässä virnistelee typerästi ja on ihan "vau", joten kiitti!
Azure, Charlie on Harryn kanssa oikein ihana, totta ja nää sopii toisilleen!
Sitten vielä yhteiset sanat eli kiitos kaikille taas valtavasti kommenteista. <3 Kaikki ootte sanoneet jotain joulutulista, joten niistäkin teille nyt yhteisesti. Joulutuli on siis omaa keksintöäni. Istuskelin ulkona ja mietin, mitä ihmettä kirjoitan joulukalenteriin. Olin päättänyt kirjoittaa Hermansya, mutta ei vain sytyttänyt. Sit rupesin miettimään joulujuttuja. "Joule tulee, joulu tuli (tulla) --
Joulutuli!" Siinäpä vasta kiva otsikko, josta mieleeni juolahti Charlie. Sitten Harry/Charlie, jonka lupasin
Vilnalle ja itse perinne syntyi kuin itsestään, kun hahmona oli Charlie.
tirsu mainitsi Muumit kommentissaan, ja myönnettävä on, että tässä on tietysti jotain samaa heidän kokkonsa kanssa. En tosin ajatellut Muumeja ollenkaan perinnettä kehitellessäni, mutta se voi olla joku alitajuinen juttukin, kun tykkäät Muumeista. Kiitos, että piditte joulutulesta! Tulen tätä varmaan käyttämään joskus tulevaisuudessa uudestaan, koska on tää aika kiva. c:
Ja enhän minä mitään ficcejä saanut aikaiseksi kirjoitettua eilen, kun heräsin vasta viiden jälkeen päivällä. Istuin toki koneella, mutta juonaroin, irkkasin, sitten pitikin lähteä kaupungille, irkkasin ja kello olikin 00:00. Hups. Mutta tänään lupaan ja vannon, että saatte kaksi luukkua ja ensimmäisen aika on nyt!
Genre: draama
Hahmot: Weasleyn perhe
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua LillaMyy! <3 Pyysit jotain suloista ja kieltämättä olin ihan pihalla, mitä mä sulle kirjoitan. Viime yönä tuli kuitenkin tällainen idea ja ajattelin, että tämän idean voisin omistaa sinulle. En tiedä, miten söpö tämä on, mutta ainakin tunnelman pitäisi olla iloinen!
Lunta tupaan
“Arthur, sinä toit taas lunta sisälle!” Molly huudahti katsoessaan, kun hänen miehensä ravisteli lunta saappaistaan Kotikolon eteiseen. Molly kuitenkin suukotti hymyillen miestään, joka ei ollut ehtinyt vielä tervehdystä kummempaa sanoa.
Fred ja George sattuivat olemaan samaan aikaan alakerrassa, mutta Mollylta jäi huomaamatta pahaenteinen virnistys, jonka kaksoset keskenään vaihtoivat.
~*~
Kaksoset olivat olleet koko päivän huoneessaan ja viis veisanneet kehotuksista mennä ulos muiden kanssa. He jopa väittivät tuntevansa olonsa hieman sairaiksi, vaikka huoneesta kuuluvat äänet viittasivatkin ihan kaikkeen muuhuin kuin lepäämiseen.
”Luulen, että tämä toimii”, George sanoi, kun he vihdoin olivat saaneet hommansa päätökseen. Fred nyökytteli vieressä ja molempien kasvoilla oli innostunut virne. He olivat juuri kehitelleet ehdottomasti talven parhaan kepposen.
~*~
Molly oli ollut ruokkimassa kanoja, kun hän astui takaisin sisälle Kotikolon lämpöön. Mutta mitä hän näkikään! Keittiössä ja olohuoneessa häntä oli vastassa paksut lumikinokset, jotka peittivät kattilat, pöydät ja sohvan alleen – puhumattakaan kaikista muista huonekaluista ja lattiasta. Hän luuli hetken aikaa, että ei ollut tullut sisälle ollenkaan. Katosta sateli hentoja lumihiutaleita, jotka kieppuivat leikkisästi ilmavirrassa, joka avoimesta ulko-ovesta pääsi sisään.
Kaiken lumen keskellä seisoivat Fred ja George katselemassa ympärilleen kuin eivät olisi huomanneetkaan äitiään.
”Sulamaton lumi oli nerokas keksintö”, Fred tokaisi.
”Niin oli”, George tuumasi vastaukseksi. Yksimieliset kaksoset kääntyivät hitaasti ympäri kohtaamaan äitinsä, jonka kasvoille kohosi koko ajan enemmän räjähdystä enteilevä puna.
”Fred ja George Weasley! Mitä tämä on olevinaan?” Molly puhisi ja kaksoset ottivat kasvoilleen viattomimman ilmeensä eivätkä pelänneet leimuavaa katsekontaktia ollenkaan. Molempien hiuksiin oli takertunut lumihiutaleita.
“Me ajattelimme, että pitäisit tästä. Vaikutit niin
ilahtuneelta –” George aloitti puolustuksen.
“– ja annoithan oikein suukonkin isälle, kun hän kopisteli kenkiään. Niimpä päätimme, että on hyvä hetki saada lunta tupaan!” Fred jatkoi veljensä lauseen loppuun ja kertoi heidän neronleimauksestaan. Molly oli juuri avaamassa suunsa, kun Georgen takaraivoon lävähti lumipallo.
”Hei!” George huudahti ja kaikki kohdistivat katseensa Ginnyyn, joka nauroi heleästi ja pyöritteli jo uutta lumipalloa käsissään. Sisätiloihin sopiva – ja tietysti sulamaton – lumi oli kaiken lisäksi lämmintä, eikä paleltanut paljaitakaan sormia.
”Tämä on niin kaunista!” Ginny hihkaisi ja heitti tarkasti tähdätyn pallon vuorostaan Fredin suuntaan.
”Ahaa! Sinä haastat meidät –”, George naurahti ja kumartui itsekin ottamaan lunta käsiinsä vastaiskua varten. Fred teki samoin ja kaksoset unohtivat Mollyn kokonaan, joka näytti ainoastaan hölmistyneeltä. Lapset olivat innoissaan ja riemuun liittyi vielä yöpaitaisillaan oleva Ron.
”Mitä ihmettä? Lumisotaa!” Ron huudahti, eikä hänkään uhrannut sen enempää ajatuksia sille, että heidän tupansa oli täynnä lunta. Sellainen saattoi olla Kotikolossa ihan normaalikin asia, kun kerran kaksoset majailivat sen katon alla. Tämä oli sitä paitsi oikein mainio kepponen. Molly valmistautui jo korottamaan ääntään, mutta hänen sydämensä suli. Lapset näyttivät niin onneliselta leikkiessään, joka lämmitti pakostikin sydäntä. Sitä paitsi eihän lumi voinut olla pahasta ja se olisi helppo poistaa nainen ajatteli, mutta silloin –
– lumipallo osui suoraan Mollya rintaan!
”Pojat!” Molly huudahti ja kaikki lapset jäätyivät paikalleen kuin lumiukot. Myös Ginny, joka uskoi kuuluvansa samaan "pojat"-kategoriaan tässä tapauksessa.
”Anteeksi, äiti”, Ron mutisi ensimmäisenä, vaikka ei ollut mitään varmuutta siitä, kenen harhapallo oli osunut Mollyyn.
Kaikkien yllätykseksi Molly nauroi.
”Voi pojat, nyt saatte katua!” Molly hihkaisi, mutta ei pahasti vaan nauravaisesti ja lähti leikkiin mukaan. Selvisi, että Molly oli oikeastaan aika hyvä lumisodassa ja lapset saivat osuman jos toisenkin äitinsä heitoista. Ei mennyt kauaa, kun Percykin hieman kulmiaan kurtisteltuaan päätyi mukaan leikkiin ja Arthur saapui sisälle pitäen poikiaan varsin kekseliäinä.
Weasleyn perheen kasvoilla posket punoittivat ja hymy oli noussut korviin asti. Talvi oli tullut heidän kotiinsa kirjaimellisesti ja he nauttivat siitä täysin rinnoin. Heidän perheellään oli jokaisella yhtä sun toista joulupuuhaa tai muuta askaretta, joten he yhdessä asumista huolimatta viettivät koko perheen voimin harvoin yhteistä aikaa lukuun ottamatta aterioita. Bill ja Charlie tietysti puuttuivat, mutta Fred ja George vakuuttivat, että voisivat järjestää sisälunta isoveljilleenkin.
Kun leikkiä oli kestänyt yli tunnin ja kaikki puuskuttivat hengästyksestä Molly laittoi pelin poikki.
”Eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Fred ja George – siivotkaa tupa”, Molly komensi, mutta hymynkare pysyi hänen huulillaan. Kaksoset tottelivat kerrankin mukisematta ja hoputtivat kaikki takaisin ulos tai yläkertaan, koska heidän ”ammattisalaisuutensa” ei saisi paljastua.
”Olipa hauskaa”, Ron totesi Ginnylle, kun he kiipesivät portaita ylös takaisin yläkertaan.
”Minustakin. Fred ja George ovat neroja”, Ginny sanoi vastaukseksi ja hänen kasvoillaan oli ihaileva ilme. Kaksoset tosiaan osasivat asiansa.
”Enpä olisi ajatellut, että he onnistuisivat tekemään lunta”, Ron nauroi ja Ginny oli samaa mieltä.
Pihamaalla Molly ja Arthur juttelivat samansuuntaisia ja molempien oli myönnettävä, että heidän pojillaan oli älyä enemmän kuin toisinaan vaikutti.
”Olihan se ihan hauskaa”, Molly myönsi, vaikka olikin aluksi meinannut pitää Fredille ja Georgelle oikein jykevän saarnan.
”Se oli todella hauskaa. Saimme vihdoin tehdä jotain yhdessä”, Arthur sanoi ja suukotti vaimonsa poskea. Molly hymyili ja suukotti vuorostaan miestään, eikä heistä kumpikaan voinut kieltää, etteikö joskus ollut ihan hauskaa saada lunta tupaan.
