Saappaaton ja
LillaMyy, hymisin aamulla noille teidän sokerikommenteille. Joo-o, myönnetään ehkä tämä on sokerinen.
Molemmilta taas ihanat kommentit, jotka saa mut virnistelee typerästi.
Sparky, mukava kuulla, että tykkäät Gabriellesta. Monet pitää sitä vain etäisenä hahmona, joten kiva, että se on sulle vähän läheisempi kuin monille. Ihana kommentti. :3
Neiti Syksy, aww ei tarvii itkustaa ja en tahtonut särkeä sydäntäsi! Se oli vahinko! Charlie on ihana ja voin paljastaa, että Charlie saa toisenkin luukun hieman myöhemmin. (; Sun kommenttis oli söpö, hymyilen hassusti.
DragonHeart58, ei sun kommentti oo yhtään säälittävä tai kompelö! Se on oikein ihana ja saa mut hyvälle tuulelle, joten silloin se on tosi hyvä! Kiva kuulla, että oot tykännyt molemmista ficeistä. Jatkoa saat nyt ja luultavasti jatkossakin (melkein) aina yöllä kahdentoista jälkeen!
Kiitos kaikille yhteisesti kommenteistanne. <3 Oon otettu! Ja on kiva kuulla, että Weasleyn perhekohtaus on miellyttänyt, kun mietin aluksi, että selitinkö liian monesta hahmosta liian pienessä tilassa. Mahtia kuulla, että se sittenkin toimi!
Paritus: Harry/Draco
Genre: angst, romance
Ikäraja: Sallittu
Beta: Frac <3
A/N: Hyvää joulua,
Lauchuo! Tämä on omistettu sinulle. <3 Osallistuu Vuosi raapalehtien V ja Spurttiraapale III haasteisiin sanoilla: hiekka, lasipullo, kolmas, salamat, hiirenhiljainen, kuolematon ja tyyny.
Aavikkokaupunki
Hiekkamyrsky raivosi ympärillä ja kiviset hiekanjyvät naarmuttivat ja raapivat kasvoja saaden ihon repeytymään. Draco ei tiennyt, miten oli päätynyt siihen paikkaan, jossa oli. Hän oli halunnut vain pois Englannista ja ilmiintynyt itsetuhoisesti ilman määränpäätä. Tuuli heitteli häntä puolelta toiselle, eikä hän kyennyt avaamaan silmiään, joita kirveli jo sen sekunnin seurauksena, jonka aikana hän oli katsonut mihin oli päätynyt. Dracolla ei ollut enää voimia tai tahtoa kaikkoontua, joten hän vain kävi maahan makaamaan maistaen hiekan ja tiedostaen loppumattoman janon. Kuumuus tuntui pakahduttavalta ja painoi keuhkoja kasaan, eikä Draco voinut hengittää hiekan täytteistä ilmaa. Hän luuli kuolevansa paikkaan, jonka nimeä ei tiennyt.
~*~
“Oletko kunnossa?” joku kysyi, mutta Draco ei tahtonut vastata hyvin etäisesti tuttuun ääneen, joka muistutti menneestä. Hetken aikaa hän oli uskonut olevansa kuollut, kun maailma oli hiljennyt ja hän oli vaipunut unettomaan uneen. Nyt hän tiesi olevansa elossa ja tunsi sen kaiken tuskan ja säryn, sekä kuumuuden. Hänellä oli jano ja hänen mieleensä nousi kuva lasipullosta täynnä vettä, mutta se oli täysin hänen saavuttamattomissa.
“Oletko hengissä?”
Draco olisi halunnut vastata epäröivään kysymykseen vain saadakseen tilkan vettä, mutta hän ei saanut aikaiseksi ääntäkään. Seuraavaksi Draco huomasi muukalaisen kumartuneen ylleen ja näki vihreät silmät ennen kuin sulki taas omansa ja vajosi pimeyteen.
~*~
Kolmantena päivänä Draco nousi vuoteesta, johon joku oli hänet kantanut. Huone oli pieni ja vähän kalustettu. Hän ei ajatellut kovin selkeästi, eikä uhrannut montaakaan ajatusta sille miksi oli siellä missä oli. Yöpöydälle oli jätetty vesikannu ja lasi. Oli edelleen tukahduttavan kuuma ja Draco joi tuntien virkistyvänsä hieman. Vesi oli kylmää, joten joku oli vaihtanut sen vain vähän aikaa sitten. Ikkunoista kajasti laskevan auringon viimeiset säteet ja Draco mietti hetken uskaltaisiko avata raollaan olevat verhot ja katsoa ympärilleen. Ovi aukesi narahtaen ja Draco säpsähti kuin säikähtänyt eläin. Huoneeseen astui mies, jonka kasvoille nousi varovainen hymy.
“Olet herännyt.”
Mies oli Harry Potter.
~*~
Draco oli tottunut huoneeseensa ja piristynyt sen verran, että suostui poistumaan silloin tällöin huoneensa vieressä olevalle parvekkeelle. Hän näki taivaalla välähdyksiä kuin salamoita, mutta tiesi niiden olevan vain juhlivien velhojen loitsuja. Parvekkeelta näki kadulla olevat hiekan pieksemät kivirakennukset ja kaistaleen taivasta. Harry liittyi hänen seuraansa. Draco mietti monesti ennen nukahtamistaan oliko jokin tuonut hänet Harryn luokse vai oliko heistä kumpikin päätynyt siihen Aavikkokaupunkiin vain halutessaan pois. Kauas kaikesta. Dracon kireä olemus rentoutui, kun Harry laski kätensä hänen kaiteella lepäävän kätensä päälle. Helteessä se tuntui viileältä.
“Nyt on jouluaatto.” Se oli ainoa asia, minkä Harry sanoi ennen kuin jätti Dracon taakseen.
~*~
Harryn olisi kuulunut inhota ja vihata häntä, sen Draco tiesi. Siitä huolimatta mies oli majoittanut hänet kotiinsa tai taloon, jossa nyt asui, ja tarjosi hänelle juotavaa ja syötävää. Harry oli aina rauhallinen ollessaan hänen kanssaan ja huoneessa oli aina hiirenhiljaista, kun Harry kävi katsomassa Dracoa.
“Hyvää joulua”, Harry rikkoi sen tutuksi tulleen hiljaisuuden miesten seisoessa vastakkain katsomatta toisiaan. Draco oli saanut tarpeekseen Harrysta, vaikka ei tiennyt, miksi. Hän tarttui Harryn paitaan rinnuksista ja kohtasi vihreät silmät. Draco halusi sanoa jotakin, mutta ei kyennyt. Kaikki oli liian raskasta ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Harryn sivellessä kädellään Dracon poskelta kyyneleiltä mies ei tiennyt, miten reagoida. Harry katsoi häntä kuin ymmärtäen ja painoi sitten huulensa vasten Dracon huulia ja suuteli tätä pehmeästi kuin ilmaisten välittävänsä. Dracon kädet päästivät irti paidasta ja valahtivat alas. Harry irrottautui ensimmäisenä suudelmasta ja kietoi hämmentyneen Dracon syleilyynsä.
Kun Harry ei nähnyt Draco hymyili vähän ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.
~*~
Menneisyys oli kuolematon, mutta Harryn kanssa satojen kilometrien päässä Englannista Draco tunsi voivansa paremmin. Hän näki yhä painajaisia Pimeyden lordista ja sodasta, mutta ne jäivät yö kerrallaan etäisimmiksi ja sumeammiksi. Draco oli huomaamattaan saanut elämänhalunsa takaisin. Hän söi, nukkui ja nousi uuteen päivään, jossa Harry oli häntä aina vastassa. Harry oli kertonut ettei joulu näkynyt Aavikkokaupungin kaduilla, kuten kotona, mutta se oli saanut Dracon vihdoin haluamaan ulos. He kiertelivät kaupungissa, jonka nimeä Draco ei tiennyt vieläkään, eikä oikeastaan edes halunnut. He tapasivat ihmisiä ja puhuivat harvoille. Harry osti hedelmiä, joita he illalla söivät parvekkeella, kun kuun valo heijastui utuisena ikkunoista.
~*~
Joulusta oli kulunut jo useampi päivä, kun Harry toi Dracolle joululahjan. Se oli kuulemma kotoa, jota Draco ei tahtonut ajatella. Paketti oli iso, mutta hyvin pehmeä. Jästikaupasta ostettu lahjapaperi viittasi siihen, että lahjakin oli ostettu jästikaupasta ja tuotu perille käyttämättä pöllöä. Tai Hermione Granger oli lähettänyt sen Harrylle, koska ainoastaan hän olisi saattanut valita jästien lahjapaperin, jossa kuvat eivät liikkuneet. Dracolle tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että Harry oli jättänyt ystävänsä Englantiin ja lähtenyt yksin kauas pois kotoa Aavikkokaupunkiin. Draco avasi lahjapaperin hitaasti, mutta huomasi nopeasti lahjan olevan tyyny.
“Haluaisitko jatkossa nukkua minun vieressäni, Draco?” Harry kysyi odottaen vastausta, ja Draco nyökkäsi.
Yön tullessa he valvoivat maaten lähekkäin liian kapealla sängyllä ja juttelivat siitä, mikä oli saanut heidät lähtemään kotoa. Se oli ensimmäinen kerta, kun he puhuivat menneisyydestä, mutta Draco tiesi nyt, ettei se olisi viimeinen kerta.
He olivat olivat sattuman kautta päätyneet yhteen ja toistensa avulla eläisivät päivä kerrallaan tulevaisuutta.