Kirjoittaja Aihe: Multifandom | J.O.U.L.U.K.A.L.E.N.T.E.R.I., max. K-11, parituskimara  (Luettu 19462 kertaa)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Odo: Niinhän se vähän jäi, mutta kun en OSAA! Apua, mitä kehuja, kääk, en osaa vastata niihin muuten kuin kiittämällä ja kumartamalla! Eldarion on ihana, mutta Merileth on oma keksintöni (tai siis hänen nimensä on, koska TSH:n liitteissä puhutaan vain Arwenin ja Aragornin tyttäristä, mutta he eivät saa ikinä nimiä). Kiitos, kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! ♥

Saappaaton: Tarvehuone saa kyllä jäädä jokaisen itsensä tulkittavaksi, miten itse haluaa. :D Inka ja Oona <3, mutta ei ollut tarkoitus vaihtaa kertojaa, se oli vahinko! x) Yritin ainakin kovasti tuoda Bofur-luukkuun sitä tunnelmaa, mikä leffassa välittyy. Villasukat = <3 ! (Balrog of Morgoth nyt on vähän sellainen seikka, että sitä ei välttämättä tajua ihan pelkällä TSH:nkaan lukemisella, varmaan pitää Silmarillionkin kahlata, että sen ymmärtää... tai sitten ei, en tiedä, koska itse olen aina ymmärtänyt sen... :D)



Title: Kattilan nostamista tunteista
Rating: K-11 (varmuuden vuoksi)
Fandom: HP
Pairing: Draco/Blaise
Genre: humour, drama
Summary: Draco ja Blaise ovat liemitunnilla, ja heidän keittämänsä liemi nostaa kummia mielitekoja.
Challenges: Kirjoitusterttu (Paritusketjuterttu)
A/N: Tämä on joululahjoista neljästoista ja tämä on omistettu Naturalille. Toiveena oli ihan vain pelkkä paritus, joten taistelin tämän kanssa sitten jonkun aikaa, että sain tämän syntymään.



Kattilan nostamista tunteista

Draco katseli noidankattilan toisella puolella seosta hämmentelevää Blaisea uusin silmin. Hän ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt juuri mitään huomiota luokkatoverinsa ulkonäköön, mutta näin liemiluokan hämyisyydessä ja kattilasta kajastavassa kelmeydessä tämä näytti erikoiselta. Draco ei ollut ihan varma, johtuiko se keitettävästä liemestä vai jostain ihan muusta, mutta hänen mieleensä alkoi nousta hassuja asioita.

Blaise puolestaan oli aivan täysin noidankattilasta nousevien huurujen peitossa. Hän ei nähnyt eteensäkään sankan höyrypilvensä keskeltä. Kun pilvi vihdoin hälveni hieman, Blaise näki toisella puolella istuvan Dracon katselemassa häntä, ja erikoiset ajatukset nostivat päitään hänen mielessään.

Noin puolta tuntia myöhemmin liemitunti päättyi viimeinkin. Draco ja Blaise palauttivat keitoksensa professori Kalkarokselle, joka vilkaisi sitä ohimennen. Sitten kaksikko lähti haahuilemaan ulos luokasta. Heidän oli ollut tarkoitus suunnata suoraan Suuren saliin, mutta jostain kumman syystä heidän jalkansa johdattivatkin heidät eräässä kerroksessa olevan tyhjän luutakomeron luokse. Draco ja Blaise vilkaisivat toisiaan, kohauttivat molemmat olkiaan ja siirtyivät sitten luutakomeroon panemaan kuin mitkäkin pienet jänikset.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Oletin, että tässä suudellaan söpösti tai rohkeasti tai jotain. :D Mutta...

Lainaus
siirtyivät sitten luutakomeroon panemaan kuin mitkäkin pienet jänikset.
Hajosin ja nyt virnistelen tosi typerästi, enkä saa sanaa suustani.

Huvittava luukku, vaikka jäikin mysteeriksi johtuiko se liemestä vai miehien pahasta puutteesta. Ken tietää, Barbi ei (hehehehe). Blaise/Draco on musta hassu paritus, mutta oon tottunut siihen, kun Natskuli on sitä kirjoittanut. Kiva, että sä otit hänen haasteensa vastaan ja kirjoitit näistä. Odottelen innolla, mitä kaikkea muuta se on pyytänyt, kun tämä oli aika vakio.

Kiitos jälleen luukusta ja aamun nauruista. ;D <3

Se on muuten hassu sattuma, että löysin Merilethista linkin, mutta tajusin  vasta nyt, että se oli jonkun nimi pelissä. Luulin, että se on joku fakta, mikä multa on mennyt kokonaan ohi. Nätti nimi, se on myönnettävä!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Odo: Niinhän sitä voisi luulla, että sieltä tulee jotain söpöä, muttei sitten kuitenkaan ihan. Sitä sopii miettiä, että oltiinko tässä ihan vain puutteessa vai johtuiko se sitten siitä jostain litkusta, mitä pojat väsäsivät, mene ja tiedä. :D Ole hyvä nauruista, itse kiitän tuosta puujalasta, jolle hajosin, koska en aluksi tajunnut yhtään, mistä tuo Barbi sinne pomppi. x) Merileth ei siis tosiaan ole fakta, vaan itse keksimäni nimi, joka tarkoittaa Ruusua naisen nimenä (Meril tarkoittaa siis sindariniksi ruusua ja –eth on pääte, jolla mistä tahansa sanasta voi tehdä naisen nimen) ja on ihan puhtaasti sattumaa, että joku on käyttänyt samaa nimeä joskus jossain. :D



Title: Erilaiset
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Hermione/Blaise
Genre: drama, romance
Disclaimer: Ficcin otsikko ja summary ovat peräisin Robinin Erilaiset-kappaleesta, enkä siis omista niitä.
Summary: Kaksi vastakohtaa väärinpäin / vetää puoleen yllättäin
Challenges: Kirjoitusterttu (Paritusketjuterttu)
A/N: Tämä on joululahjoista viidestoista ja tämä on omistettu Keijulle. Toiveena oli vain pelkkä paritus, joten kehittelin sitten tällaisen ficcin tuosta.



Erilaiset

Tumma ja vaalea. Luihuinen ja Rohkelikko. Mies ja nainen. Yö ja päivä. Vasen ja oikea. Etelä ja pohjoinen. Blaise ja Hermione. Kaksi vastakohtaa, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Kumpikaan ei osaa sanoa miksi, miten tai milloin kaikki sai alkunsa, mutta jotenkin kumpikaan ei vain osaa irrottaa toisesta.

Hermione pitää Blaisen tavasta koskettaa häntä. Blaise puolestaan kunnioittaa Hermionen älykkyyttä. He molemmat nauttivat toistensa seurasta iltaisin Tähtitornin huipulla tai Tarvehuoneessa. Kumpikaan ei osaa enää lopettaa tätä. Hermione ja Blaise ovat aivan kuin huumetta toisilleen, sillä he tarvitsevat kerta kerran jälkeen aina vain enemmän. Mikä alkoi hellillä suudelmilla ja aroilla kosketuksilla, loppuu kuumaan erotiikkaan.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ole hyvä puujalasta. :D

Nyt olikin haastava paritus, josta olisi mieluusti lukenut pidemminkin. Hyvin tässä oli esitetty monia vastakohtia, joita Hermione ja Blaise tosiaan ovat toisilleen. Se, että miten he lopulta päätyivät yhteen jäi kutkuttamaan.

Se oli kiva, että tähän oli laitettu, mistä hahmot pitivät toisissaan. Jotenkin musta tuntuu, että Blaiseen saattaisi tehotakin älykkyys, jota Hermione omaa kyllä ihan reilustikin.

Kiitos jälleen luukusta. <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Odo: Haastava paritus oli tosiaan, sen takia jäi vähän tyngäksikin, mutta ehkä mä joskus panostan ja kirjoitan näistä enemmänkin. Ole hyvä, hyvä, että kelpasi, vaikka tuo olikin vähän lyhykäinen. (:



Title: Ne pienet onnenhetket
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Hermione/Severus
Genre: drama, humour
Summary: Hermione ja Severus vierailevat Hermionen vanhempien luona.
Challenges: Kirjoitusterttu (Paritusketjuterttu)
A/N: Tämä on joululahjoista kuudestoista ja tämä on omistettu FractaAnimalle. Toiveena oli jotain onnellista Hermione/Severusta, joten sain sitten tällaisen aikaiseksi.



Ne pienet onnenhetket

Severus istui hivenen epämukavasti vaalealla plyysisohvalla teekuppi sylissään. Herra ja rouva Granger istuivat sohvapöydän toisella puolella samanlaisilla nojatuoleilla yhtä lailla epämukavasti. Hermione oli unohtunut jonnekin keittiön ja olohuoneen välimaastoon pikkuleipien hakumatkalleen.

Herra Granger avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten kuitenkin saman tien. Jostain syystä Severuksesta alkoi tuntua, että hänen tuoreen kihlattunsa vanhemmat eivät erityisemmin pitäneet hänestä. Kenties syynä oli tämän tummanpuhuva ja synkkä olemus, kenties hänen Hermionen välinen ikäero. Se oli kuitenkin selvää, että jos Hermione ei palaisi kohta takaisin, Severus ottaisi jalat alleen ihan vain, jottei hän tulisi seinähulluksi tässä olohuoneessa roikkuvassa vaivaantuneessa hiljaisuudessa.

Hermione kuitenkin palasi takaisin ennen kuin Tylypahkan juomamestari ehti edes ajatella takamuksensa nostamista sohvalta. Nainen kantoi pikkuleipiä tarjottimella olevassa kulhossa ja pahoitteli reissunsa kestoa sanoen, että hän oli yrittänyt etsiä sopivaa tarjoiluastiaa. Severuksen teki mieli murahtaa, että ne pikkuleivät olisi voitu syödä ihan tarjottimeltakin käsin, jos nikseen tuli, mutta piti kuitenkin suunsa kiinni.

~♥~♥~

Noin tuntia myöhemmin Hermione ja erittäin helpottunut Severus ilmiintyivät takaisin Kehrääjänkujalle.
”Eihän se nyt niin kovin kamalaa ollut”, Hermione totesi, ja Severus tyytyi vain nostamaan kulmakarvojaan naiselle, joka tuhahti.
”Älä aloita taas! Jos me aiomme todella mennä joku päivä naimisiin, olisi sinun parasta oppia pitämään vanhemmistani, sillä minulla ei ole mitään aikomustakaan sulkea heitä ulos koko elämästäni”, Hermione sanoi tiukasti. Severus oli kuullut saman puheen jo ties kuinka monta kertaa, mutta minkä hän sille mahtoi, etteivät naisen vanhemmat olleet hyväksyneet tyttärensä tulevaa aviomiesvalintaa. Hän teki kyllä parhaansa ollakseen hurmaava näillä visiiteillä Grangerien residenssiin, mutta jokin hänessä tuntui silittävän Grangerin pariskuntaa vastakarvaan.

Hermione ja Severus astelivat sisälle asuntoon vaitonaisina, sillä kumpikaan ei halunnut aloittaa iän ikuista kinaa toisen vanhemmista. Hermione sukelsi suoraan töidensä pariin työhuoneessa, joten Severus istahti takan ääreen nojatuoliinsa. Hän tiesi naisen leppyvän taas omia aikojaan, kuten aina, joten hän saattoi ihan hyvin rentoutua uusimman Päivän Profeetan parissa odotellessaan.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Otsikosta päättelin jotain söpöstelyä, mutta ei tämä sellainen ollutkaan. En jotenkin osannut yhdistää otsikkoa ficciin, mutta muuten tämä oli varsin mainio.

Se on kutkuttava ajatus, millainen tapaaminen Hermionen vanhemmilla ja Severuksella on. Siinä on tosiaan monta asiaa, mitkä saattavat hiertää ja pidin erityisesti tästä lauseesta:

Lainaus
Hän teki kyllä parhaansa ollakseen hurmaava näillä visiiteillä Grangerien residenssiin, mutta jokin hänessä tuntui silittävän Grangerin pariskuntaa vastakarvaan.
Vastakarva ilmaus oli jotenkin tosi kiva.

Se, että Severus tiesi Hermionen leppyvän kertoi heidän suhteestaan jo jonkun verran. Ehkä heillä aina toisinaan oli kinaa, mutta aina niistä selvittiin. Samalla Hermione oli oikein IC, Severuskin jonkun verran - vaikka mun mielestä se on vaan outo ajatus, että se olisi Hermionen kanssa. Tietynlainen jäykkyys kuitenkin puhui hahmon puolesta ja se, ettei hän ollut mikään unelma ehdokas.

En varmaan totu ikinä Snarmioneen, mutta kyllä mä tykkäsin tästä. Kiitos! <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Odo: Myönnän, että otsikko on ehkä aavistuksen harhaanjohtava, mutta tuolle oli todella hankalaa keksiä mitään otsikkoa, joten päädyin sitten lopulta tuohon. Musta tuntuu, että vähän jokaisessa parisuhteessa on ne omat kinansa, jotka sitten järjestyvät tavalla tai toisella. Snarmione on itsellenikin hieman outo paritus, mutta sitä pyydettiin, joten pakko oli kokeillakin.



Title: Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Bilbo/Thorin, Fíli/Sigrid, Kíli/OFC (Sólveig)
Genre: AU, drama, lievä fluffy
Summary: Frodon ensimmäinen Keskitalven juhla Thorinin ja Bilbon kanssa.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 50: lapset) ja FF50 (48, joulu)
A/N: Tämä on joululahjoista seitsemästoista ja tämä on omistettu Odolle. Odo toivoi jotain jouluista ja Kontuun sijoittuvaa, joten kyhäsin sitten tämän. Tämä on sitten todella AU, koska halusin Sigridin olevan vielä nuori tässä, joten jostain piti joustaa, eli Frodo sai sitten luvan syntyä selkeästi canonia aikaisemmin. :D Näin yleisesti vielä tiedoksi, että Sigrid on siis Bardin tytär eli ihminen ja hän on naimisissa Fílin kanssa, ja Sólveig on oma keksimä kääpiöhahmoni ja hän on naimisissa Kílin kanssa. (:



Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan

Sinä vuonna kun Frodo Reppuli täytti 12 tapahtui hänen elämässään kummia, sillä hän menetti isänsä ja äitinsä veneonnettomuudessa ja sai kaksi setää heidän tilalleen. Oikeasti vain toinen hänen sedistään oli kyllä oikeasti sukua hänelle, sillä Bilbo Reppuli oli hänen serkkunsa toista ja pikkuserkkunsa toista kautta. Thorin Tammikilpi ei sitten kääpiönä ollut yhtään minkäänlaista sukua Frodolle, mutta nuori hobitti alkoi kutsua tätäkin sedäkseen, kunhan ehti tottua kääpiön läsnäoloon.

Sinä samaisena vuonna Frodo ei todellakaan odottanut keskitalven juhlaa, sillä se toi hänen mieleensä vain hänen edesmenneet vanhempansa. Thorin oli tarkkaavaisena kääpiönä osannut odottaakin jotain tällaista, joten hän oli lähettänyt hyvissä ajoin korpin Ereborille.

Eräänä aamuna kun Frodo sitä vähiten odotti, kuului Repunpään oven takaa kolkutus. Bilbo pyysi nuorta hobittipoikaa avaamaan, joten kilttinä lapsena Frodo totteli. Hänen yllätyksekseen oven takaa paljastui neljä sangen erilaista hahmoa, jotka kumarsivat, niiasivat ja lupasivat palveluksiaan epäuskoiselle hobittipojalle.
”Ahh, Fíli, Kíli, Sólveig ja Sigrid, te sitten pääsitte tänne asti?” Thorinin ääni kysyi jostain Frodon takaa, ja poika pyörähti ympäri.
”Kyllä eno, vaikka Kíli meinasikin unohtua Rivendelliin haltioiden keskelle”, vaaleahiuksinen kääpiö ilmoitti nauraen, ja tummahiuksinen kääpiö tuhahti.
”Enkä meinannut”, tämä protestoi. Frodo pyöritteli pientä päätään kaikkien näiden uusien tuttavien kesken ja yritti pysyä kärryillä, kuka oli kukakin.
”Frodo, poikaseni, tässä ovat Fíli ja Kíli, minun sisareni pojat”, Thorin esitteli hobittipojalle, ”sekä heidän tuoreet vaimonsa, Sigrid ja Sólveig.”
”Sigrid on ihminen, sen takia häneltä puuttuu parta”, Bilbo sihahti Frodon korvaan ilmestyttyään myös paikalle tervehtimään tulijoita. Frodo yritti kovasti painaa mieleensä jokaisen nimen, jotta hän ei vahingossakaan loukkaisi kenenkään tunteita kutsumalla tätä väärällä nimellä. Siispä hän opettelikin yhdistämään nimet hiusten väriin: Fílillä oli vaaleat hiukset, Kílillä tummat ja Sólveigilla sekä Sigridillä vaaleanruskeat, mutta Sólveigilla oli myös parta toisin kuin Sigridillä.

Thorin ja Bilbo kutsuivat vieraansa peremmälle koloon, joten he jättivät päällysvaatteensa eteiseen ja siirtyivät sitten oleskelutilaan vaihtamaan Konnun ja Ereborin kuulumisia.

~*~*~

Keskitalven juhlan aamu valkeni kauniina ja lumisena, mikä innosti pientä Frodoa hiukan, vaikka hän ei edelleenkään osannut iloita mitenkään erityisemmin, koska hän ikävöi vanhempiaan. Kolon tuoreet tulokkaat olivat kuitenkin piristäneet hänen oloaan kummasti, koska hän oli saanut Kílistä ja Fílistä nopeasti seuraa lumileikkeihinsä.

Kun tuli viimein aika avata lahjat, Frodo ei odottanut mitään kovin erikoista. Loppujen lopuksi hän kuitenkin huomasi joutuneensa suuren lahjavuoren keskelle, koska kääpiöt olivat tuoneet mukanaan lahjoja jokaiselta Thorin- ja Bilbo-sedän entiseltä matkakumppanilta. Bofur oli veistellyt hänelle hienon huilun; Bifur oli vuollut puusta lohikäärme-lelun; Bombur oli veistänyt puisen puurokauhan; Balin oli ostanut hänelle kirjan, jonka avulla hän voisi opetella kirjoittamaan ja lukemaan; Dwalin oli takonut metallista hienon kypärän; Ori oli kutonut lämpimän huivin; Nori oli hankkinut pehmoisen nallen; Dori oli kasannut kokoelman erilaisia teelajeja yhteen pakettiin; Óin oli kerännyt rauhoittavia yrttejä ja Glóin oli poikansa Gimlin kanssa valmistanut Frodolle medaljongin, jonka sisälle hobittipoika oli laittanut kuvat vanhemmistaan.

Paikan päälle saapuneilta Frodo oli saanut erilaisia leluja. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikista paras lahja sinä vuonna tuli jo pelkästään siitä, että Thorin, Bilbo, Fíli, Sigrid, Kíli ja Sólveig olivat paikalla leikkimässä Frodon kanssa, ettei pienen hobittipojan tarvinnut tuntea oloaan yksinäiseksi. He kaikki myös ymmärsivät poikaa, koska hekin olivat menettäneet joko toisen tai molemmat vanhempansa. Niinpä Frodon ensimmäinen Keskitalven juhla ilman vanhempia sujui paremmin kuin kukaan olisi voinut kuvitellakaan, koska neljä yllätysvierasta olivat piristäneet surullista poikaa huomattavasti.

Frodo itki ensimmäisen kerran vasta Fílin, Kílin, Sigridin ja Sólveigin lähtiessä Repunpäästä, koska hän ei halunnut uusien ystäviensä lähtevän vielä. Kaikki neljä kuitenkin lupasivat tulla takaisinkin Kontuun, ja Thorin ja Bilbo lupasivat, että Frodo voisi vierailla Ereborissa joskus, joten he eivät oikeasti sanoneet hyvästejä vaan pikemminkin vain näkemiin, mikä helpotti Frodon oloa huomattavasti. Niinpä hän ja hänen kaksi setäänsä seisoivat Repunpään ovella katsomassa, kuinka kolme kääpiötä ja yksi ihminen lähtivät Konnusta kohti kotiaan Ereboria.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Title: Paras joululahja ikinä!
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Harry/Draco
Genre: romance, fluffy
Summary: Mitä ihmettä pitäisi ostaa joululahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea?
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeksastoista ja tämä on omistettu Mingille. Tässä nyt ei voi oikein toiveesta enää puhuakaan, koska Ming ilmoitti vain haluavansa joululahjan ja jätti sitten kaiken muun täysin mun itseni varaan, joten toivon todella, että tämä kelpaa joululahjasta! FractaAnima linkkasi tämän kuvan Saappaattomalle, mutta koska hän ei sitä käyttänyt, niin minä sosialisoin sen sitten tämän ficcin inspiraatioksi.



Paras joululahja ikinä!

Mitä ihmettä pitäisi ostaa joululahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea? Harry pohti kuumeisesti keksimättä oikein mitään. Joulu olisi vain muutaman päivän päästä, eikä Harrylla ollut vieläkään minkäänlaista lahjaa Dracolle, vaikka hän oli pohtinut asiaa jo lokakuun lopusta asti. Miten ihmeessä tämä voi olla näin pirun hankalaa? Harry kirosi, sillä hän tiesi Dracon ostaneen hänen joululahjansa jo aikapäiviä sitten.

Jouluaaton saapuessa Harrylla ei vieläkään ollut Dracolle mitään lahjaa, joten hän luuhasi koko päivän Viistokujalla ja jästi-Lontoon puolella metsästämässä sellaista. Turhaan! Dracolla oli jo upea pöllö, kirjoista hän luki vain tiettyjä ja ne hänellä oli jo kaikki, vaatteensa hän osti itse koska hän vaati niiltä liikaa, eivätkä namit olleet hänen juttunsa. Harrylta oli ideat loppua kesken, kunnes hän marssi jästien askarteluliikkeeseen ja pyysi suurimman rullan paksuinta juhlanarua, mitä koko puodista löytyi.

Joulupäivänä Harry ja Draco istuivat olohuoneessa pohtimassa jakaisivatko he lahjat ennen vai jälkeen joulupäivällisen. Lopulta he sopivat syövänsä ensin, ja Harry livisti hetkeksi toisaalle askartelemaan suuren rusetin ostamastaan narusta. Sitten hän kömpi takaisin alas ja ruokasaliin mahdollisimman huomaamattomasti.

Illallisen jälkeen he siirtyivät olohuoneeseen kuusen luokse avaamaan lahjoja ennen Oljon lupaamaa glögitarjoilua. Harry pyysi Dracoa sulkemaan silmänsä ja vasta tämän toteltua hän kietoi suuren rusetin ympärilleen. Tummahiuksinen nuorukainen punasteli vähän pyytäessään poikaystäväänsä avaamaan silmänsä. Blondin silmät kasvoivat lautasen kokoisiksi hänen ymmärtäessä lahjansa, ja siinä silmänräpäyksessä koko glögitarjoilu (ja Dracon lahja Harrylle) unohtui, kun Draco raahasi Harryn yläkerraan makuuhuoneeseen, ja ovi kolahti kiinni.

Tuokiota myöhemmin Harry ja Draco makoilivat sängyllä tasaten hengitystään.
”Paras. Joululahja. Ikinä!” olivat ainoat sanat, jotka Draco sai ulos suustaan.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Pahoittelen, että en eilen saanut kommenttia väsättyä. Koska oli hieman heikko olo. Ei enää koskaan viinaa. :D

Mun luukku oli todella ihana <3 Siinä oli haikeutta, mutta silti myös onnellisuutta mukana ja musta oli ihana, miten otit kaikki matkaseuralaiset esille ja heidän lahjansa. Keskitalven juhla on kaiken lisäksi todella kiva keksintö, kun Hobitit eivät vietä joulua ihan ymmärrettävistä syistä. Ihanaa, että pieni Frodo piristyi. :) Niin ja Bagginshield<3

Vai Harry teki itsestään joululahjan. :D Varmasti kelpaa Dracolle, jolla on jo kaikkea! Tuo inspiskuva oli söpö!

Kiitos jälleen luukuista. <3 Ja sori surkea kommentti. :<
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Odo: Hahah, noin sä sanot nyt, mutta odota vaan sitä seuraavaa kertaa, kun lähet jonnekin... x) Totta kai jokainen piti nostaa esille, koska olisi ollut julmaa unohtaa joku matkaseuralaisista! Keskitalven juhla oli looginen vaihtoehto, koska Keski-Maassa ei oikein voida puhua joulusta, koska joulu-nimitys tuli vasta kristinuskon myötä, mitä Keski-Maassa ei todellakaan ole, joten kiva, että tykkäsit siitä. Harry tosiaan teki sitten itsestään lahjan, kun ei muuta keksinyt. x) Eikä ollut surkea kommentti, vaan just kiva! <3



Title: Yllätyksiä tiedossa
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Neville/Hermione
Genre: fluffy
Summary: Neville on järjestänyt Hermionelle yllätyksen.
A/N: Tämä on joululahjoista yhdeksästoista ja tämä on omistettu Naturalille. Sain pelkän paritustoiveen, mutta myöhemmin sain irkissä Saappaattomalta idean, joten sain sitten tällaisen ficcin aikaiseksi.



Yllätyksiä tiedossa

Neville istui odottamassa Hermionea olohuoneessa jännittyneenä. Hänen sormiaan syyhytti päästä jo nurkassa istuvan pianon ääreen, mutta naisen pitäisi ensin saapua paikalle. Kun ovikello viimein soi, Neville oli hypätä katosta läpi säikähdyksestä. Hän kasasi itsensä ja riensi avaamaan etuoven, jonka takaa paljastui tuttu ruskeahiuksinen nainen. Neville päästi toisen sisälle pieneen ja vaatimattomaan asuntoonsa ja ohjasi tämän sitten olohuoneen puolelle. Hermione istahti sohvalle juuri samaan kohtaan, mistä Neville oli vasta hetki sitten noussut ylös, ja nuorukainen istui hänen viereensä hermostuneena.

Hetken aikaa kaksikko jutteli niitä näitä kuulumisista aina koulumuisteloihin asti, kunnes Neville ilmoitti järjestäneensä Hermionelle yllätyksen. Nainen katsoi nuorukaista ihmeissään tämän noustessa seisomaan. Neville käveli hitaasti pianon luokse ja istahti sen ääreen. Hän tasasi hengitystään hetken aikaa ennen kuin hänen sormensa alkoivat vipeltää koskettimien päällä. Hermione kuunteli tarkkaavaisena pianosta lähteviä sointuja ja tunnisti nopeasti lempikappaleensa. Hän yritti estää liikutuksen kyyneleitä valumasta poskilleen, kunnes nousi sohvalta ja käveli suukottamaan Nevillen poskea.
”Kiitoksia, hassu.”

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Yllätyin, että tää olikin Natskulille, eikä Nevillalle. :D Jotenkin Neville/Hermionen yhistän vaan aina Nevillaan! Mutta tää on ihan hauska paritus, sellainen lempeä ja lämmin.

Tykkäsin siitä, miten Neville osasi soittaa tässä pianoa. Yleensä hahmo  kuvataan kömpelönä, joten tuollainen tarkkuutta vaativa homma tuli mukavana yllätyksenä. Nevillelta jotenkin tosi suloinen idea opetella Hermionen lempikappale soittamaan ja voin kuvitella, miten se on pähkäillyt ja harjoitellut sitä pitkään. Oikein soma pikkupätkä jälleen, kiitos! <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Odo: Hah, joo, Natte sitä pyysi, joten... :D Saappaalta tuli tosiaan tuo idea, että Neville olisi opetellut soittamaan Hermionen lempikappaleen, joten valitsin sitten pianon, koska se tuntui sopevalta Nevillelle. Ehkä siinä osa yllätyksestä olikin juuri siinä, että Neville on opetellut jotain, joka todella vaatii tarkkuutta, vaikka hän onkin hieman kömpelömpi. (:



Title: Varjelemisen taakka
Rating: S
Fandom: originaali
Pairing: Diane/Marcos
Genre: angst, drama
Summary: Mitä tapahtuu, kun suojelusenkeli rakastuu suojeltavaan henkilöön?
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenes ja tämä on omistettu Lyralle. Tämä ei ole edes varsinainen toive, mutta Lyra sanoi pitävänsä vampyyreitä, enkeleitä ja demoneita mielenkiintoisina, joten päätin sitten kokeilla tuosta kirjoittaa hänellekin jotain ja siitä sitten syntyi tällainen outous. Inspiroiduin tähän tästä kuvasta.



Varjelemisen taakka

Kaikki aina sanoivat, että suojelusenkelin tehtävä oli varjella tiettyä henkilöä maan päällä kaikelta pahalta, mutta kukaan ei ikinä sanonut, mitä tapahtuisi, jos suojelusenkeli rakastui suojeltavaansa. Diane oli koko uransa aikana valvonut vain yhden ihmisen tietä, eikä Marcos ollut vielä kertaakaan horjahtanut siltä tieltä suojelusenkelinsä valvoessa.

Nyt Diane oli kuitenkin saanut huomata, että hän ei katsellut Marcosia enää vain varjellakseen tätä, vaan hän seurasi tämän elämää, koska halusi olla osana sitä, enemmänkin kun vain suojelusenkelinä. Hän halusi rakastaa miestä, suudella tämän paksuja huulia ja herätä tämän vierestä aamulla. Se ei kuitenkaan ollut sallittua enkeleille, sillä heidän tehtävänään oli vain valvoa ihmisiä, ei rakastaa heitä.

Dianen siivet olivat alunperin valkoiset, mutta mitä syvemmin hän rakastui Marcosiin, muuttuivat sulat yksitellen harmaan kautta mustiksi, kunnes siivet olivat kauttaaltaan pikimustat. Dianen valkoinen kaapu repeytyi, kunnes se ei enää peittänyt häntä kokonaan. Vaalea, alaston enkeli paljastui tummuvan kaavunriekaleen alta, kunnes musta repaleinen kangas oli enää vain pelkkä varjo entisestään.

Diane ei halunnut asua enää paratiisissa valkosiipisten enkeleiden pilkattavana, joten hän karkasi sinne, minne muutkin langenneet enkelit olivat karanneet ennen häntä. Langenneiden jäätynyttä puistoa kutsuttiin tavallisten enkeleiden keskuudessa Rangaistukseksi, mutta Dianelle se oli toinen koti. Siellä hän sai olla rauhassa, kunnes Marcos kuoli ja Diane muuttui korpiksi.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Jauuu, oon vihdoin täällä, armottomasti myöhässä, mutta täällä silti!

Ensinnäkin en vieläkään kykene ymmärtämään, että sä todella teit sen, Albus/Petunia!!! En kestä sitä, että Dumbbis on muuntautnut (ehkä monijuomaliemellä?) nuoreksi mieheksi ja ujuttautunut nuoren Petunian elämään! Aika julma Dumbbis, vaikka tosi IC:tä se, että ainoa, josta vanha velho on kiinnostunut, on poika-joka-elää. Mahtoiko Albus siis todella tietää tästä salaisuudesta, että hänellä oli tässä AU:ssa poika? Tästä parituksesta voisi kehittää vaikka mitä jännää! Jes, lisää siis, oi Lillis rare-kunkku!

Hellyyttä sairastuvalla on juuri sopivan kevyesti suloinen ja siinä on enemmän merkitseviä tekoja kuin sanoja. Kíli on jotenkin niin lämmin ja lähestyttävä, kun taas Tauriel sellainen etäinen ja viileä, hauskaa, että se on kerrankin hahmoissa näin päin, ettei miehet aina ole niitä ei niin halauksellisia. :P

Television ihmeellinen maailma on kiva pieni slice of life tyyppinen palanen. Melkein odotin, että James rikkoisi sähkölaitteen tahattomasti taikuudellaan tai jotain muuta vastaavaan, mutta ihan draamattahan tuo sitten onnistui. Jäin odottamaan Jamesin reaktiota Bondiin ja mahdollista jatko-osaa, jossa James esittäytyy elokuvasta oppimaansa tapaan "Nimeni on Potter, James Potter". :P :D Okei, oon vähän väsynyt. :D

Nawww, Öiset kulkijat ficin paritus on oikeastaan melkoisen maukas (kun pääsee eroon siitä canon-faktasta, että tilanne, jossa molemmat näistä olisi Tylypahkassa olisi se, että Sirius olisi ensimmäisellä luokalla ja Lucius viimeisellä. :D Oletan, että tämä on kevyt AU //ah kappas, Odo tästä jo mainitsikin) Miksi sun kaikki ficit jättää aina janoamaan jatkoa? O___O Aika julmaa, Lillis!

Oho, seuraavaksi originaalia, tämä sangen kiva yllätys! Mukavaa pientä ilottelua ja todellakin pikkujoulun tunnelmaa tässä pikkuoriginaalissa. Tosi kiva, vaikkei hahmosi olleetkaan entuudestaan tuttuja. :)

Viimeinen mahdollisuus on tunnelmaltaan loppua enteilevä, eikä se liene ihmekään. Hauskaa, että olit saanut karvalakin kaltaisia yksityiskohtia mukaan. Nyt tekee mieli katsoa taas kaikki Hobitit putkeen, voi kun olisi ylimääräistä aikaa. :D

Nawskis, lisää keyven fluffyisia slice of life - pätkiä. Harry ja Ginny on nykyään oikeastaan jopa ihan ok paritus, kun niistä on tullut luettua pikku pätkiä sieltä täältä viime aikoina. Vähän jäin kaipaamaan sitä joulukuusen kuvailua, kun sen parissa häärättiin ihan toista tuntia. :P

Ah, voihan tunturisopuli, tämä maisemakuvaus on ehkä joulukalenterisi parasta antia. Rakastan kuvailua ja tämä oli sitä parhaimmillaan, todella kaunista ja mukavaa vaihtelua kaikkiin joulusöpöstelyihin. Virkistävä, sanastoltaan mukavan erilainen ja kaiken kaikkiaan kaunis. :) Pakko muuten mainita, koska jostain syystä tiedän tällaisen faktan, että urosporoilla ei ole talvella sarvia, sillä ne pudottaa ne marraskuun paikkeilla (joten joulupukin porot on NAARAITA!!!). Toisaalta, ei tässä sanottukaan, että tämä olisi sijoittunut talviaikaan, mutta noh. :D

No mitähän kettua, multa on selkeästi mennyt jotain täysillä ohi, kun en tiennyt, että kuka hitto on Elessar, mutta ahaa, Aragorn sai siis jonkun kumman kunkkunimen, tämä selvä! Ei sillä, en mä kyllä tiennyt, että näillä kahdella oli lapsiakin, joten, öh, okke. Just siistiä. :D Kivaa, että Legolasista on tullut tollanen oppi-setä ja musta toi pikkusiskon suosionosoitus isoveljelleen oli hirmusöpöä. :3

Lainaus
Draco ei ollut ihan varma, johtuiko se keitettävästä liemestä vai jostain ihan muusta, mutta hänen mieleensä alkoi nousta hassuja asioita.
En kestä, ihan täydellinen lause. :D :D :D Tai en tiedä, musta tuntuu, että tää seuraava lainaus on sittenkin täydellisempi:
Lainaus
Draco ja Blaise vilkaisivat toisiaan, kohauttivat molemmat olkiaan ja siirtyivät sitten luutakomeroon panemaan kuin mitkäkin pienet jänikset.
:D :D :D Hitto, just parasta mun väsyneeseen mielentilaan. ;D

Erilaiset on kivan öh, erilainen. :P Vastakohtien dynamiikka on tälle paritukselle sopiva tehokeino. Magneettisuus toimii aina ja etelä ja pohjoinen oli kans kiva mauste. Lyhyestä virsi kaunis, oikein maukas. :)

Voiko tähän seuraavaan kommentoida vain <3______<3 koska oikeasti, <3_________________<3 Musta tää Sev/Herm pätkä alkaakin kivasti. On ilmiselvää, että Severuksen olo on epämieluisa herra ja rouva Grangerin plyysisohvalla, mutta musta on just sopivaa, että myös Grangerit on vaivautuneita huolimatta siitä, että heillä on kotikenttäetu. Tässä pätkässä musta tuntuu, että oot muutenkin panostanut. Tekstissä on kivoja sanavalintoja, kuten se plyysisohva ja residenssi, vastakarva, yms. Sööttiä myös, että vaikka lopussa jääkin vähän jotain hampaankoloon, niin Severus tuntee avovaimonsa jo niin hyvin, ettei tarvitse hammastikkuja asioiden oikomiseen. :P Namnamnam.<33333

ONKO NAISKÄÄPIÖILLÄ PARTA? O___O Eikun siis. Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan on ihan mahtava! Ihan parasta oli se, että olit jaksanut keksiä kaikille kääpiöille jonkun lahjan, jonka he olivat hankkineet pikku-Frodolle. Ja tietysti (vaikkei asiaa sen kummemmin eriteltykään) Thilbo<3 Mutta ah, minä sulan.

Paras joululahja ikinä on sun (ja muiden irciläisten) joulukalenteri (t). Tai sitten toi drarry-kuva, koska olin jo onnellisesti unohtanut koko tapauksen. TAI SITTEN SE ON TÄMÄ FICCI! <3________________________________<3 Ah! Yksinkertaisesti mahtava. Nomnomnom. :3

Ja sitten Neville/Hermionea. Sulla on kyllä tosi kivoja parituksia tässä kalenterissa. :) Tykkään siitä, miten Nev on ihana oma itsensä kaikessa hermostuneisuudessaan ja varmana jännittääkin, kun on suunnitellut tuollaista yllätystä jo pidempään. :3 Näiden kahden välisen tunnelman ja dynamiikan tunnistaa siitä pienestä Hermionen antamasta suukosta poskelle ja tästä:
Lainaus
”Kiitoksia, hassu.”
:3
(Ps. Pakko yhtyä Odoon: "Yllätyin, että tää olikin Natskulille, eikä Nevillalle. :D Jotenkin Neville/Hermionen yhistän vaan aina Nevillaan!" Sama, sama. :3)

Varelemisen taakka tekstillä on tosi kiva inspiraatiokuva ja täytyy sanoa, että teksti todella kuvastaa kuvan tunnelmaa upeasti. Vau. Tykkäsin siitä, miten Dianen lankeaminen tapahtui pikku hiljaa ja hän muuttui samalla. Myös ihan mielettömän hieno ja ennen kaikkea inspiroiva idea, että langennut enkeli muuttuisi korpiksi, kun tämän suojeltava kuolisi. Jotenkin ihan supersiisti ajatus. Nice. Tykkäsin tästä tosi paljon. Ihan tosi yllättävän paljon, ottaen huomioon, että tämä oli originaali, enkä ihan hirveästi niitä täällä finissä lue. :3


Oot saanut ihan mahtavan kavalkaadin kivoja tekstejä kasaan ja oon kyl ihan amazed! Kiitos näistä ja onneksi on vielä muutama jäljellä. Oot huippu! Pusnam.  :-*

- Frac
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
FractaAnima: Sissus, mikä kilometrikommentti! O_O Hei, kaikkea on pakko kokeilla, että tietää olla kokeilematta toiste, vai mites se menikään! :D Ei, mutta, Petubusista saisi kyllä vaikka ja mitä irti, että pitää katsoa, jos sieltä lähtisi vielä jotain... Hahah, James Potter Bondina voisi kyllä toimiakin, joten pitääpi katsella, josko tuostakin lähtisi liikkeelle jotain jännää. :D
Anteeksi, osaan vissiin ihan vahingossakin olla julma, kun aina vaaditaan jatkoa... (Ehkä tässä olisi sopiva idea ensi vuoden joulukalenterille? x)) Kaikki Hobitit putkeen on erittäin suositeltavaa, vaikka siihen meneekin jokunen tunti! ;)
Jee, joku bongasi tunturisopulin sieltä! <3 Ja siis, mä tiedän, että poroilla ei ole sarvia talvella, joten tuo sijoittuu kenties johonkin alkusyksyyn. ;) FRACTA, olet selkeästi missannut Kuninkaan paluun loppuhuipennuksen, eikun siis... ööö, Aragron tosiaan saa Elessar-nimen KP:n lopussa ja lapsista puhutaan liitteissä (toki, vain Eldarion saa nimen, mutta siellä on maininta Arwenin tyttäristäkin!).
Ahh, jes, sä tykkäsit siitä Snarmionesta, koska se oli oikeasti tosi vaikea, kun en vaan osaaaa... ): (Severus on liian vaikea hahmo!) Jooo, naiskääpiöillä ON parta! :D Huuuuh, tuosta enkeli-jutusta oikeasti sai selkoakin, koska musta tuntui, että se jäi ihan älyttömän lyhyeksi, ettei siitä saisi mitään irtikään...
Superhyperisot kiitokset itsellesi kivasta kommentista, toivottavasti loputkin maistuvat. (:



Title: Ennakoimatonta
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Neville/Draco
Genre: drama
Summary: Tylypahkan taistelun jälkeen Suuressa salissa tapahtuu jotain yllättävää.
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenesensimmäinen ja tämä on omistettu Naturalille. Toiveena oli pelkkä paritus, joten ajatuksen synnyssä kesti hetki, mutta tällainen tästä lopulta tuli.



Ennakoimatonta

Draco katseli kauempaa vanhempiensa välissä istuessaan, kuinka Neville kierteli ympyrää Suuressa salissa. Tylypahkan taistelu oli päättynyt hetki sitten Feeniksin Killan voittoon, ja taistelun aikana ehkä suurin yllättäjä (ainakin Dracon mielestä) oli ollut Neville. Luihuinen oli odottanut Rohkelikko-pojan olevan lähes toivoton kaksintaistelija, kuten aikaisemmat vuodet olivat osoittaneet, mutta olikin paljastunut, että tosipaikan tullen Nevillestä kuoriutui todellinen Rohkelikko, joka puolusti ystäviään ja rakkaitaan aina viimeiseen asti.

Kun Draco ei lopulta enää kestänyt vanhempiensa ylenpalttista hössöttämistä, hän nousi ylös ja käveli Nevillen luokse. Rohkelikko katsoi lähestyvää Luihuispoikaa hieman varautuneesti, eikä Draco voinut tätä siitä syyttääkään, koska hän oli kiusannut poikaa koko Tylypahkan ajan, mutta tällä kertaa hänellä oli aivan vilpittömästi asiaa toiselle.

Platinablondi ojensi kätensä Rohkelikolle ja totesi:
”Taistelit urheasti.”
Neville katsoi ojennettua kättä hetken ja tarttui sitten siihen.
”Kuin myös.”

Kukaan ei kiinnittänyt kaksikkoon mitään sen kummempaa huomiota, joten kukaan ei myöskään huomannut kuinka molempien suupielet nousivat ylöspäin, kun he irrottivat otteensa.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Ehit sitten julkaisemaan uuden luukun ennen kuin sain itteni avaamaan koneen että pääsisin kommentoimaan edellista luukkua, siitä huolimatta en aio kommentoida muita luukkuja kun tota kahdettakymmenenttä.

Aivan aluksi
KIITOS

katoin tuon kuvan vasta jälkeen päin, kun olin jo tekstin muutamaan kertaan ahminut, ja sopi aika tosi hyvin.

Muutenkin tykkäsin tekstistä tosi paljon vaikka olikin tuollanen lyhkänen muutaman kappaleen juttu. Ja jotenkin musta tuntuu, että komppaan Fracia ihan täysin kokotän kommentin, kun sanon seuraavaksi, että toi korppi juttukin oli aivan mahtava.

Mutta kiitos tästä ihanasta tekstistä

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Lyra: Kiva, että kävit kommentoimassa edes tuota omaa luukkuasi, ja kiva, että tykkäsit siitä! (: En ole aikaisemmin kirjoittanut mitään enkelijuttuja, joten oli kivaa päästä kokeilemaan siipiään (hahah, pun intended) uuden jutun parissa. Tykkään, että tykkäsit ideastani tuon korpin suhteen, koska halusin sen välttämättä mukaan tarinaan! (:



Title: Pieniä suuria merkityksiä
Rating: S
Fandom: Nälkäpeli
Pairing: jonkinlainen Effie/Haymitch
Genre: drama
Summary: Effie ja Haymitch ohjaavat parhaan taitonsa mukaan Peetaa ja Katnissia kohti voittoa.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 2: lupaus)
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenestoinen ja tämä on omistettu Odolle. Toiveena oli pelkkä paritus sen jälkeen, kun lupasin voivani yrittää kokeilla kirjoittaa Nälkäpelistä. Tämä on siis ensimmäinen seikkailuni kyseisen fandomin maailmaan ficcien kirjoituksen muodossa, joten olen vähän oudommalla maaperällä tämän suhteen. P.S. Tuon fandom-uunouteni takia olen joutunut käyttämään tässä todella paljon kirjaa hyväkseni, mutta olen kuitenkin yrittänyt tuoda tiettyihin kohtauksiin jotain enemmänkin, toivottavasti siis tästä saa jotain irtikin! (:



Pieniä suuria merkityksiä

Haymitch Abernathy nousee lavalle umpitunnellissa ja istahtaa tuoliinsa. Häntä ei kiinnosta koko helkutin elonkorjuu enää oikein mitenkään päin, mutta ainoana Vyöhykkeen 12 elossaolevana voittajana hänen on pakko raahautua paikalle. Hän havahtuu puolittaisesta horroksestaan vasta halaamaan vapaaehtoiseksi tribuutiksi ilmoittautunutta Katniss Everdeeniä.

Haymitch ei kiinnitä mitään huomiota Effie Trinketin hymyn heikkoon hyytymiseen, kun hän horisee omiaan humalassa yleisölle, koska hän tuntee tämän paheksunnan niskassaankin. Effie paheksuu Haymitchin juomista aina kun he kohtaavat toisensa, joten se ei ole mitään uutta Panemin auringon alla.

Kun Peeta Mellark valitaan Vyöhykkeen 12 poikatribuutiksi, Haymitch on ehtinyt jo sammua lavalle, josta hän kierähtää alas maahan, yleisön sekaan.

~*~*~

Tribuuttijunassa Effie on toisaalta tyytyväinen, kun Haymitch ei saavu päivälliselle ruokailuhuoneeseen. Mies on antanut itsestään naurettavan kuvan tribuuttien arvonnan aikana kuten niin usein aikaisempinakin vuosina, mutta tällä kertaa hän on vetänyt myös Effien mukaansa valokeilaan, mistä nainen ei pidä sitten yhtään.

Toisaalta taas pelkästään Katnissin ja Peetan kanssa ruokaileminen tuntuu Effiestä jotenkin oudolta. Jotenkin tyhjältä, koska Haymitch on aina ennen ollut hänen ja tribuuttien seurana päivällisellä. Nyt tämä kuitenkin vetelee Peetan mukaan sikeitä jossain päin junaa, eikä Effie kysele asiasta enempää, toteaa vain lyhyesti päivän olleen rankka.

Päivällisen jälkeen Effie ohjaa pienet tribuuttinsa katsomaan yhteenvetoa elonkorjuusta. Hän tiuskaisee nuorisolle, että heidän tulisi olla kiinnostuneempia Haymitchistä, koska mies on heidän ainoa toivonsa Nälkäpelin alettua. Ilman ohjaajaa ei niin Peetalla kuin sen kummemmin Katnissillakaan ole mitään toivoa selvitä areenalla pitkään hengissä. Juuri sillä hetkellä puheenaiheena ollut Haymitch hoipertelee paikalle, ja Effie pakenee paikalta, koska ei kestä katsella miestä siinä kunnossa juuri nyt.

~*~*~

Haymitch katsoo vuorotellen Effien kauhistunutta ilmettä ja vuorotellen tulisieluiseksi paljastunutta Katnissia, joka on juuri kertonut ampuneensa nuolen pelinjärjestäjiä kohti. Jännittynyt tunnelma raukenee vasta, kun Katniss kertoo erään pelinjärjestänistä kaatuneen suoraan boolimaljaan. Effiekään ei osaa enää estää suupieliään kaartumasta ylöspäin, ja nyt Haymitch näkee taas vilauksen siitä Effiestä, josta hän on oppinut aikojen saatossa pitämään.

Kun Peeta ja Katniss saavat sitten pisteensä, alkaa Haymitchkin uskoa, että tänä vuonna hänen tribuuteissaan voisi sittenkin olla voittajamateriaalia. Effie ei osaa pysyä enää aloillaankaan innostuksesta, mikä tarttuu muihinkin huoneessa. Vain Katniss livistää paikalta, kun muut jäävät juhlistamaan Vyöhykkeen 12 tribuutteja, joista toisella on mahdollisuus voittoon.

~*~*~

Katnissin haastattelun viimein päätyttyä Effie ja Haymitch huokaisevat molemmat helpotuksesta, ehkä tyttö on sitten kuitenkin voittanut yleisön puolelleen. Kun Peeta nousee Caesar Flickermanin haastateltavaksi, Effie pidättää huomaamattaan hengitystään ja tuijottaa Katnissia nähdäkseen tämän reaktion. Tyttö näyttää suorastaan järkyttyneeltä, kun poika on tunnustanut rakkautensa suorassa televisiolähetyksessä.

Koko Capitol on kuitenkin haltioissaan Vyöhykkeen 12 tribuuttien välisestä murhenäytelmästä. Effiekin on innoissaan, vaikka hän onkin kuullut tästä jo aiemmin, mutta Peetan yksipuolinen rakkaus Katnissiin sykähdyttää hänen sydäntään. Effie alkaa niiskuttaa, kun Peeta nousee haastateltavan tuolilta ja kävelee muiden tribuuttien luokse kuuntelemaan kansallislaulua. Vyöhykkeen 12 murhenäytelmä nousee varmasti Capitolin suurimmaksi puheenaiheeksi tämän vuoden Nälkäpelin ajaksi.

~*~*~

Effie ja Haymitch hyvästelevät tribuuttinsa Nälkäpeliä edeltävänä iltana. Effie möläyttää jotain täysin asiaankuulumatonta ennen poistumistaan, koska ei halua muiden tietävän hänen kiintyneen tämänvuotisiin tribuutteihinsa. Haymitch kuitenkin huomaa naisen alahuulen tärisevän, kun tämä kävelee pois paikalta.

Nälkäpelin alkaessa Haymitch ja Effie ovat kahdestaan.
”Minä pidän huolta heistä”, mies sanoo ja laskee kätensä Effien olkapäälle. Effie hymyilee yrittäen näyttää urhealta samalla kun gongi kumahtaa areenalla päästäen tribuutit viimein irti metallilevyistään. Haymitch ei tiedäkään, kuinka paljon hänen sanansa merkitsevät Effielle, joka sulkee silmänsä kun Katniss ja Peeta alkavat juosta pois Runsaudensarven ympäristöstä. Hän ei uskalla katsoa, mitä hänen pienille saatettavilleen käy Nälkäpelin alkumetreillä.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Title: Kohtaamisia pimeässä linnassa
Rating: K-11
Fandom: HP
Pairing: kolme eri paritusta
Genre: fluffy, romance, drama
Summary: Tylypahka pitää sisällään monia salaisuuksia, joista osan se jakaa kahden erityisen ihmisen kesken.
Challenges: Kirjoitusterttu (Ikärajaterttu: K-11)
A/N: Tämän oli tarkoitus olla Gilderoy/Luciusta ja omistettu Naturalille, mutta paritus osoittautuikin ylivoimaiseksi mulle, koska en vain keksinyt yhtään mitään potentiaalista tilannetta, jossa voisin tuota paritusta käyttää. Joten päädyin siis lopulta siihen ratkaisuun, että kirjoitan jotain ihan muuta ja omistan tämän kaikille niille ihanille finiläisille, joille EI ole ikiomaa luukkua tässä kalenterissa! Näihin tapauksiin kuuluu mm. DulzGram, Winga, Azure ja kaikki muut irkkihöpöt, jotka unohdin! ♥ Jos joku muuten ihmettelee parituksia, niin ne eivät ole mun päästäni, vaan paritusgeneraattorista bongattuja.



Kohtaamisia pimeässä linnassa

Hermione hiipi varpaisillaan hiljaa ulos Rohkelikkotornista. Ulos päästyään hän vilkaisi Kelmien karttaa, jota oli ”lainannut” Harrylta. Tyttö kutsui sitä lainaamiseksi, koska hän aikoi kyllä palauttaa sen heti kun palaisi takaisin. Hän ei oikein ollut voinut pyytää sitä Harrylta, koska tämä olisi kysynyt syytä, ja Hermione oli huono valehtelemaan. Hän oli menossa tapaamaan henkilöä, joka oli pyytänyt häntä olemaan sanomatta ystävilleen tapaavansa tämän, joten rohkelikko oli luvannut pysyä hiljaa.

Hermione vilkaisi karttaa ja paikallisti etsimänsä henkilön erääseen tyhjään luokkahuoneeseen, joten hän alkoi kävellä sitä kohti väistellen vuoroin Riesun ja vuoroin Norriskan.

Saavuttuaan oikean luokkahuoneen oven taakse rohkelikko pyyhki kartan tyhjäksi ja avasi varovaisesti hieman natisevaa ovea.
”Minä luulin jo, ettet tulisikaan”, toisen tytön ääni supatti Hermionen astuttua luokkatilaan.
”Totta kai minä tulin, Pansy.”

Hermione ei ehtinyt edes kunnolla sulkea luokkahuoneen ovea, kun Pansyn vaativat huulet jo etsivät tiensä hänen omilleen. Luihuinen työnsi rohkelikon seinää vasten ja he unohtivat kaiken muun ympäriltään.

~*~*~

Harry loikoili turhautuneena pylvässängyssään selaillen uusinta Päivän profeettaa. Ron ja Hermione liihottivat keskenään ties missä, joten hänellä oli tylsää. Deanista tai Seamusistakaan ei ollut hänelle seuraa, sillä he olivat liian keskittyneitä peliinsä oleskeluhuoneen puolella.

Silmälasipäinen poika nosti katseensa ovea kohti kuullessaan sen narahtavan hiukan ja huomasi Nevillen kavunneen makuusaliin. Harry käänsi katseensa takaisin lehteensä hieman epävarmana. Toinen poika ei sanonut mitään, käveli vain tummahiuksisen pojan luokse ja istahti tämän sängyn laidalle.

Neville kosketti kädellään varovasti toisen polvea, ja Harry kohotti katseensa tämän silmiin. Sillä hetkellä hän viimein ymmärsi toisen tietävän ja hänen kasvoilleen kohosi hymy, johon Neville vastasi samalla tavoin.

~*~*~

Anthony lojui kaikessa rauhassa Valvojaoppilaiden kylpyhuoneen altaassa lämpimässä ja tuoksuvassa kylvyssä. Hän oli mielestään ansainnut hetken omaa rauhaansa kaikkien läksyjensä lomassa. Yhtäkkiä hän kuitenkin kuuli rapinaa kylpyhuoneen ovelta ja tajusi vasta sitten unohtaneensa lukita oven. Anthonyn sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa, kunnes Padman tutut ja hymyilevät kasvot ilmestyivät ovenpieleen.

Tyttö asteli sisään, lukitsi oven perässään (kuten Anthonyn olisi pitänyt tehdä jo aiemmin) ja alkoi sitten riisua vaatteita yltään Anthonyn seuratessa toimitusta mykkänä. Padman liukuessa ilkosen alastomana altaaseen toista vastapäätä Anthony nielaisi kerran jos toisenkin ennen kuin pystyi taas rentoutumaan.

Sitten Padma kuitenkin päätti siirtyä omalta laidaltaan lähemmäs Anthonya, ja pojan hermot kiristyivät uudemman kerran. Tyttö hivuttautui aivan pojan viereen ja tämän käden liikahtaessa Anthonyn jalkojen väliin hänen teki mieli laulaa Hoosiannaa. Hän kuitenkin puri poskeaan välttääkseen hoilaustuokion ja yritti rentoutua Padman käden jatkaessa liikkeitään. Tyttö käänsi kasvonsa Anthonya kohti ja poika kumartui palavasti suutelemaan tämän täyteläisiä huulia.

Kylpyhuoneen valot alkoivat kummasti välkähdellä ja hämärtyä, kunnes huone oli tunnelmallisen hämyinen, vaikka Korpinkynnen valvojaoppilaat eivät sitä varmaan edes huomanneetkaan. Heillä oli nimittäin paljon kiirellisempääkin tekemistä kuin kiinnittää huomiota huoneen valojen temppuiluun. Huulet etsivät suudeltavaa ihoa, kädet kaipasivat tarttumapintaa ja huokaukset karkasivat huulien raoista. Hetken ajan maailmassa oli vain Padma ja Anthony.



A/N2: En tiedä yhtään, miten Valvojaoppilaiden kylpyhuoneen ovi toimii, mutta tässä se pitää lukita erikseen, jos ei halua yllätyksiä, ja Anthony on pöllö ja unohti lukita sen. Plus, ne valot päättivät leikkiä Amoria, joten deal with it! x)

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Title: Yllättäviä tilanteita
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Dwalin/Vilna (Orvokki), Bilbo/Thorin
Genre: fluffy
Summary: Dwalin vierailee Konnussa ja tapaa siellä erään toisenkin hobitin…
Challenges: FF50 (40, kuka?) ja Kerää kaikki hahmot (Dwalin)
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenesneljäs ja tämä on omistettu Vilnalle. Musta tuntuu, että Vilna heitti tämän idean aikalailla hatusta sen jälkeen, kun linkkasin hänelle mun Dwalin/Dísin), mutta päätin sitten olla superkiva ja oikeasti jopa kirjoittaakin sen. :D En ole ikinä ennen kirjoittanut kenestäkään finiläisestä kaveristani ficcissä, joten siinä mielessä ihan uusi aluevalloitus taas vaihteeksi, mutta toivottavasti tämä ei nyt ole mitään ihan hirveää soopaa! :D Tämän myötä toivottelenkin sitten jokaiselle oikein hyvää ja turvallista joulua! Koittakaa olla kiltisti, että Dwalinkin saisi antaa Grasperille ja Keeperillekin (eli kirveilleen!) hiukan lomaa! ;)



Yllättäviä tilanteita

Kun Dwalin erään kerran matkasi Ereborilta Bilbon ja Thorinin luo Kontuun, hän löysikin keittiöstä yllätyksekseen oudon nuoren hobittineidon. Tämä kertoi iloisesti nimensä olevan Orvokki Tuk, mikä sai soturin kumartamaan ihan tuppisuuna. Dwalin ei tiennyt, oliko se Orvokin iloinen hymy vai tämän nauravat silmät, mutta jokin hänen sisällään alkoi läpättää.

Bilbo kertoi Orvokin olevan Repunpäässä toistaiseksi, kunnes nuori neito saisi asiansa taas kuntoon, sillä tämän vanhassa kolossa oli sattunut tulipalo. Vasta nyt Dwalinkin huomasi jotain outoa hobittineidissä; tämän jalkoja ei peittänytkään yhtä tuuhea karva kuin oli tavallista hobittien keskuudessa. Orvokki seurasi soturin katsetta jalkoihinsa ja selitti sitten sen olevan seurausta tulipalosta.

Seuraavana aamuna Dwalinin herätessä vain Thorin oli hereillä, hyörimässä pienessä keittiössä. Soturi istahti vanhan ystävänsä kanssa aamuteelle, ja he juttelivat niitä näitä Konnun herätessä uuteen, kauniiseen päivään. Kaksikon hörppiessä teetään Bilbokin nousi aamiaiselle. Hobitti istahti pöytään, ja Thorin ojensi tälle tottunein ottein höyryävän teekupin ja suuren sämpylän.

Orvokki nousi vasta toiselle aamiaiselle (mikä sai kummallisen vastaanoton Dwalinilta, jonka mielestä ajatus toisesta aamiaisesta oli jo itsessäänkin hyvin hassu), mutta se tuntui olevan täysin tuttu juttu kaikille Repunpäässä, joten kääpiösoturi ei reagoinut siihen muuten kuin nostamalla hiukan kulmiaan kysyvästi. Orvokki istahti ainoaan tyhjään kohtaan Dwalinin vieressä, ja soturi tuli jo turhankin itsetietoiseksi siitä valtavasta tilasta, jonka hän itse täytti pienikokoisen hobittineidon vieressä.

Kun toinenkin aamiainen oli syöty, Thorin ja Bilbo jäivät keräämään astioita ja he suorastaan komensivat vieraansa muualle siksi aikaa. Niinpä Dwalin ja Orvokki eksyivät Repunpään puutarhaan ihmettelemään Bilbon kasvimaata. Orvokki huomasi kasvimaan reunalla kasvavan valtaisan omenapuun ja korkealla sen oksilla kasvavan herkullisen omenan. Neito riensi kohti puuta ja alkoi kurotella kohti omenaa, muttei kuitenkaan lyhytkasvuisena hobittina ylttänyt siihen. Niinpä tämä kääntyi katsomaan Dwalinia hieman ujon kysyvästi.
”Haluaisitko auttaa minua saamaan tuon alas?”
Dwalin ei todellakaan tiennyt, mikä ihme sai hänet kävelemään neidon luokse ja kumartumaan, jotta tämä pääsisi kiipeämään hänen olkapäilleen, mutta oli se mikä oli, niin hobitin riemu sai väkisinkin soturin suupielet nousemaan korviin tämän noustessa varovasti seisomaan. Nyt Orvokkikin ylettyi herkulliseen omenaan ja hän poimi toisenkin kiitokseksi Dwalinille.

Kun Thorin ja Bilbo saapuivat myös ulos tiskattuaan aamiaisastiat, he löysivät Orvokin istumasta Dwalinin olkapäillä hymy herkässä. Dwalin katsoi tiukasti molempia ystäviään uskallatkin-sanoa-jotain-tästä-kenellekään -ilmeellään, joten Thorin ja Bilbo tyytyivät vain hymisemään keskenään toisen kaksikon touhuille.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Hei minä täällä taas, kommentoin nämä loput nyt, kun ovat jääneet ilman (uusinta)rakkautta. <3

Kattilan nostamista tunteista on edelleen aivan loistavan hupaisa, en kestä. :D Aika vähän tästä keksin mitään järkevää sanottavaa (taaskaan), sai edelleen minut naureskelemaan itsekseni täällä. :P Paritus on kiva ja lopputulos ihanan random!

Erilaiset on sitten taas, no, erilainen. :D Tässä on näin lyhyeksi pätkäksi jo vähän syvyytta ja oikeastaan lukisin sinulta mielelläni lisääkin tätä paritusta - ja nimenomaan tällä asetelmalla, jonka olet tähän luonut. Ehkä vähän salaisen suhteen, jossa ei ole järkeä, mutta kumpikin janoaa. Uuh.

Ne pienet onnenhetket on taas omanlaisensa, sopivalla huumorilla varustettu pieni pätkä (upposi ainakin minuun). Voisin kuvitella että Severuksessa aivan kaikki silittää Grangerien pariskuntaa vastakarvaan, sen enempiä erottelematta. ::) Mutta loppuhan on aivan loistava, "kyllä se nainen siitä leppyy, mitä turhaan stressaamaan sen enempää". :D

Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan on sitten taas malliesimerkki siitä, miksi Lilla ja Hobitti kuuluu yhteen. Jotenkin tää on niin sun fandom. Olen tosin tottunut lukemaan sulta enemmän kääpiökeskeistä tekstiä, joten näkökulman vaihdos nuoren Frodon silmien taa oli oikein kivaa vaihtelua. <3
Teksti itsessään on jotenkin suloinen ja haikea tavalla, josta jää kuitenkin päälimmäiseksi hyvä mieli. En osaa sanoa mitään, muistelin vaan tämän betaamista ja koetan miettiä saiko se mut näin haikeaksi silloinkin - en muista kiusallanikaan. Mutta tää oli hyvin tui. <3

Paras joululahja ikinä!, tässäpä vasta Drarry. :P Olihan tämä hauska ja omalla tavallaan suloinen pieni. Mutta onhan se tuttu tuska itse kullekin; Mitä hankkia ihmiselle, jolla on jo kaikkea? ::)

Yllätyksiä tiedossa oli oikein ihana toteutus siitä pienestä ideanpoikasesta, jonka heitin ilmoille. <3 Oikein suloinen ja [lisää kaikki fluffy-sanat tähän]. Enpä muuta osaa sanoa. :D

Varjelemisen taakka on hieno originaalipätkä, johon luomaasi universumia tutkisin mielelläni enemmänkin. Tässä tulee mielenkiintoisia ajatuksia enkeleistä (hyvin eroavia omistani) ja tämä vain toimii kokonaisuutena.

Ennakoimatonta on tosiaan ansainnut nimensä. Tässä on kivat vibat  siihen, mitä voisi olla, vaikka paritustahan tässä ei sinällään ole nimeksikään. Tästäkin voisit minun piolestani kirjoittaa vähän jatkoa, miten näiden kahden tarina tästä edespäin jatkuu. ::)

Pieniä suuria merkityksiähän oli fandominsa puolesta allekirjoittaneelle uppo-outo, joten en ehkä saa siitä ihan sitä irti, mitä joku fandomin tunteva. :D Kuitenkin tämä on sellaista tasaista Lilla-laatua, joka kantaa koko pätkän läpi ja tällainen ummikkokin pysyy jotakuinkin tekstin perässä.

Kohtaamisia pimeässä linnassa on kiva kooste kolmesta erilaisesta tilanteesta. Hermansysta ensin, hahmot ovat sopivan IC, Pansy on siinä kauhea domina. ::) Ja tuo alun sleitys, miten Hermione on "lainannut" Kelmien karttaa on jotenkin en tiedä voiko sanoa tähdellinen yksityiskohta, mutta tuo tähän kivan ekstran, joka sopii Hermionelle.
Harry/Neville oli ehkä omaan makuun vähän turhan jotain, kivaise pieni pätkä, mutta ei oikein iskenyt, liekö paritus sitten sellainen, ettei vain minulle toimi. :D
Anthony/Padma olikin sitten vähän enemmän. Tässä häiritsi vain ja ainoastaan hahmojen nimet, joissa on vain mun päässäni joku vika (olen vähän outo). :D A/N2:ssa mainittu valojen temppuilu oli musta vain hauska lisä, vaikka vähän lisäsi siirappia tunnelmaan. ;)

Yllättäviä tilanteita on oikein kiva päätös monestakin syystä. Ensinnäkin palataan taas siihen fandomiin, joka sopii sulle kuin nenä päähän. Tässä oli taas fandomkohtaisia yksityiskotia, joita rakastin (toinen aamiainen) ja tämä oli sellainen hyvän mielen pätkä muutenkin. Ja sitten sulla on täällä hienoja kohtia kuten soturi tuli jo turhankin itsetietoiseksi siitä valtavasta tilasta, jonka hän itse täytti pienikokoisen hobittineidon vieressä. <3 Viimeisessä pätkässä Dwalinin uskallatkin-sanoa-jotain-tästä-kenellekään -ilme oli myös silkkaa kultaa.

Koko kommentti pakettiin taputeltuna, kiitos ihanasta kalenterista ja siitä etuoikeudesta, että sain näitä suloisuuksia olla betailemassa. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 663
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Saappaaton: Mums, mitähän tuohan sun kommenttiin pitäisi taas vastata?! :D Superisot kiitokset uusintarakkaudesta! <3
Randomit lopetukset on just kivoja, joten niiden viljely on erittäin hupaisaa. :D
Erilasia voin kokeilla jatkaa (Fractakin taisi pyytää sitä lisää?), mutta en lupaa mitään kovin mallikasta lopputulosta.
Severus on vähän Severus, joten onko yllätys, että appivanhemmilla nousee karvat pystyyn, ja lopetukseen ajattelinkin juuri tuollaista asennetta, koska turha ressi on turhaa ressiä. :D
...APUA! Minä ja Hobitti kuulutaan yhteen?! <3 Äääääääää, KIIITOS1! Sä et voi aavistaakaan, kuinka paljon tuo kommentti tällaiselle Tolkien-nörtille merkitsee! ((: <3 Hobitti-lapset on niin tui tui, joten oli ihan pakko päästä nostamaan pikkuinen Frodokin tänne (etenkin, koska Odo halusi Kontuun sijoittuvaa ja siihen tuli sitä kautta oiva tilaisuus!). (:
Ihmisten lahjominen on muutenkin välillä hankalaa, niin entäs sitten, kun sillä toisella oikeasti on jo ihan kaikkea! :D
Fluffy on genreistä paras, joten viljelen sitä sitten vähän joka suuntaan ehkä jo vähän liikaakin?! :D
Enkeliversumi jäi kyllä vähän kutkuttamaan, joten sitä voisin kokeilla avartaa vähän enemmänkin jatkossa. (:
Ennakoimaton paritus sai kyllä niin aivonystyrät koville, kun en meinannut keksiä mitään, että saapi nähdä, tullaanko tätä paritusta näkemään mun kynästäni jatkossa vai ei, mutta never say never. (;
Nälkäpeliin sanon puolestaan sen, että se oli kyllä oikein kunnolla haastava pätkä myös, koska kirjojen lukemisesta ja leffojen katsomisesta on kulunut ihan liikaa aikaa, mutta hyvä, että siitä sai sentään edes jotain irti! :D
Kohtaamiset taas tulivat aivan täysin hatusta vedettyinä, koska se oli ihan täysin extempore -teksti. Kaikki kolme paritusta olivat ensi kertaa mun kynäni alla, mutta kiva, että edes kaksi kolmesta upposi teikäläiseen, itselleni ehkä Hermansy osoittautui lopulta näistä helpoimmaksi. (:
Toinen aamiainen on maailman paras keksintö, joten sitä on ihan pakko hyödyntää! :D Joskus myös mun kynästäni välähtää kunnolla, eli kiitoksia kehuista. Dwalinin ilmeet on just parhaita ja tuossa kohtaa nousi ihan selkeä mielikuva siitä, kuinka Dwalin nousi Järvikaupungissa Bardin perheen vessasta ja toteaa Bainille "If you speak of this to anyone I'll rip your arms off", joten siitä tuli nyt sitten vähän vapaasti suomennettu ilme-versio tänne. :D
Ääää, kiitoksia mega-kommentista, kehuista ja vielä isompi kiitos betauksista! Ilman sun apuja tämä olisi varmaan jäänyt aika lailla puolitiehen! (((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid