Saappaaton: Ihih, hyvä, että kelpasi, tämä oli vähän tällainen ex-tempore teksti.
James keskustelemassa telkkarin kanssa olisi kyllä ollut ihan hieno veto, mutta kun sitä käytetään niin usein kaikkialla, etten sitten kehdannut työntää sitä tännekin. Bondin valinta oli kyllä ihan puhdasta sattumaa (yritin googlettaa, että mitä niitä oli ilmestynyt siihen aikaan, kun Lily ja James alkoivat seurustella ja sitten sieltä randomilla nappasin jonkun), joten kiva, että kelpasi! x)
Odo: Mä en edes ajatellut koko Spectre-villitystä tuota kirjoittaessani, mutta hyvä, että mätsäsi!
Kieltämättä tästä olisi saanut varmaan vielä vaikka ja mitä irti, mutta se nyt jäi tuollaiseksi. Kiitoksia kommentistasi!
Title: Öiset kulkijat
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: tavallaan Sirius/Lucius
Genre: drama
Summary: Sirius pääsee valitsemaan kahdesta pahasta omasta mielestään sen pienemmän pahan.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 35: koulu)
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeksas ja tämä on omistettu
Naturalille. Natte antoi vain pelkän parituksen, joten tämä vaati sitten hieman enemmänkin töitä, mutta tällainen tästä kuitenkin syntyi. Tässä muuten palataan ehkä hiukkasen Petubusin kaltaiseen WTF-tilanteeseen, koska tuo lopetus saattaa jättää kauheasti kysymyksiä ilmaan.
Öiset kulkijat
Sirius hiipi varpaisillaan pitkin Tylypahkan käytäviä. Hän oli tylsyyksissään lähtenyt haahuilemaan pitkin ja poikin linnaa, koska ei ollut saanut nukutuksi. Normaalisti hän olisi tällaisessa tilanteessa herättänyt myös Kuutamon, Matohännän ja Sarvihaaran, mutta koska viime yönä oli ollut täysikuu, hän antoi toisten nukkua kaikessa rauhassa makuusalissa ja levätä yöllisestä rymyämisestä. Sirius ei ollut älynnyt ottaa edes Kelmien karttaa mukaansa, joten hän yritti nyt parhaansa mukaan vältellä ongelmia ja oli onnistunutkin siinä toistaiseksi jopa ihmeellisen hyvin.
Kenties Sirius alkoi luottaa liiaksi onneensa tai sitten hänen ei ollut kukaties tarkoituskaan selvitä yöjuoksustaan vailla ongelmia, mutta kun hän kääntyi erään nurkan taakse, hän osui suoraan jonkun toisen yöhiipparin sauvasta lähtevän valopallon tielle.
”Kas, kas. Musta!” tuttu, lipevä ääni makusteli Siriuksen siristellessä silmiään valon yllättävässä kirkkaudessa.
”Malfoy”, hän murahti vastaan ja alkoi pohtia sopivaa kirousta, jonka turvin karata paikalta ehjin nahoin.
”Mitä ihmettä sinä teet ylhäällä tähän aikaan?” Lucius Malfoyn lipevä ääni jatkoi.
”Mitä se sinulle kuuluu?” Sirius kysyi takaisin.
”Koska minä voin antaa sinulle jälki-istuntoa ja pohdin juuri parhaillaan sinulle sopivaa rangaistusta käytävillä vaeltelusta öiseen aikaan”, Malfoy vastasi, ja Sirius oli juuri kiskomassa taikasauvaansa esille, kun luihuinen jatkoikin vielä, ”ellet sitten keksi jotain syytä, miksi minun ei pitäisi rankaista sinua.”
Sirius räpytteli silmiään ymmärtämättä enää mistään mitään, sillä yleensä Malfoy sakotti häntä ja muita Kelmejä surutta, vaikka nämä eivät olisi edes tehneet juuri mitään.
”Mutta kenties sinä tahdotkin jälki-istuntoon”, Malfoy jatkoi höpöttämistään, kun toinen pysytteli hiljaa.
”Varmasti Voron kanssa pokaalien hinkkaaminen on erittäin mukavaa, mutta kenties jokin… nautinnollisempi rangaistus voisi olla enemmän sinun makuusi”, Malfoy sanoi hitaasti sanojaan venytellen.
”Nautinnollisempi?” Sirius ihmetteli, ja ennen kuin hän ehti sanoa tai tehdä mitään muuta, oli luihuinen painanut hänet selkä seinää vasten.
”Onko tuo valintasi?” Malfoy kysyi ja hänen katseensa eksyi Siriuksen huulille. Sirius pohti hetken ennen kuin nyökkäsi epäröiden, ja luihuispoika runnoi huulensa hänen omiaan vasten. Malfoy myös erkaantui Siriuksesta yhtä nopeasti kuin oli tullut ihollekin ja totesi lyhyesti:
”Huomenna, ottelun jälkeen, Tarvehuoneessa.”
Lucius Malfoy kääntyi lähteäkseen jatkamaan johtajapojan partiointiaan, ja Sirius jäi seisomaan paikoilleen, kunnes hänkin ymmärsi viimein lähteä takaisin kohti rohkelikkotornia. Kävellessään kohti omaa tupaansa Sirius pohdiskeli itsekseen, mihin ihmeeseen oli oikein itsensä lykännytkään.
